Paavalin kirje efesolaisille

Olavi Peltola

I. JOHDANTOA

Paavali kirjeen kirjoittajana

Seuraavassa tulkitsemme Efesolaiskirjettä teologis-dogmaattisesti, ei historiallis-kriittisesti. Käsittelemme kirjeen tekstiä tekstinä sellaisena kuin se edessämme emmekä kysele sitä, millä tavalla ja kenen toimittamana se on syntynyt. "Kun kieli ja tyyli poikkeavat Paavalin muiden kirjeitten, myös Kol:n, kielenkäytöstä, on ajateltu, että Ef. olisi Paavalin nimissä lähetetty kiertokirje, joko samalla kertaa kuin Kol. tai vasta Paavalin kuoltua. Ef. on tunnettu yleisesti jo toisen vuosisadan alussa, eikä sen kuulumisesta Paavalin kirjeitten kokoelmaan ole koskaan epäilty" (Jukka Thurén).

Kirje itse (Ef 1:1; 3:1) esittää kirjoittajakseen Paavalin, joka puhuu itsestään ja suhteestaan vastaanottajiin (1:15-16; 3:1; 4:1; 6:19-20). Siksi tekijäkysymyksessä liitymme konservatiiviseen näkemykseen siitä, että kirje on Paavalin kirjoittama eikä vain hänen nimessään vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen sepitetty.

Efesolaiskirjeen merkitys

"Efesolaiskirje on kaikista Paavalin teoksista suurin, kypsin ja omalle ajallemme parhaiten soveltuva, Raamatun ajankohtaisin kirja. Se on kristillisen uskonnon tiivistynein olemus, pyhän kristillisen uskomme arvovaltaisin ja täydellisin tiivistelmä. Se on puhdasta musiikkia, laulavaa totuutta, musiikiksi sovitettu oppi" (John Mackay).

"Efesolaiskirje on Paavalin kirjeistä 'salaperäisin'. Missään muualla hänen innoittunut mielensä ei kohoa korkeammalle." "Ef:lle on erityisen luonteenomaista, että siinä apostoli näyttää olevan, omien sanojensa mukaan, 'taivaassa' ja katselee sieltä pelastuksen ja lunastuksen suurta näkymää. Siksi tässä kirjeessä on hyvin vähän kiistelyä. Paavali pyrkii antamaan efesolaisille ja muille yleisnäköalan siihen ihmeelliseen ja suurenmoiseen työhön, jonka Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa tehnyt" (D. Martyn Lloyd-Jones).

"Efesolaiskirje on ihmeellisen suppea mutta samalla kattava kristinuskon hyvän sanoman ja sen seurausten tiivistelmä. Kukaan ei voi lukea sitä liikuttumatta ihmettelemään ja palvomaan Jumalaa ja tulematta haastetuksi elämään sen mukaisesti" (John R. W. Stott).

"Roomalais- ja Efesolaiskirje ovat apostoli Paavalin tärkeimmät kirjeet, joita Lutherkin Galatalaiskirjeen ohella pitää tärkeimpinä. Room:ssä apostoli käsittelee enemmän yksittäistä kristittyä, hänen vanhurskauttamistaan, pyhitystään ja lunastustaan, Ef:ssä taas kristittyjen kokonaisuutta, nimittäin Jeesuksen seurakuntaa. Room osoittaa kristitylle pelastuksen tien, Ef sen pyhän temppelin, johon kristitty on otettu" (Eberle).

"Paavali opettaa ensin, mitä evankeliumi on, kuinka se on ikuisuudessa Jumalan ennalta määräämä ja Kristuksen ansiosta annettu (1:3), jotta kaikki siihen uskovat tulisivat vanhurskaiksi, hyviksi, eläviksi, autuaiksi sekä vapaiksi laista, synnistä ja kuolemasta (2:1). Tämän Paavali tekee kolmessa alkuluvussa. - Sitten Paavali opettaa karttamaan väärää oppia ja ihmiskäskyjä, jotta me kaikki pysyisimme ruumiina yhdessä Päässä ja tulisimme vain Kristuksessa varmoiksi, vanhurskaiksi ja täydellisiksi. Hänessä meillä on kaikki, niin ettemme tarvitse mitään hänen ulkopuoleltaan. Tämän Paavali opettaa neljännessä luvussa. - Tästä alkaen Paavali opettaa harjoittamaan ja osoittamaan uskoa hyvillä teoilla, karttamaan syntiä ja taistelemaan (6:10) hengellisillä aseilla Paholaista vastaan, että voisimme aina pysyä ristin voimalla toivossa" (Lutherin esipuhe Efesolaiskirjeeseen, 1522).

Efeson kaupunki

Kirje on osoitettu Efesoksen kaupungissa asuville Kristukseen Jeesuksen uskoville pyhille.

Efeso oli vanha kreikkalainen satamakaupunki. Se oli Rooman valtion rikkaimman provinssin Aasian pääkaupunki. "Aasian valo". Siellä asui prokonsuli. Se oli Rooman valtion neljänneksi tai viidenneksi suurin kaupunki, jossa oli yli 200 000 asukasta. Se oli tuona aikana jo todellinen suurkaupunki. Väestö oli taustaltaan ja uskonnollisesti kirjavaa. Satamakaupunkina sen yleinen moraali oli huonoa.

Juutalainen synagoga oli ollut jo 200-luvulta eKr:sta. Erityisen kuuluisa kaupunki oli hedelmällisyyden jumalattaren Artemin temppelistä. Se oli rakennettu 300-luvulla eKr:sta aikansa suurimmaksi ja komeimmaksi temppeliksi. Sitä pidetään yhtenä antiikin ajan seitsemästä ihmeestä. Temppelissä oli tuhat temppeliporttoa. Gootit tuhosivat temppelin 262 jKr:n, jonka jälkeen kaupunki alkoi taantua. Nykyisin se on raunioina, joista kolmasosa on kaivettu esiin.

Paavali käväisi Efesossa Apt:n mukana toisen lähetysmatkansa loppupuolella (Apt 18:19-21) ehkä vuonna 51. Kolmannella lähetysmatkallaan hän viipyi siellä kolme vuotta (Apt 19:1-10). Missään muussa kaupungissa ei Paavali lähetysmatkoillaan vaikuttanut niin kauan kuin täällä. Efeso olikin hänen lähetystyönsä keskus Antiokian jälkeen. Vielä matkallaan Jerusalemiin vuonna 57 hän jätti erityisesti jäähyväiset Efeson vanhimmille (Apt 20:17-38).

Efesolaiskirjeessä ei kuitenkaan näy paljoakaan jälkiä Paavalin läheistä suhteesta tähän seurakuntaan eikä siinä oteta esille mitään erityisiä seurakunnassa olleita ongelmia. Siksi on päätelty, että kirje on ollut alunperin useille tuon alueen seurakunnille tarkoitettu yleiskirje. Saman alueen seurakuntia mainitaan myös Ilmestyskirjan alkuluvuissa.

Kirjeestä selviää, että Paavali on kirjoittanut sen ollessaan vankina (Ef 3:1; 4:1; 6:20). Todennäköisesti se tapahtui Roomassa 60-luvun alkuvuosina. Efesolaiskirje luetaan Paavalin vankeuskirjeisiin yhdessä Filippiläis- ja Kolossalaiskirjeen sekä Filemonin kirjeen kanssa. Myös Toinen Timoteuskirje on kirjoitettu vankilasta. Kolossalaiskirje ja Efesolaiskirje ovat aiheiltaan varsin lähellä toisiaan. Niissä mainitaan, että Tykikus (Ef 6:21; Kol 4:7) vei ne mukanaan lähtiessään Roomasta.