40. viikko (syyskuu/lokakuu)

MITEN PYHÄ HENKI VAIKUTTAA MINUSSA?

Olen viime aikoina kysellyt sitä, mistä tiedän, että Pyhä Henki vaikuttaa minussa. Miten ilmenee elämässäni Hengen työ? Mitä sisältää käytännössä suhde Jeesukseen? Mitä on tehdä juurta alaspäin? Mitä on salattu elämä Herrassa?

Nuorempana väheksyin Kristinopin vastausta liian yksinkertaisena. Mielestäni siinä Pyhä Henki jäi liian voimattomaksi. Vaadin Hengen työnä jotain valtavaa ja yliluonnollista.

Jumala on armossaan kuitenkin antanut aikaa miettiä asiaa ja tehdä havaintoja jo vuosikymmeniä. Tänään en voi muuta kuin myöntää, kuinka totuudellinen onkaan tuo vaatimaton, vanha määritelmä. Sen mukaan Pyhän Hengen työ tulee ilmi sisäisessä elämässämme kahdensuuntaisena sydämen asenteena.

Yksikään todellinen uskova ei pääse vapaaksi synnistä "ajallisen elämänsä aikana, vaan on jatkuvasti syntinen". Siinä on synnin elämäntilanne. Siksi "Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin tuntoon''. "Hän tuntee joka päivä vaivaa synnistään."

Nuorempana ja kokemattomampana vaadin Pyhää Henkeä poistamaan synnin elämästäni. Todellisena Hengen työnä pidin vain sitä, että voin voittaa synnin ja minusta tulee jo nyt Kristuksen kaltainen puhtaudessa. Tänään en odota muuta kuin että saisin nähdä totuudellisesti ja vaivattuna synnin elämässäni ja niin vaeltaisin aralla tunnolla Herran sanan edessä.

Samaan aikaan kun Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, hän haluaa johtaa myös yhä syvempään armon tuntoon. Uskova "näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen". Sanoma sovituksesta tulee vuosi vuodelta yhä merkittävämmäksi. "Hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa." Siksi hän "joka päivä parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen".

Näitä molempia olen saanut opetella. Jos näen vain syntisyyteni, menetän rohkeuteni ja siksi Pyhä Henki pyrkii päivittäin kirkastamaan sanasta minulle Kristusta varsinkin uskovaisten Vapahtajana. On suurinta Hengen työtä katsella tänään - synneistään huolimatta - Kristusta anteeksiantajana ja uskaltaa ajatella, että hän juuri nyt peittää minut laupeudellaan. "Hän ei vaadi mitään muuta kuin että surutonna ja syntisenä ilman pienintäkään tunnetta yhteydestä Kristuksen kanssa katsot häneen ja lähetät hänen luokseen kylmän ja kuolleen sydämen ikävän" (Lagus).

Toinen elämänalue, joka tuo esiin Pyhän Hengen työn, on ahdistus. Vaikka Raamattu kertoo, että Henki vei Jeesuksen perkeleen kiusattavaksi (Matt 4: 1), niin ei ole oikein sanoa, että Pyhä Henki suoranaisesti antaa tuskan elämäämme. Ei hän anna syntiäkään. Synti ja kärsimys ovat aina ihmisen osa. Hengen työ tulee näkyviin siinä, että uskallat kohdata ahdistuksen ja kestät sitä ja tuskan keskeltä jaksat huutaa Herraa avuksi ja turvata hänen nimeensä. Näin silloinkin, kun et ole mitään näkyvää apua saanut.

Tämänkin puolen Hengen työstä ilmaisee Kristinoppi hienosti: "Jumala kuljettaa omiaan ristin kaitaa tietä. Kärsimyksillä hän tahtoo koetella heidän uskoaan, pitää heitä nöyryydessä ja vetää yhä läheisempään yhteyteen kanssaan. " Uskovan elämää "kannattaa yhä syvenevä luottamus siihen, että Herra johtaa kaiken hänen parhaakseen".

Näen siis, että syntisenä Kristukseen katsominen ja nöyrtyminen kärsimysten keskellä hiljaa Herraa odottamaan ovat sisäisessä elämässämme väkevintä Pyhän Hengen työtä. Jeesus itse nimitti Pyhää Henkeä Lohduttajaksi ja Puolustajaksi. Hän lohduttaa syntiensä tähden vaivattua ja ahdistuksensa kanssa tuskailevaa. Hän vakuuttaa Herran armahtavan ja olevan vierellä ja se riittää - riittää yltäkylläisyyteen asti. - Mutta riittääkö se minulle? "Hänen sydämensä täyttää nöyrä kiitollisuus siitä, että Jumala jaksaa häntä, arvotonta, hoitaa lapsenaan. Yhä elävämmäksi hänelle käy myös tulevan kirkkauden toivo. Valvoen ja rukoillen hän odottaa pelastuksen lopullista täyttymistä" (Kristinoppi § 84).