Hengellä täytetty
Olavi Peltola
Ole Paavalin kanssa tietämätön kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta Kristuksesta ja hänestä ristiinnaulittuna, niin ettei mikään loista hänen rinnallaan. Silloin tulet oppineeksi, vanhurskaaksi ja pyhäksi ja saat Pyhän Hengen, joka pitää sinua puhtaassa sanassa ja uskossa. Mutta jos Kristus katoaa silmistäsi, on kaikki turhaa (Luther).
Oletko saanut Pyhän Hengen?
Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on kastettu Hengellä. Vain Pyhä Henki voi kastaa, yhdistää ja liittää meidät Jeesuksen ruumiin jäseneksi (1 Kor 12:13). Siksi saada henkikaste on samaa kuin kääntyä, tulla uskoon, uudestisyntyä ja saada Pyhä Henki sydämeen asumaan. Näiden raamatullisten sanojen avulla näemme jotain Jumalan suuresta ihmeestä kohdallamme, mutta joka sanan kohdalla näemme hiukan eri näkökulmasta. Voimme käyttää näitä eri nimityksiä rinnakkain. On mieletöntä sanoa, että olet kyllä kääntynyt Jeesuksen puoleen, mutta et ole tullut uskoon tai olet tullut uskoon, mutta et ole uudestisyntynyt tai olet kyllä uudestisyntynyt, mutta et ole saanut henkikastetta tai jopa niinkin, että olet kyllä saanut henkikasteen, mutta sinulla ei ole Pyhää Henkeä asumassa sydämessäsi.
Tällaiselle erittelylle on kyllä Jumalan sanan kuulijoiden parissa koko ajan olemassa ikään kuin valmis tilaus. Näin siksi, että moni jatkuvasti kamppailee ja epäilee onko sittenkään oikeassa uskossa. Monelta puuttuu koettava ja tunnettava pelastusvarmuus. Tällaiset ihmiset saattavat olla herkästikin temmattavissa mukaan, kun vain joku oikein voimallisella tavalla kuvailee vaikkapa todellista kääntymistä tai uudestisyntymistä ja väittää vuorenvarmalla äänellä, ettet ole vielä koskaan tällaista kokenut oikein. Sinultahan puuttuu se ja se tuntomerkki. Siinä vertailussa herkkätuntoinen kuulija joutuu ahdistukseen ja kokee, että juuri se puuttuukin. Tässähän on nyt vihdoinkin vastaus siihen tuskaiseen epävarmuuteen, jota on ehkä vuosia jatkunut. Voimme toki ottaa jokaisen noista ilmaisuista voimakkaan julistuksemme ydinvaatimukseksi ja osoittaa, että juuri tämä puuttuu ja siksi olet niin epävarma. Sensijaan keskeisin Jumalan ihmeteko syntisen pelastamisessa, vanhurskauttaminen, on nykyjään syrjässä. Sen edessä kukaan ei ahdistu epäilemään Herran töitä omalla kohdallaan.
Osan meistä on kuitenkin tyydyttävä elämme viime hetkeen asti kokemaan jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa ja meidän on suostuttava siihen, että meiltä puuttuu voimakas ja selvä pelastusvarmuuden tunne. Jotkut meistä on kertakaikkiaan luotu sellaiseksi, että aina olemme kyselemässä, etsimässä ja tuskailemassa.
Otan tähän kaksi esimerkkiä:
"Sävy Vilkuna valitti usein sisäistä köyhyyttään. Tämä valitus ei ollut salattua ylpeyttä tai veruke, johon usein turvaudutaan, kun ei tahdota nähdä totuutta. Se oli aito huoli siitä, ettei tuntenut pelastusta niinkuin jotkut muut. Hän tiesi sen, mutta ei pystynyt eläytymään siihen tunnevoittoisesti. Tähän tuntemisten köyhyyden eteen aina tultiin. Hän eli aralla tunnolla. Hän pelkäsi, että jos hän tällaisena uskoo, hän on armonvaras. Siunaustakin hän oli pyytänyt Jumalan palvelijalta, mutta ei ollut osannut iloita siitä niinkuin muut. Ja kuitenkin hän tunnusti: Siinä minä roikun. Se oli vaivaista roikkumista, mutta kuitenkin kiinniriippumista. Siinä oli sama sävy kuin virrentekijän rukouksessa: "Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaik ei ois toivoa ollenkaan". Eikö tämä ole yksi piirre elävässä uskossa. Se on siellä, vaikka sitä ei nähdä. Jotkut kokevat iloa ja varmuutta ja se toki kuuluu elävään uskoon, mutta jotkut joutuvat enempi jäämään odottavaan uskoon, emmekä pysty tyhjentävästi selittämään, miksi näin on. Kun tämän tunnustamme, ei meidän tarvitse syyttää eikä kadehtia toisia. Uskallamme olla aitoja. Silloin usko on meidän uskoamme eikä väkisin pinnistettyä tai ulkoa käsin meihin siirrettyä. Silloin Jumala saa kunnian sekä meidän köyhyydestämme että meidän rikkaudestamme" (Oiva Virkkala Sävy Vilkunan hautajaisseuroissa 21.3.1983, Kotimaa).
Helluntaiseurakunnan jäsenenä 14 vuotta ollut Risto Huttusen kirjoittaa (Ristin Voitto 20.10.1994): "Olen itse sisäiseltä ihmiseltäni niin kieroista ja karkeista rakennusaineista tylsillä ja huonoilla vehkeillä työstetty, etten käsitä ns. 'hengen maailman' asioita. En osaa kokea 'Pyhän Hengen läsnäoloa' tai 'sielunvihollisen läsnäoloa' muulla tavalla kuin ymmärryksen ja järkeni mukaan tehtyjen päätelmien tasolla. Esimerkiksi jos joku kokouksessa aidosti olemuksellaan ja puheellaan kirkastaa Kristusta eikä itseään, ymmärrän kyllä, että se on Pyhästä Hengestä, mutta en sitä välttämättä mitenkään koe. Usein tilaisuuksissa kuulen sanottavan: 'Täällä on valtava Pyhän Hengen läsnäolo'. Yleensä minä en koe sellaisessa tilanteessa mitään erikoista. Saatan kyllä ymmärtää, että kokouksessa tapahtuu jotain sellaista, mikä kirkastaa Jeesusta, mutta se ei ole minulle mitenkään kokemus, vaan ymmärrykseni johtopäätös. Onko tässä kyseessä peräti se pahamaineinen järjen päätelmä? Itse uskon täyttyneeni Pyhällä Hengellä ja puhun kielillä, mutta hedelmien mukaan en vaella jatkuvasti Hengessä. Vai onko niin, että olen ymmärtänyt Pyhän Hengen vaikutuksen aivan väärin. Etsinkö jotain sellaisia ylimaallisia tunteita tai voimakokemuksia, joita ei ole olemassakaan tai joita ei ole tarkoitettukaan koettavaksi kuin yksi, kaksi kertaa ihmiselämässä. Onko Pyhän Hengen vaikutus elämässämme niin arkista, ettei sitä edes huomaa tai että siihen voi turtua?".
Riippumatta siitä, miten koemme ja eläydymme, jokainen sanan kuulossa oleva saa joka kerta ojentaa tyhjän kätensä Herran puoleen ja ottaa vastaan lahjana ja armosta syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä Herran ilmaiseksi sanansa kautta tarjoama lahja ei vaadi tullakseen vastaanotetuksi ensin vastaanottajalta jotain erityistä. Raamattu vakuuttaa, että "hän on ensin rakastanut meitä" (1 Joh 4:1). Hän rakasti jo silloin kun olimme heikkoja, jumalattomia ja syntisiä ja osoitti rakkautensa siinä, että antoi ainoan Poikansa kuolla juuri meidän syntiemme tähden (Room 5:6-8). Emme koskaan tästä ihmeellisestä lahjasta ymmärrä paljoakaan. Se vain on varmaa, että sitä tarjotaan koko ajan koko maailmalle. Valitettavasti koko maailma ei välitä ottaa lahjaa vastaan. Mutta en kai minä ole niin mieletön, että vedän käteni pois miljardöörin miljardilahjasta, joka antaa minulla iankaikkisen elämän ja autuuden. Vaikka olenkin lahjan ottanut vastaan ja otan sen joka päivä vastaan luottaen yksin Jumalan sanan luotettavuuteen, huomaan kuinka mahdottoman vaikea minun on elää ja iloita tästä lahjasta. Aina olen marisemassa Jumalalta jotain muka parempaa, näkyvämpää ja enempää.
Oletko täyttynyt Hengellä?
Meidän ajassamme on tullut myös Raamatun käyttämästä sanonnasta hengellä täyttyminen tällainen aina epävarmojen ja ahdistuneiden uskovien uusi ahdistaja. Meille saatetaan sanoa, että kyllä te olette tulleet uskoon ja saaneet Pyhän Hengen. Mutta sitten osoitetaan kuinka heikkoa on meidän uskonelämämme, kuinka emme kestä synnin viettelyksissä niinkuin tosiuskovat kestettävät ja kuinka meillä ei ole todistajan rohkeutta ja voimaa eikä kukaan tule uskoon meidän ympäristössämme. Kaikki nuo syytökset ovat totta. Niihin voisi lisätä vielä senkin, ettemme ole aina iloisia, emme kiitä lakkaamatta, emme osaa ajaa ulos riivaajia ja parantaa sairaita, emme pysty aina rukoilemaan, Raamatun lukeminenkin on monesti vihoviimeisen työlästä. Emme ole aina innokkaita Herran työssä, vaan vähän väliä aivan lamassa jne, jne. Kyllä puutteita ja viheliäisyyttä löytyy niin paljon, että on usein pakko huokailla, olemmeko ollenkaan uskossa. Ei uskovan elämän voi olla näin puutteellista - sanotaan! Olemme jopa häpeäksi Jeesukselle. Parempi olisi, jos luopuisimme kaikesta. Silloin ainakin olisimme rehellisiä.
Onko nyt todella vastaus tähän uskonelämämme puutteellisuuteen siinä, ettemme ole täyttyneet Pyhällä Hengellä?
Mistä Hengellä täyttymisessä ei ole kysymys?
Vastaan ensin, mistä Hengellä täyttymisessä ei ole kysymys. Hengellä täyttyminen ei ole jokin hurmoskokemus. Sekä Raamatun aikana että meidän päivinämme monilla uskovilla on hurmoskokemuksia. Pietari joutui hurmoksiin (kreik. ep auton ekstasis) (Apt 10:10) ja näki hurmoksessa (en ekstasei) näyn (Apt 11:5). Myös Paavali joutui rukoillessaan hurmoksiin (en ekstasei) (Apt 22:17). Kreikkalainen sana ekstasis on käännetty sanalla hurmos. Ekstaasi, hurmos kohottaa tai tempaa ihmisen irti omasta itsestään. Ihminen joutuu jonkun valtaan. Ekstaasi on aistinten, järjen ja tunteen ylittävä kokemus. Ekstaasi on aina yleisinhimillinen ja yleisuskonnollinen kokemus ja sitä esiintyy kaikkien uskontojen piirissä kaikkina aikoina. Se on eräs tapa kokea todellisuutta ja elämää. Tällaista kykyä ei ole jokaiselle ihmisellä. Mutta tätä ihmisen kykyä päästä hurmokseen Jumala on käyttänyt työvälineenään antaessaan profeetoille ja apostoleille ilmoitusta itsestään.
VT:ssa kerrotaan Mooseksen aikana kuinka Henki tuli seitsemäänkymmeneen johtajaksi valittuun ja he joutuivat hurmoksiin (4 Moos 11:25). Bileamista kerrotaan, että "Jumalan Henki tuli häneen" (4 Moos 24:2). Hänen silmänsä olivat avattu, hän kuuli Jumalan puheen, näki näkyjä ja lankesi loveen eli joutui hurmoksen valtaan (24:3-4). Kuitenkin hän oli väärä profeetta (Juuda 11; 2 Piet 2:15). Hänen oli pakko puhua Jumalan totuutta hetken ja sitten johti eksytykseen häntä tottelevat.
VT kertoo kuinka hurmos tarttuu toisista ihmistä. Näin tapahtui Saulin sotilaille ja Saulille. Tilanteesta käytetään ilmaisua, että "Jumalan Henki tuli" Sauliin ja hän joutui hurmoksiin. Tämä kokemus ei kuitenkaan sammuttanut hänen sydämensä vihaa eikä murhanhimoa (1 Sam 19:20-24). Karmel- vuorella Baalin profeetat joutuivat hurmoksiin käyttämällä määrättyjä menetelmiä (1 Kun 18:26-29).
Miikan aikana satoja profeettoja oli hurmoksissa (1 Kun 22:10). Eräs heistä julisti: "Näin sanoo Herra" (22:11). He olivat vääriä profeettoja. Miika kertoi näystään Jumalan istuimelta. Tuli "henki" joka lupasi viekoitella profeetat siten, että meni valheen henkenä kaikkien profeettojen suuhun. "Katso nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun" (22:22). Siis Jumala antaa valheen hengen toimia profeettojen kautta. Mutta mikä järkyttävintä, nämä profeetat itse eivät sitä tajunneet: "Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta" (22:24). Sen paljastaa vastaansanomattomasti vasta tulevaisuus (22:25,28, vrt. 5 Moos 18:22).
Hes 13:17 varoittaa niistä, "joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta". Tällaiset "ovat profeettoja oman sydämensä voimasta" ja he "seuraavat omaa henkeänsä" (Hes 13:2-3). Tosin hekin sanovat: "Näin sanoo Herra" (13:6). Emme pysty helposti erottamaan onko todella Herra puhunut heidän kauttansa, sillä tällaiset nimenomaan "pyydystävät sieluja" (13:18). Heillä on taito käyttää näitä kykyjään uskottavasti.
Siksi joka kertaa kun aletaan puhua hengestä, hengellä kastamisesta, hengen lahjoista, hengellä täyttymisestä, hengen kokemisesta on rukoiltava viisautta ja lahjaa erottaa henget (1 Kor 12:10). Raamattu sanoo suoraan: "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget" (1 Joh 4:1). On opittava tuntemaan totuuden henki ja eksytyksen henki (1 Joh 4:6). Molemmat ovat lähellä vierekkäin ja muistuttava toisiaan kuten nisu ja luste, oikea vehnä ja valhevehnä, vilja ja rikkavilja (Matt 13:25,30). Eräänä apuna erotteluun on Paavalin varoitus: "Ettette anna minkään hengen - Hengen ilmoituksen - ettekä minkään sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää" (2 Tess 2:2, KR 38,92). Erityisen suuri vaara on silloin, kun syntien anteeksiantamuksen evankeliumin kuulemisessa saatu Pyhä Henki ei enää riitä, vaan uskovat haluavat ja saavat toisen hengen kuin minkä he jo saivat (2 Kor 11:4). "Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?" (Gal 3:3).
Mistä hengellä täyttymisessä on kysymys?
Pyhä Henki on aina ja yksinomaan kolmiykseisen Jumalan persoona. Pyhä Hengen kaste ja saaminen on tämän persoonan tulemista elämäämme asumaan meissä. Tämä ihme merkitsee aina samaa kuin Jeesuksen Kristuksen asumista meissä.
Pyhällä Hengellä täyttyminen taas merkitsee tämän jumalallisen henkilön todellista hallintavaltaa meissä. Koska meitä hallitsemaan haluava henkilö on yhtä Isän ja Pojan kanssa, niin Hengen täyteys on myös aina samaa kuin Jeesuksen Kristuksen täyteys. Se on Hengen hallintaa, Jeesuksen hallintaa. "Hengellä täyttyminen on Kristuksessa olemista ja Kristuksen olemista ihmisessä" (Tiililä). Jeesus hallitsee silloin, kun hän on meille kaikki kaikessa. Hän on silloin ensimmäinen, tärkein, hän on myös viimeinen, joka sanoo ratkaisevan sanan.
Täyttyä Hengellä merkitsee siis samaa kuin antaa Kristukselle täysi hallintavalta elämässä. Se voi tapahtua myös niin, että Pyhän Hengen omistava uskova, saa kokea Jumalan erityistä asioihin puuttumista elämässään ja tulee niiden kautta yhä kiinteämmin liitetyksi Kristukseen.
Jeesuksen sanoissa Pietarille tulee esiin Hengellä täyttyminen: "Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo" (Joh 21:18).
Kipeä ongelma on siinä, ettei Pyhä Henki saa hallita uskovaa niinkuin hän haluaisi. Liian usein ja liian suuressa määrin annamme lihan, perityn syntisyyden ja itsekkään luonnon ohjata meitä. Murehdutamme Jumalan Pyhää Henkeä (Ef 4:30). Olemme todellisuudessa kaukana Paavalin asettamasta ihanteesta: "En enää minä (hallitse), vaan Kristus elää (ja hallitsee) minussa" (Gal 2:20).
Sanan syvemmässä mielessä emme koskaan tässä lihassa eläessämme ole täysin Hengen hallittavana. Siksi tarvitsemme toistuvaa kehoitusta: "Täyttykää Hengellä" (Ef 5:18). Tarvitsemme jatkuvaa rukousta: Täytä Herra minut Hengelläsi!
Hengen täyteys on sitä, että näen Hengen valaisema yhä selvemmin oman sydämeni perinpohjaisen turmeluksen (Joh 16:8, Mark 7:21) ja pidän Paavalin tavoin itseäni syntisistä suurimpana (1 Tim 1:15) ja pidämme toisia uskovia itseämme parempina (Fil 2:2)
Hengen täyteys on sitä, että kestän omien luonteenvikojen ja heikkouksien kohtaamista myös silloin, kun toiset niistä huomauttavat (2 Tim 4:2) enkä menetä toivoani, kun Herra jälleen nuhtelee (Hepr 12:5).
Hengen täyteys on sitä, että päivittäin menen Jeesuksen luokse armoa ja anteeksiantamusta anoen: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" (Luuk 18:13).
Hengen täyteys on sitä, että uskallan luottaa kaikista heikkouksistani ja lankeemuksistani huolimatta, että Herra sanoo juuri nytkin minulle: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut (Luuk 5:20).
Hengen täyteys on sitä, että suostun itsessäni jatkuvaan sotaan Hengen ja lihani välillä (Gal 5:17).
Hengen täyteys on sitä, että nähdessäni itsessäni miten lihan teot ovat ilmeiset (Gal 5:19), en lakkaa kaipaamasta, että Hengen hedelmä kasvaa lähimmäisteni iloksi esille (Gal 5:22).
Hengen täyteys on sitä, että pyydän Herraa vyöttämään ja viemään minne en tahdokaan (Joh 21: 18) ja opettelen suostumaan siihen.
Hengen täyteys on sitä, että huomaan ihmeekseni ahdistusteni saaneen aikaan kärsivällisyyttä ja koettelemusten kestämistä (Room 5:3-4).
Hengen täyteys on sitä, että osaan olla uskollinen vähässä (Matt 25:21) ja minut havaitaan uskolliseksi (1 Kor 4:2) toisten palvelemisessa (Gal 5:13). Vrt. 2 Moos 35:31).
Hengen täyteys on sitä, että säilytän uskon (2 Tim 4:4) ja toivon elämäni loppuun asti (Room 5:2).
Uudessa Testamentissa on myös kerrottu erityisistä tilanteista, joissa Pyhä Henki tuli näkyvällä tavalla Jumalan lasten avuksi. Pietari oli vangittuna ja häntä kuulusteltiin. Siinä yhteydessä sanotaan, että hän puhui syyttäjilleen Pyhää Henkeä täynnä (Apt 4:8; 13:9). Samoin vangitsemisen jälkeisessä rukoushetkessä apostoleista kerrotaan, että "he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi" (4:31). Voimme ehkä ymmärtää tämän sanonnan niin, että Pyhä Henki rohkaisi heitä erityisellä tavalla tuossa hetkessä ja antoi ilon ja rohkeuden (Apt 13:52).
Jeesuksen opetuslasten elämässä tulee myös vaiheita, jolloin he saa kokea aivankuin esimakua taivaallisesta autuudesta. He oivaltavat sanasta Kristuksen sovitusrakkauden niin todellisena ja syleilevänä, ettei hän voi enää epäillä ja koko olemus täyttyy yliluonnollisesta onnen ja riemun kokemisesta (Scriver). Se hetki on hetki Kirkastusvuorella. Silloin kaipaava usko tuokion ajaksi vaihtuu Jumalan läheisyyttä nauttivaksi uskoksi. Vaikka tällaiset vaiheet menevät ohitse, ne antavat uutta rohkeutta kilvoitteluun.
Niitä voi kutsua Hengellä täyttymisen kokemuksiksi. Koska tuollaiset kokemukset ovat lahja, emme voi niitä vaatia Jumalalta. Meidän on hyvä muistaa, että hän antaa alttiisti, soimaamatta (Jaak 1:5) ja saamme toki pyytää häneltä tällaisia koettavia virvoituksen hetkiä. Syvimmän ja aidoimman sydämen tyydytyksen antaa Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa" (2 Kor 12:9).
Hengellä täyttyminen on tämän mukaan sekä jatkuvaa että myös jotakin, jota yksittäinen uskova tai uskovien ryhmä saa kokea voidakseen palvella Herran suunnitelmia. Apostolien elämässä monet kerrat Herra tuli erityisellä tavalla lähellä ja osoitti sen voimakkaasti ja samaa on sen jälkeen tapahtunut usein uudistusten ja herätysten aikoina Jumalan seurakunnan historiassa. Koetaan yhdessä, että nyt Herra on läsnä ja ilmaisee apunsa, vahvistaa ja rohkaisee. Silloin on kyseessä Jumalan erityinen asioihin puuttuminen. Sellainen on hänen lahjansa. Se uudistaa ja innostaa työhön. Voimme nimittää sitä myös herätykseksi. Herätystä tulee uskollisesti rukoilla ja toivoa jokaiselle Jumalan kansan osalle. Mutta emme voi sitä vaatia. Herra antaa uudistumisten ajat, silloin kun näkee sen hyväksi.
Erityiset kokemukset Pyhän Hengen saamisen ja täyteyden merkkinä
Ensimmäisenä helluntaina kohtaamme kaksi eri suuruista joukkoa. Ensin 120, jotka odottivat ja saivat valtavan kokemuksen. He olivat saaneet kehotuksen älkää lähtekö täältä ennenkuin jotain tapahtuu. Mutta sitten oli toinen joukko, 3000. Heille vain sanottiin: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38). Edelliset kokivat ihmeellisiä asioita, tuulispään ja tulet ja puhuivat kielillä. Jälkimmäiset eivät kokeneet mitään yliluonnollista - siitä ei ainakaan kerrota. Luotamme tässä Raamatun sanaan sellaisenaan. Oleellista oli vain se, että he katuivat, ottivat vastaan ja saivat syntinsä anteeksi. Pietarin puheen mukaan he aivan varmasti samalla saivat Pyhän Hengen lahjan.
Kun kolme kertaa kerrotaan Apostolien teoissa erityisestä ja näkyvästä Pyhän Hengen vuodatuksesta, on joka kerta kysymys aivan uuden ihmisryhmän tavoittamisesta, jolloin samalla murretaan juutalaisten opetuslasten ja näiden ryhmien välinen raja. Samarian herätyksessä kirottujen samarialaisten kohdalla (Apt 8). Korneliuksessa on kysymys pakanasta (Apt10) ja Efesossa Johannes Kastajan opetuslapsista (Apt 19). Jumala antoi poikkeavia kokemuksia seurakunnalleen murrosajan keskellä näin opettaakseen joka kerta jotain tärkeää. Mutta missään ei kerrota, että näistä kokemuksista olisi pitänyt tulla jatkuvia ja toistuvia ja että ne olisivat saatavissa määrätystä paikasta, kunhan vain sinne matkustettaisiin niitä hakemaan.
Meidän ajassamme monet uskovat pitävät varmana aidon kristillisyyden ja Pyhän Hengen läsnäolon erityisenä merkkinä hurmoksellisuutta ja nimenomaan sellaista hurmoksellisuutta, joka ilmenee kielilläpuhumisena, selittämisenä, laulamisena, profetoimisena, voimakkaina kokemuksina, huutamisena, kaatamisena ja kaatumisena jne. Onko tällainen varma merkki Hengen täyteydestä?
Perkeleen kiusauksen ydin on siinä, että "te tulette niinkuin Jumala" (1 Moos 3: 5). Siitä lähtien ihminen on aina halunnut tulla ja olla jotakin. Erityisen voiman tämä kiusaus saa silloin, kun se piiloutuu hengellisyyden taakse. Kun vain todella antaudun ja tottelen, silloin muutun Kristuksen kaltaiseksi. Kun vain saan selvän ja vastustamattoman yliluonnollisen kokemuksen ja elämyksen, silloin voin olla vuorenvarma. Silloin en enää ole niin tyhjä, voimaton ja avuton, jonka kaikessa ja aina on saatava yksin Jeesukselta armoa ja apua. Voimakas kokemus antaa kestävän ilon ja voiman. Silloin haihtuu kaikki ahdistuneisuus, kaikki pelot, heikkous, masentuneisuus ja voimattomuus. Tämän uskonnollisen kokemuksen avulla minä siirryn aivan uudelle uskovaisuuden tasolle. Olen kokenut, olen voimauskova, nyt voin käyttää lahjoja, hallita niillä tapahtumia ja niin minusta tulee valtaistuin uskova, uuden ajan maagikko. Minä pyöritän Jumalaa vallallani ja voimillani ja saan Jumalan toimimaan niinkuin itse hyväksi näen. Jumalan on vastattava minun rukouksiini niinkuin tahdon. Hänen on johdettava minua niinkuin odotan ja vaadin.
Tällainen ihmisen uskonnollista minää nostava henkikaste- tai hengen täyteyskokemus on siitä ongelmallinen, että se tekee ihmisen riippuvaiseksi saman kokemuksen toistumisista, siitä hyvän olon ja voiman tunteesta, jonka se saa aikaan. Tällöin uskovien on pakko matkustaa jopa satoja kilometrejä toistuvasti sellaisiin kokouksiin, joissa jälleen saadaan vastaavanlainen hyvän olon tunteen kokemus. Näissä kokouksissa ei ole tärkeää sitä, mitä niiden alkuosassa julistetaan, vaan loppuosassa olevat kokemukset. Niitä varten on tultu koolle. Ilman niitä jäädään tyhjiksi.
Eräs uskova kuvasi tällaisen hengen täyteyden ongelmallisuutta kirjoituksessaan Jos ei tunnu miltään (Kisse, Rauhan tervehdys, 20.7.1995): "Taanoin M. Väyrynen kirjoitti Toronton siunauksesta. Itse olen pitkän uskonelämäni aikana täyttynyt usein Pyhällä Hengellä. Se on antanut minulle uutta voimaa uskonkilvoitukseen, koska se tuntuu niin ihanalta. Uskoontullessa saamme Pyhän Hengen persoonana, mutta sen lisäksi uskovalla on vielä mahdollisuus täyttyä hengellä, jolloin saamme voiman. Noita kokemuksia minulla on ollut useita kymmenen vuoden aikana. Harvoin on mennyt paria viikkoa, etten ole tuntenut Hengen kosketusta. Mutta joskus on saattanut kulua kuukausi, etten ole sitä tuntenut. Silloin uskonelämäni on tuntunut kuivalta. Kaksi vuotta sitten alkoi uskonelämässäni uusia aika. Tunnekokemukset loppuivat lähes tyystin. Sepä vasta kuivalta tuntuikin. Mutta kaksi kuukautta sitten huomasin, etten tarvitsekaan niitä. Nyt olen oppinut elämään uskosta enkä tunteista. Vaikka helluntaiherätyksessäkin korostetaan Raamattua parhaana uskonkasvattajana, saattavat tunneihmiselle kuitenkin ihanat tunnekokemukset tulla Raamattua tärkeämmäksi, kuten minulle usein on käynyt. Minulle tuli useita lankeemuksia, kun en osannut olla tyytyväinen edes ns. normaaliolotilaan, siihen, kun ei tunnu hyvältä eikä pahalta. Vasta nyt kymmenen vuoden kuluttua olen oppinut luottamaan Jumalaan, vaikkei tunnu miltään. Mutta koska helluntaiherätys korostaa niin paljon hengellisiä kokemuksia, se ei sopinut minulle. Siksi liityin takaisin kirkkoon. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kirjoittakaa, osoitteeni on toimituksessa".
Tällainen ihmisen uskonnollista minää nostava henkikaste- tai hengen täyteyskokemus on myös ongelmallinen siksi, että se jättää aina vaurioituneen uskonelämän. Jotain sisimmässäni on sillä tavoin murrettu auki, etten saa enää itseni helpolla suojattua toisten vaikutukselta. Minuun vaikutetaan nyt entistä herkemmin. Sen kokemuksen jälkeen saan olla todella varovainen. Olen puolustuskyvytön henkivaltojen hyökkäyksen edessä paljon vaarallisemmalla tavalla kuin ennen hurmoksellista henkikaste tai -täyteys kokemusta. Minun on entistä vaikeampi erottaa henget. Minun tunteeni saadaan liikkeelle helposti. A-klinikan terapeutti sanoi eräässä katulähetystyöntekijöiden kokouksessa ja hänen sanoillaan on ehkä laajempikin merkitys: "Joka antaa tunteiden johtaa - on pian ojassa".
Hurmoksellinen henkikastekokemus altistaa minua voimakkaalle vaikuttamiselle enkä itse sitä edes huomaa. Siksi tällaisen kokemuksen läpikäyneenä minun on koko ajan arvosteltava ja arvioitava omaa henkivoimaani: mistä se on tullut, kuka käyttää minua tässä ja nyt, kuka todella tempaa minut nyt innostuneena mukaansa. En koskaan voi pitää itsestään selvänä, että Pyhä kolminaisuus käyttää minun lahjaani, puhuu minulle ja vaikuttaa minun voimakkaassa innostuksessani ja kuohunnassani. Minä en voi koskaan hallita Herran henkeä, vaikka henget ovatkin minulle alamaiset (Luuk 10:20). Minun omat henkilahjani ovat aina minun hallittavissani. Tällainen hurmoksellinen uskonkokemus tekee uskovat entistä arvostelukyvyttömimmiksi ja siksi alttiimmiksi, kun lopunajan tuhoisat harhahenget todella lähtevät liikkeelle.
Martti E. Miettinen arvioi ajan ilmiöitä kirjoituksessaanKarismaattinen liike - herätystäkö vai luopumusta?(Perusta, 4/1980, s.21). Miettisen mukaan liike itse kokee, että se on lopunajan herätysliike, mutta hän päättää kirjoituksensa: "Nykyisin lähetetään kirjaimellisesti tonneittain karismaattisia painotuotteita ympäri maailmaa. Uushelluntailaiset ovat osa uutta ajattelua, joka irrottautuu Raamatun pohjalta, ja täytyy tunnustaa, että on olemassa kasvava samankaltaisuus karismaatikkojen, muiden uskontojen ja okkultismin kesken. Tämä yhtäläisyys on uskonnollisten kokemusten, elämysten ja tunnelmien samanlaisuutta. Keskellämme on vaikuttamassa muinaisen babylonialaisen, intialaisen ja muiden vanhojen mysteeriuskontojen herääminen. Transsendenttisella mietiskelyllä, mystisismillä ja karismaattisuudella on suuri samankaltaisuus. On syytä uskoa, että lopulta ne yhtyvät yhdeksi uskonnoksi - Antikristuksen maailmanuskonnoksi".
"Alkuseurakunnassa koettiin jatkuvaa Hengellä täyttymistä. On sanomattoman tuhoisaa kuvitella, että hengellinen kokemus olisi autuuden lähde ja vielä ehkä loppumatonkin. Autuuden lähde ei ole valtavinkaan kokemus, vaan yksin Kristus. Älä yritä elää kokemuksestasi: se on ehkä jo huomenna syöty loppuun. Manna annettiin korvessa vain päiväksi kerrallaan" (Niilo Tuomenoksa).
Miten täytymme Hengellä?
Täytymme Hengellä samalla tavoin kuin saimme Pyhän Hengen elämäämme, vain uskossa kuulemalla (Gal 3:1-15). Jumalan Hengen hallinta toteutuu siellä, missä uskossa kuullaan ja lapsenomaisesti otetaan vastaan lupauksen sana. Erkki Leminen kertoo: "Olen pyydellyt jatkuvasti Herralta Pyhä Hengen täyteyttä ja on ollut suuri ikävä ja jano se saada. Isä on luvannut sen ja nyt otin sen vastaan uskossa, ilman mitään suuria tuntemisia, hyvä vaan on olla" (27.9.49).
Uskovan kilvoituksen lopputuloksena on aivan varmasti Jeesuksen Kristuksen kaltaisuus. Se toteutuu kerran niidenkin elämässä, jotka kokevat uskovina kaikkien ihanteittensa romahtaneen ja joiden uskonelämä on vain jatkuvaa tappiota ja on sitä loppuun asti. "Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy" (1 Joh 3:2). Silmänräpäyksessä silloin jokainen uskova, epäonnistuneinkin, muuttuu. Siksi kaikkein pelottavinta on se, että aloitamme valtavan korkeat ihanteet edessämme, ponnistelemme ehkä äärimmilleen, väsymme ja putoamme pois uskosta ja käännämme tietoisesti ja pettyneenä selkämme Herralle. On parempi aloittaa uskonkilvoitus vaatimattomasti ja säilyttää usko loppuun asti. Uskon säilyttäminen on ratkaisevinta lopputuloksen kannalta (2 Tim 4:7). Mutta sekin, joka kokee olevansa luopio ja pilkkaaja, saa ja voi palata koska tahansa Herran luo ja hän armahtaa ja antaa anteeksi. "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37).