24. viikko (kesäkuu)

EVANKELIUMI KÖYHILLE

On suuri lahja, jos yhä vielä saa kokea, että Raamatun äärellä aivan kuin jotain sykähtää sisimmässä. Näin tapahtui itselleni, kun aloin valmistaa puhetta aiheesta "Köyhille julistetaan evankeliumia" (vrt. Luuk 4:18).

Kiitollisin mielin meidän on todettava, ettemme suomalaisina ole suinkaan köyhiä maailman kansojen keskellä. Saattaahan meiltä yksityisinä puuttua paljonkin, jos vertaamme itseämme joihinkin lähellämme oleviin. Kuitenkin meillä kaikilla on yltäkylläisesti jokapäiväistä leipää. Kiitoksen siitä tulisi myös olla jokapäiväinen.

Eri ongelma onkin siinä, että olemme hengellisessä elämässämme niin köyhiä. Sisäisesti eivät asiat ole niin kuin pitäisi. Kovin köyhää on rukouksemme, uskomme, Herralle antautumisemme, hedelmän kantamisemme, Kristuksen kaltaiseksi muuttumisemme. "Huono on ollut mun palveluksein." Vuodet vain kuluvat ja jotain parempaa pitäisi minusta jo vihdoin tulla. Mutta ei vain tule. Kohtahan jo tämä elämäkin on eletty enkä pitemmälle ole päässyt. Ei ole mitään hyvää Herralle tuotavana ja kuitenkin hän pian rupeaa vaatimaan tilille. Olen köyhää köyhempi, kun itseäni, saavutuksiani ja elämääni katselen.

Nyt Herra julistuttaakin jotain tärkeää. Julistaminen merkitsee kuuluttamista. Kuulutus koskee kaikkia, ja jokainen joka kuulee saa ilman mitään rajoituksia omistaa sanoman itselleen. Se on kaikille vapaa, ilmainen uutinen. "Kuulkaa - tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää, tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta.'' (Jes 55:l.)

Hyvän uutisen sisältö on sidottu kuulutuksen antajaan. Hänen arvovaltansa ratkaisee julistuksen sisällön ja arvon. Ja tämän kuulutuksen takaaja on Jeesus. Hän on sen totuudellisuuden ja paikkansapitävyyden sinetti. Hän sanoi Nasaretin synagoogassa: "Tänä päivänä tämä kirjoitus" - hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille - "on käynyt toteen teidän korvainne kuullen'' (Luuk 4:21).Me vasta aavistelemme, mitä tarkoittaa evankeliumin toteenkäyminen meidän kohdallamme.

Jotain siitä voimme lukea Ef 1:ssa. Evankeliumi vakuuttaa, että Jeesuksessa Jumala oli valinnut meidät jo ennen maailman perustamista (Ef 1:4). Kun olimme kuulleet evankeliumin ja uskossa ottaneet sen vastaan, meidät sinetöitiin Pyhällä Hengellä (l:13) ja näin varmistettiin meidän kuulumisemme Isälle. Evankeliumi vakuuttaa, että juuri meidätkin Jumala on suorastaan määrännyt lapsikseen (l:5) ja olemme saaneet ihmeellisen perintöosan Jeesuksessa (1: 11), joka takaa meille jo nyt, että varsinainen suuri ja kirkas perintö odottaa meitä (1: 14,18). Evankeliumi vakuuttaa, että Isä on siunannut meitä taivaallisessa kaikella hengellisellä siunauksella (1:3).

Koen ehkä itseni tänään epäonnistuneeksi ja köyhäksi. Mutta evankeliumi julistaa minulle, että Jeesuksessa minulla on lunastus ja rikkomusteni anteeksisaaminen (Ef 1:7) ja että hän itse kaikkine suurenmoisine tekoineen ja aikaansaannoksineen kuuluu minulle. Hänet luetaan kokonaan minun hyväkseni. Minä saan omistaa hänen rikkautensa oman loputtoman köyhyyteni ja epäonnistumiseni keskellä. Hän ottaa koko minun resuisuuteni ja minä saan kaikki mikä on hänen. Häpeän vain sitä, ettei tämä sanoma tänään riemastuta minua enempää. Haluaisin itse olla parempi ja enemmän kuin olen. Huonosti osaan iloita hyvästä uutisesta ja hänen rikkaudestaan, oka tulee minun rikkaudekseni. Taivaallisten rikkauksien omistaminen uskossa onkin yllättävän vaikeaa.