41. viikko (lokakuu)
RUKOUKSESI KUULLAAN
Rukous on eräs uskonkilvoituksemme arimpia ja hauraimpia asioita. Siinähän minä toimin - otan aikaa rukoukseen, ehkä polvistun, kokoan ajatukseni ja etsin sanoja kyetäkseni ilmaisemaan sisimpäni huokauksia. Usein koko rukouselämä ei ole muuta kuin huokauksia: Herra armahda, Herra anna apusi, älä hylkää.
Rukouksemme hauraus on siinä, että aristelemme ja pelkäämme, ettei Jumala voi kuulla näin kelvottoman kristityn olematonta huokailua. Haluaisimme rukoustemme olevan laadukkaampia. Vasta silloin niillä olisi vaikutusta. Ja kun koemme, ettemme sellaiseen pysty, huonouden tunteen johdosta laiminlyömme rukoilemisen.
On ihmeellistä huomata, että Jeesus kerta toisensa jälkeen rohkaisee evankeliumeissa rukoukseen. Tosin tiedän, että moni ymmärtää Jeesuksen rukoukseen kannustavan opetuksen pelottavan vaativana eikä uskalla avautua sille. Ensi lukemalla näyttääkin siltä kuin Jeesus painottaisi uskoa ja asioiden varmaa toteutumista nimenomaan uskon mukaisesti. "Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt 21:22). "Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24). "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta" (Matt 17:20).
Jeesuksen opetuksessa on toisenlaisiakin korostuksia. Hänen nimensä antaa takuun rukouksen kuulemisesta: "Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen" (Joh 14:13). "Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni" (Joh 16:23). Edelleen evankeliumeista löytyy tällainenkin opetus: "Anokaa, mitä ikinä tahdotte" (Joh 15:7). Tosin tämä liitetään ehtoon pysyä Jeesuksessa ja hänen sanassaan. Varmaankin meille on myös tuttu rukouspiirien perusjae: "Jos kaksi teistä maan päällä sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen" (Matt 18:19).
Olemme monet kerrat kokeneet, ettei tuota vaadittavaa uskoa ole ollut, ei ainakaan tarpeeksi, ja siksi kaikki on jäänyt niin tyhjän veroiseksi. Mutta entäpä, jos Jeesuksen opetuksen tarkoituksena ei olekaan kiristää meiltä uskoa, vaan rohkaista meitä joka tapauksessa rukoukseen. Siksi Jeesus uskaltaa luvata, että Isä antaa kaiken, mitä anotte, kaiken mitä rukoilette, mitä hyvänsä te anotte. Meidän ei tarvitse hävetä rukoustemme tyhmää sisältöä, ei sen pinnallisia aiheita. Jumala on valmis antamaan alttiisti ja soimaamatta. Tärkeintä on, että uskaltaudumme jatkuvaan rukoukseen. Tähän vielä liittyvät Vuorisaarnan tutut sanat: "Jokainen anova saa" (Matt 7:8). Jeesus haluaa sanoa: Oletpa kuka ja millainen tahansa, olipa asiasi mitä tahansa, nyt voit lähestyä Isää luottavaisin mielin. Saat olla myös varma, että hän kuulee sinua.
Mitä ahdistuneempia olemme ja mitä suuremmat vaikeudet kaatuvat päällemme, sitä kipeämmin tarvitsemme tällaista vailla mitään ehtoa olevaa kutsua rukoukseen. Jeesus haluaa nostaa meitä masennuksen ja epäuskon suosta ja auttaa meitä purkamaan sydämemme tuskan rukouksessa Isälle. Jumala odottamalla odottaa, että käännymme hänen puoleensa. Siksi Jeesus jopa sanoo, että taivaallinen Isä antaa paljon ennemmin sitä mikä hyvää on kuin konsanaan vanhemmat leipää ja kalaa pyytäville nälkäisille lapsilleen. Siksi "älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella - Jumalalle tiettäväksi" (Fil 4:6). Tärkeintä on, että uskallamme rukoilla ja Jumalan rauha pääsee varjelemaan hätääntyneet ajatuksemme Jeesuksessa.
LAPSENMIELISTEN KIITOS
Mikkelin päivän hyvä uutinen kertoi meille, kuinka lapset ylistivät Jerusalemin temppelissä Jeesusta (Matt 21:15). Tuota tapahtumaa miettiessäni omaantuntooni koski. Koska minä olen ylistänyt noiden lasten lailla Jeesusta? Lapset eivät ylistäneet Jeesusta suinkaan sen tähden, että he olisivat kokeneet Jeesuksen tekemiä ihmeitä omalla kohdallaan. He olivat tavallisia leikkiviä lapsia, jotka näkivät Jeesuksessa jotain täysin verratonta ja puhkesivat kiittämään häntä oikein huutaen. He ylistivät sen tähden, että Jeesus oli se mikä hän oli. Näin he kunnioittivat Jeesusta. Kuitenkin samaan aikaan heidän ympärillään kihisi viha Jeesusta vastaan ja heidän kiitoksensa närkästytti monia aikuisia. Näiden mielestä Jeesusta ei olisi saanut sillä tavoin palvoa.
Milloin minä olen kunnioittanut ja ylistänyt Jeesusta siitä, että hän on se mikä hän on? Milloin hän on saanut minulta kiitoksen siitä, että hän on Daavidin Poika, eli todellinen ihminen ja todellinen Jumala? Enkö yleensä kiitä Jeesusta vain, kun hän on tehnyt hyvää minulle, kun olen saanut häneltä jotain? Mutta eikö Jeesus olisi kiitoksen arvoinen juuri sen tähden, että hän on henkilönä se, joka hän on? Eikö olisi suurenmoista oppia kiittämään Jeesusta sellaisena kuin Jumalan sana osoittaa hänen olevan!
Millaista asiaa minulla on päivittäin Vapahtajalleni? Häveten huomaan sen olevan anna, tee ja vaikuta pyyntöjä ja sitten kiitosta mikäli enää muistan pyyntöjeni sisältöä, kun Jeesus on vastannut niihin. Miten oppisin kiittämään ilman minkäänlaisia vaatimuksia, ilman halua hyötyä hänestä? Kai Jeesus ansaitsee ylistyksemme silloinkin, kun hän ei mielestämme ole tehnyt meille mitään koettavaa. Eikö ylistyksemme tulisi kohota siitä, mitä hän on jo tehnyt puolestamme, eikä vasta siitä, mitä hän on tehnyt meille ja meissä?
Tuomas Kemppiläiseltä olen löytänyt haastavat ajatukset: "Mutta ne jotka rakastavat Jeesusta hänen itsensä takia eivätkä odotettavan lohdutuksen takia, kiittävät häntä yhtä hyvin tuskassa ja sielun ahdistuksessa kuin suurimmassa lohdutuksessa. Ja vaikkapa hän ei milloinkaan antaisi heille yhtäkään lohdutusta, niin he kuitenkin häntä alati kiittäisivät ja ylistäisivät."
Ylistäminen ei ole toki kiitos-sanojen toistamista. Siinä on kyseessä elämänasenne, mielenlaatu. Kenties tällä hetkellä itken vaikeuksieni taakan alla ja kuitenkin opettelemme antamaan luottavan kunnian Jeesukselle. Se saattaa ilmetä hiljaisena kurottautumisena kohti Jeesusta tai lakkaamattomana Jeesuksen tykö käymisenä. Pohjavireenä on turvallinen mieli. Jeesus on iankaikkinen Jumala ja hän tietää, mitä hän tahtoo. Saan riippua kiinni hänen sanansa varmoissa lupauksissa tämmöisenäni.
Kiitetään Jeesusta siitä, että hän on se mikä hän on. Kiitetään, vaikka olemme väsyneitä, haluttomia, saastaisia ja epäuskon kiusaamia. Kiitetään, vaikka emme saakaan, sydäntämme mukaan, huulemme vain toistavat kiitosta. Annetaan meissä olevan lapsen kiittää. "HOOSIANNA DAAVIDIN POJALLE.''