49. viikko (marraskuu/joulukuu)
ADVENTIN SANA RAUHASTA
Adventin hoosianna-huudossa ja joulun enkelien ylistyksessä kaikuu sanoma rauhasta: "Siunattu olkoon hän joka tulee, Kuningas Herran nimessä, rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa" (Luuk 19:38). "Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto" (Luuk 2:14).
Rauha on ihmisen elämässä suuri ja tärkeä asia. Tosin olemme Suomessa tottuneet jo vuosikymmeniä elämään rauhan aikaa. Siksi meitä ei ehkä rauha sykähdytä samalla tavoin kuin niitä, jotka elävät tänään sodan mielettömyyden keskellä. Toki moni meistä on elänyt ajan, jolloin syvästi odotti rauhaa maailmaan. Tänään saattaa joku odottaa yhtä suuresti sitä rauhaa, jota kutsutaan pyhien iankaikkiseksi sapatinlevoksi (Hebr 4:9).
Rauha on Raamatun keskeisiä lupauksia. Itse sana rauha esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Monet meistä tuntevat hepreankielisen sanan "shalom". Shalom-rauha merkitsee Raamatussa sodan vastakohtaa, vaarattomuutta, turvallisuutta, pelastusta, voittoa, menestystä, hyvinvointia, terveyttä, onnea, eheyttä, mielenrauhaa, ystävyyttä. Se on kuin yleissana, jolla kuvataan menetetyn paratiisin olosuhteita. Se viittaa aikaan, jolloin ei missään tehdä pahaa eikä vahinkoa, "sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren" (Jes 11:9). Silloin "Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja kovasta työstä" (Jes 14:3). "Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi ja puutarha on metsän veroinen. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa" (Jes 32:15-18).
Tämä ihana aikakausi ei kuitenkaan alkanut ensimmäisenä jouluyönä. Vähän ajan kuluttua Betlehernin kedot kuulivat isien ja äitien tuskanhuutoja. Kenties heidän joukossaan oli joku niistä paimenistakin, jotka jouluyönä olivat kuulleet enkelien julistavan rauhaa maan päälle. Itse Rauhanruhtinas pakeni Herodeksen aseita. Hän eli maanpakolaisuudessa ja työskenteli vuosikymmeniä Nasaretin syrjäisessä kaupungissa. Väkivaltaan rakentuva voimapolitiikka naulitsi Jeesuksen ristille hänen kolmen vuoden palvelutyönsä jälkeen. Maailmanhistoriassa ei silloin alkanut tuo profeettojen lupaama ihmeellinen rauhanaika eikä sitä rauhaa ole tullut vieläkään. Mekin odotamme tänään Rauhanruhtinaan paluuta. Adventti viittaakin tulevaisuuteen. Paras on vielä edessäpäin.
Jeesus on meidän rauhamme. Hän tuli ja julisti rauhaa (Ef 4:14 - 15). Mikä rauha on tullut ja tulee tänäänkin maan päälle Jeesuksen mukana? Profeetta Jesaja vastaa meille: "Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi" (Jes 53:5).
Niin mieletöntä kuin onkin toisen ihmisen vihollisuus toista vastaan, niin varsinainen tuho on meidän jokaisen ihmisen vihamielisyydessä ja kapinassa Jumalaa vastaan. Siinä vihollisuudessa sokaistunut ihminen ei pelkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin (Luuk 12:5). Rauhanruhtinas on kuitenkin tullut ja ottanut itseensä tuon meidän kapinamme, katkeruutemme ja vihamielisyytemme Jumalaa kohtaan. Hänessä Jumala on tehnyt yksipuolisen rauhansopimuksen. Jumala allekirjoitti sen Poikansa verellä. "Kun vielä olimme vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta" (Room 5:10). Tämän vuoksi Jumala on tänään valmis pelastamaan pahimmankin vastustajansa loputtoman tappion kauhulta, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Jumala tarjoaa nyt rauhansopimustaan saarnauttamalla evankeliumia kaikessa maailmassa. Se on henkilökohtainen tarjous, joka on myös henkilökohtaisesti otettava vastaan. Vastaanottaminen eli usko ei hetkessä muuta ihmistä toiseksi, mutta sitoo ihmisen Rauhanruhtinaaseen ja hänen valtakuntaansa. Siinä valtakunnassa on rauha loppumaton ja "se alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa."