Uskon Pyhään Henkeen

Raamattuluento 02.10.1995

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä ISÄN JA POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" (Matt 28:19-20). "HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN ARMO JA JUMALAN RAKKAUS JA PYHÄN HENGEN OSALLISUUS olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2 Kor 13:13).

Kristus kaikki kaikessa

Kristillisen uskon ydin on Jumalan salaisuuden, Kristuksen, tuntemisessa (Kol 2:2). Kristuksen tunteminen on nimenomaan luottamusta Jeesuksen sovituskuolemaan meidän syntiemme tähden. Hän on meidän lunastanut, vain hänessä on syntiemme anteeksiantamus (Kol 1:14) ja iankaikkinen elämä ja autuus. Tässä uskossa Jeesus Kristus kasvaa yhä keskeisemmäksi, "jotta hän olisi kaikki kaikessa" (Kol 1:18). Jos tämä usko puuttuu ja alituinen ikävöiminen sen yhä syvemmän osallisuuden, silloin puuttuu kaikki.

Todellinen kasvu kristittynä on siis kasvua Herramme ja Vapahtajamme armossa ja tuntemisessa (2 Piet 3:18). Se on tavallista arkista elämää luottamuksessa Jeesuksen lupauksiin iankaikkisesta elämästä ja siihen, että hän on omiensa kanssa joka päivä. Se korjaantumattoman syntisyyden tähden päivittäistä elämää syntien anteeksiantamuksessa. Se on kamppailua uskon Kristukseen säilyttämiseksi elämän loppuun asti.

Unohda edes hetkeksi itsesi ja omat toiveesi elämästä, lahjat, kyvyt ja kokemukset, joita kaipaat ja kiinnitä silmäsi uudelleen ja uudelleen yksin Jeesukseen Kristukseen (Hepr 12:2). Salli, että sinun silmiesi eteen aivan avoimesti asetetaan Jeesus Kristus ristiinnaulittuna (Gal 3:1). Älä anna minkään muun uskoon kuuluvan ja raamatullisen totuuden syrjäyttää sinulta sinun pahuutesi tähden ristiinnaulitun Jeesuksen katselemista. Rukoile jälleen: "Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan".

"Kristuksen kuolema syntiemme puolesta on juuri se perusta, jolle kristillinen uskomme rakentuu. Tätä Pyhä Henki selittää meille ja siihen ohjaa katuvat syntiset". "Mitä enemmän ihminen on tekemissä Pyhän Hengen kanssa, sitä kalliimmaksi ja luovuttamattomammaksi tulee sana Jeesuksen rististä ja verestä. Ilman sitä ei hänen uskollaan ole mitään merkitystä". "Evankeliumia ei määritellä seimen sanomaksi. Ei myöskään sanomaksi tulisista kielistä, vaan sanaksi rististä. Kristinuskon perustaa ei laskettu Betlehemin tallissa eikä Jerusalemin kokoushuoneessa vaan Golgatalla. Kristinuskon vertauskuva ei ole seimi eikä tulenliekki vaan risti". (Fr. Wislöff, Raitis usko, 22, 24).

Fredrik Wislöff kirjoittaa: "Silloin tällöin tapaamme seuraavanlaista ajatuksenkulkua: Usko syntien anteeksiantamukseen on tietenkin pelastukselle välttämätön. Mutta tämä merkitsee uskonelämän ensimmäistä vaihetta. Ei kukaan saa pysähtyä tähän. Meidän täytyy jatkaa matkaa. Edessäpäin tulee muutakin: suuria hengellisiä kokemuksia, Hengen lahjojen vastaanottamista ja korkeatasoisempaa elämää. Jos pääsemme siihen asti sivuuttavat muut asiat syntien anteeksiantamuksen... Tämäntapainen ajattelu on sekä epäraamatullista että vaarallista. Se avaa oven haihatteluun ja hurmahenkisyyteen uskonelämässä. Kristitylle on usko syntien anteeksiantamukseen aina oleva suuri ja ratkaiseva asia. Se ei siis kuuluu vain uskonelämän alkuvaiheeseen. Mitä vanhemmaksi kristitty tulee, mitä pitemmälle hän pääsee pyhityksessä, mitä enemmän hän on tekemisissä Pyhän Hengen kanssa - sitä kipeämmin hän tarvitsee syntien anteeksiantamusta. Syntien anteeksiantamuksen ratkaiseva merkitys kristillisyyden muiden lahjojen rinnalla on siinä, että vain se suo meille pääsyn taivaaseen. Jumalan tuomioistuimen edessä ei kysytä suuria hengellisiä elämyksiä, ihmeparantumisia, Jumalan valtakunnan työssä saavutettuja tuloksia eikä muutakaan - vain sitä ovatko syntimme annetut meille anteeksi" (Wislöff, Raitis usko, 27).

Vanhankirkon saarnaajana 1940-luvulla koko maassa tunnetuksi tullut E.V. Pakkala kirjoittaa: "Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässä maailmassa, jo täällä ajassa - tällä puolen kuoleman linjan. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa. Olen alkanut uskoa, että oikea, todellinen pääsiäinen on meille koittava vasta kuoleman virran toisella puolella. Samoin kuin Herran oma tie tässä maailmassa päättyi Golgatalle, samoin päättyy hänen seuraajansakin. Golgatan taa ei ole mitään tietä seurakunnan historiassa. Ei ole muuta tietä suotu meillekään kuin hänelle. Kun puhumme seurakunnan todellisesta pääsiäisestä, silloin puhumme riemuitsevan seurakunnan todellisesta pääsisäisilosta, jolloin kuolema on nielty ja voitto saatu kuoleman virran toisella puolella" (Iankaikkinen elämä, 154).

Kolmiykseisen Jumalan salaisuus

Raamatun opetuksen mukaan Jumalan tunteminen ja hänen kohtaamisensa on hänen tuntemistaan kolmiyhteisenä Jumalana, Isänä, Poika ja Pyhänä Henkenä (Matt 28:19-20, 2 Kor 13:13). "Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta" (Athanasioksen tunnustus). Tässä on uskomme ydinsisältö ja sen suuri salaisuus, jota vastaan aina ja kaikkialla niin inhimillinen järki ja tunne kuin perkelekin käy koko voimallaan.

Uskoomme kolmiyhteiseen Jumalan liittyy myös toinen suuri salaisuus. Kohtaamme ainoan todellisen Jumalan aina Pojan kautta ja Poikana. Jumalan tunteminen on Jeesuksen Kristuksen tuntemista. "Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh 14:6). Meillä on Isä vain Pojassa. Jeesuksen opettamana uskallamme rukoilla: "Isä meidän, joka olet taivaassa".

Jumalan kolmiyhteys merkitsee myös sitä, että Pojassa ja vain hänessä saamme Pyhän Hengen. "Te saatte puolustajan, minä lähetän hänet Isän luota" (Joh 15:26, KR92). Näin siis vain Pojasta käsin tulemme Pyhästä Hengestä osalliseksi. Mutta myös niin, että kun meillä on Poika, meillä hän on omanamme Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Näin siis "kaikki, mitä Jumala tekee on Pyhän Kolminaisuuden työtä. Missä Pyhä Henki alkaa työnsä sydämessä, siinä on Poika mukana ja Isä Pojassa" (Osmo Tiililä, Systemaattinen teologia, II, 291).

Kaikki todellinen yhteys Jumalaan on aina yhteyttä Pyhään Kolminaisuuteen. Siksi todellisesta Pyhästä Hengestä ei voi puhua irrotettuna Pojasta ja Isästä joksikin omaksi ja erilliseksi todellisuudeksi. Pyhä Henki aina lähtee Isästä ja Pojasta.

Meillä on Isä Pojan kautta ja Pojassa, mutta ei Isä Pojan rinnalla eikä Poika Isän rinnalla. Samoin meillä on Poika Pyhän Hengen kautta ja Pyhässä Hengessä, mutta ei Pyhää Henkeä Pojan rinnalla ja Poikaa Pyhän Hengen rinnalla. Juuri tässä on Jumalan majesteetin ja rakkauden salaisuus. "Siksi Pyhän Hengen valaisema ymmärryksemme katselee ylös Poikaan ja näkee hänessä kuin yhdessä kuvassa Isän" (Basileios Suur).

Pyhä Henki on myös aina läsnäoleva Kristus. Poika ja Henki ovat erottamattomat, toimivat aina yhdessä eikä kumpikaan ole läsnä ilman toista. Pyhä Henki kuuntelee Poikaa. Hän ei ota omastaan mitään, vaan kaiken, mitä hän antaa, hän on saanut Pojalta. Ja niin kaikki ja kaikissa on Kristus (Kol 3:11) ja hänen tulee olla kaikessa ensimmäinen (Kol 1:18). Juuri Pyhä Henki saa aikaan meissä sen, että Kristus kirkastuu kaikki kaikeksi, sillä juuri Kristus kuoli puolestamme, ei Pyhä Henki.

Sekä Kristus että Pyhä Henki asuvat uskovan sydämessä. Mutta eivät asu samalla tavalla. Kristus on uskovan elämän sisällys, Jeesuksen tulee saada muotoa uskovassa. Mutta UT ei sano, että Pyhän Hengen tulisi saada uskovassa muotoa tai että meidän tulisi uudistua Pyhän Hengen kuvan kaltaisuuteen. Pyhä Henki on ihmissydämen uudistaja, mutta tämän Pyhän Hengen työn tuloksena Kristus tulee asumaan sydämeen (Osmo Tiililä, Systemaattinen teologia, II, 291).

Mahdolliset varoitukset synnistä Pyhää Henkeä vastaan ovat osaltaan tältä taustalta käsitettävissä. Pyhä Kolminaisuus on itse läsnä kaikkialla, missä hän nyt Pyhässä Hengessä ottaa yhteyden synnin turmelemaan ihmiseen ja liittää tämän itseensä. Jos tämä on koettu ja tulee pilkatuksi, rikos on irtisanoutumista Jumalasta ja se on todellinen majesteettirikos. "Tietenkin Pyhä Kolminaisuus käyttää lähettejä ja alistaa 'kuolleetkin' kappaleet palvelukseensa, mutta hän ei silti yhdistä uskoviaan näihin läheteihin, ei edes enkeleihinkään, vaan itseensä. Asian äärettömään vakavuuteen liittyy sen sanomaton ihanuus" (Tiililä).

Tärkeää on huomata, että kun opetamme oikein pyhästä Kolmiykseydestä, perisynnistä, Kristuksesta ja uskosta, silloin opetamme oikein ja tarpeeksi myös Pyhästä Hengestä. Näin siitäkin huolimatta, vaikka emme opettaisin silloin mitään erillistä Pyhän Hengen toiminnasta pyhityksessä ja armolahjoista. Mutta jos kiinnostumme sanomaan Pyhästä Hengestä, keskitymme siihen ja koemme, että juuri siinä on avain kristillisen uskon totuuteen, ajaudumme herkästi sivuun uskon ytimestä, Jeesuksen rististä.

Näen, että meidän aikanamme uskovia houkuttelevat eksytykset ja harhaopit verhoutuvat opetukseen Pyhästä Hengestä. Uskova kansa tunnustaa maailmanlaajasti kolmiykseisen Jumalan todellisuuden ja Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden. Uskova kansa tunnustaa myös, että pelastumme yksin uskosta Jeesukseen emme tekojemme kautta. Mutta nimenoman opetus Pyhästä Hengestä sekoittaa uskovien mielet ja altistaa eksytyksille. Jos opetus Pyhästä Hengestä on harhauttavaa, niin pian menetämme myös opetuksen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksesta ja lopulta myös Raamatun ainoana auktoriteettinamme.

Minä uskon Pyhään Henkeen

Raamatun alussa kohtaamme Pyhän Hengen toimimassa: "Ja Jumalan Henki liikkui (liiteli kuin lintu) vetten päällä" (1 Moos 1:2). Raamatun viimeisessä luvussa korostetaan, että Jumala antaa Henkensä profeetoille (Ilm 22:6, KR 1992). Pyhän Hengen vaikutus ja läsnäolo läpäisee koko Raamatun. "Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2 Piet 1:21). Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta (2 Tim 3:16). Juuri Pyhä Henki on ilmoittanut VT:n profeetoille ja UT:n apostoleille Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksessa Kristuksessa, antanut heille erityisen ilmoituksen, jossa ainoastaan on pelastus ihmisille.

Pyhä Henki ei kuitenkaan ollut Jeesuksen julistuksen sisältö hänen parantaessaan sairaita tai ajaessaan ulos pahoja henkiä. Sama koskee apostoleja. Julistuksen sisältö on Kristuksen täytetty sovitustyö ja kutsu kääntymiseen ja uskoon. Pyhän Hengen läsnäolo antaa oikeat sanat julistaa tätä sanomaa ja huolehtii tuloksista. Mutta Pyhä Henki ei ole sanoma itse. Pyhä Henki toimii aina siellä, missä saarnataan Kristuksen evankeliumia.

Pyhä Henki ei puhu itsestään. Hän kirkastaa Pojan suuruutta. Hän on kuin valonheittäjä, joka valaisee Poikaa. Pojan kirkastuessa ihmisille Pyhä Henki iloitsee ja väistyy ja antaa tilaa Pojalle. Pojassa on jumaluuden koko täyteys (Kol 1:19).

Eräs henkien taistelun polttopiste on siinä opetetaanko tai annetaanko ymmärtää, että Pyhä Henki on Jumalan vaikutus, voima, joka vuotaa Jumalasta. Vaikeutemme on siinä, että "UT:ssa käytetään myös sanontoja, joiden mukaan Henki on voima, Henki vuodatetaan, Henkeä juodaan, Henkeä omistetaan eri asteisesti Hengen täyteyteen asti, Hengellä kastetaan jne. Kaikki tämä voi johtaa meidät helposti ajatukseen, että Henki on vain Jumalan toimintavoima, Jumalan vaikutus tai Jumalan elämä ja rakkaus eikä persoona" (Tiililä). "MIKÄ TÄSSÄ ON TÄRKEÄMPÄÄ, ON SEN KÄSITYKSEN TORJUMINEN, ETTÄ PYHÄ HENKI EI OLISI JUMALA ITSE, VAAN VAIN JUMALAN VAIKUTUS" (Tiililä). Pyhä Henki on aina ja nimenomaan persoona, ei vaikutus eikä voima. On tietenkin selvää, että kun minua lähellä, jopa minussa asuu kaikkivaltias, elävä Jumala, toki tunnen ja koen hänen vaikuttavan minussa ja voin kokea hänen persoonallisen läsnäolonsa voimana. Mutta hän voi asua minussa, vaikka en koekaan mitään poikkeuksellista voimaa tai vaikutusta. Asuminen on aina uskossa.

Yliluonnollisen voiman kokeminen ei ole samaa kuin persoonallisen Jumalan kokeminen. En saa samaistaa omia kokemuksiani ja Jumalaa. Jumala on aina ihmisen ulkopuolella oleva jumalallinen majesteetillinen henkilö. Syntiseksi jäävän ihmisen yhteys Jumalaan on aina lopulta uskonyhteyttä, ei kokemisyhteyttä. Usko on taas astumista Jumalan läsnäolon pimeään kuten Ilmestysmajassa kaikkein pyhinpään, missä oli Jumalan läsnäolo armoistuimella. Siellä emme näe emmekä koe mitään. Meillä on vain hänen sanansa lupaus. Siitä pidämme kiinni tuossa jumalallisessa pimeydessä, vaikka olisimmekin vailla kaikkia erityisiä kokemuksia.

Kohtaamme väitteitä, joiden mukaan kirkko on unohtanut Pyhän Hengen ja siksi muka kirkossa ei esiinny karismaattisia ilmiöitä. Tällaisen ajattelun mukaan "uskonelämän päämäärä tai ainakin keskeinen sisältö on jokin kokemus Pyhästä Hengestä sekä armolahjojen saaminen ja käyttäminen. He näkevät uskonelämän kehityksenä, jossa lähdetään jumala-uskosta, opitaan sitten tuntemaan Jeesus ja hänen sovitustyönsä ja lopuksi kasvetaan Pyhän Hengen työn ymmärtämiseen ja kokemiseen. Kolminaisuus toteutuu asteittain ja kasvun päämääränä on Pyhän Hengen ja armolahjojen kokeminen ja käyttäminen".

Mitä vastaamme näihin syytöksiin? "Evankeliumi synnyttää uskon Kristukseen ja tuossa uskossa on läsnä itse Kristus ja Pyhä Henki. Kristillinen kaste on todellinen Pyhä Hengen kaste ja Pyhä Henki asuu jokaisen uskovan sydämessä. Pyhä Henki jakaa tärkeitä kokemuksia ja lahjoja, jotka vahvistavat meitä ja rakentavat seurakuntaa. Näistä saamme olla kiitollisia, mutta emme voi tehdä niistä pelastuksen perustaa tai pyhityksen mittaria. Ei tule vaatia itseltä tai muilta tietynlaisia tunteita tai hengellisiä kokemuksia. Tulee saada uskoa itsensä jumalattomana ja mitään kokematta pelastetuksi Kristuksen tähden. Ja tulee opetella elämään jokapäiväisessä parannuksessa ja sananharjoituksessa, jotta voi kasvaa Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Tulee suostua kasvamaan pienemmäksi ja kantamaan Jeesuksen seuraamiseen ja tunnustamiseen kuuluvaa ristiä" (Timo Junkkaala Onko Pyhä Henki unohdettu luterilaisessa kirkossa? (1/1989, s.11-19).

Pyhä Henki käyttää sanaa

Pyhää Henkeä ei ihminen näe suoraan ja välittömästi. Ei hän ole tuuli, ei tuli ei kyyhkynen. Mutta missä Jumalan Sana tulee todelliseksi ja läheiseksi, siellä Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa. Pyhän Hengen hahmo ihmiselle on Jumalan sanan hahmo.

Jumala toimii suhteessa ihmiseen aina Sanan kautta. Siksi Pyhä Henki on aina sitoutunut Sanaan. Pyhä Hengen työ on Sanaan yhdistynyttä työtä. Pyhä Henki käyttää aina Sanaa. Sana on Pyhän Hengen maailmassa tapahtuvan toiminnan väline. Emme ole Pyhän Hengen kanssa kosketuksissa ilman Sanaa tai Sanan ulkopuolella. "Jumala ei anna kenellekään Henkeänsä ja armoansa muulla tavalla kuin edeltävän sanan välityksellä" (Luther). "Sanassa ja sakramenteissa, niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala sen hyväksi näkee" (Tunnustuskirjat).

Pyhä Henki käyttää sanaa. "Hengen miekka, Jumalan sana" (Ef 6:17). Evankeliumi on Jumalan voima (Room 1:16). Sana ja Henki ovat aina sopusoinnussa. Niitä ei voi erottaa. Minkä Henki tekee, sen hän tekee sanalla ja sanan kautta. Olemme uudestisyntyneet Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta (1 Piet 1:23). Se sana, jonka Jeesus on puhunut, on puhdistanut meidät (Joh 15:3, Ef 5:26). Jeesuksen sanat ovat henki ja elämä (Joh 6:63). Jumalan elämä on hänen sanassaan. Sanalla Jumala loi maan ja antoi elämän ihmiselle. Iankaikkisen elämän luovan sanansa Jumala on antanut meille Raamatun evankeliumissa.

Missä Kristuksesta saarnataan, siellä on aina Pyhä Henki läsnä. Missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeäkään. Muttä missä saarnataan Pyhästä Hengestä, siellä ei ole ilman muuta Kristus ole läsnä.

"Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme." "Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme" (Luther, Iso Katekismus).

Siksi meidän tulee varoa käsitystä, jonka mukaan Jumala Henki toimii sanasta riippumattomana ja laskeutuu ihmiseen jossain sanan ulkopuolella olevassa kokemuksessa. "Se vaara on aina olemassa, että tunteen luomiseksi kaivataan jotakin sellaista, mitä sanassa ei löydy. Tällä keinolla Saatana johtaa monet Jumalan sanasta inhimillisten päähänpistojen, vaikutelmien, mielijohteiden ja fanaattisen käytöksen pauloihin ja lopuksi selvästi Jumala sanan vastaiseen toimintaan. Olemme turvassa vain jos käyttäydymme huolellisesti Jumalan sanan mukaan. Siinä on kaiken totuuden ja voiman lähde. Jumalan elämä on hänen sanassaan. Sanansa välityksellä Jumala antaa Henkensä ihmisille" (Robert D. Brinsmead).

"Huomatkaa Jumalan sana ei ole sana, joka on annettu jonkun saarnamiehen, uskonnollisen johtajan ja innostuneen käännyttäjän käsiin hänen aseekseen, vaan Jumalan sana on Pyhän Hengen ase. Jokaisen on alistuttava sanan alle eikä asetuttava sanan yläpuolelle määrittelemään miten sana voi vaikuttaa ja miten sitä saa käyttää. Kun Jumalan yhteydenotto ihmiseen on sana, se merkitsee sitä, että Jumala puhuu sillä tavalla ihmiselle, mikä on paras tapa. Siinä ei saavuteta joitakin ihmiselämän sielunkerroksia, siinä ei suggestoida tai hypnotisoida ketään, vaan koko ihminen on Jumalan sana toiminnan kohteena. Meidän ei tarvitse lähteä etsimään Jumalan ilmoitusta merkillisistä profetioista, joita minun käsiini tulee viikottain eri puolilta Suomea, ei hurmosilmiöistä tahi kohutapahtumista, vaan Jumala puhuttelee meitä sanassaan, kirkkaassa, selkeässä ja ymmärrettävissä sanassaan. Tämän parempaa ilmoitusta ei ihminen tarvitse. Tarvitaan vain alistumista sanan alle ja sen tottelemista. Tämä on syytä muistaa nykyisessä hämmentävässä tilanteessa" (Paavo Kortekangas).

Miten otan vastaan Pyhän Hengen lahjan eli henkikasteen?

Pyhä Henki tulee meihin Jumalan sanassa ja hän jatkaa työtään meissä sanan kautta. Kuka tahansa kuulee, ottaa vastaan ja uskoo evankeliumiin, hän saa aina ja ilman ehtoja Pyhän Hengen. "Olennainen oppi Pyhän Hengen saamisesta Apostolien tekojen mukaan voidaan muotoilla seuraavasti: Pyhän Hengen antaa Jumala yksin evankeliumin äänen kautta Isän lupauksena, ja ihmiset ottavat hänet yksinkertaisesti vastaan Kristuksen nimessä ilmaisena lahjana kasteella sinetöidyn uskon kautta" (Bruner).

Hengen saamme siis yksinkertaisesti uskossa kuulemalla evankeliumin sanaa. Korva on kaikkein toimettomin jäsenistämme. Se ei itse luo mitään uutta eikä näe mitään. Se on hiljaa ja vain ottaa vastaan, mitä sille annetaan sen ulkopuolelta. Emme mekään voi itse hankkia Pyhää Henkeä tai tarttua häneen. Kuuntelen evankeliumia, avaan korvani ja sydämeni ja otan evankeliumin sanan ja samalla aina myös Pyhän Hengen vastaan. Koin mitä koin tai olin kokematta.

Pietarin julisti evankeliumia Corneliuksen kotona (Apt 10: 34-48): "Jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi" (Apt 10:43). Kuulijat saivat Pyhän Hengen vain uskossa kuuntelemalla. Vain kuuntelemalla ja ottamalla vastaan kuultu sana, ei tekemällä jotakin, ponnistelemalla, vaan suostumalla siihen.

Kaikkivaltias Henki on evankeliumin Kristussanassa . Kun otamme vastaan evankeliumin sanan, otamme vastaan Hengen. Siksi ei tule odottaa jotain erillistä Hengen vuodatusta sillä Jumalan sana kysyy meiltä: "Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?" (Gal 3:5). "Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol 2:6, KR 38). Kaikki siunaukset uskonelämässämme on läpi koko elämämme sidottu Jumalan sanaan ja yksinkertaiseen evankeliumin sanan vastaanottamiseen.

Henkeä ei anneta meidän saavutustemme vaan yksin Kristuksen sovituksen tähden. Vain hänen täytetystä teostaan pulppuaa Henki elämäämme. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta, että "me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen" (Gal 3:13-14). "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon" (Joh 7:17).

"Kristuksen osallisuuteen pääseminen merkitsee myös Hengen lahjan saamista. Kristuksen nimessä syntien anteeksiantamus sisältää aina Hengen lahjan. Anteeksiantamus ratkaisee suurimman ongelmamme, ja lahja tuo meille tärkeimmät varustuksemme" (Bruner).

Hengellä kastetuksi tuleminen on Kristuksen omaksi tulemista. Pyhän Hengen kaste liittää ihmiset Kristukseen sillä tavalla, että vastaanottajista tulee hänen omiaan eli kristittyjä. "Kautta koko (Apt) kirjan apostolien saarna todistaa Kristuksesta, hänen työstään ja pelastuksestaan, eikä Pyhän Hengen riippumattomasta, toisesta työstä. Pyhän Hengen kasteen voima on Kristus-keskeisyys" (Bruner).

Hengen saaminen on aina armosta ja lahjaksi saamista niinkuin kaikkien muidenkin Jumalan lupausten täyttyminen elämässämme. Sana lahja (doorean) UT:ssa tarkoittaa ilman hintaa, ansiotta, aiheetta. On huikeaa ajatella, että jotain niin suurta voisi saada nyt niin "helposti" kuin ilmaiseksi. Juuri tätä ajatusta vastaan koko luonnollisen ihmisen järki nousee. Pyhän Hengen lahja on ilmainen ja annetaan aina ja poikkeuksetta kaikille, jotka uskovat.

"Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumiin?" (Gal 3:2). "Jos siis tahdot saada Hengen ja tulla pyhäksi, on sinun oltava hiljaa. Sinun on koettava, että olet kuollut etkä voi mitään. Saat vain kuulla, mitä joku toinen on tehnyt. Ja vain kuulemalla, hiljaa olemalla ja mitään itse tekemättä, kuulemalla ja ottamalla vastaan laupeuden ja anteeksiannon olet saava elämän, Pyhän Hengen ja hänen hedelmänsä, ilon, rauhan ja rakkauden. Ellet halua kuulla ja uskoa tätä, niin mene sitten, yritä vielä kymmenen, kaksikymmentä vuotta valvoa, taistella ja rukoilla ja salli meidän sitten nähdä oletko saanut Pyhän Hengen! Helpompi on epäuskon erämaassa nääntyä vaikkapa tuhansia kertoja ja kohdata vihdoin kuolema, kuin lain alaisena saada Henki ja sen elämä, rauha, rakkaus, alttius ja voima" (Rosenius).

Meillä tämän päivän kristityille Galatalaiskirje on arvaamattoman tärkeä. Tosin meitä hämää se, että Paavali näyttää tässä kirjeessä taistelevan meille yhdentekevää ympärileikkauksen vaatimusta vastaan. Mutta emme ehkä huomaa, että ympärileikkauksen vaatiminen tarkoittaa sitä, ettei yksin usko Jeesukseen riitä Jumalan edessä. Tarvitaan jotain enemmän, tarvitaan lisää! Mutta jos vaaditaan uskon lisäksi tai ohella jotain muuta, niin kuinka voidaan ikinä päästä varmuuteen, mikä on se teko, se muu, joka todella riittää? Kun astutaan ulos pelkästä uskosta Kristukseen ja pyritään vaikkapa täydelliseen antautumiseen entistä täydellisemmän pelastuksen ja uuden kokemuksen saamiseksi, niin silloin luovutaan Jeesuksen sopivasta ieksestä ja keveästä kuormasta ja ajaudutaan lain sietämättömän raskaan ikeen alle. Lain ikeen raskaus on siinä, ettet voi koskaan tietää, milloin olet yrittänyt ja tehnyt tarpeeksi. "Lisäkkeet ajavat uskon ja koko Kristuksen karille, sillä nämä kaksi - Kristus ja lisäykset - eivät siedä toisiaan samassa sydämessä, niin että kumpaankin voisi luottaa, vaan toinen on ajettava ulos, joko Kristus tai omat tekoni (Bruner).

Mistä tiedän olenko saanut Pyhän Hengen?

Keskeisin todiste Hengen vaikutuksesta on syntisen ja langenneen ihmisen tunnustus, ettei hän voi elää ilman Jeesuksen armon osallisuutta ja veren puhdistusta. Hengen vaikutus on aivan tavallista ja vaatimatonta uskoa Jeesuksen evankeliumiin. Juuri se korottaa Jeesuksen Herraksi. Kukaan ei voi sanoa Jeesus on Herra muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta (1 Kor 12:3).

Hyvä on toistuvasti kerrata Jeesuksen perusopetusta Hengen saamisesta (Joh 16:7-15): 1. Pyhän Hengen aina lähettää Jeesus (16:7b). Käänny aina Jeesuksen puoleen, jos olet neuvoton Pyhästä Hengestä 2. Hengen tulon näet siitä, että hän paljastaa, mitä synti on minussa itsessäni (16:8a). 3. Henki paljastaa myös ihmisen lihalle ja verelle käsittämättömän salaisuuden - vanhurskauden. Siihen sanaan kätkeytyy pelastumisesta osalliseksi pääsemisen syvin totuus (Room 3:21-26). Jumalan vanhurskauden julkituloon keskittyy koko Jeesuksen elämä: "Herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden" (Room 4:25). Meidän pyhityksemme on vain vanhurskauttamiseen vakavasti suhtautumista. 4. Henki paljastaa myös sen, että käärmeen pää on murskattu, tuomio on lausuttu, Jeesus on voittaja. 5. Ennen kaikkea "hän kirkastaa minut" (Joh 16:14). Henki ei johda meitä johonkin toiseen kokemukseen, vaan uskon kautta vahvistaa meitä pitämään yhä lujemmin ja kärsivällisemmin kiinni Kristuksessa saadun vanhurskauttamisen ihmeellisestä taivastodellisuudesta.