51. viikko (joulukuu)

JUMALAN HYVÄ TAHTO

Olemme lähestymässä joulun aikaa ja vuodenvaihdetta. Emme ole pystyneet tänäkään vuonna pysähdyttämään ajan kulkua. Se rientää pois ulottuviltamme, ennen kuin kunnolla olemme huomanneetkaan sen olevan käsillä. Tämäkin hetki on tuokion kuluttua poissa eikä palaa enää koskaan. Toki jollekin meistä vaikkapa sairauden tähden yksikin hetki saattaa tuntua aivan liian pitkältä. Useimmat kai kuitenkin kokevat kipeänä ajan lyhyyden, sillä se sisältää myös tunnon elämän katoavaisuudesta. Elinpäivämme "kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois" (Ps 90:10). Tuntukoon oma tai toisten elämä kuinka varmalta ja pitkältä tahansa, se on kuin savu tai pilven hattara, joka "hetkisen näkyy ja sitten haihtuu" (Jaak 4:14).

Joulun evankeliumissa on yksi sana, joka on kai usein jäänyt kuulematta, mutta joka sisältää syvän lohdutuksen ja ilonaiheen elämän haureuden ja katoavaisuuden keskellä. Enkelit Betlehemin kedolla ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto" (Luuk 2:14). Oletko huomannut, mitä he todella sanoivat? Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Se on kirkas ilmoituksen sana ja varma vakuutus Jumalasta. Jokainen kuluneen vuoden hetkistämme on ollut tämän Jumalan antama. On myös aivan varmaa, että antaessaan minulle elämäni hetket hänen sisimpänsä on ollut minua kohtaan täynnä hyvää tahtoa.

Luulen, ettei suinkaan ole helppo luottaa siihen, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. Luther kirjoitti: "Kun näkee, miten paljon pahaa maailmassa tapahtuu, ei voi muuta päätellä kuin että Jumalan viha lepää maailman yllä. Näyttää siltä kuin hän olisi ainoastaan enkelien Jumala, mutta ei välittäisi vähääkään ihmisestä. Mutta Betlehemin seimen ääressä pääsee käsittämään, että hän lähestyessään meitä juuri tällä tavoin tahtoo ihmisen parasta."

Jotkut Raamatun käännökset haluavat tulkita enkelten laulun rauhan toivotukseksi sellaisille ihmisille, joilla on itsellään hyvä tahto. Onneksi tässä ei ole kysymys määrätyn laadun omaavista, hyvän tahdon ihmisistä, vaan Jumalasta, jolla on hyvä tahto. Jotain tämän suuruudesta näemme Jeesuksen yllättävissä sanoissa: "Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin" (Luuk 18:19). Hän on ainoa hyvä tässä maailmassa. Vasta hänessä kohtaamme todellisen hyvyyden ja hän on täynnä hyvyyttä ja hyvyydessään tyhjentymätön. Eräs käännös sanoo asian näin: "Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."

Kun meillä on tällainen Jumala, jaksamme elää nämä ohitsemme kiitävät hetket ja säilyttää luottamuksen Jumalaan. Meidän ei tarvitse pelätä edessämme olevaa tulevaisuutta, ei elämämme kohtaloita. Raamattu vakuuttaa, että Jumalalla on koko ajan hyvä tahto meitä kohtaan. Eräs lähetyksen tienraivaajista, Williain Carrey, sanoi kerran lähetyskentällä: "Minulla on yksi ainoa ystävä, mutta minä iloitsen, sillä tämä ainoa riittää. Hän pitää tarpeistani huolen ajassa ja iankaikkisuudessa." Tuolloin hänen vaimonsa oli sairastunut mieleltään, hänen kaksi lastaan olivat vaikeasti sairaina ja kotimaan lähetysystävät olivat hyljänneet hänet. Hän kesti ja suoritti suurenmoisen elämäntehtäväsi Intiassa. Kun häneltä vanhuksena kysyttiin, miltä tuntui olla kasvokkain kuoleman kanssa, hän vastasi: "Minulla ei ole epäilyksen varjoakaan. Tiedän keneen uskon. Ja tiedän, että hän antaa minulle anteeksi, vaikka vielä tänäänkin olen tehnyt syntiä häntä vastaan." Jumalalla on hyvä tahto.

USKON JOULU

Joulu on muodostunut kristillisen kirkon juhlista kaikkein näkyvimmäksi. Näin on tapahtunut siinä määrin, että pakanauskontojenkin hallitsemissa yhteiskunnissajoulu näkyy tavalla tai toisella. Näin Japanissakin. Jouluna myös vuoden suurimmat ihmisjoukot täyttävät kaikkialla kirkot ja kristilliset kokoushuoneet. Joulu vetää puoleensa monia vastustamattomasti. Kaiketi meistäkin jokainen toivoo joululta määrättyä tunnelmaa. Kuitenkin varsinainen joulun sisältö avautuu vain uskolle. Uskossa vasta kohtaamme todellisen joulun.

Usko ymmärtää, että keisari Augustuksen verollepanokäsky ja pieneen Betlehemiin kokoontuneet Daavidin sukuiset perheet olivat täyttämässä Jumalan yli 700 vuotta aikaisemmin Miikalle antamaa lupausta. "Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista." Usko tietää, että tänäänkin Jumala on sama, hänen lupauksensa varmat ja että ne täyttyvät ajallaan. Usko myös ymmärtää, että maailman tapahtumat eivät ole sokean kohtalon leikkiä, vaan hyvän Jumalan suunnitelmien toteutumista. Maailman ohjat ovat varmoissa käsissä. Usko näkee myös kaikkien tapahtumien takana Jumalan valtakunnan lopullisen toteutumisen. Joulu on siitä ennakkotapaus.

Usko yhtyy sydämestään enkelten lauluun: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto." Uskolle Jumalan hyvä tahto on siinä, että hän niin rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa. Vain tämän Pojan tuntemisessa uskolle avautuu todellinen Jumalan rauha. Vain usko tajuaa, että siinä merkissä, jossa lapsi on kapaloituna ja seimessä makaamassa, on Jumalan suurin rakkaus ihmistä kohtaan tullut julki. Nyt Jumalan sana on tullut lihaksi ja asuu keskellämme ja siksi hän ymmärtää meitä kaikissa meidän kiusauksissamme ja on vierellämme ahdistuksissamme. Lopulta tämä rakkaus johti hänet kuolemaan Golgatalla syntiemme tähden.

Usko katselee pientä poikaa seimessä ja kokee, kuinka profeetta Jesajan saama sana täyttyy: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel." Jumala ei ole enää kaukana, vaan hän on kanssamme. Usko polvistuu itämaan tietäjien viereen haluten antaa lapselle palvontansa ja parhaimpansa, sillä se näkee lapsessa profeetan sanan täyttymyksen: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." Totisesti tällaista lasta kannattaa kumartaa. Hän on ainoa, joka antaa toivon tämän maailman pimeyteen ja toivottomuuteen.

Mistä saan tänä jouluna sen uskon, joka tekee joulusta todellisen? "Usko syntyy siis sanoman kuulemisesta, ja sanoma on Kristuksen sana" (Room 10: 17 UTN). Viivytään rukoillen Kristuksen sanan äärellä.