Miksi murehdit
Olavi Peltola
Me alituiset murehtijat
Emme ihmisinä ole samanlaisia. Mutta jotkut meistä ovat varmasti kanssani sellaisia, joiden olemukseen on kuin viritettynä murehtimisen vaatimus. Kohtaamistamme asioista löydämme aivan liian usein vain kielteisiä piirteitä, olemme ylikriittisiä. Ja vaikeat asiat herkästi paisuvat mielessämme ja täyttävät meidät. Jeesus kutsuu nyt meitäkin, ammattimurehtijoita, Isän lapsina, valoisaan mielenlaatuun. Olivatpa vaikeutemme tällä hetkellä mitkä tahansa, olemme aina ja kaikessa taivaan lintujen tavoin taivaallisen Isän käsissä (Matt 6:26). "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret" (5 Moos 33:27).
Miksi pelkäisin? Ei ole mitään todellista syytä olla ahdistettu tulevaisuudesta. Vaikka meillä olisikin alituisesti paha olla, niin se ei tee tyhjäksi sitä että, meillä Kristuksen sanan valaisemana on alituisesti hyvin. Emmekö suostu näkemään, miten Jumalan rakkaudellisesti juuri tänään pitää meistä huolen kuten linnuista ja kukista. Onko eräänä syynä alituiseen murehtimiseemme se, ettemme sittenkään luota, että Kristus on meidät hoivaansa ottanut (Room 15:7). Koemmeko itsemme sillä tavoin huonoiksi, ettemme muka kelpaa hänelle. Olemmeko jälleen unohtaneet hänen vakuutuksensa: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut" (Jer 31:3).
Ehkä meillä on liian suurelliset unelmat ja toiveet ja liian vaativat odotukset Jumalan huolenpidosta. "Älkää korkeita tavoitelko" (Luuk 12:29). Emme tyydy vähään, alhaisiin (= lähellä maata, todellisuutta oleviin) oloihin (Room 12:16). Emme tyydy siihen, että ahdistus kuuluu elämäämme. Nykyisen ajan henki on tarttunut meihin ja se vaatii menestystä, saavutuksia, vaurautta, terveyttä ja hyvinvointia, iloa ja hauskuutta. Emme tyydy viettämään rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa kipujamme kärsien. Emme tyydy nöyrästi ottamaan joka päivä ristiämme ja kantamaan sitä Jeesuksen askelissa. Vaadimme elämämme paratiisin alkavan jo nyt. Kun Jumala ei näytä täyttävän kaikkia toiveitamme, on seurauksena masentuneisuus.
On kai vaikea luottaa siihen, että se elämänosa ja arki, joka nyt on totta kohdallani on Jumalan armoa. Aina elämässä on masentavia asioita. Olemme paratiisin kadottaneet, mutta Isä kyllä tietää, mitä todella tarvitsemme (Luuk 12:30). On vain hävettävää, että vuosikymmenet kuluvat uskonelämässämme, emmekä millään opi niin yksinkertaista asiaan kuin älkää mistään murehtiko. Ainoa todella vaarallinen on oman sydämen pahuus, joka houkuttelee Jumalan tahdon vastaisiin valintoihin ja elämäntapaan. Sitä vaaraa vastaan on tänäänkin huudettava avuksi Herran Jeesuksen veren puhdistusta ja uskallettava kiittää.
Entä jos jäisimme Jeesuksen sanan kannattelemaksi tänään. Eiköhän vain meiltä jokaiselta löydy tarpeeksi kiitoksen ja turvallisen mielen aiheita. Jeesus vakuuttaa: "Teidän taivaallinen Isänne ruokkii.. Jumala näin vaatettaa.. .teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan". Hyvän mielen ja turvallisen mielen antaakin tieto Jumalan huolenpidosta. Eikä minun muuta tarvitsekaan tavoitella. Sallin hänen pitää huolta ja hyväksyn hänen toiminnakseen sen, mitä elämässäni tapahtuu. Hän antaa ja hän ottaa. Hän lyö maahan ja hän korottaa. Häpeän vain niskurimaisuuttani, epäuskoa, kapinointiani, häpeän vain maailmallisuuttani, ajalliseen kiintynyttä mieltäni. Joudun aivan kädestä pitäen opettelemaan kiitollisuuttani jo tänään. Opettelen valoisaa luottamusta jo tänään ja nykyisessä elämäntilanteessa.
Vuodet aivankuin karkaavat käsistämme. Mutta me jaksamme aina vain murehtia - milloin siitä, milloin taas tästä. Jo olisi aika antaa Jeesuksen sanojen pyyhkiä pois elämästämme tämä alituinen murehtimisemme ja huokailumme. Olemmehan toki jo monet kerrat nähneet, ettei se kuitenkaan johda mihinkään. Ei se auta. Meidät on kutsuttu tekemään niitä pieniä arkisia tehtäviä ja olemaan vähässä uskollisia ja kiitollisin mielin palvelemaan. Se riittää. Mitä muuta me vielä jaksamme vaatia?
Vaikka emme voi aidosti muodostaakaan sisimmästämme ilo pulppuavaa lähdettä. Elämämme soitto on suruista tehty. Mutta kyynelten ja huokausten keskelläkin voimme oppia olemaan luottavaisia ja vailla katkeruutta, vihaa ja kapinaa. Herra haluaa, että hänen sanansa vaikuttaa meissä tämän uuden mielen ja annetaan hänen tehdä se.
MURHEELLISINA JA KUITENKIN ILOISINA (KR 38)
Jossain elämäni vaiheessa kokosin Raamatusta opastusta tälle alituiselle murehtimiselleni. Seuraavat kohdat löytyivät.
Syvä murhe ja masennus voi täyttää minut
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden. Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa. Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa. Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt. (Ps 38:6-11)
Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini. Sillä minun elämäni kuluu murheessa ja minun vuoteni huokauksissa. Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet (Ps 31:10-11).
Oma itseni, syntini, väärät valintani aiheuttavat minussa murheen
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa? (Job 10:1-3)
Salli synnintunnon lyödä sinut maahan
Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa (Jaak 4:9-10).
Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. (2 Kor 7:8-11)
Suostu murehtimaan Jumalan valtakunnan työn takia
Kuningas sanoi minulle: "Minkätähden sinä olet niin murheellisen näköinen? Ethän ole sairas; sinulla on varmaan jokin sydämensuru." Silloin minä peljästyin kovin, mutta minä sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas iankaikkisesti. Kuinka minä en olisi murheellisen näköinen, kun se kaupunki, jossa minun isieni haudat ovat, on autio ja sen portit tulella poltetut?" (Neh 2:2-3)
Suostu kantamaan murhetta pelastumattomista lähimmäistä kuolemaasi asti
Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta (Room 9:1-3).
"Kulje Jerusalemin halki, koko kaupungin läpi laidasta laitaan, ja tee merkki kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden" (Hes 9:4)
Sen sijaan hän pelasti hurskaan Lootin, jonka mieltä jumalattomien riettaus painoi (2 Piet 2:7)
Jeesuskin oli syvästi murheellinen
Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä" (Matt 26:38-39).
Tuon esiin sisimpäni ahdistuksen ja pahan olon tunteen
Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa (Job 7:11).
Epäusko hiipii masentuneeseen sydämeeni:
Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta (Ps 42:6).
Opettelen heittämään päältäni kaikki murheeni
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1 Piet. 5:6)
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi (Fil 4:6).
Koetan olla murehtimatta tulevaisuudesta
Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa (Matt 6:34)
Annan Jeesuksen lohduttaa
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun (Joh 14:1).
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö (Joh 14:27).
Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan (Jes 61:1-3)
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni (Ps 94:19).
Jeesus lohduttaa: Olen autuas Jumalan lapsi keskellä pahaa oloani
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen (Matt 5:4).
Jeesus lohduttaa: Murhe on sittenkin vain hetkellinen
Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne (Joh 16:6).
Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne (Joh 16:20-22).
Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa (1 Piet 1:6).
Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa (Jes 38:17).
Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani." Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti. (Ps 30:11-13)
Opi elämän ahdistusten alla olemaan toivossa rohkea
Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut (Hepr 12:11).
Suostun elämän kaksinaisuuteen: murhe ja ilo kuuluvat yhteen
Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle. Lähetän hänet sentähden kiiruimmiten, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi (Fil 2:27-28).
Tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken (2 Kor 6:9-10).
Pyhitä elämästäsi erityinen hetki Herralle, jolloin uskallat iloita hänen olemassaolostaan
Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne (Neh 8:10)
Koska juutalaiset niinä päivinä olivat päässeet rauhaan vihollisistansa ja heille siinä kuussa murhe oli kääntynyt iloksi ja suru juhlaksi - että heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja (Est 9:22).
Ilo Herrassa on väkevyyttä
Ja hän sanoi vielä heille: "Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne." Myöskin leeviläiset rauhoittivat kaikkea kansaa ja sanoivat: "Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä; älkää olko murheelliset" (Neh 8:10-11).
Lopullisesti murhe ja masennus katoaa vasta kirkkaudessa
Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat (Jes 35:10; 51:11).
”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä…. Hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet (Ilm 7:14-17).