On kirjoitettu

Lahti, Ristinkirkko, Kylväjän kesäpäivät 16.6.2000, Olavi Peltola

Johdanto

Olemme tottuneet omaan Raamattuumme ja sen helppoon saatavilla olemiseen niin, ettemme tajua kuinka arvokas onkaan kädessämme oleva kirja. Olemme unohtaneet miten tiukasti Neuvostoliitto voittamattomine puna-armeijoineen ja ydinaseineen vartioi rajojaan, ettei vain niiden yli pääsisi Raamattuja maahan. Raamattu koettiin kansan hyvinvoinnille tuhoisana kuten me nyt koemme huumeet. Varmaankin jotkut tästäkin joukosta ovat olleet mukana Raamattujen salakuljetuksessa. Kun maa vapautui, luin jostakin lehdestä otsikon: Venäjä tarvitsee 25 miljoonaan Raamattua.

Tänä päivänä on muslimimaita, joihin Raamatun tuominen ja jopa hallussapito voi olla vaarallista, mutta ei arabiankielisen Koraanin. Eräässä islamilaisessa maassa on työtovereittemme evätty viisumit vain siksi, että heiltä on löydetty sen maan kielelle käännettyjä UT:ja. ”Elämän leipää” siellä jaettaessa on oltava erittäin varovaisia ja viisaita. Ilmiantajia on kaikkialla.

Mikä etuoikeus onkaan, että meillä on omalla kiellämme saatavana runsaasti ja eri tavoin käännettyjä Raamattuja. Erilaisten käännösten edessä olemme jopa valinnan vaikeuksissa.

Kuinka välipitämättömiä enemmistö suomalaista onkaan Raamattunsa edessä. He eivät tajua millainen suunnaton elämän aarre heillä on kotonaan ja kätensä ulottuvilla. Ei tarvitse muuta kuin tarttua ja lukea ja liittyä miljoonien löytäjien riemuun.

Raamatun merkitys on sen lukemisessa ja sanoman vastaanottamisessa

Raamattu on jatkuvasti miljoonien vuosittain maailmassa julkaistavien kirjojen joukossa ehdoton best seller – eniten myyty. Raamattu tai sen osia on käännetty yli 2100 kielelle. Sitä levitetään eri muodoissa joka vuosi ehkä 100 miljoonaa kappaletta. Maon Punaista kirjaa 1960-luvulla väitettiin eräänä vuonna painetun 100 miljoonaa kappaletta. Se käännettiin myös suomeksi. Tuskin kukaan sitä enää lukee, vielä vähemmän levittää.

Kaikesta tästä huolimatta Raamatulla ei ole merkitystä, jos sitä ei lueta eikä anneta sen vaikuttaa sydämeen ja ajatteluun. Eräällä työpaikalla muutama vuosikymmen sitten oli miesten kesken kinaa uskosta ja Raamatusta. Joku esitti väitteen, että Raamattu on ollut olemassa jo 2000 vuotta, mutta eihän se oli muuttanut maailmaa paremmaksi. Nyt työläiset muuttavat maailman. Tuohon väitteeseen osasi eräs mukana ollut kristitty vastata: Onhan saippuakin ollut olemassa jo 2000 vuotta, mutta emme me ole tämän puhtaampia. Se työpaikka sattui olemaan likaava.

Pelkkä Raamatun olemassaolo ei auta. Siksi on hyvä pitää mielessä joka kerta Raamattua lukiessamme sitä miksi se on kirjoitettu: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31).

Sekään ei riitä, että luemme Raamattua ja ehkä hallitsemme siinä olevan tiedon. Jeesus sanoi: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän (Joh 5:39-40).

Jälleen edessä on koululaisten raamattuvisa. Silloin ehkä 25 000 koululaista eri puolilla Suomea lukee Raamattua selvitäkseen tietokilpailusta. Iloitsemme heidän innokkaasta lukemisestaan. Samaan aikaan toivon mukaan rukoilemme heidän puolestaan, että he sydämessään suostuisivat Jeesuksen sanoihin: "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen” (Joh 5:24-26).

Mekin olemme joka kerta lukiessamme Raamattua tai kuunnellessamme Raamattuun perustuvaa julistusta tienhaarassa: Otammeko Jeesuksen vastaan hänen sanansa mukana vai annammeko kaiken mennä sydämemme ohitse.

Apostolien tekojen lopussa kerrotaan kuin Paavali aamuvarhaisesta iltamyöhään todisti luokseen tulleille Rooman juutalaisille Jumalan valtakunnasta ja VT:n sanaan vedoten hän ”yritti taivuttaa heitä uskomaan Jeesukseen. Jotkut vakuuttuivatkin siitä, mitä hän puhui, mutta toiset pysyivät epäuskoisina” (Apt 28:23-24).

Moni lukee Raamattua ikään kuin se sisältäisi jotain salaista tietoa, joka hänen on löydettävä – vaikkapa tietoa edessä olevista tapahtumista Danielin kuvapatsaan avulla. Minä en välitä Raamatun profetioista muuta kun silloin, kun ne kirkastavat minulla Jeesusta Kristusta ja hänen ristinsä salaisuutta.

Raamatun tarkoitus ei ole olennaisesti tietojen antaminen Jumalasta ja hänen teoistaan, luomakunnasta ja ihmisestä. Raamatun tarkoituksena on Jumalan ja ihmisen kohtaaminen ja se, että ihminen oppii todella tuntemaan Jumalan.

Kristus on Raamatun varsinainen sisältö

Kristus on Raamatun varsinainen sisältö. "Jos otat Kristuksen pois Raamatusta, mitä muuta siitä enää löydät" (Luther). Siksi Jumalan sanaa on se, "mikä antaa minulle Jeesuksen Kristuksen kirkkaana ja puhtaana" (Luther). "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt 10:43).

"Mistä löysin uskoni perustan? Lutherin tapaan en löytänyt kirkosta, en itsestäni enkä omista töistäni, vaan yksin Jeesuksen armosta. Mikä antoi minulle saarnatuolissa valtuutuksen varustautua hengelliseen virkaan? Sana, yksin sana, ei taito, ei tiede, ei laki, vaan Jeesuksen sana" (Adolf Schlatter).

Raamatun ydinsanoma on nimenomaan evankeliumi syntien anteeksiantamisesta Kristuksen tähden. Ilman tätä evankeliumia Raamattu olisi joko arvoituksellinen, katkelmallinen, sekavasta uskonnonhistoriasta kertova dokumentti tai ilmoitus Jumalan käsittämättömästä vihasta. Vasta todistus Kristuksesta tekee Raamatusta sen mikä se on, niin kuin aurinko tekee päivästä päivän (Herman Sasse). Tätä kirjaa lukiessamme sydämeemme kylvetään ikään kuin siemenenä luottamus siihen, että saamme omaksemme Jumalan valtakunnan kansalaisuuden, iankaikkisen elämän ja autuuden.

Raamattu on kirjoitettu ilmoitus Jumalasta

Jumala on ilmoittanut itsensä sanalla, ei kuvalla. Jumalaa ei ole kukaan nähnyt (Joh 1:18). Mutta hänen äänensä ihminen voi kuulla ja niin kohdata Jumalan hänen sanoissaan.

Raamattu itse pitää kirjoittamista todella tärkeänä. Kun Raamattu alettiin kirjoittaa yli 3000 vuotta sitten kirjoittaminen oli kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Nykyisen kirjoitustaidon historian tutkimuksen tuloksena tiedämme, että aakkosellinen kirjoittaminen syntyi joskus patriarkkojen aikana sillä Välimeren pohjukan alueella, jota kutsumme Syyriaksi ja Palestiinaksi. Aakkoskirjoitus on sellainen kirjoitusmuoto, jossa jokainen merkittävä äänne saa erilliset kirjoitusmerkit. Siihen asti kaikki kirjoitukset yli tuhannen vuoden ajan olivat olleet kuvamerkkejä. Niiden kirjoittaminen ja lukeminen vaati pitkää opiskelua ja oli siksi mahdollista vain harvoille. Mikä valtava määrä erilaisia kuvamerkkejä tarvittaisiinkaan, jos kaikki sanat pitäisi edelleenkin kirjoittaa kuvina kuten egyptiläiset hieroglyfit. Tänä päivänä kohtaamme kuvamerkkikirjoituksen liikennemerkeissä. Monelle meistä on vaikeuksia muistaa edes muutamia liikennemerkkejä. Aakkoset sen sijaan jokainen voi helposti oppia.

Eräs tutkija kirjoittaakin aakkosten syntymisestä: "Tämän saavutuksen ansiosta, niin yksinkertaiselta kuin se meistä nyt tuntuukin, sen keksijä tai keksijät on luettava ihmiskunnan suurimpien hyväntekijöiden joukkoon... Egyptin, Mesopotamian, Kreetan, Vähän-Aasian, Induslaakson, Kiinan ja Väli-Amerikan enemmän tai vähemmän sivistyneet kansat saavuttivat kirjoituksen historiassa sangen edistyneen vaiheen, mutta ne eivät siirtyneet koskaan viimeiseen vaiheeseen. Muutamat kansat muinaiskyprolaiset, japanilaiset ym kehittivät tavumerkistön. Mutta vain Syyro-Palestiinan seemiläiset tuottivat neron, joka loi aakkoskirjoituksen, josta polveutuvat kaikki entiset ja nykyiset aakkoset" (Bruce, Raamatun juuret, 39).

Kun Jumala antoi käskyn Moosekselle kirjoittaa, tiedämme, että se oli mahdollista olemassa olevien aakkosten avulla eikä vain vaivaloisena kuva- tai tavukirjoituksena. Mooses oli perehtynyt kaikkeen sen ajan viisauteen prinssikoulutuksensa tähden: ”Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen” (2 Moos 17:14). ”Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat” (2 Moos 24:4). Vähän myöhemmin kerrotaan kuinka Herra antoi Moosekselle Siinain vuorella kaksi ”laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu” (2 Moos 31:18). Kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta hänen kädessään olivat nuo kaksi taulua ja ”tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu. Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu” (2 Moos 32:15-16). Jumala itse oli kirjoittanut ihmisille!

Mooses rikkoi kuitenkin suutuspäissään lain taulut. Hän sai uudestaan käskyn: "Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka sinä murskasit” (2 Moos 34:1). Kivitaulut säilytettiin liiton arkissa aina Jerusalemin hävitykseen asti vuonna 586. Silloin ne katosivat. Periaatteessa ne voivat vielä joskus löytyä. Silloin meidän edessämme olisi Jumalan sormella kirjoitettujen sanojen alkuperäinen käsikirjoitus. Se olisi sensaatio. Mutta luulemmeko, että ihmiset silloin uskoisivat ja kääntyisivät. Ei varmaankaan. Jälleen keksittäisiin tuhat ja yksi selitystä, joilla Jumalan kirjoitusten vaativuus kumottaisiin. Eihän Qumrarin kääröjen sensaatiomainen löytäminenkään ole muuttanut ihmisten asenteita Raamattua kohtaan.

Tänäänkin ovat nuo kymmenen käskysanaa laajalti ihmisten tiedossa. Kuinka harva siitä huolimatta toimii niin kuin Joosua toimi saatuaan Herralta käskyn: ”Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu (Joos 1:8).

Paljon myöhemmin Jeremian kirjassa kerrotaan, miten hän saneli Baarukille saamansa Herran sanat (Jer 36:4). Baaruk itse kertoi: ”Jeremia saneli minulle, ja minä kirjoitin ne sitä mukaa musteella tähän kääröön" (36:18) Baaruk luki ne ääneen temppelissä. Käärö vietiin kuninkaalle. Sen sanoma ei miellyttänyt häntä ja niin hän poltti sen (36:23). Jeremia sai uudestaan Herran sanan: ”Ota toinen käärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka olivat edellisessäkin käärössä, siinä jonka Juudan kuningas Jojakim poltti” (36:28). Luotamme siihen, että tämän käärön jäljennös on nyt meillä.

Silloin kauan sitten alkoi tuo kirjoittaminen, jonka lopputulos on ollut kristittyjen luettavissa jo lähes 2000 vuotta. Raamatussa on tämä 66 kirjaa, 185 lukua ja 31 170 jaetta. Siinä on kaikkiaan 534 090 sanaa.

Raamattu on ihmisten kirjoittama Jumalan sana

Jumala alentuu ihmisen heikkouteen ilmoittaessaan itsensä ihmisen kielellä, puheena ja kirjoituksena. Uskomme, että tämä Jumalan puhe on saatu ja talletettu Pyhä Hengen erityisen vaikutuksen ja valvonnan alaisena. Raamattu on meille lauseissansa välittömästi ja kouriintuntuvasti Jumalan sanaa. Raamatun sana ja Jumalan ilmoitus ovat siinä yhtä ja ne ovat nyt osa inhimillistä todellisuutta.

Uskomme, että tässä kirjassa meillä on Jumalan oma välitön todistus itsestään ja tahdostaan juuri siinä muodossa kuin hän itse on tahtonut. Se meille on pyhä kirja, Jumalan tosi ja luotettava sana, vaikkakin sellaisena, jossa jumalallinen ja inhimillinen ovat kietoutuneet erottamattomasti yhteen.

Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun sanat, ei kuitenkaan mekaanisesti saneltuna, mutta kylläkin Pyhän Hengen johtamina. Raamattu ei ole syntynyt spiritistisessä automaattikirjoituksena eikä pelkkänä saneluna kuten Muhammed väittää Koraanin syntyneen.

Jumala on antanut meille kirjoitettuna oman sanansa – se on ihmeitten ihme. Samalla hän on altistanut sanansa ihmisten tulkinnan mielivallalle. Heti kun sanat saavat kirjoitetun muodon alkaa monenlainen vääntely ja kääntely, jopa vääristely ja vastaansanominen. Kyllä Raamattua on riepoteltu näiden parin tuhannen vuoden aikana ja VT toki aikaisemminkin. Kaikki Raamatussa oleva voidaan selittää valheeksi. Moni aikamme ihminen mielellään uskookin niin, vaikka ei ole itse koskaan lukenut Raamattua edes lävitse. Joillekin se on vain muinaisia, sekaisin menneitä erään beduiiniheimon nuotiotarinoita.

Asenteemme Raamatun sanaan voi muuttua, jos uskaltaudumme siihen kokeeseen, johon Jeesus kutsuu meitä. Hän sanoo: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh 7:16-17).
Raamattu on osoittautunut todeksi halki vuosisatojen nimenomaan käytännössä. Tänäänkin miljoonat ihmiset ympäri maailmaa päivittäin lukevat ja painavat mieleensä Raamatun sanoja. He sydämestään iloitsevat niistä ja tietoisesti haluavat perustaa elämänsä sen sanoihin. Kuulutko sinä näiden miljoonien joukkoon?

Minulle Raamattu on arkinen työkirja, käytössä kulunut ja likainen, sisällöltään rosoinen, sekava, monessa kohdin aivan käsittämätön. Olen valmis jopa myöntämään sen olevan ristiriitainen - ainakin ilman tulkintaa ja kokonaisnäkemystä ja nimenomaan, jollen osaa sitä lukiessani oikein erottaa lakia ja evankeliumia. Kuitenkin haluan välttää sanomasta, että Raamatussa on virheitä tai Raamattu valehtelee, kertoo väärin tapahtuneita asioita, sotkee faktat ja fiktiot. Olen paljon kuuluut ja lukenut tällaisia väitteitä. Yleensähän ne tulevat tieteellisen totuuden nimessä.

En voi näihin väitteisiin sydämessäni yhtyä. Usein olen vain vedonnut Dostojevskin radikaalisiin sanoihin: "Minä uskon, ettei ole mitään kauniimpaa, syvempää, miellyttävämpää, järkevämpää, miehekkäämpää ja täydellisempää kuin Vapahtaja. Minä sanon itselleni mustasukkaisella rakkaudella, ettei ketään senkaltaista ei ainoastaan ole olemassa, vaan ei myöskään voi olla olemassa. Tahdon sanoa vielä enemmän: jos joku olisi voinut minulle todistaa, että Jeesus seisoo totuuden ulkopuolella ja totuus tosiasiallisesti seisoisi Kristuksen ulkopuolella, niin minä mieluimmin olisin Kristuksen kanssa kuin totuuden parissa". Jeesuksen Kristuksen tähden pidän kiinni koko Raamatusta. Se tällaisenaan on minulle maailman turvallisin ja luotettavin kirja siinä asiassa, mitä se kertoo. Toki siihen väitteeseen voin yhtyä, että erehtymättömyys ei kuulu maan päälle ja siitä huolimatta luotan sydämestäni Raamatun armolupauksiin.

Olen sitä mieltä, että voimme oppia tämän kirjan sivuilta turvallisella ja luotettavalla tavalla tuntemaan sen Jeesuksen Kristuksen, joka kerran vaelsi täällä maan päällä. Evankeliumien kuvaukset hänestä ovat totuudellisia ja asiallisia.

Ensimmäisen sukupolven kristityt, jotka olivat pääasiassa juutalaisia , kunnioittivat Jeesuksen sanoja erityisesti ja vaalivat niitä huolellisesti. He seurasivat siinä aikansa juutalaisten tapaa, joka vaati suurta tarkkuutta arvovaltaisen opetuksen tallettamisessa. Jeesuksen sanojen ja elämäntyön tallettamisessa avainasemassa olivat apostolit. He olivat vaeltaneet alusta lähtien Jeesuksen seurassa ja olivat nimenomaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisten ilmestyksen kokeneita silminnäkijöitä. Meillä on myös täysi syy luottaa Jeesuksen opetuksen sisältöön sellaisena, kuin evankeliumit ovat sen tallettaneet.

UT:n neljä evankeliumia ovat Jeesukseen uskovien muotokuvia Vapahtajastaan. Ne ovat niin luotettavia ja uskollisia alkuperäiselle mallilleen kuin suinkin pystyvät olemaan. Niiden kuvaamien tapahtumien ja puheitten todenperäisyyttä ei tarvitse epäillä ja niissä ei ole vääristelty tosiasioita.

Kuinka tärkeää onkaan huomata, että suurin osa Jeesuksen elämästä ohitetaan vaitiololla. Hänen syntymänsä mainitaan vain kahdessa evankeliumissa, ja hänen lapsuutensa, koulutuksensa, työntekonsa, itse asiassa kaikki noin 30 vuoden ikään saakka jätettään huomioimatta, paitsi yhtä ainoata Luukkaan kertomusta Jeesuksesta 12-vuotiaana. Kolme viimeistä vuotta Jeesuksen elämästä täyttää evankeliumit. Viimeiselle viikolle suodaan kaikkein suurin tila. Hänen viimeistä päiväänsä seurataan jopa tunti tunnilta. Se todennäköisesti ainoa tuhansien vuosien takainen päivä, jonka tapahtumia tänäänkin miljoonat aikamme ihmiset seuraavat ja muistavat.

Evankeliumien tarkoitus ei selvästikään ollut kertoa Jeesuksen kaikkia elämänvaiheita, vaan ainoastaan ne asiat, jotka selittävät hänen merkityksensä. Kaikkein tärkeimmäksi Raamatussa osoittautuu silloin sanoma syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta.

Apostolien opetuksessa muodostunut suullinen perimätieto siirtyi seurakunnissa eteenpäin luotettavasti eikä sitä muunneltu mielivaltaisesti. Evankeliumeihin on varastoitunut kirjallisessa muodossa varhainen apostolinen saarna ja opetus, jonka sisältönä on nimenomaan Kristuksen teot ja puheet. Jeesuksen sanat säilyivät sisällöllisesti luotettavina niiden muutamien vuosien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Jo muutaman vuodan kuluttua tapahtumista seurakunnissa kiersi kirjoitettuja muistiinpanoja Jeesuksesta. Niitä luettiin seurakunnan kokoontuessa.

Raamatun kirjoittajien esittämä tulkinta asioiden kulusta pitää yhtä sen ajan todellisuuden kanssa. Raamatussa on todella paljon historiallisesti luotettavaa tietoa. Kerta toisensa jälkeen Raamatun tiedonannot omasta ajastaan ovat osoittautuneet poikkeuksellisen luotettaviksi.

Meille lopulta on tärkeää vain tämä Raamatun nykyinen teksti. Jos epäilet uutta Raamatun käännöstä, lue vanhaa. Jos osaat kieliä, lue muillakin kielillä. Jos jatkuvasti epäilet käännöksiä niin, ettet koe voivasi luottaa niihin, opettele kreikan aakkoset ja sanakirjan avulla lukemaan alkukielistä UT:a. Silloin kyllä huomaat miten suuri apu on käännöksistä. Siksi voimme turvallisin mielin sanoa, että meille on merkittävää juuri tämä käsillämme oleva Raamattu. Jospa edes tämän muotoisena Raamatun sana saisi olla jatkuvassa käytössä omassa elämässämme.

Meidän on nöyrryttävä siihen, että Jumala itse antaa meille iankaikkisen elämän juuri tämän – eikä minkään muun kirjan sanojen muodossa.

Ennen kaikkea meidän on suostuttava siihen, että tässä kirjassa olevien pelastavien sanojen sisältönä on Jeesus Kristus ja hänen ristinkuolemansa. Tämä pelastustotuus Kristuksesta on ollut sekä historiallisena tapahtumana että sanallisessa muodossaan juuri tällaisessa muuttumattomassa asussaan 2000 vuotta alkaen huhtikuun seitsemännestä päivästä vuonna 30. Kyllä se totisesti riittää meillekin niin tätä aikaa kuin iäisyyttäkin varten.

Raamatun sanan merkitys ja yhtenäisyys

Erään välähdyksen kirjoitetun Raamatun sanan voimasta ja merkityksestä näemme Jeesuksen taistelussa Paholaista vastaan. Jeesus ei saanut avukseen siinä taistelussa mitään muuta kuin kirjoitukset. Kolme kertaa hän torjui Paholaisen hyökkäykset sanomalla: Kirjoitettu on (Matt 4:4-10). Jeesuskin oli yksin kirjoitetun sanan, ei voiman, ei näkemisen eikä kokemisen varassa.

"Saamme siis olla varmoja siitä, että sielulta saa puuttua kaikki muu paitsi Jumalan sana ja ettei mikään voi sitä auttaa, jos Jumalan sana puuttuu. Mutta jos sillä on sana, niin se ei enää tarvitsekaan mitään muuta, vaan sana antaa sille kylliksi iloa, ruokaa, rauhaa, valoa, taitoa, vanhurskautta, totuutta, viisautta, vapautta ja kaikkea hyvää ylenpalttisesti" (Luther).

Raamatun ytimenä on kuvaus Jeesuksen elämästä, teoista, opetuksesta ja koko persoonasta, samoin julistus hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Raamattu on sanomaltaan yksi ja yhtenäinen.

Toki voimme riidellä tätäkin vastaan ja väittää, ettei näin ole. Voimme väittää, että selittäjiä on ollut niin monia ja niillä niin paljon omia mielipiteitä siitä, mitä kukin sana lopulta tarkoittaa, ettei siitä saa selvää koskaan.

Tämä oli ongelma jo alkukirkon aikana. Paavali neuvoikin nuorta Timoteusta: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” Siksi monet meistä vetoavat uudelleen ja uudelleen vaikkapa Lutheriin tai Roseniukseen. Luotamme siihen, että heidän Raamatun selityksensä on luotettavaa.

Mielestäni Raamatun pääsanoma on iskevässä muodossa meille talletettuna Apostolisessa uskontunnustuksessa. Siksi on hyvä kerrata se vaikkapa joka päivä.

Kannattaa keskittyä UT:n jatkuvassa lukemisessa ja opiskelussa Johanneksen evankeliumiin ja Paavalin kirjeisiin. Mitään sen suurenmoisempaa et tulee koskaan lukeneeksi tässä ajallisessa elämässäsi.

Raamattu on riittävä ja sisältää kaiken, mitä meidän tarvitsee tietää Jumalasta ja hänen pelastuksestaan. Mutta se ei sisällä kaikkea, mitä haluamme tietää. Raamattu on selkeä, sillä se antaa meille selvän tiedon tiestä pelastukseen. Kaikilla Raamatun osilla on jokin tehtävä suuressa pelastushistoriaa koskevassa kokonaisuudessa. Raamattu on yhtenäinen, sillä kaikki Raamatun osat yhdessä todistavat pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta. Tällöin yksityinen raamatunsana on kuin palapelin osanen, omalla paikallaan sillä on tarkoituksensa. Raamattu on tyhjentymätön. Raamatun sanassa ei koskaan päästä pohjaan saakka. Mitä paremmin opimme ymmärtämään Raamattua sitä selvemmin huomaamme, ettemme ole suinkaan loppuun asti tyhjentäneet Raamatun sanan rikkauksia. Raamatun tarkoitus jumalallisen ilmoituksen kirjana on paljastaa Jumalan pelastussuunnitelma. Siinä Raamattu on erehtymätön, ristiriidaton ja totuudellinen. Sen sanoman varaan voi asettaa koko elämänsä.

Miten ymmärrän oikein Raamattua

Jumalan Henki, joka auttoi Raamatun inhimillisiä kirjoittajia heidän kirjoitustyössään, on myös paras näiden kirjoitusten selittäjä. Joosef sanoi faraolle kauan sitten meillekin tarpeellisen totuuden: "Selitykset tulevat Jumalalta" (1 Moos 40:8).

Raamatun todellinen ymmärtäminen edellyttää lukijan suostumista ja samastumista kirjan sanomaan. Koska Jumala on Raamatussa nöyryyttänyt itsensä ihmisten edessä, ihmisen ainoa oikea asenne Raamattuun on nöyryys. Vain siten sitä voi ymmärtää Raamatun sanomaa. Vain siten se vaikuttaa ihmisessä sen, mikä on sen tarkoituskin. Vain siten se auttaa ihmistä.

Voimme lukea Juudan kansan historiasta oman elämänkertamme. Näemme kuinka kärsivällinen Herra oli lapsiaan kohtaan jo silloin ja siksi uskallamme ajatella, että hän myös kärsivällinen meitä kohtaan tässä ja nyt.

Kuinka usein huomaankaan, että parhainkin Raamatun selitys on avutonta ja epämääräistä. Se mitä ymmärrän Raamatusta ja mitä kykenen ottamaan vastaan on kuin murusia yltäkylläiseltä pöydältä. Oleellisinta Raamatun äärellä on, että Jumala itse tulee siinä minua kohden. Tajuan, että hän puhuu minulle, hän avaa minulle noissa sanoissa itsensä.

Mutta en voi hallita Jumalaa näiden sanojen kautta. Hän käyttää niitä kohdatessaan minut, mutta minä en voi käyttää niitä Jumalan pakottamiseen. Minä vain vaikenen, lakkaan selittämästä ja otan vastaan. Huomaan kuinka Raamattu itse tulkitse itseään ja toteuttaa itseään minunkin elämässä. Minun on annettava Raamatun sanan vaikuttaa elämässäni sen, minkä se vaikuttaa.

Aikoinaan uskonpuhdistaja kamppaili kauan Roomalaiskirjeen yhden ainoan jakeen muutaman sanan oikeasta ymmärtämisestä. Kuinka ahdistunut hän olikaan niitä kerratessaan. Tuo jae kuului edellisen käännöksen mukaan: ”Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".(Room 1:17). Se miten Luther oli kuullut selitettävän näitä jakeita, tukki häneltä pääsyn yhteyteen Jumalan kanssa. Hän luki nuo sanat sillä tavoin, että Jumalan vanhurskaus tarkoittaa Jumalaan pyhyyden vaatimuksia ihmisille. Vanhurskaus on sellainen ihminen, joka täyttää nämä Jumalan puhtauden vaatimukset. Luther oli nähnyt, ettei hän kerta kaikkiaan ole sellainen ihminen.

Vasta pitkän, epätoivoisen etsimisen jälkeen ahdistetun omantunnon rauhattomuudessa syttyi äkkiä vapauttava tiedon valo. Jumalan vanhurskaus onkin ihmiselle lahjoittavaa eikä vain ihmiseltä vaativaa pyhyyttä. Olla vanhurskas merkitseekin ottaa lahjana, armosta vastaan Jumalan oma vanhurskaus, jonka Jumala antaa Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman tähden.

Tämän oivaltaminen ei ollut hänen johdonmukaisen tutkimuksensa tulosta vaan Jumalan Hengen työtä, lahjaa. Uusi oivallus iski hänen syvälle hänen sisimpäänsä. Hän tunsi olevansa siirretty omantunnon vaivan helvetistä yhdellä iskulla uskon varmuuden paratiisiin. Hän oli kohdannut näiden muutamien sanojen ymmärtämisessä armollisen Jumalan. Hän koki nyt sisimmässään, mistä pelastumisesta oikein on kysymys ja että hänkin voi nyt uskoa olevansa pelastettu, osallinen iankaikkisesta elämästä kaikesta syntisyydestään huolimatta. Tästä peruskokemuksesta lähtien hän ymmärsi koko Raamatun uudella tavalla.

Onko sinulla tällainen armollisen Jumalan löytämisen peruskokemus Raamatun sanan äärellä? Se on Raamatun varsinainen vain. Juuri sitä varten Raamattu on olemassa.

Tässä elämässä en tiedä mitään, mikä voisi olla itselleni tärkeämpää kuin Raamatun evankeliumi Kristuksesta. Evankeliumi Kristuksesta on ainoa toivon ja rohkeuden antaja. Sen varassa olen jaksanut kohdata kaikki ahdistukset ja vaikeudet elämässäni. Yksin evankeliumi Kristuksesta auttaa myös kohtaamaan nykymaailman mielettömyyden ja sekavuuden.

Luotan kaiken ahdistukseni keskellä, että Raamattu on minulle Jumalan sanaa kaikesta sen rosoisuudestaan ja omituisuudestaan huolimatta. Se on Jumalan sanaa, vaikka en jaksa kaikkea siellä olevaa lukea ja vielä vähemmän ymmärrän kaiken tai tottelen kaikkea siellä sanottua. Mutta aina voin paeta siellä olevan armon sanan turviin.

Samaan aikaan joudun toteamaan kuinka ristiriitaisin tuntein lähestynkään Raamattua. Raamattu on minulla jatkuvan sisäisen kamppailun aihe. Joka kerta kun tartun siihen, joudun kamppailemaan. Se ei ole koskaan helppo kirja luettavaksi. En voi lukea sitä viihteenä. Kyllä Raamattu aina kiinnostaa. Aloin lukea sitä 56 vuotta sitten enkä voi sanoa, että olen ollut kyllästynyt siihen. Monen kertaan olen kyllä ollut suuttunut omaan tyhmyyteeni ja rajoittuneisuuteeni Raamatun äärellä. Mutta itse Raamattu on ollut ylivoimainen.

Huomaan usein olevani jopa kiukkuinen Raamatussa olevia vaatimuksia, lakeja, käskyjä ja kieltoja kohtaan. Välillä jopa raivoan niitä vastaan. En pysty elämään niiden vaatimalla tavalla. Kuinka usein törmäänkään sellaisiin kohtiin, jotka vain masentavat ja ahdistavat. Jumalan vaatimukset kohdistuvat minuun niin täysin ylivoimaisina. Jatkuvasti huomaan toimivana ja tekeväni vastoin Raamatun minulle asettamia vaatimuksia. Raamattu kiusaa ja ajaa minua takaa vaatimuksillaan. Se vaatii ja kiristää minusta jotain sellaista, jota minulla ei ole. Ajattelen vaikkapa Jeesuksen Vuorisaarnaa, 1 Kor 13 määritelmää rakkaudesta tai Gal 5 luetteloa Hengen hedelmistä. Kuinka vähän noissa kohdissa kuvattua todellisuutta onkaan omassa sisimmässäni. Olen 1 Kor 13 äärellä helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Ehkä kerran kirkkaudessa ne ovat toteutuneena omassa elämässäni.

Paljon Raamatussa on myös sellaista, jota en voi ymmärtää. Näin nimenomaan VT:ssa. Usein kyselen miksi minun tulee niitä lukea. On monia aukeamia, joista en saa mitään irti. Luen vain lukemisen vuoksi, velvollisuudesta. Ja kuinka monta kertaa olenkaan kokenut, että kun jaksan syventyä vaikeisiin kohtiin, ne alkavat elää ja niistä tulee esiin uusia piirteitä Jumalan todellisuudesta ja toiminnasta.

Minulla ei ole kuitenkaan tässä maailmassa ole muuta Raamattuun verrattavissa olevaa kirjaa tai asiaa. Siellä oleva lohdutuksen ja rohkaisun sana voittaa masennusta ja epätoivoa synnyttävän sanan. Siellä on muutakin kuin Tuomarien, Samuelin ja Kuningasten kirjojen kerrontaa sodista, lankeemuksista ja tuomioista. Ratkaisuni on ollut se, että jätän eräiden kirjojen lukemisen vähälle ja keskityn nimenomaan Johanneksen evankeliumiin, Roomalais- ja Galatalaiskirjeeseen.

Lopulta kuolen yksin Raamatun sana varassa ja siihen vedoten. Uskon, että kuoleman rajalla minulle riittää ehkä yksi tai kaksi kohtaa Raamatusta ja Isä meidän rukous.

Lue Raamattuasi

Jos ihminen on rehellinen itseään kohtaan, hän huomaa kuinka hän kokee oman todellisuutensa ja elämänsä katkelmallisena ja usein kovin sekavana. Elämämme on kuin ryijy selkäpuoleltaan. Kuinka terävästi arvioikaan itseään kuuluisa tanskalainen kristitty ajattelija Sören Kierkegaard: . "Elämme täällä murusista. Ajatuksemmekin ovat vain katkelmia. Tietomme on kappaletyötä ja töherrystä. Totuuksiin, peruslauselmiin, systeemeihin en yllä. Murusia, katkelmia, mielijohteita, päähänpistoja". Harva meistä uskaltaa tätä tunnustaa itsestään – ei ainakaan voimansa tunnoissaan miehuusiässä.

Raamattua lukemalla jotain eheytyy meissä – tosin hitaasti ja eheytyminen kestää elämämme loppuun asti. Juuri siksi Raamatun jatkuva lukeminen ja sen sanoman imeminen itseemme tietoisesti valitsemamme tapa elää tämän sekavan ja ristiriitaisen ajan keskellä. Haluamme olla viisaalla tavalla yhden kirjan ihmisiä.

Vain lukemalla itse Raamattua voimme sitoutua sen sanomaan ja tekstiin. Siksi otamme Raamatun mukaamme kaikkialle minne menemmekin. Se on vakituisin seuralaisemme vuodesta toiseen. Tiedämme, että vain kertamaalla opimme Raamattua. Siksi ei päiväkään, ettemme lukisi tai palauttaisi mieliimme jotakin elämällemme tärkeää Raamatun lausetta.

Haluamme olla Raamatun kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Teemme sille kysymyksiä ja annamme sen tehdä meille kysymyksiä. Koetamme tulkita ja soveltaa Raamatun lauseita ja ajatuksia omaan elämämme.

Luemme Raamattua siksi, että sen sanoissa löydämme valoa omaan pimeyteemme, apua oman elämämme syviin ahdistuksiin. Mistä muualta voimmekaan löytää sellaista apua kuin Raamatusta?

Emme halua oppia tuntemaan vain Raamatun asiasisältöä, vaan ennen kaikkea toivomme kasvavamme sisälle Raamatun maailmaan niin, että se antaa meille tavan ajatella, tuntea, tulkita, ihmetellä sitä todellisuutta, jonka keskellä elämme. Haluamme, että Raamattu valaisee sekä nykyisyyttämme että tulevaisuuttamme.

Luotamme siihen, että Raamattua lukiessamme kohtaamme Jumalan sanan siemenen ja lopulta itse Jumalan. Haluamme täysin tietoisesti jättää itsemme, elämämme ja tulevaisuutemme Raamatun armonlupausten varaan. Sille uskomme elämämme ja kaikkemme.

Loppulause

Kylväjän lähetti Lea Lukka kirjoittaa toukokuun rukouskirjeessään (14.5.2000): ”Ehkä vieroksut tällaista irrallisten Raamatun jakeiden omaksumista omaan arkeen… tähän täytyy vain todeta, että oli jonkun mielestä oikein tai väärin, tyhmää tai viisasta, niin itselleni on (erityisesti kentällä) aivan elinehto – ja samalla myös varsinaista elämän laatua – se, että ihmisellä on oikeus lapsenomaisesti turvautua ihan yksittäisiinkin Raamatun jakeisiin. Raamatun sana on niin rikasta ja ravitsevaa, että pieni ihminen tulee helposti täyteen ja kylläiseksi yhdestä murustakin kerrallaan. Jokainen ravitseva muru, itselle todella eläväksi tullut Jumalan sanana – kohta, on samalla lahjaa, jota ei ole itse mitenkään ansainnut ilokseen ja voimakseen, mutta jota Jumala hyvyydessään avokätisesti ja henkilön katsomatta jakaa aikanaan niin sinulle kuin minullekin, kun sitä häneltä pyydämme…. Ja anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme…Amen…