Pelko vyöryy

Helsingin Opiskelijalähetys 29.11.97,

Olavi Peltola

Motto: 
Me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää" (Hepr 13:6).

"Rahat meni vähän meni, maine meni, paljon meni, rohkeus meni kaikki meni." "Rohkeus poissa. Kaikki poissa. Parempi on, Kuin syntynyt et ois sä" (Goethe).

1. En uskalla tänä iltana päästää omassa sisimmässäni kokemani ja tuntemani pelkoa ja turvattomuutta vyörymään. Mielelläni panen yhteen pelon ja turvattomuuden tunteet.

Samoin mielelläni erotan toisistaan itseni ulkopuolelta tulevan, elämän kohtaloihin liittyvän pelon kuristavan todellisuuden ja sisältäpäin, omasta sisimmästäni ja sen mielikuvitusmaailmasta ja herkkyydestä nousevan pelon. Jälkimmäistä pidän todella vaarallisena ja tuhoisana.

Omassa sisimmässäni pelko ja turvattomuuden kokeminen on aina lähellä. Kenties se johtuu sota-ajan luomasta perusvireestä, isän kaatumisesta rintamalla, pommituksista, isän ja äidin avioliittokriisistä. On aivankuin ohut kuori, joka erottaa päivätajuntani alitajunnasta ja jälkimäisen syvyydessä piileskelee jatkuvasti väkeviä pelon kokemuskisa ja tuntemuksia. Ei tarvita kuin pieni nalli, pieni kriisi omassa elämässä kuin jo tuntuu, että tuo ohut kuori murtuu ja pelot vyöryvät esiin ja tempaavat minut mukaansa ja repivät kappaleiksi.

En niinkään pelkää sitä, mikä ulkonaisessa elämässäni kohtaa minua. Ajallinen elämän taival on tuonut ja tuo mukanaan monenlaisia vaikeuksia ja kärsimystä. Elämä on täynnä yllätyksiä. Rauhalliset turvallisuuden ajat ovat olleet poikkeuksia. Aina jostain suunnasta elämä rusentaa.

Kuinka monet kerrat onkaan nähnyt kuinka koska tahansa voi minulle itselleni ja läheisilleni tapahtua aivan mitä tahansa.

Varsinainen pelkoni tai huoleni aihe on oma kestokykyni. Siihen voin suhteellisen vähän vaikuttaa, miten elä riepottelee minua. Mutta se on ratkaisevan tärkeää kohdallani, miten asennoidun, miten suhtaudun eteeni tuleviin elämänkohtaloihin. Peruskysymys on MITEN KESTÄN? Viktor Frankl toistaa keskitysleirikokemustensa eräänä oivalluksena, että jos ihmisellä on elämässä miksi eli tarkoitus ja mielekkyys, niin hän kestää elämässä mitä vain.

2. Elämämme monenlaisten pelkojen vallassa olevassa maailmassa. Olemme menettäneet turvallisuuden tai se on vain hetken tunnetta. Ei elämä on niin kaunista, ehyttä ja varmaa kuin miltä se saattaa jossain nuoruuden vaiheessa näyttää.

Pelon maailman jokainen meistä kohtaa erilaisena. Liian turvallisen lapsuuden ja nuoruuden elänyt ihminen ei kestä aikuisuuden kovuutta.

Kuinka jatkuvan kuolemanpelon alla elävä nuori Daavid totesikaan: On vain askele minun ja kuoleman välillä. Raamattu kuvaa lopunajan maailmaa pelon maailmana. Jeesus sanoo: Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy (24). "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa (25). Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät (26). Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan (27). Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk. 21:24-28) 

Tämän näyn tähden minun lanteeni ovat täynnä vavistusta, minä kivusta käperryn, minut valtaavat tuskat, niinkuin synnyttäjän tuskat; minua huimaa, niin etten kuule, kauhistuttaa, niin etten näe, mitä kuulin, se vie mielen, mitä näin, se vie näön.. Minun sydämeni värisee, kauhu peljästyttää minut. Sydämeni vavahtelee, värinä valtaa jäsenet. Illan viileä henkäys, jota ennen odotin, tuo nyt kauhun puistatuksen (Jes 21:3-4, KR 38,92).

Muutama vuosi sitten oli Punaisen Pedon valta, joka kauhistutti eikä totisesti suotta. Tänään taas mikrosiru pelottaa, huomenna paavin vallan kasvu ja Marian palvonta. Ydinsodan pelko on jäänyt taaemmaksi. Nyt pelätään luonnon saastumista, työttömyyttä EU ja EMU on monelle uskovalle kymmenen valtioliiton peto, jonka keskeltä nousee antikristus.

1990-luvulla kyseltiin missä ihmiset kokevat turvattomuutta: 84 % koki luonnon saastumisen, toisena oli välinpitämättömyys, elämän tuhoutuminen, tilanne Venäjällä, väkivaltarikollisuus, työttömyys, huumeiden leviäminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen supistuminen, ydinsodan uhka, verojen korotus, kasvihuoneilmiö, läheisen kuolema, läheisen vakava sairaus, ydinvoiman käyttö, omaisuusrikollisuus, tärkeän ihmissuhteen katkeaminen, lama, terrorismi, ihmiset eivät voi päättää asioistaan, sairasturvan leikkaaminen, vammautuminen, eläkkeiden leikkaaminen, uskonnollinen kiihkomielisyys. (Pauli Niemelä, Turvallisuuden ja turvattomuuden käsitteet, TA 229 1997).

3. Koska kunkin meidän kestäminen tässä elämässä on tärkeintä, en keskity pelon kuvailuun. Pelon aiheita ja syitä on yhtä monta kuin on ihmistä. Jokaisella meillä ovat yhteisten pelon aiheitten lisäksi omat yksilöidyt pelot ja turvattomuuden aiheet.

Miten opimme ottamaan vastaan rajujakin iskuja elämässämme sortumatta, menettämättä rohkeutta? Miten opimme nostamaan rohkeasti päämme pystyyn (Luuk 24:28)? Paavali Efesolaiskirjeessä neuvoo miten voidaan kestää perkeleen kavalat juonet (Ef 6:11) ja miten selviydytään taistelusta pystyssä pysyen (Ef 6:13). Seiskää lujina! (6:14). 

Miten kestän pelon maailmassa? Miten koettuani kaiken sen, mitä joudun kokemaan tässä elämässä, pysyn edelleen pystyssä ja seison lujana? Mistä saan pelottoman sydämen? Joudumme kenties kulkemaan niin mielettömien elämänkohtaloitten läpi, ettemme millään kestä, ellei meidän sydämemme ole vahva. Raamattu sanoo: "Vahva olkoon sydämesi" (Ps 27:14).

Mikä luo omaan sisimpäämme, sydämeemme rauhan valtakunnan? Siksi minulle on tänä iltana tärkeintä anoa itselleni vahvaa sydäntä, joka kestää sen, mitä minulle on annettu kestetäväksi.

Mitä Raamattu opettaa pelon voittamisesta?

3.1. Jumalan tunteminen tuo voiton peloista

Paavali kirjoittaa odottaessaan epätietoisena mahdollista mestaustaan: "Yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta" (Fil 2:1; KR92).

Samoin Daavid kokee Psalmin 27:n mukaan: "Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.

Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle. Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut. Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle. Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.

Sydämeni muistaa sinun sanasi: 'Etsikää minun kasvojani.' Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.

Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni. Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia. Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! (Ps 27:1-14).

Vuosi vuodelta iltaa kohti mennessä minulle on tullut Jumalan tuntemisessa kolme Raamatun vakuutusta ja opetusta kaikkein tärkeimmäksi. Opin tuntemaan ja saan tuntea Jumalan nimenomaan Kristuksen ristin, sovituskuoleman ja uskonvanhurskauden lävitse.

Siinä on perusturvallisuus, että Jumala vanhurskauttaa minut tänäänkin jumalattomana. Hän vanhurskauttaa vain siksi, että huudan avuksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. Mitään muuta parannusta en osaa tehdä enkä ole saanut aikaan. Nyt saan pitää kiinni siitä, että lupauksensa mukaan Herra on joka hetki kanssani.

Siksi pelastusvarmuus on kaikista varmuuksista, turvista kaikkein suurenmoisin ja tärkein. Se on pelastuksen kypärä, suojavarustus kaikkia pelon kauhistuttavia voimia vastaan. Jos Herra on pelastajani ja hän on kaikessa kanssani, mitäpä muusta on väliä. Jos Henki todistaa yhdessä minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi - se on parasta suojan ja turvallisuuden takuuta (Room 8:16).

Voiko mikään olla sen ihmeellisempää kuin oppia huutamaan lapseuden hengessä: Abba, Isä. Saada luottaa, turvata ja uskoa siihen, että koko minun elämäni, koko tulevaisuuteni on armollisen, laupiaan, kaikkivaltiaan Jumalan käsissä. Hän hoitaa mitä henkilökohtaisimmalla tavalla juuri minuakin - oi mikä perusturvallisuus, oi mikä suurista turvallisuuksista suurin.

"Jos luotan sinuun, ei mikään ole pahaa, ei synti eikä kuolema, ei kipu eikä kolari. Jos epäilen sinua, en voi iloita mistään, koska luulen, että hyvänkin takana on paha tarkoitus" (Simo Talvitie).

"Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room 8:35-39).

Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen (Hepr. 6:18-19).

3.2. Realistinen asenne siihen, että sekä pelko että rauha ja turvallisuus, sekä tuska että ilo kuuluvat elämään.

Elämme uhanalaisina ihmisinä. Emme voi tätä koskaan sivuuttaa. Lopulta helpot ajat elämässä ovat nopeasti ohimeneviä. Siksi on mitä tärkeintä asennoitua realistisesti edessä oleviin ja tai ehkä jonkun kohdalla juuri tällä hetkellä ahdistaviin pelkoihin ja kärsimyksiin.

Ihmisinä kuitenkin meillä on voimakas taipumus torjua kaikki pelon ja turvattomuuden aiheet, jos suinkin mahdollista. En halua kuunnella mitään niistä, en päästää niitä kimppuuni. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

En halua katsella, en päästää edes tietoisuuteeni sitä mahdollisuutta, että tulee kohtelemaan minua vielä kurjalla tavalla. Haluan aivankuin sulkea silmäni, sulkea pelkoni tunne- ja havaintokenttäni ulkopuolelle. Pakenen todellisuutta, ettei se kaatuisi päälleni ja musertaisi minua!

"Hurskaat ovat viisaita ja ymmärtävät hyvin, miksi hyväksi Jumalan tahto on, toisin sanoen kaikkinainen onnettomuus. Tietävät myös hyvin, miten sitä on noudatettava ja miten siinä on käyttäydyttävä. Sillä he tietävät, ettei mitään vihollista ole koskaan vielä karkotettu pakenemalla. Siksi ei myöskään mitään kärsimystä, ahdistusta tai kuolemaa ole voitettu kärsimättömyydellä, paolla ja lohdutuksen etsimisellä, vaan ainoastaan olemalla hiljaa ja odottamalla, niin jopa menemällä rohkeasti onnettomuutta ja kuolemaa vastaan" (Luther).

Jeesus rohkaisee ottamaan huomioon ja jopa kohtaamaan pahimman mahdollisen. "Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta" (Luuk. 12:4-7).

Jeesuksen opetus vapauttaa kaikesta ihmispelosta. Toki ihminen voi tehdä kauheaa ruumiilleni ja psykkeelleni. Hän voi tuhota hitaasti tai nopeasti koko ajallisen olemassaoloni. Siitä huolimatta Jumalan sana kutsuu minua asennoitumaan tuhooni: "Niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?" (Hepr 13:6).

Jeesuksen jäähyväispuheessa, hänen testamentissaan maailman ahdistuksiin jääneille omilleen on muutamia meitäkin syvästi rohkaisevia kohtia: "Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää " (Joh. 16:20-22).

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman" (Joh. 16:33). "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh. 14:27). "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun (Joh. 14:1).

"Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa" (Hepr. 12:3-6).

Paavali puhuu siitä, että asumme vielä tässä maallisessa majassamme ja siksi joudumme huokailemaan ahdistuneina (2 Kor 5:4). Ei ole helppo riisuutua. Haluaisimme pukeutua. "Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä" (kreik. tharruntes), luottavaisena (5:6). "Mehän elämme uskon varassa emme näkemisen" (5:7). Ja vielä toisenkin kerran Paavali sanoo samassa yhteydessä: "Sentähden me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluimmin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö" (5:8).

Jeesus ei ole helpon, mukavan ja turvallisen ajallisen elämän takuu, vaikka niin saatamme ehkä luulla ja toivoa. "Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämme" (2 Kor 1:8). "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut" (2 Kor 4:8-9). Jos mukavaa ja turvallista ja pikkukilttiä elämää toivomme tulevaisuudelta, niin ei ehkä Jeesuksen seuraajan tie ole soveliain.

3.3. Ystävien apu pelon keskellä

Keskellämme on sellaisia kanssaihmisiä, joista voi sanoa, että "hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella" (Tiit 1:9). Rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon.(Room 12:8).

Daavid tiesi, että Saul oli lähtenyt etsimään häntä tappaakseen hänet, ja jäi siksi Sifin autiomaan Horesaan. Saulin poika Jonatan tuli sinne hänen luokseen, rohkaisi häntä Jumalan nimessä (1 Sam 23:15-16).

Paavalikin toteaa: "Tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni. Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" (Fil 1:19-21).

"Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti

meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme" (2 Kor 7:6).

"Kaikesta, mikä koskee minua, teille kertoo rakas veljemme Tykikos, uskollinen palvelija ja työtoverini Herran työssä. Lähetänkin hänet luoksenne juuri sitä varten, että saisitte tietää, mitä meille kuuluu, ja että hän rohkaisisi teitä# (Kol 4:8).

3.4. Varo ihmisten myös uskovien puheita

Mutta on aivan toisenlaisiakin uskovia. He ovat hämmentäjiä. Usein heillä sanotaan olevan profetoimisen lahjan. Raamatun vedoten he sotkevat uskoamme.

"Ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" (2 Tess 2:2-3).

Varo omia pelkojasi! Miten Job totesikaan: "Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtaisi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui" (Job 3:25).

4. Lopputoteamus 
Eräs äiti kertoi omasta pelostaan ja sen voittamisesta. Hänen poikansa on vaikeasti psyykkisesti sairas: 
1. Päivä kerrallaan, ei yhtään sen enempää 
2. En anna pelon saada otetta, pelko ja kauhu suggeroivat, ne alkavat todella vyöryä ja koettavat temmata minut mukaansa. Kyllä voin tahdollani säädellä niitä. 
3. Soitan ystävilleni ja pyydän rukoilkaa, yhteisestä jakamisesta saa voimaa 
4. Kohtaan muita ihmisiä, joilla on samoja ongelmia. Käyn omaiset ryhmässä joka toinen viikko 
5. Huomaan, että muilla on paljon pahempaa. En kärsi sittenkään yksin. Ei sinulla sittenkään ole asiat huonosti, poika saattaa tulla leipäveitsi kädessä kohti, soitettava poliisi 
6. Säilytän toivoni. Lapsi paranee, vaikka se veisi kymmenenkin vuotta 
7. Voin huutaa tuskaani Jumalalle, miten ihmiset kestää ilman Jumala