Masennus

Seminaari Sielunhoitotyön kurssilla Raamattuopistolla 6.3.1998,

Olavi Peltola

Masennuksen yleisyys ja luonne

Useimmat ihmiset ovat joskus elämässään kokenet masennusta, depressiota. Se on lyhyenä vaiheena normaaliin elämään kuluva ilmiö. Aina ei ole kuitenkaan helppoa vetää rajaa normaalin alivirittyneisyyden ja todellisen masennuksen välille. Jokaisella ihmisellä vaihtelee innostuksen ja lamaannukset ajat elämässä. Suuria menetyksiä ja jyrkkiä elämänmuutoksia seuraa yleensä jokaisen kohdalla masennuskausi. Kun vaikea vaihe on ohi mielen tasapainokin yleensä palautuu. "Aika parantaa haavat"- pätee.

Todellisessa masennuksessa on kyseessä liian pitkäksi venynyt laskukausi, joka alkaa häiritä normaalien arkielämän rutiinien suorittamista. Aika ei enää parannakaan haavoja. Uskonelämän alueella ei mikään kiinnosta. Saattaa jopa olla halu tehdä räikeästi syntiä: On vain tunne Jumalan hylkäämisestä. Ei ole uskovana alkuunkaan sellainen kuin pitäisi, mutta ei edes sure sitä. Masentuneesta tulee helposti myös "sielunhoitokroonikkoja", jotka ovat aina etsimässä apua ja tarvitsevat kaikkiin ratkaisuihinsa neuvoa. Vähitellen lisävaikeudeksi saattaa tulla lääkeriippuvuus.

Emme tiedä tarkalleen mikä aiheuttaa masennuksen.

Se on monen eri tekijän yhteistulosta. Sen synnystä on useita erilaisia teorioita. Perinnölliset tekijät altistavat masennukseen. Jotkut ovat masennukseen taipuvia peruspessimistejä. "Minä en ole mitään. En varmaan rakasta ketään, mietti itsekseen Alvari. Ei minusta välitä kukaan - ei Jumalakaan. Oli Alvari alitettu jo alussaan, niin kerrotaan. Kun nimeään kyseltiin ja osoitettaan, hän vastaili vaan: Olen Alvari Alakulo, enkä mistään kotoisin" (Erkki Leminen, Irina ja Alvari).

Masennuksen syynä voivat olla myös menetykset ja yllättävät onnettomuudet. Samoin stressaava elämäntilanne, parisuhdehuolet, taloudelliset ongelmat, sairaus, keski-iän kriisi voi johtaa voimakkaaseen masennukseen. Joidenkin kohdalla syynä voi olla lapsuuden ahdistavat kokemukset, joista ei pääse irti. Erityisen vaikea on tilanne silloin, jos menetysten ja ongelmien keskellä elävällä ei ole ketään läheistä ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa tunteitaan.

Masennus vaikuttaa voimakkaasti nimenomaan tunteisiin.

Mieli on matalalla, alakuloisuus hallitsee. Ahdistuksen tunne voi olla aivan sietämätöntä. Ei millään tahdo sitä kestää. Keskittymiskyky heikkenee. Esiintyy unihäiriöitä. Nyt myös kielteiset ajatukset saavat vallan. Masentunut kokee itsensä mahdottoman huonoksi. Hän tulkitsee kaiken itseään koskevan kielteisesti. Hän tekee mielivaltaisia päätelmiä, valikoi, liioittelee ja yleistää. Pienikin virhe saa epätoivoiseksi ja harmiton huomautus tulkitaan vakavaksi syytökseksi. On kuin masentunut tekisi kaikkensa tehdäkseen elämänsä sietämättömäksi. Tuijottaa vain "omaan napaansa". Tulevaisuus tuntuu olevan vailla mitään toivoa. Itsetuhon ajatukset hiipivät mieleen. Toiset taas joutuvat syvän välipitämättömyyden valtaan. On kuin maski olisi päällä. Ihminen on ilmeetön eikä hymyile. Itsensä ulkopuolella oleva maailma ei kiinnosta (Markku Ojanen).

Väitetään, että 10% suomalaista sairastuu masennukseen jossain elämänsä vaiheessa niin, että tarvitsee hoitoa. Kuitenkin lääketieteellinen hoito tavoittaa vain joka neljännen. Työkyvyttömyyseläkkeelle päässeistä masennus on nykyisin yleisin mielenterveydellinen syy. Lähes joka kymmenes työkyvyttömyyseläke on myönnetty masennusdiagnoosin perusteella. Masennus myös uusiintuu ja jopa lähes puolella sen kokeneista. Noin 1500 vuotuisesta itsemurhan tehneestä tuhat tekee sen masennuksen vallassa.

Masennus Raamatussa

Itse sana masennus esiintyy vanhassa käännöksessä vain muutaman kerran. VT:ssa sanotaan: Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa (Ps 107:12). Mutta siellä myös vakuutetaan Herran rohkaisevan lapsiaan: Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,. lohduttamaan kaikkia murheellisia. antamaan heille. iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan (Jes. 61:1-3).

Paavali kertoo kokeneensa voimakasta rauhattomuutta ja olleensa kaikin tavoin ahdistettu. Hänellä oli ulkoapäin taisteluja ja sisältäpäin pelkoa ja hän joutuu masennuksen valtaan (2 Kor. 7:5). Luther kuvaileekin Paavalin elämää: "Usein he olivat nähneet hänet (Paavalin) surusta sairaana, vapisevana, kauhistuvana ja sanattoman tuskallisen raskasmielisyyden vangitsemana. Apostoleilla ei siis ollut ainoastaan ruumiillisia, vaan myöskin hengellisiä kiusauksia... he ovat saaneet kärsiä myöskin mielen masennusta".

Raamatussa on useita kuvauksia, joista voimme tunnistaa monia masentuneen ihmisen tuntomerkkejä: "Nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan. Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. eivät jäseneni saa rauhaa. Kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa. Minun haavani märkivät ja löyhkäävät - se on mielettömyyteni syytä. Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä. Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan. Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä. Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani" (Ps 38:3-23)!

"Lukemattomat vaivat minua saartavat. niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt" (Ps. 40:13).

"Päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi. Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä. Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi, olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun. Sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi. Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti. Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi. Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut. Kauhut musertavat minut. Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta. Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys" (Ps 88:4-19).

"Olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani. Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti. Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii. Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu. Silmäni eivät enää näe onnen päivää" (Job 7:3-7).

Miten autamme lähimmäistämme kestämään masennuksen?

1. Meidän mahdollisuutemme palvella alkaa silloin, kun masentunut itse ottaa yhteyttä. Tietenkin voimme kaikkein lähimmistä ja parhaiten tuntemistamme ihmistä tajuta, että he ovat joutumassa masennuksen valtaan. Ehkä silloin uskallamme itse tehdä aloitteen. Vaikeus on vain siinä, että masentunut ei aina edes itse tajua, mikä häntä vaivaa. On vain paha olla, vaikka ei pitäisi olla siihen suoranaista syytä. Tällaisessa tapauksessa meidän aloitteemme voi jopa loukata toisen itsetuntoa: Pidätkö minua sairaana!

MASENTUNUT ON ÄÄRIMMÄISEN HAAVOITTUVA.

Vaatii todella suurta viisautta lähestyä masentunutta ihmistä. On usein vain oltava kuulolla, oltava saatavilla. Ehkä voimme vain sanoa: Ota yhteyttä, en ole kiireinen, olen tavattavissa! Palvelemme jo sillä, että olemme käytettävissä. Autamme tarjoamalla ihmissuhdetta, sillä on väitetty, että ihmisen henkiseen hätään lääke ei ole lääke, mutta ihmissuhde on aina lääke.

2. Masentuneen ihmisen tulisi löytää kuunteleva ihminen ja päästä avoimesti ja rehellisesti keskustelemaan tämän kanssa. "Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni" (Ps 32:3). Aikoinaan syvässä masennuksessa oleva Job huokasi: "Oi, jospa joku kuuntelisi minua" (Job 31:35).

Olihan Jobin ympärillä ystäviä, jotka ottivat osaa. He olivat sopineet keskenään, että menevät surkuttelemaan ja lohduttamaan Jobia. Samoin he Jobin nähdessään itkivät ääneen ja ilmaisivat näkyvällä tavalla ottavansa osaa Jobin ahdistukseen. He jopa istuivat Jobin kanssa pitkän aikaa aivan hiljaa. He suostuivat olemaan läsnä Jobin tuskassa (Job. 2:12-13). Kuitenkaan he eivät osanneet auttaa masentunutta. Heillä oli liian valmiit ajatukset Jobin masennuksen syistä. He myös osasivat neuvoa liian varmasti ja ratkaista ongelmat.

3. Usein jo pelkkä puhuminenkin auttaa. Puhuminen on jo puoli parantumista, sanotaan.

Yli 20%:lla suomalaisista väitetään kuitenkin olevan vaikeuksia solmia kontakteja toisiin ihmisiin ja puhua ongelmistaan. Todennäköisesti valtaosa kanssaihmistämme ei koskaan löydä sellaista, joka todella osaisi kuunnella heitä. Monet ovat kuin bunkkereihin sulkeutuneita ja jäävät sinne. Liian monelle alkoholi on ainoa, joka vapauttaa kielen, mutta silloin kukaan ei välitä kuunnella tosissaan.

Jokin aika sitten kuulin viisilapsisesta perheestä. Äiti kuoli vähän aikaan sitten maksasyöpään. Nyt isä teki itsemurhan. Mies oli ollut täysin yksin lastensa kanssa eikä enää jaksanut. Hän näki tässä ainoan keinon päästä ulos umpikujasta. Lasten opettaja oli saanut keskusteluyhteyden isään, mutta ei pystynyt enää auttamaan. Miehen turvaverkko puuttui. Yhteiskunnan koneistot ovat kriisitilanteessa liian jäykkiä ja kaavamaisia.

Saatamme olla kyllä valmiit neuvomaan vaikeuksissa olevia, mutta entäpä jos he tarvitsevatkin pikemminkin aitoa kuuntelua. Masentuneen itsensä on saatava puhua. On korkeintaan autettava häntä löytämään sanoja, joilla hän voi kuvata sitä, miltä hänestä tuntuu.

4. Vaikeus voi olla myös siinä, ettemme saa toista kertomaan eikä synny todellista vuorovaikutusta. Tulee vain paha olla. Silloinkin tulee antaa tukea ja koettaa kuunnella sanatonta viestintää ja ymmärtää olemalla aidosti läsnä.

Joka tapauksessa sielunhoidossa palvelemme ihmistä keskustelun, eläytymisen ja yhdessä kantamisen ja kärsimisen avulla. Siinä aivankuin kävellään kappaleen matkaa toisen kanssa hänen tietään hänen suuntaansa (Matt 5:41). Toinen määrää tahdin. Jokaisen ihmisen ongelmat ovat ainutlaatuisia ja ainutkertaisia. Nyt hänen asiansa ovat minulle tärkeimmät.

Kuuntelu on kurinalaisesta kuuntelua, jossa keskitytään toiseen. Sielunhoito on 90% kuuntelua. Kuuntelemisen taitoon kuuluu sekin, että kertaamme ääneen mitä toinen on sanonut ja teemme harkittuja ja johdattelevia kysymyksiä.

5. Ihminen avautuu vain ystävälleen, ei vihamiehelleen eikä vastustajalleen. On sanottu, että hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla. Jokaisella ihmisellä on syvä tarve olla jonkin arvoinen itselleen ja toisille, saada rakkautta ja rakastaa. Siksi ahdistetun on voitava kokea sielunhoitaja sellaiseksi, joka ottaa hänet vastaan ilman ehtoja ja anteeksiantavassa, mutta rehellisessä hengessä: "Haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa" (Hes 34:16).

Sielunhoitajan on voitettava toisen luottamus, sillä vasta silloin voi sielunhoitaja odottaa toisen osoittavan hänelle luottamusta. Ole ahdistetun lähimmäisen puolella vilpittömästi! Koeta luoda avoin ja turvallinen ilmapiiri. Viestitä toiselle, että tajuat jollakin tavoin, mitä hän nyt tuntee ja kokee.

6. Auta ihmistä puhumaan. Vain turvallisessa, avoimessa ja vapauttavassa ilmapiirissä ihminen uskaltaa tuoda esiin kaikkein kauheimmatkin kokemuksensa, arimmatkin tunteensa ja typerimmätkin ajatuksensa.

Etsi joku sellaisen aihe, keskustelun taso, jossa pääset lähelle ahdistunutta. Pyri siihen, että jää sulaa väliltänne ja syntyy aito ja molemminpuolinen yhteys

Kun masentunut puhuu hän jo samalla ratkaisee omia ongelmiaan. Kun hän puhuu, hän saattaakin löytää aivankuin sattumalta oikeat sanat. Jotain alkaa selvitä!

Ongelmana on se, että miten autan puhumaan todella tärkeistä ongelmista, niistä vaikeista ja vaietuista tunteista, jota ei ole uskaltanut tai halunnut tähänkään mennessä tuoda esiin.

Siitä ei ole paljokaan apua jos toinen aivankuin jauhaa tyhjää, puhuu puhumisen vuoksi. Suu käy, mutta sisin on jähmettynyt.

7. Tavoitteena on se, että ahdistunut ihminen tekee itse oivalluksen omassa asiassaan ja niin itse tajuaa, mitä hänen on tehtävä ja uskaltaa ajatella, että hän myös osaa ja pystyy tekemään sen. Hänen on opittava kohtaamaan elämänsä ongelmat entistä asianmukaisemmin ja kasvettava omien mahdollisuuksiensa toteamiseen ja toteuttamiseen. Aina pyrimme siihen, että ihminen oppii itse auttamaan itseään. Autamme häntä seisomaan omin jaloin. "Oma apu, paras apu". "Jokainen pullo seisoo omalla pohjallaan". Sielunhoitajan tehtävä on tulla tarpeettomaksi.

8. Usein toisen auttaminen on jo siinä, että katsot häneen ja hymyilet ystävällisesti. Anna toisen kokea, että häntä vastassa on ystävällinen kädenpuristus. Suostu myöntämään nöyrästi, ettet joskus pysty sen enempää auttamaankaan. Parhaimmassakin tapauksessa sielunhoitaja vain neuvottelee yhdessä toisen kanssa eikä ole varma neuvoja. Lopulta ainoa oikea ja todellinen sielunhoitaja on yksin Herra Jeesus Kristus.

9. Sielunhoitaja saattaa kuunnellessaan toisen ahdistuksia joutua täysin ymmälle, jopa pakokauhun valtaan. Hän ei ymmärrä, mitä kaikkeen kuulemaansa pitäisi sanoa ja miten neuvoa oikein. Mutta ei olekaan niin tärkeää, mitä hän sanoo ja neuvoo, kuin että hän aidosti kuuntelee ja auttaa näin toista sanallisesti ilmaisemaan monimutkaisia vaikeuksiaan. Kaiken ei suinkaan tarvitse olla selvää yhden sielunhoitokeskustelun jälkeen.

Ei yhdelläkään sielunhoitajalla ole vastauksia kaikkiin ihmisten ongelmiin. Emme ole kaikkitietäviä, vielä vähemmässä määrin olemme kaikkivaltiaita. Saatamme olla monin tavoin paljon tyhmempiäkin kuin se lähimmäinen, jota palvelemme.

Sielunhoitajan tehtävä ei ole antaa vastauksia, vaan auttaa ahdistunutta vähitellen itse löytämään vastaukset. Ja vaikka ei vielä vastusta löydetäkään, niin opetellaan yhdessä odottamaan Jumalan apua.

10. Aina on masennuksessa joku syy taustalla, mutta yleensä itse syytä ei voi poistaa. On pyrittävä vain vahvistamaan ihmisen kykyä kestää masennusta. Tällöin on autettava toista itsensä ymmärtämiseen ja tunteittensa tiedostamiseen.

Ihmisten elämässä näyttää olevan monia täysin ratkaisemattomia umpisolmuja. Niiden edessä on suostuttava olemaan. Usein ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa Jumalan aikaa. On myös ongelmia ja vaikeuksia, jotka eivät koskaan selviä tässä ajassa.

Vanha neuvo on, että jos et osaa auttaa, niin älä kuitenkaan vahingoita toista. Rakkaudellinen ja alhaalta käsin toista lähestyvä asenne estää parhaiten vahingoittamisen.

Siksi sielunhoitajan heikko omanarvontunto voi olla suuri este tässä palvelussa, koska tällöin hän vaatii itseltään joka kerta onnistumista. Kuitenkin usein sielunhoitokeskustelun jälkeen jää sellainen tunto, etten yhtään pystynyt toista auttamaan.

11. Ihminen voi sulkeutua - ajautua itse itsestäänkin jonnekin kauas. Vaikka masennuksen oireet voidaan nimetä, ihminen on kuitenkin oman itsensä tuntemisessa sokea. Hän on kuin oudossa tilanteessa, vieraassa maastossa eikä löydä polkua kotiin. Ei löydy mitään turvallista ja varmaa maastomerkkiä, joka osoittaisi, että ollaan tutussa ja turvallisessa maastossa.

Ihminen saattaa paeta mieluimmin itsetuhoon kuin että hän avaa elämänsä salaisen kansion. Vaikeus on siinä, ettei hän itsekään tiedä eikä muista tämän salaisen kansion sisältöä. Tuossa kansiossa on syy, mutta se voi olla naamioituneena - on vain ehkä voimakas itsetuhon tarve. On väkeviä tunteita, on piilossa olevia, käsittelemättömiä, aggressiota synnyttäviä elämänkokemuksia. Kokee, ettei niitä millään voi eikä saa palauttaa mieleen. Älä sinä palvelijana yritä määritellä, arvailla, mikä on tuo toisen salainen kansio, tuo kaiken syy on.

Jossakin elämänsä vaiheessa tällainen ihminen on ehkä kokenut niin viiltävää vääryyttä, että se nouse jatkuvasti esiin uusissa hahmoissa. Hänellä on ollut joku mennyt tapahtuma, joka on painettu piiloon, mutta joka kuitenkin ahdistaa. Hän ei enää halua edes ajatella sitä, vaan pyrkii kaikin tavoin vaientamaan ja sulkemaan sen pois mielestään. Hän ei ehkä halua puhua siitä, koska se aiheuttaa niin suurta kipua.

Sielunhoidossa on sallittava ahdistuneen purkaa myös vihaansa ja katkeruuttansa ilman, että hänet siitä heti tuomitaan. On myös kestettävä sitä, että viha kohdistuu sielunhoitajaan. Se ei ilman muuta merkitse sitä, että nyt on katkaistava yhteys. En salli sentään itseäni tällä tavoin haukuttavan! Parasta on kuitenkin jäädä odottamaan. Jos masentunut vielä ottaa yhteyttä, me jatkamme palvelua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sairas ihminen on ehkä joutunut tappiolle niin monta kertaa ja niin tärkeissä ja eläminen kannalta keskeisissä asioissa, että hän kokee itse elämän pettäneen hänet. Syy saattaa olla siinä, että hänen osansa on ollut tavallista kovempi tai hän on herkempänä kokenut sen kovempana. Siksi hän on enempää tuskaa ja kärsimystä välttääkseen kokonaan luopunut elämässään yrittämisestä. Hän pakenee nyt omaan fantasiamaailmaansa. Siitä ei saa häntä ivallisesti moittia, vaan kuunnella kunnioittaen häntä lähimmäisenä.

12. Keskustele rehellisesti, oikeilla sanoilla, oikeilla nimillä myös kuolemasta ja itsemurhan mahdollisuudesta, syyllisyydestä. Itsemurhan ajatukset kuuluvat osana masennukseen. Masennuksen toinen pää on kuolema.

Jossakin vaiheessa masennus alkaa olla suisiidistä - itsemurha-ajatusten kanssa painiskelua. Masennukseen liittyvän itsetuhon voima voi olla suuri ja se lumoaa, houkuttelee ja pakottaa. Masennus on niin voimakas valta, että ihminen menettää itsensä hallinnan. Älä pelkää kysyä suoraan oletko suunnitellut itsemurhaa. Ota selville myös mahdolliset univaikeudet. Tiedät silloin jo jotain masennuksen syvyydestä, kun tiedät millä tavoin masentunut nukkuu. Jos ihminen on mennyt liian syvälle kuilun reunalle, silloin emme voi sielunhoitajina auttaa. Meidän mitä pikemmin autettava kärsivä lähimmäinen lääketieteelliseen hoitoon.

Miten Erkki Leminen runoilikaan: "Ihminen - älä ihmiseen liikaa luota ettet eksyisi. Älä tomulta paljoa vuota ettet pettyisi. Pane toivosi suurempaan. Luota Jumalaan. Jumala - rakkauden läksy on mahdoton. Kuka voi sen oppia, kuka voi todella rakastaa, kun ihmiset ovat ilkeitä ja itse olen kuin piru? Kristus - Sinun rakkautesi on täydellinen. Ole minulle vieläkin Vapahtaja, jumalattoman ainoa toivo. Puhdista. Pyhä Henki - vuoda sisimpääni öljyn tavoin etten ruostuisi rakkaudettomuuteni. Muuten olen kuin piru" (Erkki Leminen).

Eräitä neuvoja masennuksen tullessa omaan elämään

1. Koeta nähdä, että aina jotain omassa elämässä ja olemuksessa on myönteistä ja valoisaa. Paksummankin pilven takana loistaa aurinko. Miksi katsot aina vain puutteita?

2. Opi antamaan vaikeudellesi uusi myönteinen tulkinta. Näe ne haasteena eikä laman aiheena. Ahdistus on mahdollisuus kasvuun. Ei pahanolontunne ole pelkästään pahaa. Joskus on viisainta oppia tulemaan toimeen oman pahanolontunteen kanssa. Tämän vaikuttaa parhaakseni (Room 8:28).

3. Huomaa, mitä hyvää vaikeutesi tuo elämääsi. Jokaisella vastoinkäymisellä on aina jotain annettavaa. Etsi se. Kysy itseltäsi oletko sinä tilanteen herra vaiko sinun ahdistuksesi? Haluatko, että ongelmasi nujertavat sinut ja sinä ne? Myös jokaisesta itse aiheuttamastasi epäonnistumisestasi ja virheestäsi voit oppia.

4. Joku pieni sananparsi voi olla avuksi. Olet ehkä sen kuullut kotona tai isovanhemmiltasi tai se on muuten jäänyt mieleesi. Tässä eräitä esimerkkejä: "Ei hätä ole tämän näköinen". "Niin kauan kuin on elämää, on toivoa". "Rahat meni, vähän meni, maine meni, paljon meni, rohkeus meni, kaikki meni". Tällaiset sananparret ovat mielettömiä, jos ne otetaan avuksi etsittäessä Jumalaa. Näinhän monin tekee kuittaamalla elävän uskon fraasilla: "Jokainen tulee uskollaan autuaaksi". Mutta ajallisen elämän viisautta niihin usein sisältyy ja silloin niitä kannattaa käyttää.

5. Opi myös hymyilemään ahdistuksillesi. Älä ota niitä liian kuolemanvakavasti, vaikka ne omasta mielestäsi saattaisivat johtaakin kuolemaan. Opi ottamaan etäisyyttä ongelmiisi ja koeta ilmaista ne mahdollisimman selvästi. Valolla, s.o. asiasta puhumisella on aina myönteinen vaikutus, vaikka sitä ei ehkä heti huomaa. Jokaisella ihmisellä tulisi olla ainakin yksi sellainen ihminen, jolle voi kertoa asioitaan ääneen ja joka kuuntelee ja haluaa ymmärtää.

6. Varo piilevää itsetuhokäyttäytymistä. Se voi tapahtua pitkän ajan kuluessa. Tässä eräitä sellaisia asioita: Olut ja sen jatkeena alkoholin käyttö, lääkkeiden ja huumeiden käyttö, tupakointi, itsensä ylenmääräinen rasittaminen, esim. toistuvat yövalvomiset turhan takia, tuhoavat ihmissuhteet, uhkapeli, mutta myös haluttomuus hyväksyä pitkäaikainen sairaus tai pysyvä vamma ja sen tuomat rajoitukset.

7. "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan". Jokainen ahdistus ja pahan olon tunne kestää vain määräaikansa. "Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen" (Ps 103:17).

8. Anna Jumalan Hengen palauttaa mieleesi jonkin Raamatun sana, jonka avulla saat leuan pidettyä veden pinnan yläpuolella. Itselleni merkitsi eräässä äärimmäisen tuskaisessa ja kivuliaassa elämänvaiheessa paljon sana: Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa (Miik. 7:9).

9. Älä halveksi terveellistä ravintoa ja opi liikkumaan säännöllisesti ja riittävän paljon. On yllättävää, että säännöllisillä ja vaativilla liikuntaohjelmilla on päästy hyvin tuloksiin masentuneiden hoidossa (Markku Ojala)