50. viikko (joulukuu)
JEESUS - MAAILMAN VALO
Vuoden näkyvimmän ja tuntuvimman juhlan aika on jälleen edessä. Mihinkään juhlaan ei kodeissa valmistauduta niin kuin tähän. Ja kaikkien meidän jouluumme sisältyy monia lämpimiä muistoja ja hyviä kokemuksia. On tuoksuja, ääniä, lauluja ja tunnelmaa. Mikään juhla ei ole myöskään niin vaikea kohdata vieraalla maalla - lähetyskentällä - tai yksinäisyydessä kuin joulu. Siksi työtoverimme siellä kaukana ja ehkä joku aivan lähelläkin tarvitsevat nyt erikoisesti esirukoustamme ja muistamistamme.
Ollessani seurakuntapappina joulun tienoo oli täynnä juhlia ja joulupuheita. Joulusaarna oli eräs vaativimpia tehtäviä. Nyt en enää joudu saarnaamaan jouluna, ja niin ei tule perusteellisesti pohtineeksi joulun sanomaa. Ehkä siksi tällaisen joulutekstin laatiminen on tavallista vaikeampaa. Nyt tartunkin vanhemman veljen lämpimään kouraan ja hänen opastamanaan aion syventyä joulun sanomaan. Tuo veli on meille tuttu Martti-tohtori, jonka opastusta löytyy Kirkkopostillasta vallan 145 sivua. Poimin hänen saarnoistaan sellaisia katkelmia, jotka ovat sykähdyttäneet omaa sisintäni. Toivon, että ne myös antaisivat iloa ja valoa sinunkin sydämeesi. Teksteinä ovat Jes 9:1 - 6; Hebr 1: 1 - 12; Tiit 2:11 - 14; Luuk 2:1 - 14; 2:15 - 20 ja Joh 1: 1 - 14.
"Ihmisellä ei ole mitään muuta valkeutta kuin Kristus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Ja sitä ihmistä joka uskoo, että Kristus on tosi Jumala ja että hänessä on elämä, tämä valkeus valaisee, jopa hän on elävä ja valkeus varjelee häntä niin, että hän on siinä missä Kristuskin on."
"Saattaako sydän enää kuulla suurempaa iloa kuin sen, että Kristus annetaan hänen omaksensa? Enkeli ei sano ainoastaan: 'Kristus on syntynyt', vaan hän omistaa Kristuksen syntymän meille sanoen: 'Teidän Vapahtajanne.' Evankeliumi ei ainoastaan tuo esiin kertomuksia Kristuksesta, vaan se omistaa ja antaa ne kaikille, jotka ne uskovat. Mitä auttaa minua, vaikka hän olisi syntynyt tuhannen kertaa, ja vaikka siitä minulle joka päivä mitä suloisimmin veisailtaisiin, ellen minä saa kuulla sen koskevan minua ja kuuluvan minulle? Oikea armorikas usko on sitä, että kiinteästi uskot Kristuksen syntyneen itsellesi ja hänen syntymänsä omaksesi, sinun hyväksesi tapahtuneeksi."
"Usko yhdistää Kristuksen ja uskovan sydämen niin että kaikki tulee yhteiseksi mitä näillä kummallakin on. Kristuksella on puhdas, viaton, pyhä syntymä. Ihmisellä on epäpuhdas, syntinen, kirottu syntymä (Ps 51:7). Tätä syntymää ei voi parantaa mikään muu kuin Kristuksen puhdas syntyminen. Kristus on tahtonut syntyä sen tähden, että me hänen kauttaan syntyisimme uudelleen. - Kristus ottaa meiltä oman syntymämme, hän peittää sen omaan syntymiseensä ja lahjoittaa meille sen, tullaksemme siinä puhtaiksi ja uusiksi, aivan kuin hän olisi ihkasen omamme. Kristuksen pitää ennen kaikkea tulla meidän omaksemme ja meidän hänen omikseen. Usko siis saa aikaan sen, että me olemme hänen omansa. Hän rakastaa ja me uskomme ja näin yhdymme yhdeksi. Usko Kristukseen tekee meidät yhdeksi Kristuksen kanssa ja antaa kaikki Kristuksen aarteet omiksemme."
JEESUS - AINOA, TODELLINEN
ILOSANOMA
Vaikka niin kiitollisin mielin olen lukenut Martti Lutherin Kirkkopostillan joulupäivän saarnoja, en kuitenkaan suosittele niitä yhdessä luettavaksi. Niissä on paljon sellaista taustatietoa ja Lutherin oman ajan tilanteen selvittelyä, mikä ei tule meitä lähelle. Siksi niitä on luettava poimien sieltä täältä Lutherin keskeisiä opetuksia. Keskeisten totuuksien kertaaminen tekee niistä niin verrattomia. Emme jää epätietoisiksi siitä, että kaikessa kristillisessä uskossa on aina lopulta kysymys evankeliumista.
Evankeliumi on "iloinen julistus Kristuksesta, autuudentekijästämme". Evankeliumin suullisena sanana pitää "julistaa vain Kristusta ja osoittaa häneen". Evankeliumi on "taivaallinen aarre: se ei rinnallansa siedä mitään muuta aarretta, se ei sydämessä siedä ketään maallista vierasta". "Varokaamme siis kaikkia sellaisia opettajia, jotka eivät opeta Kristusta". Evankeliumi tarkoittaa sitä, että "Kristuksen pitää ennen kaikkea tulla meidän omaksemme ja meidän hänen omikseen". Antakaamme nyt Lutherin itsensä jatkaa opetustaan joulunajan evankeliumista.
"Kristus lapsonen kantaa ristiä olallaan Jumalan lähettäessä hänet Marian luokse. Kristus kuormitti itsensä meillä ja meidän synneillämme kantaen ne ristinpuuhun ja hän vielä joka päivä kantaa meitä kaikissa heikkouksissamme. Hän kantaa meitä kaikkine meidän vajavuuksinemme, hän ei työnnä meitä luotaan syntisyytemme tähden vaan parantaa ja auttaa. Hänen valtakuntansa on nimittäin armon valtakunta, avun valtakunta, lohdutuksen valtakunta kaikille kurjille syntisille."
"Me olemme siinä määrin rikastuneet, että meillä on armo ja syntien anteeksiantamus iankaikkisiin aikoihin ja vielä vapahdus kuolemasta, me vallitsemme perkelettä ja kaikkea onnettomuutta ja meillä on kaikkea siunausta aivan ylikuohuvin mitoin. Pyhä evankeliumi, elämän sana on meille alennettu ja se tuopi meille Kristuksen voiton hedelmät, nimittäin anteeksiantamuksen ja vapahduksen synneistä. Tämä synnyttää oikeita, iloisia, turvallisia ja rohkeita sydämiä Jumalassa ja pelottomia sydämiä perkelettä ja koko hänen voimaansa ja ilkeyttänsä vastustamaan. Kristus on saanut voiton ja kaikki hänen kristittynsä vielä jatkuvasti joka päivä hänen kanssaan saavat voiton."
"Kristittyjen sydän on aina iloinen, vaikka heidän täytyykin ulkonaisesti Kristuksen tähden kärsiä ruumiin, omaisuuden ja kunnian puolesta. Ilon täytyy olla Jumalan, ristin alaisuudessa. Tämä maailma on niin paha, että jumalallisen ihmisen täytyy elää ypö yksin, unohdettuna, kuin ruusun orjantappuroiden joukossa ja kärsiä sen taholta kaikenlaista onnettomuutta, halveksimista, häpeää ja syntiä."
"Hän on rakastanut meitä ja tehnyt kaikki tekonsa meidän hyväksemme, että me osaltamme tekisimme samalla tavalla, ei hänelle, sillä hän ei ole sen tarpeessa, vaan lähimmäisellemme. Kristus auttaa meitä, me autamme lähimmäistämme. Nähdessäsi lähimmäisesi harhailevan, elävän synnissä, kärsivän hätää ruumiin, omaisuuden tai sielun puolesta, silloin tartu toimeen, riennä hänen luokseen, jätä kaikki muu sikseen ja auta häntä kaikilla mitä itse olet ja mitä itselläsi on, ja ellet voi, niin auta toki sanoin ja rukouksin."
"Kukaan ei saa kuunnella evankeliumia ainoastaan omaksi tarpeekseen. Jokaisen on puhuttava siitä toisille, jotka eivät siitä tiedä. Ihmisellä, joka omalta kohdaltaan uskoo, on jo tarpeeksi, mutta hänen pitää ahkeroida toisten johdattamiseksi samaan uskoon ja käsitykseen. - Käskihän Kristus saamaamaan evankeliumia kaikille luoduille koko maailmissa. Se saarna on pantu alkuun ja asetettu siinä tarkoituksessa että se ulottuisi koko maailmaan. Se on jo käynnissä ja tapahtunut, vaikkakaan ei täydellisesti eikä niin käden käänteessä".