5. Jeesuksen Kristuksen työ

5. JEESUKSEN KRISTUKSEN TYÖ
Olavi Peltola

1. Miksi Jeesus tuli maailmaan?

Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja omaksui synnin turmeleman ja kuoleman valtaan joutuneen ihmisluonnon sovittaakseen maailman Isän kanssa. Toki hän teki rakkaudentekoja parantaessaan sairaita, herättäessään kuolleita ja ruokkiessaan nälkäisiä. Toki hän opetti ihmeellisellä arvovallalla ja viisaudella Jumalan tuntemista. Mutta hänen maailmaan tulonsa syy ei ollut vielä tässä. Hän tuli kärsimään (Luuk 24:26).

Vanhastaan on haluttu tehdä havainnolliseksi Jeesuksen tehtävä tässä maailmassa puhumalla VT:n mukaisesti kolmesta virasta. Jeesus on profeetta, ylimmäinen pappi ja kuningas. Kuninkaana Jeesuksella on kaikki valta, nyt salattuna ja pian julkisena hänen palatessaan kirkkaudessa. Profeettana hän opetti ainutlaatuisella tavalla ja ilmoitti ihmiskunnan tulevaisuuden.

Juutalaiset ja muslimit voivat myöntää Jeesuksen olleen profeetan, mutta ei sen enempää. Koraani sanoo suoraan: "Eivät he (juutalaiset) ole surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä" (4:56). Jeesus on ennen kaikkea ihmiskunnan ainoa, todellinen ylimmäinen pappi. Tämän viran varsinainen sisältö tuli näkyviin juutalaisten suurena sovintopäivänä (3 Moos 16).

2. Jumalan pelastustyön keskustapahtuma

Mikä on Jeesuksen ristinkuoleman tarkoitus? Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan (1 Tim 2:4). Hän pelastaa ihmiset antamalla Poikansa alttiiksi ristinkuolemaan meidän syntiemme tähden (Gal 1:4). Siksi Jeesuksen kuolema on Jumalan pelastavan toiminnan keskus, pelastushistorian syvin ja varsinainen sisältö (Matt 20:28; Joh 10:11). Risti onkin kaikilla maailmassa kristinuskon keskeisin vertauskuva.

3. Ihmisenä todellinen hätätila

Emme pysty oivaltamaan ristin ja sovituksen salaisuutta ja merkitystä ellemme hyväksy Raamatun ilmoitustotuutta siitä, että ihmisen ja Jumalan välille on repeytynyt täysin ylittämätön kuilu. Ihmisen pahuus ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan ihmisen luontokin on turmeltunut. Tämä jokaisen ihmisen perisyntisyys on tehnyt lopullisesti ja täydellisesti mahdottomaksi yhdellekään ihmiselle päästä yhteyteen Jumalan kanssa omin voimin tai teoin. Olemme kokonaan ja ehdottomasti hänen vihamiehiään (Room 8:7; Kol 1:21). Luonnossamme oleva vihamme Jumalaa vastaa ei sammu millään. Ihmisessä itsessään ei ole hyviä ja parantavia voimia. Tämän on Raamatun mukaan ihmisenä olemisen todellinen hätätila eikä ajalliset kärsimykset.

"Me olimme Jumalan vihamiehiä, joiden kohtalona olisi ollut tuhoutua Jumalan vihan aikanaan purkautuessa. Me emme älynneet emmekä tahtoneet tehdä mitään asian auttamiseksi. Jumala kuitenkin rakastaa myös vihamiehiään ja on siksi antanut Poikansa kuolla meidän sijastamme ja niin sovittaa meidät Jumalan kanssa eli lopettaa vihollisuuden Jumalan ja meidän välillämme, jotta me aikanaan pelastuisimme eikä tuleva viha kohtaisi meitä" (Jukka Thurén).

4. Suuri salaisuus

Jeesuksen sovitustyö jää ihmiselle syvimmältään suureksi salaisuudeksi. Näin silloinkin vaikka olemme kokeneet jotain omasta synnistämme ja syyllisyydestämme. Joudumme läpi elämämme rukoilemaan: "Kirkasta, oi Kristus meille ristinuhri Golgatan". Vaikka kuinka yritämme selvittää, mistä siinä on kysymys, sanamme ja käsitteistömme on aina kovin puutteellinen. Vasta perille päässeet ymmärtävät täydellisesti ja he eivät ikuisuudessa koskaan kyllästy veisaamaan ylistystä teurastetulle Karitsalle (Ilm 5:9,12).

5. Sovitus on Jumalan armopäätös

Sovituksen ydin kätkeytyy itse Jumalan olemukseen. Sovitus on Jumalan iankaikkinen armopäätös ja sen hän teki ennen ikuisia aikoja (2 Tim 1:9; Tiit 1:2; Kol 1:19-20). Hän yksinkertaisesti näki hyväksi toimia tällä tavoin langenneen ihmisen pelastamiseksi (1 Kor 1:21).

"Jotteivät ihmiset ikuisesti eksyisi taivaasta, rakkaus niin sanoaksemme veti Jumalan itsensä alas taivaasta, puki hänet lihaan ja vereen, yhdisti Luojan luomakuntaan, sulki hänet neitsyen kohtuun, puki hänet ryysyihin ja laski hänet seimeen. Eikä tässä vielä kyllin: köyhyydessä ja taisteluissa eletyn elämän jälkeen rakkaus löi Kristuksen maahan Getsemanessa, kahlehti hänet, sitoi ja sylki häntä, kruunasi hänet orjantappuralla, iski naulat hänen käsiinsä, ripusti hänet ristille, antoi hänelle katkeran kalkin juotavaksi ja vei hänet viimein kuolemaan, ja kaikki tämä hänen vihollistensa puolesta" (Quenstedt).

6. Jokaista syntiä seuraa rangaistus

Jotain sovituksesta avautuu, kun hyväksymme juridisen ajattelun selvittämään meille sovituksen salaisuutta. Jumala ei voi pyhyytensä ja oikeamielisyytensä tähden jättää rankaisematta ihmisen kapinaa ja jatkuvaa vihaa. Jokaista syntiä on seurattava rangaistus tai hyvitys. Jumala ei voi katsoa syntiä sormiensa läpi ja olla Jumala. Hän ei voi antaa anteeksi selvittämättä tapahtunutta vääryyttä. Synti aivankuin imee itseensä Jumalan pyhän vihan. Samaan aikaan Jumala rakastaa kapinoivaa ihmistä ja tahtoo pelastaa. Raamatun suuri ilmoitustotuus on, että Jumala ratkaisee pyhyytensä (joka vaatii kapinoitsijalle rangaistusta) ja rakkautensa (joka haluaa pelastaa syntisen) välisen sovittamattoman ristiriidan lähettämällä ainosyntyisen Poikansa maailmaan sovittamaan maailman itsensä kanssa.

"Sovitus merkitsee yleensä sellaisen sovinnon tekoa, jossa osapuolten kesken tapahtunut vääryys tai rikos korjataan ja entisen riidan, vihollisuuden ja välirikon tilalle tulee rauha, rakkaus ja yhteys. Sovinto saadaan usein aikaan käyttämällä välimiestä eli välittäjää ja maksamalla vääryyttä kärsineelle osapuolelle hyvitys (satisfactio)" (Teinonen).

7. On vain yksi sovinnon välittäjä

Ainoa mahdollinen välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä on Jeesus Kristus, sillä hän todellinen Jumala (1 Tim 1:5). "Ellei pidä paikkansa, että meidän edestämme on kuollut Jumala, vaan yksin ihminen, olemme kadotetut" (Luther). Hän on myös todellinen ihminen. Jumala oli hänessä (2 Kor 5:19), mutta hänessä oli myös jokainen ihminen. Hän on jokaisen ihmisen sijainen (vicaria). Mitä yhdelle tapahtui, se luetaan, katsotaan tapahtuneen kaikille. Samoin kuin Aadam edusti meitä jokaista, oli sijaisemme samoin on Jeesus (Room 5:12,17-18).

8. Jeesus eli lain mukaisen elämän puolestamme

Jeesus eli kaikessa ja joka hetki yli kolmenkymmenen elinvuotensa aikana Jumalan pyhän tahdon, lain mukaisesti (Gal 4:4-5). Hän eli täydellisen ihmiselämän ja kaikessa täytti Jumalan ihmisille asettamat vaatimukset. Hän täytti lain edestämme. Tätä on nimitetty hänen aktiiviseksi kuuliaisuudekseen (obedientia activa). Kukaan toinen ei tällaiseen pysty. Jokaiseen elämämme päivään sisältyy monia lankeemuksia ja heikkouksia. Uskoessamme Jeesukseen saamme luottaa myös siihen, että hän on elänyt jokaisen päivän puolestamme oikein ja hänen puhdas ja täydellinen elämänsä luetaan meidän hyväksemme. "Minä en ollut tänäänkään kuuliainen, mutta sinä hyvitit kuuliaisuudellasi minun tottelemattomuuteni".

"Saatanan valta ei ole siinä, että hän enkeliruhtinaana on minun persoonallinen ja minua väkevämpi vastustaja. Ei siinä, että hän on kuin kiljuva leijona, fyysinen peto joka repii minut kappaleiksi. Ei, vaan saatanan vaarallisuus on siinä, että hän ottaa Jumalan sanan, Jumalan lain käyttöönsä minua vastaan ja syyttäjänäni vetoaa tähän Jumalan omaan sanaan ja aivankuin usuttaa Jumalan, joka on uskollinen sanassaan minua vastaan. Saatana osoittaa Jumalan sanasta kuinka syyllinen olen ja vaatii nyt sanan mukaista ankaraa rangaistusta, ja se on kuolema (Hebr 2:14)". "Saatana pitää syyttäjän ja pyövelin virkaa vain niin kauan kuin on olemassa laki, jonka mukaan ihmistä voidaan aiheellisesti syyttää ja tuomita. Jos laki on saanut loppunsa ja velkakirja on pyyhitty pois, ei paholaisella enää ole asetta. Se on syrjäytetty valta-asemastaan" (Agne Nordlander).

"Kun laki tulee ja syyttää sinua siitä, ettet ole sitä täyttänyt, käske sitä kääntymään Kristuksen puoleen ja sano: SIINÄ ON MIES, JOKA ON SEN TEHNYT. HÄNEEN MINÄ TURVAAN, SILLÄ HÄN ON MINUN PUOLESTANI TÄYTTÄNYT SEN JA LAHJOITTANUT MINULLE TÄYTTYMYKSENSÄ" (Luther).

9. Synnitön tuli synniksi sijaisenamme

Jeesus oli synnitön ja viaton ihminen (Joh 8:46, Hebr 7:26). Mutta meidän sijaisenamme ja meidän puolestamme hän tuli syntiseksi ja syylliseksi. "Sen joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi" (2 Kor 5:21). "Hän kantoi monien synnit" (Jes 53:12). Jumala luki Kristuksen syyksi ihmisten synnit (1 Piet 2:24). Jumala kohteli häntä kuten synnintekijää ja jopa niinkuin hän olisi ollut ainoa syntinen koko maailmassa. "Sovituksen syvin salaisuus on sijaisuudessa. Ihminen on syyllinen kuolemaan. Vain hänen oman verensä vuodattaminen voi poistaa hänen rikoksensa. Nyt viaton ottaa päälleen ihmisen synnit ja kuolee syyllisen ihmisen sijasta" (Agne Nordlander).

"Laupias Isä nähdessään lain meitä ahdistavan ja pitävän kirouksen alla, ja että emme millään keinoin voineet siitä vapautua, lähetti maailmaan Poikansa, heitti kaikkien synnit kaikkineen hänen päällensä ja sanoi hänelle: Ole sinä, Pietari, se kieltäjä, Paavali, se vainooja, rienaaja ja väkivallantekijä, Daavid, se avionrikkoja, se syntinen, joka paratiisissa söi hedelmän, se ryöväri ristillä, sanalla sanoen, ole sinä kaikkien ihmisten edustaja, joka olet tehnyt kaikkien ihmisten synnit! Mieti siis nyt, miten ne maksaisit ja sovittaisit" (Luther).

10. Rangaistus kohtasi Jeesusta

Jumalan tuomio ja rangaistus syntien tähden kohtasivat Jeesusta, niin kuin hän olisi ollut ainoa syntinen ihmisten joukossa. Hän alistui Jumalan pyhyyden vaatimaan tuomioon ja vihaan. Hänen kärsimyksensä oli rangaistuskärsimystä (Jes 53). Jeesus kuoli kadotetun syntisen kuoleman ja maistoi näin ruumiillisen, hengellisen ja iankaikkisen kuoleman todellisuuden. Hänet kirottiin pois Jumalan yhteydestä synnin tähden (Matt 27:46). Hän kärsi sen, minkä jokaisen synnintekijän pitää kärsiä syntiensä tähden. Kuolema ja kadotus on syntisen oikea ansio. "Kun Kristusta raatelee yksi oas, pitäisi sinua raadella 100.000 oasta ja niiden pitäisi samalla tavalla jopa paljon pahemmalla tavalla raadella sinua iankaikkisesti" (Luther).

Jeesuksen kuolema ei ole vain yksityisen syntisen kuolemanrangaistus, vaan kaikkien syntisten - koko maailman synnin - jokaisen menneisyydessä, jokaisen nykyisyydessä ja tulevaisuudessa tehdyn synnin rangaistus.

"Jumala on sälyttänyt meidän syntimme synnittömän Jeesuksen kannettavaksi ja meidän asemastamme rangaissut kuolemalla häntä, meidän sijaistamme ja sovittanut siten meidän syyllisyytemme" (H. Lietzmann).

"Jumalan rakkaus antoi maailmalle synnit anteeksi vasta sitten, kun Kristus ensin oli kärsinyt kuoleman sijaisenamme. Jumalassa tapahtui sittenkin mielen muutos, kun sijaiskärsimys poisti rakkauden esteenä olleen vihan" (Jukka Thrén).

"Että jouduit tuskahan, pahuuten', sai aikaan senkin. Mä sun syöksin piinahan, alle Herra vihan liekin. Olen syypää siihenkin, että sinut surmattiin. Tuleen kuin sua kalvasi, minä raukka puita kannoin. Köydet käsivarsiisi minä synneilläni annoin. Minä naulat teroitin, joillas ristiin lyötihin" (Vanhat Siionin virret).

11. Jeesuksessa Jumala itse kärsi

Jeesuksen kärsimys oli kuitenkin Jumalan omaa kärsimystä, jopa omaa kuolemaa. Jumala rakkaudessaan kärsii ja Jumala pyhyydessään saa oikeuden. Nyt onkin tuomari meidän sijastamme tuomittu. Jumala sovittaa synnin ja Jumala ottaa vastaan syntiuhrin. Vain meidän Jumalallamme on haavat.

12. Uhrin ja veren salaisuus

Jeesuksen sovitusteko on myös uhri meidän puolestamme. Hän on Jumalan Karitsa (Joh 1:29). Hän antaa koko elämänsä uhriksi ja vuodatta verensä. "Veri tuottaa sovituksen" (3 Moos 17:11)."Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta" (Hepr 9:22). Jeesus on uhrina kapinallisen ihmisen ja pyhän Jumalan välissä. Sovitusuhri peittää ihmisen epäpuhtauden ja näin lepyttää Jumalan ja kääntää hänen vihansa pois ihmisestä

13. Lunastus

Jeesus kärsimisellään ja kuolemallaan lunasti ja osti vapaaksi ihmiset synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta (1 Tim 2:6; Gal 3:13; Kol 1:13). Hän voitti pahan väkevät voimat.

Luther sanoi tämän voimakkaalla tavallaan: "Olenhan minä jo ennen usein sanonut, että Jumalaan uskominen ei yksin riitä, vaan että hinnankin täytyy olla mukana. Uskovathan turkkilaiset ja juutalaisetkin Jumalaan, mutta ilman välittäjää ja ilman hintaa. Mikä tämä hinta siis on? Sen evankeliumimme ilmoittaa. Pyhä Henkihän kaikkialla opettaa, että meillä ei ole Isää ilman välitystä, ja että hän ei päästä meitä Isän luo ilman välitystä" (Luther).

Jeesuksen kuolema ristillä syntiemme rangaistuksena on kuolema koko maailman syntien tähden (1 Joh 2:2), kaikkien edestä (2 Kor 5:18). Se sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (Hepr 9:12). Sovitus on nyt tapahtunut jokaisen ihmisen kaikkien syntien ja ihmisen koko syyllisyyden puolesta menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Ja se merkitsee, että Jeesuksessa on syntynyt rauhantila Jumalan ja ihmisten välille. Nyt on mahdollista, että katkennut yhteys Jumalan ja ihmisen välillä syntyy jälleen.

"On minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan" (Luther).

"Sinä joit sappea saadaksesi meidät vapaiksi katkeruudesta; sinä joit etikkaa ottaaksesi pois meidän velttoilumme; sinä kärsit pilkkaa vihmoaksesi meidät taivaan kasteella, sinua ruoskittiin, että me saisimme keskelle katoavaisuutta ikuisen elämän; sinut kruunattiin piikkikruunulla, että sinä voisit kruunata rakkauden ikivihrein seppelein ne, jotka uskovat sinuun; sinut laskettiin hautaan, että me pääsisimme osallisiksi uuden luomisen armosta nyt ja halki kaikkien aikojen" (200-300-lukujen liturgiasta)

14. Ylösnousemus sinetöi Jeesuksen sovituksen

Jumalan sinetöi Poikansa kärsimyksen ja kuoleman sovittavan voiman herättämällä hänet kuolleista. Jeesuksen ylösnousemuksen tähden sovitus on täysin varma ja pätevä kaikiksi ajoiksi kaikille ihmisille. Kristus toimii välittäjänämme Isän edessä edelleenkin. Hän on nyt meidän puolustajamme ja esirukoilijamme (Hebr 7:25, Room 8:24).

"Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen kautta teki minun kanssani sovinnon ja antoi minulle sovinnon julistajan viran. Sillä Jumala itse oli Kristuksessa ja teki sovinnon koko maailman kanssa; hän ei lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan, ja minulle hän uskoi tämän sovinnon julistamisen. Me olemme siis lähettiläitä, koskapa Jumala meidän suullamme kehottaa teitä sovintoon. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa" (2 Kor 5:20-6:1, Jukka Thurén).

"Enää ei ole ketään eikä mitään estämässä meitä lähestymästä Jumalaa, tulemasta kotiin Isän luo. Kaikki esteet on poistettu. Enää ei tarvitse suorittaa mitään. Ei Kristuksen eikä ihmisen tarvitse toistaa sitä, mitä Kristus on tehnyt. Jeesuksen täyttämä ylimmäisen papin työ on siksi kaikkien tapahtumien keskus, historian ehdoton keskipiste" (Agne Nordlander).