7. viikko (helmikuu)

MITÄ ON JUMALAN TUNTEMINEN?

Tunnetko sinä todella Jumalan? Tiedätkö, ette, mikään elämässämme ole sen merkittävämpää kuin Jumalan tunteminen? Se on parasta, mitä ihminen voi tässä elämässä saavuttaa.

Hoosea kiteytti kerran koko profeettojen sanoman kehotukseen: "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra" (Hoos 6:3). Kun Jesaja näkee näyn tulevasta onnellisesta Messias-valtakunnan ajasta, sen keskeisenä tuntomerkkinä on, että maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren (Jes 11:9). Jeremia ennustaa valoisaa tulevaisuutta, jolloin kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat Herran (Jer 31:34).

Todellinen ja aito Jumalan tunteminen mullistaa koko elämän ja antaa sille lujan perustan. Jumalan tunteminen kokoaa hajanaisen ihmismielen ja keskittää sen yhden ainoan asian ympärille . Se tyydyttää janoisen sielun ja rauhoittaa levottoman mielen. Vasta siinä toteutuu Psalmin rukous: "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee" (Ps 84:4).

Sekä omassa että monien lähimmäisten elämässä on paljon arvoituksellista, puhumattakaan kansojen vaiheista ja maailman tapahtumista. Niiden edessä mieli hämmentyy ja jopa pakokauhu valtaa. Mutta Jumalan tunteminen rauhoittaa ahdistuneen sydämen. Hän on suurempi kaikkia ja tietää kaiken. Hänen tuntemisensa vahvistaa kestämään elämän ja todellisuuden juuri sellaisena kuin sen joutuu kohtaamaan.

Elämä on täynnä harhauttavia ja eksyttäviä ääniä, väitteitä, mielipiteitä. On vaikea löytää niiden keskeltä oikeaa tietä ja kestävää totuutta. Rehellinen Jumalan tunteminen antaa valon, joka ei sammu; se osoittaa oikean tien ja auttaa sille.

Mitä sitten on todellinen Jumalan tunteminen ja miten siihen päästään? Varmaa on ainakin se, että Jeesuksen ihmiseksi tulemisen ja ristinkuoleman jälkeen Jumalan tunteminen ei ole enää vain joidenkin erikoisihmisten asia. Nyt on mahdollista, että jokainen pienimmästä suurimpaan voi oppia tuntemaan Herran.

Jumalan tunteminen on hänen sanansa tuntemista. Juuri sanassa Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi. "Ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinua (2 Moos 33:13). Meidän luulomme ja kuvitelmamme Jumalasta on aina koeteltava sanan avulla. Olemme jatkuvasti innokkaita tekemään Jumalasta jotakin kuvaa, ja se vie harhaan. Sana ojentaa meitä oikeaan. Siksi oppiaksesi tuntemaan Jumalan lue Raamattua. Mutta lue niin, että etsit sieltä nimenomaan Jumalan todellisuutta. Mieti usein rukoillen Jumalan nimeä MINÄ OLEN (2 Moos 3:14).

Jumalan tunteminen on hänen mielenlaatunsa, hänen sisimpänsä tuntemista. Tällä alueella joudumme paljon taistelemaan, sillä meidän käsityksemme ja kokemuksemme mukaan Jumala on joko pyhyytensä tähden pelottavan luoksepääsemätön tai armonsa tähden mitäänsanomaton ja voimaton. Vasta ristin edessä ja omakohtaisessa ristin koulussa opimme tuntemaan Jumalan todellisen pyhyyden ja todellisen armon.

Jumalan tunteminen on koko olemuksemme joutumista kanssakäymiseen Jumalan kanssa. Jumalan tunteminen ei ole vain Jumalaan liittyvien asioiden tietämistä, osaamista. Siinä ollaan liikkeellä, ihminen kurottautuu Herraa kohden koko sielullaan, koko mielellään, koko ruumiillaan. "Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala" (Ps 4:22).

Jumalan tunteminen on jäämistä hiljaa hänen eteensä, silloinkin kun ei ymmärrä eikä jaksa ajatella mitään. Se on hänen odottamistaan joka tapauksessa. Se on hänen odottamistaan vielä silloinkin, kun ei enää toivoa ole ja kuolema voittaa. Se on hänen odottamistaan, sillä uskova on oppinut tuntemaan hänet Herrana, jonka nousu on varmaa kuin aamurusko (Hoos 6:3).

Jumala opitaan tuntemaan parhaiten ristin koulussa, vähitellen ja usein itkun keskellä. Kerjäävä pääsee, janoinen saa, nälkäinen kokee. Kukaan meistä ei tunne täysin Jumalaa, olemme vasta pyrkimässä häntä kohti. Itsensä tuntemisen helvetin matkan kautta pääsemme Jumalan tuntemisen taivasmatkalle. Tässä ajassa Jumalan tuntemisen huippuhetki on silloin, kun synneistäni päästävä sovituksen sana kohtaa minun kaipaavan sydämeni ja uskallan uskoa siihen.