Johdatus

16.9.1989, Olavi Peltola

Jumala on todellinen ja hallitsee kaikkea

Ensimmäinen ja tärkein asia lopulta on oivaltaa kuinka todellinen on Jumala. Hän on kaikkivaltias, kaikkialla läsnäoleva. Tämä suuri perusasia on nähtävä selvästi. Emme elä tyhjyyden keskellä. Jumala on paljon todellisempi kuin yksikään meistä aavistaa. Hän on syvemmin ajateltuna ja lopulta ainoa, joka on olemassa. Siksi hänen nimensä on: MINÄ OLEN (2 Moos 3:14). Tämä merkitsee sitä, etten voi minnekään piiloutua häneltä, vaikka itsestäni saattaisi siltä tuntuakin. "Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä" (Ps 139:7)? Hän hallitsee koko todellisuuden.

Meidän elämme suuret puitteet, eräänlaiset raamit on Jumala asettanut. Niihin meidän on suostuttava. Siihen kuuluu yhtä hyvin vanhempamme, psyko-fyysinen olemuksemme, kielemme, kansallisuutemme, lahjamme kuin oma aikamme ja elämämme pituus. Psalmin mukaan rukoileva tunnustaa: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut" (Ps 139:16). "Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse" (Job 14:5). "Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan" (Job 23:13-14; vrt. Jer 10:3; Luuk 12:7).

Jumala tuntee yksityiskohdat ja pienen pienet asiat. "Ei yksikään niistä (varpusista) putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin luetut" (Matt 10:29-30). Jumalalla on myös suunnitelma ja tarkoitus jokaiselle ihmiselle, jonka hän on luonut. "Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer 29:11).

Luota Jumalaan kaikessa

Kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä on oppia tuntemaan Jumala ja oppia luottamaan aina ja kaikessa häneen. "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra" (Hoos 6:3). Tämä on kokonaisvaltaista ja kaikenkattavaa meidän elämässämme. Todellinen Jumalan tunteminen on aina yhteyttä hänen, hänen lapsenaan olemista. Se on sitä, että etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ja uskomme hänen antavan sen ohessa kaiken muunkin elämäämme (Matt 6:33). Silloin ihminen on kuin savi savenvalajan kädessä (Jer 18:6), kuin oksa viinipuussa (Joh 15:5), kuin lammas Hyvän Paimenen laumassa (Joh 10:27).

Tämä taas vapauttaa jännittämästä elämän monia yksityiskohtia. Emme ole kuin nuorallatanssijoita elämän sirkuksessa, joiden koko ajan täytyy jännittää putoamista. Olemme päässeet lujalle kallioperustalle ja sille rakennettaessa vähäinen rakennus kestää (Matt 7:25). Kun olen hänen omansa, hän vastaa ja hoitaa kaikessa. Minun varsinainen elämänkamppailuni on vain siinä, että pysyn hänessä ja luotan häneen kaikissa yllättävissäkin elämäntilanteissa ja että teen lähimmät velvollisuuteni niin hyvin kuin voin.

Itsekäs minämme haluaa myös hallita

Osallisuutemme syntiinlankeemukseen särki kuitenkin meissä kyvyn luottaa kaikessa ja aina tähän Jumalaan. Ihmisenä olemme jatkuvassa kapinasenteessa Jumalaan nähden. Emme halua Jumalan sotkeutuvan elämäämme. Itsekäs minämme hallitsee. "Näin on Herra sanonut: Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne. Mutta he vastasivat: Emme vaella" (Jer 6:16). "Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu. Sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon" (Jaak 4:13-15).

Olemme ihmisinä usein kaoottisessa tilassa. Emme tiedä, mikä on oikein, mikä väärin. Emme löydä oikeaa tietä, jota meidän pitäisi vaeltaa. Valinnan hetken tullessa emme millään löydä niitä perusteluja, jotka auttaisivat meidät valitsemaan oikein. Meidät voi vallata syvä tuska siitä, miten löydämme oikean tien. Toisaalta saattaa olla niinkin, että pienissä asioissa innolla kysymme Jumalan tahtoa, mutta suurissa, todella merkittävissä, koko elämäämme koskevissa asioissa varsin huolettomasti seuraamme omaa mielitekoamme ja tahtoamme.

Meidän oma tahtomme on jatkuvasti paha. Siksi meidän on uskallettava pyytää, että Jumala murtaisi omaa tahtoamme. "Hänelle on otollista, että meidän oma tahtomme tukahdutetaan ja kukistetaan". "Siinä vasta on oikea hyvä tahto, missä ei ole mitään tahtoa, sillä missä ei ole mitään tahtoa, siellä on yksin Jumalan tahto, joka on kaikkein paras"(Luther). Jeesuskin ihmisenä joutui Getsemanessa näkemään kuinka vaikeaa on toden paikan tullessa rukoilla: "Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä"(Mark 14:36). Kuitenkin Jumalan tahdon toteutuminen on kaikkein parasta meidän elämässämme. Mutta eihän se siltä aina tunnu. Siksi Luther neuvoo meitä rukoilemaan, että "olisimme sinun tahdollesi kuuliaisia, alistuisimme mielellämme, kärsivällisinä ja iloisin mielin kaikkeen pahaan, kärsimyksiin ja vastoinkäymisiin ja näkisimme niissä sinun hyvän, armollisen ja täydellisen tahtosi ja sitä tutkistelisimme."

Miten löydän Jumalan tahdon

Raamatussa kehotetaan meitä tutkimaan "mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room 12:2). "Ymmärtäkää, mikä Herran tahto on " (Ef 5:17). Siksi tarvitsemme pyyntöä: "Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi" (Ps 25:4) ja rukousta: "Rakas Jumala, se ja se näyttää minusta hyvältä. Jos se on sinulle otollista, niin se tapahtukoon, ellei se ole sinulle otollista, jääköön sikseen". Ja niin tämän rukouksen äärellä hiljaa rauhoitumme elämämme vaikeittenkin kohtaloitten edessä ja luotamme siihen, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksemme Kristuksen kautta (Room 8:28). Opimme odottamaan Herraa (Jes 30:15-21). Se on mitä tärkein elämän rukousasenne ja silloin elämässämme pääse toteutumaan lupaus: "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen" (Jer 31:9).

Jumalan varsinainen tahto elämässämme on se, että tulemme uskon kautta Jeesukseen hänen lapsikseen ja elämme hänen lapsinaan.

Etsiessämme käytännössä Jumalan tahtoa hyvänä neuvona voidaan pitää myös turvautumista kolmeen tietolähteeseen ja on tärkeää pitää niitä koko ajan yhdessä: Raamattu ja siihen liittyen uskovien ystävien neuvot, olosuhteet ja sisäinen vakuuttuminen.

Miten löydän Raamatusta Jumalan tahdon?

"Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni" (Ps 119:105,130). "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi" (San 3:5). Jotta voisin löytää Raamatusta valoa tielleni, minun on opittava tuntemaan Raamattu, tultava sinuiksi sen kanssa, ystävystyttävä. Raamatusta ei tule etsiä valoa satunnaisten lauseiden avulla. "Jumalan sanaa ei saa käyttää kuin arpalippua. Se ei ole tarkoitettu ohjaamaan meitä yksittäisinä lauseina tai jakeina, jotka tekstiyhteydestään irroitettuina eivät useinkaan anna täyttä ja oikeaa kuvaa siitä, mitä ne merkitsevät. Jumalan sana sensijaan antaa meille periaatteet ja oikeat käsitykset ohjaamaan arviointejamme ja taipumuksiamme. Ne jotka tutkivat kirjoituksia oppivat arvioimaan oikein kaikkea, mitä heidän ympärillään on. He saavat vähitellen sellaisen mielenlaadun, että he haluavat kaikessa suostua Jumalan tahtoon ja pääsevät selville siitä, mitä kulloisetkin tilanteet heiltä edellyttävät. Kun he tallettavat mieleensä Raamatun opetukset, ohjeet, lupaukset ja kehotukset ja vertaavat niihin omaa vaellustaan, he vähitellen kasvavat hengelliseen viisauteen ja saavat armon antaman aistin, jonka avulla he pystyvät arvioimaan oikean ja väärän yhtä varmasti kuin musikaalisen ihmisen korva pystyy arvioimaan erilaiset äänet" (John Newton).

Siksi on tärkeää etsiessämme Raamatusta valoa omaan elämämme tilanteeseen, keskustella myös luotettavien uskovien kanssa. Yhdessä Jumalan kansan kanssa löydämme valoa tiellemme paremmin kuin jäämällä aivan yksin. "Joka neuvoja kuulee on viisas" (San 12:15). "Neuvonantajain runsaus tuo menestyksen" (San 11:14). Se saattaa johtaa myös monenlaisiin ristiriitoihin. Emme saa kuunnellessamme toisten neuvoja menettää omaa arvostelukykyämme ja itsenäisyyttämme.Omaa elämäämme koskevat ratkaisut meidän on kuitenkin uskallettava tehdä itse.

Mikä merkitys on olosuhteilla?

Kristitty haluaa nähdä todellisuuden juuri sellaisena kuin se on. Juuri tämä todellisuus on Jumalan luomaa ja hän on antanut sen kohdata minut. Siksi se on minulle haaste eikä masennuksen aihe.

Jumala toimii yleensä käytännön elämän tilanteiden kautta. Hän antaa ratkaisevalla hetkellä usein sen mahdollisuuden, tapahtuman, johon meidän on tartuttava. Ovi voi sulkeutua eli tulee täysin ylivoimaisia vaikeuksia, esteitä tai avautua (1 Kor 16:9), jolloin meillä ei ole ehkä mitään muuta todellista mahdollisuutta (vert Joosef 1 Moos 50:20). Jumalan antaman hetken tullen meidän on uskallettava Jumalaan luottaen tarttua siihen ja toimittava rohkeasti. Usein senjälkeen kun tilanne on ohitse, ei enää ole mitään tehtävissä.

Jumalan tie on yleensä lähimmän velvollisuuden täyttämisen tie. Tee se, mitä sinun juuri nyt pitääkin tehdä ja tee se niin hyvin kuin osaat. Vain päivä ja hetki kerrallaan. "Tuhannen kilometrin matka alkaa yhdellä ainoalla askeleella" (kiinalainen sananlasku).

Kuitenkaan ratkaisuja ei tule tehdä vain sopivien yhteensattumien nojalla, ei tule ajelehtia olosuhteiden mukaan. Tapahtumien kulkua, tulee koetella Jumalan sanalla. Joskus joudumme taistelemaan vastoin tapahtumia.

Olosuhteisiin kuuluu myös harkinta, ymmärryksen käyttö. Terve talonpoikaisjärki, elämänkokemus on suuri lahja. Jumala on antanut jokaiselle kyvyn ajatella, punnita tosiasioita, eritellä, tehdä johtopäätöksiä (Ps 32:9). On laskettava ennakolta kustannukset (Luuk 14:28-32). Selvitä, mistä ongelmassa on kysymys ja mihin pyrit, mieti ratkaisumahdollisuuksia, pane ne vaikka paperille ja arvojärjestykseen, ota huomioon sekä kielteiset että myönteiset näkökohdat. Tässä harkintavaiheessa on hyvä keskustella luotettavien ystävien kanssa. Kun sitten valitset, valitse määrätietoisesti. Usein tämä vaatii paljonkin aikaa ja vaivaa (vert.Jes 30:15). Emmekä kuitenkaan saa sokeasti luottaa yksin järkeemme.

Sisäisen vakuuttumisen merkitys.

Kyllä Jumala tänäänkin voi antaa meille ihmeellisen sisäinen varmuuden oikeasta tiestä. Eliaa Jumala lähestyi hiljaisessa tuulen huminassa (1 Kun 19:11-18). Pyhä Henki koskettaa sisintä. Näin tapahtui Paavalille (Apt 13:2, 16:7,20:22,23). Herra voi "antaa sydämelle" jonkin asian (Neh 7:5) ja emme pääse siitä irti.

Tämä alue on tavattoman arka. Eräs äiti hukutti lapsensa ja selitti:"Jumala käski". "Älkää olko liian valmiita panemaan kaikkea Jumalan tiliin. Älkää uskoko helposti uniin, ääniin, vaikutelmiin tai näkyihin ja kuvitelko, että ne ovat Jumalasta. Ne voivat olla hänestä, mutta ne voivat myös nousta omasta sisimmästämme tai ne voivat olla jopa saatanasta" (Wesley). Jokainen ääni on koeteltava Raamatun sanalla ja toisten uskovien mielipiteillä. Emme saa salailla asioita, vaan pyrkiä vaeltamaan valossa. Todellinen Pyhän Hengen ääni ei myöskään kehota ihmistä tekemään mitään järjetöntä. Ei meitä pompoteta kuin pingispalloja. Pyhän Hengen johdatus näyttää järkevältä kypsästä kristitystä. Siksi armolahjoista tärkein on henkien erottamisen lahja. Siihen sisältyy aina tervettä arvostelukykyä.

Vaellamme uskossa

Kaikesta huolimatta saatamme jäädä hyvinkin neuvottomiksi elämässämme Jumalan tahdosta. Emme vaella näkemisessä, vaan uskossa. Usein meille ei jää muuta mahdollisuutta kuin katuen jättää elämämme Herran käsiin ja turvautua siihen, että hän antaa anteeksi ja aloittaa alusta jälleen (Jer 18:4). Me saamme tehdä vääriä valintoja ja niidenkin jälkeen mennä Herran luokse ja hän ottaa vastaan (Joh 6:37). Joudumme usein pyytämään, että Herra tulisi ja vyöttäisi ja veisi, minne hän tahtoo (vert. Joh 21:18). Usein Jumala johdattaakin niin, että hän aivankuin työntää meitä selästä. Emme tiedosta hänen toimintaansa. Jälkeenpäin vasta huomaamme, että Herrahan se kuljetti.

"Herra en tiedä, mitä minun olisi sinulta pyydettävä. Sinä yksin tiedät, mitä tarvitsen. Sinä rakastat minua paremmin kuin osaan itseäni rakastaa. Isä anna lapsellesi, mitä hän ei osaa itse anoa. En uskalla pyytää ristiä enkä lohdutusta. Tahdon vain laskeutua jalkaisi juureen ja avata sydämeni sinulle. Katso hätääni, jota en itsekään täysin tunne. Katso minuun ja kohtele minua armahtavan laupeutesi mukaan. Lyö tai paranna minut. Paina alas tai nosta. Minä suostun sinun suunnitelmiisi, vaikka en niitä tunnekaan. Vaikenen ja jättäydyn kokonaan käsiisi. En tahtoisi haluta mitään muuta kuin täyttää sinun tahtoasi. Opeta minua rukoilemaan. Rukoile sinä itse minussa" (Augustinus).