44. viikko (lokakuu/marraskuu)
USKOMME YDIN
Jokin aika sitten minulla oli mahdollisuus kolmena päivänä luennoida 12 tuntia Galatalaiskirjeestä. On suuri etuoikeus luennoida Raamatusta ja saada käyttää siihen runsaasti aikaa. Toki 12 tuntia on kovin vähän, sillä Luther piti aikoinaan samasta kirjeestä 40 luentoa. Tosin hän syytteli itseään jälkeenpäin monisanaisuudesta. Joka tapauksessa Galatalaiskirje vie meidät kristillisen uskomme ydinasioihin. Sitä kannattaa kerrata ja syventyä sen sanomaan.
Tuskin mekään olemme sen kummallisempia kuin tuon ajan uskovat, jotka niin äkkiä kääntyivät pois hänestä, joka on kutsunut armossa. Uskomme ydin ei tänäänkään ole meidän ihmisten suosion ja mielen mukaista. Unohdamme niin pian tärkeimmän, sen yhden ainoan ja innostumme valtavasti varsin mitättömistäkin Raamatussa olevista sivutotuuksista. Kyllä meidätkin voidaan lumota niin, ettei enää eteemme ristiinnaulittuna kuvattu Jeesus riitä (Gal 3: l). Emme vain itse sitä huomaa.
Rosenius kuvaa tätä taistelua verrattomalla tavalla: "Hän (perkele) viettelee totisia armon lapsia, joilla hengellisessä vaivaisuudessa ja köyhyydessä on Kristuksessa kaikki, sekä vanhurskaus että väkevyys, johonkin omaan työhön."
"Hän saattaa meidät arvostelemaan liian vähäiseksi Pyhän Hengen työn, joka uudestisynnytti meidät ja lähtemään aivan uudelle tielle, jossa itse olisimme ja tekisimme jotakin."
"Hän neuvoo ettei käy päinsä niin vain odottaa kaikkea Kristukselta ja kaikkine puutteineen paeta Kristuksen turviin. Ei, sinun tulee yrittää jotakin muuta, omaa työtäsi tai pyhitystäsi, siis aivan uutta tietä, jolla et olisi niin köyhä ja kurja. Huomaa, että se hengellinen elämä, jonka Jumala itse sai aikaan sielussasi, kun tulit uskoon ja autuaaksi ansaitsemattomasta armosta - se elämä ei kelpaa, vaan sinun tulee etsiä tie, jolla et olisi köyhä ja vaivainen. "
Paavali korostaa korostamistaan Galatalaiskirjeessä vanhoille uskoville, että edelleenkin uskonelämän perusta ja keskus on siinä, että me olemme "uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista" (Gal 2:16). - Emme saa tässä hetkeksikään alistua antamaan myötä (2:5), vaikka meidät edelleenkin havaitaan syntisiksi eikä meissä ole vielä tullut ilmi se, mitä meistä tulee. Edelleenkin yksin ristiinnaulittu Kristus ja usko häneen riittää.
Minun on suostuttava elämään edelleenkin tässä syntisessä ja raihnaisessa lihassa (Gal 2:20). Liha kiusaa minua joka päivä ja aiheuttaa jatkuvan tuskallisen taistelun (5:17). En totisesti elä missään yliluonnollisessa ihmemaailmassa. Mutta tässä lihassa eläessäni Jumalan Poika on vaikuttanut minussa kuitenkin sellaisen luottamuksen, että ymmärrän hänen juuri nytkin rakastavan minua ja tiedän, että hän on antanut itsensä minun edestäni (Gal 3:20b).
Siksi saan ajatella kaikesta huolimatta olevani Jumalan lapsi (Gal 3:26). Siksi Jumala on lähettänyt "meidän sydämiimme Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba, Isä". Tässä uskossa minut siunataan Aabrahamin kanssa (3:9), saan luvatun Hengen (3:14), olen pukenut päälleni Kristuksen (3:27), olen Kristuksen oma (3:29), olen perillinen (4:7), odotan uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta (5:5), elän Hengessä (5:25) ja olen Hengen kuljetettavana (5:18). - Siis kaikesta huolimatta omistan uskossa Kristukseen Jumalan ihmeelliset lahjat.
Kuitenkin tarvitsen tänään kehotuksen valvoa. Valvoa myös erikoisesti sitä, etten sallisi Kristuksen tuoman vapauden olla yllykkeenä lihalleni itsekkääseen elämään, vaan suostuisin palvelemaan toisia rakkaudessa (Gal 5:13). - Kenties tarvitsen myös monia kirjeen viimeisen luvun käytännöllisistä neuvoista vaikkapa hyvän tekemisestä ja omien ja muiden taakkojen kantamisesta.
"Suokoon Jumala, etten ikinä ylpeilisi mistään muusta kuin Jeesuksen rististä" (Gal 6:14, EU).