11. viikko (maaliskuu)

SOVITUKSEN SALAISUUS

Raamatussa on monia kohtia, jotka erityisellä tavalla auttavat katselemaan Jeesusta. Keskittyminen Jeesukseen, hänen näkemisensä kaikki kaikessa ja sydämellinen turvautuminen yksin häneen on kuitenkin usein työlästä. Ajallinen sitoo mielemme ja joudumme kuin väkisin vääntämään sisimpämme kohti Jeesusta. Meidän luontomme ei suinkaan ole Jeesus-keskeinen vaan ikävä kyllä oma-minä-keskeinen. "Kaikki he etsivät omaansa eikä sitä, mikä Jeesuksen Kristuksen on" (Fil 2:21). Siksi joudumme ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella.

Tässä kamppailussa Jumalan sana tulee avuksemme. Kun rukoillen ja ajatuksella luemme Raamattuamme, saattaa Pyhä Henki luetun kautta sitoa meitä Jeesukseen. Yksi tällainen kohta on Fil 2:5 - 11. Pyydän sinua lukemaan sen.

Tässä kuvaillaan silmiemme eteen Jeesus Kristus nimenomaan ristiinnaulittuna. Tosin kuvaus alkaa Jumalan kirkkaudesta, jossa Poika on Isän tykönä yhdenvertaisena kunniassa ja majesteetissa. Ja kuvaus päättyy jälleen Jumalan kirkkauteen, ja taas Poika on korkealle korotettuna, kaikkia muita nimiä korkeampana. Hänen edessään kaikki polvet tulevat notkistumaan ja jokainen kieli tunnustamaan hänet Herraksi. Mutta varsinainen Jeesuksen muoto ei ole hänen majesteettisuutensa vaan hänen tyhjentymisensä, orjanmuotonsa, nöyryyttämisensä ja julma ristinsä. Hän on ennen kaikkea teurastettu Karitsa. Juuri sellaiseen Jeesukseen mielemme tulisi kiinnittyä.

Jeesuksen ristinkuolema tapahtui tämänkin päiväisen pahuutemme tähden. 01, mikä autuus, että saan jälleen samastaa loputtoman pahuuteni ylimmäiseen pappiini. Hänessä on minulle sovitus ja juuri sitä syvimmin tarvitsen.

Jeesus tyhjensi itsensä myös siksi, että näin hän täytti Isän tahdon. Jumalan tahto vei hänet nöyryytyksiin ja se toteutui hänessä kärsimysten kautta. Olemme tässä jälleen Jumalan maailmanhallinnan suuren salaisuuden edessä. Jumala tekee väkevintä työtään ihmisten hyväksi "voimattomalla" tavalla. Näin Jumala toteuttaa valtakuntaansa tänäänkin meissä. Siksi Kristukseen sitoutuvan ei tule ihmetellä, jos hän kokee itsensä ja elämänsä turhaksi, orjamaiseksi ja joutuu monenlaisiin nöyryytyksiin ja lopulta kokemaan kuoleman tuskat. Kristuksen oma kohtaa tässä maailmassa jotain samanlaista kuin itse Vapahtajakin. Näin meissä oleva turhan kunnian pyyntö (Fil 2:3) kaadetaan. Meidän vaikeutemme on uhmaavassa kapinamielessä tai epätoivoisessa masennuksessa. Emme millään jaksa ottaa vastaan Jumalan tahtona raskaita iskuja. Me vaadimme itsemme korkealle korottamista jo nyt.

Tänään on meidän aikamme kuitenkin tyhjentyä ja uskoa sellaisinaan, että Jumalan tahto kohdallamme toteutuu. Näin nimenomaan siksi, että näemme edessämme Jeesuksen mielenlaadun ja elämänkokemuksen. Saamme luovuttaa oman väärän mielenlaatumme hänelle ja omistaa hänen mielensä itsellemme. Jeesus astuu sijaiseksemme: "Tässä minä olen, sinun edestäsi annettuna, tämän lahjan minä annan sinulle ilmaiseksi; sinulla on oleva se, mikä minullakin, ja jos sinulta jotakin puuttuu, se Puuttuu minultakin. Tästä saat minun vanhurskauteni, elämäni, autuuteni. Sinua ei voita synti eikä kuolema, helvetti eikä mikään onnettomuus: niin kauan kuin minä olen vanhurskas ja elän, sinunkin täytyy pysyä vanhurskaana ja elävänä." (Luther)

RISTI EROTTAA MUSLIMIN KRISTITYSTÄ

Olen viime viikkoina paljonkin painiskellut lähetystyön yhden vaikeimman ongelman, islamilaisuuden kanssa. Lehdissä on ollut paljon uutisia ja selvitystä islamilaista maailmaa ravistelevasta liikehdinnästä. Se ei suinkaan ole heräämistä Kristuksen tuntemiseen, vaan massojen innostumista islamilaisuudesta. Olen myös lueskellut Koraania. On tärkeää tietää jotain tuosta vallasta, joka pitää ehdottomassa otteessaan ehkä yli 800 miljoonaa aikamme ihmistä.

Uskovat täällä Suomessa ovat kokeneet, että luopumus ja jumalankielteisyys ovat pahin este evankeliumin levittämisessä. Islam on kuitenkin vähintään yhtä väkevä este. Myös siellä väitetään valheeksi, typeryydeksi, jopa rienaukseksi sanomamme siitä, että Jeesus on todellinen Jumala ja että hänet ristiinnaulittiin syntiemme sovitukseksi.

Koraani sanoo suoraan: "Eivät he ole surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä - Jumala kohotti hänet tykönsä" (4:156). Muslimin mielestä olisi Jumalan oikeamielisyyttä vastaan, jos hän sallisi syyttömän miehen kärsiä toisten puolesta. "Olisi hänen kaikkivaltiuttaan vastaan, ettei hän pystyisi pelastamaan vaarassa olevaa profeettaansa. Siksi Jeesus ei ole voinut jäädä avuttomana vihollistensa käsiin." (Stephen Neill)

Muslimi ei koe tarvitsevansa mitään Vapahtajaa. Ihmiset voivat omin voimin kääntyä ja olla kuuliaisia, jos vain tahtovat. Muslimi vastustaa myös jyrkästi väitettä, että ihminen on syntinen. Sellainen on vain pakoa, kun on epäonnistunut kuuliaisuudessa.

Kyllä muslimi uskoo Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan, Jeesukseen, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta, astui ylös taivaaseen ja on sieltä tuleva. Hän uskoo Pyhään Henkeen, ylösnousemukseen, kadotukseen ja iankaikkiseen elämään. Mutta ristiriita on aivan ehdoton ristin edessä.

Auttakoot uutiset islamilaisen maailman tapahtumista meitä jälleen keskittymään ristiinnaulitun Jeesuksen katselemiseen. "Tulkaa kaikki katsokaatte piinaa rakkaan Jeesuksen." Siinä on sanoma itsellemme ja sanomamme koko tälle maailmalle. Se sanoma ei petä meitä - ei edes kuoleman edessä.

Nouskoon sydämestämme jälleen rukous: "Jeesus turva ainoan, kun mun edestäni kuolit, kärsit piinaa paljoa, varoitettu vaivaan olit. Anna hätää vaikean aina olla tukena. - Että jouduit tuskahan, pahuuteen sai aikaan senkin. Mä sun syöksin piinahan, alle Herran vihan liekin. Olen syypää siihenkin, että sinut surmattiin. Tuleen, kuin sua kalvasi, minä raukka puita kannoin. Köydet käsivarsiisi minä synneilläni kannoin. Minä naulat teroitin, joilla ristiin lyötihin." (Siionin virret 72.)

Tällainen sydämen tunnustus ja rukous on huikaisevan vastakohtaista koko islamilaista maailmaa hallitsevalle ajattelulle. Nimenomaan tästä sanomasta itse eläen haluamme rukoilla ja tehdä kaikkemme, että sitä kuulutettaisiin myös muslimeille.