13. viikko (maaliskuu-huhtikuu)

RISTIN KERSKAUS

Kristillisen uskon keskuksena on alusta lähtien ollut ristiinnaulittu Jeesus ja häneen liittyvä sanoma sovituksesta. Pelastava evankeliumi sisältää lopulta vain yhden asian: "Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden" (1 Kor 15:3).Paavali toteaa kuvatessaan uskovana elämistä: "Pois se minusta että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä" (Gal 6:14). Mikä asema meidän elämässämme on tänään Jeesuksen uhrikuolemalla ja siitä kertovalla sovituksen sanalla?

"Tutkimaan, oi Jeesus, auta kärsimystäs katkeraa. "Mutta kun alamme sitä sydämestämme tutkia, joudumme tavalla tai toisella tilintekoon omasta ilkeydestämme. Vasta oman loputtoman pahuutemme kohtaaminen auttaa meitä tutkimaan oikein Jeesuksen kärsimystä ja vasta Jeesuksen kärsimyksen suuruus auttaa meitä näkemään pahuutemme suuruuden. Emme tienneet, että syntimme ovat niin kauheita, ennen kuin näimme, mitä ne maksoivat Jumalan ainosyntyiselle Pojalle. "Juuri sinä noin rääkkäät Jeesusta, syntisi sen tekevät (Luther).

Syntiin langenneen ihmisen on mahdotonta kohdata pyhä Jumala tyhjin käsin ja alastomana. Sellaisen kuitenkin jokainen meistä on. Tarvitsemme välittäjän. ''Tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen" (5 Moos 16:16. Mutta "jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, niin kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi" (1 Sam 2:25). Maailmassa on yksi ainoa, joka voi yhdistää mittaamattoman etäisyyden päässä toisistaan olevan syntisen, syyllisen ihmisen ja pyhän Jumalan. Hän on ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus.

Jeesus oli Jumalan kaltainen ja hän tuli sellaiseksi kuin me olemme. Hän on kaikessa meidän edustajamme ja sijaisemme. Hän ottaa vapaaehtoisesti paikkamme arkielämän viheliäisyydessä ja käy läpi ihmiselämän vaiheet syntymästä kuolemaan. Hän täyttää kaikessa Jumalan pyhyyden vaatimukset, joihin me emme pysty jokapäiväisessä elämässämme. "Minä en ollut kuuliainen, mutta sinä hyvitit kuuliaisuudellasi minun tottelemattomuuteni" (Anselm).

Jeesus tehtiin synniksi meidän tähtemme. Hän ottaa omakseen pahuutemme ikään kuin olisi ainoa syntinen maailmassa. Hän kärsii synnin hänen päälleen vetämän Jumalan tuomion, vihan ja rangaistuksen. Se vie hänet julmaan ristinkuolemaan. Hän kokee Jumalan hylkäämänä olemisen kauhut. Hän tuli kirotuksi ja kuoli kadotetun syntisen kuoleman. Ja kaikki tämä tapahtui meidän sijaisenamme.

Jeesuksen katkerassa kärsimisessä ja kuolemassa tapahtuu jotain täysin meidän käsityskykymme ylittävää. Jumala on kuolevassa Kristuksessa ja sovittaa maailman itsensä kanssa (2 Kor 5:19). Jumalan pyhyyden viha syntistä ihmistä kohtaan ja Jumalan langettama kadotustuomio on täysin kumottu Kristuksen kärsimyksessä. Meidän ollessamme vielä Jumalan vihollisia "tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta" (Room 5: 10). Jumalan mielenlaatu muuttui. Hän ei sydämessään lukenut ihmisille heidän syntejään vaan antoi synteihin kohdistuvan vihan päättyä, koska Kristus tuli syntisten paikalle ja otti ylleen Jumalan vihan.

Nyt "sovitus on olemassa ennen mitään ihmisen taholta tulevaa toimintaa ja siitä riippumatta. Se on täysin valmis tosiasia, niin kuin maailman luominenkin." (Pieper) Meidän ei tarvitse tehdä mitään sovinnon syntymiseksi. Se on jo valmiina. Minun on vain henkilökohtaisesti käytävä siihen sisälle.

Tämä toteutuu, kun lapsen lailla otan lahjana vastaan sovituksesta kertovan sanan, riipun siinä kiinni ja panen siihen turvani. Samalla minut kutsutaan mukaan kuuluttamaan samaa sovituksen sanaa kaikkialla maailmassa. Mikä etuoikeus onkaan omistaa tuo sana ja kuuluttaa sitä maailmalle!