Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille

Olavi Peltola

JOHDANTO
Tessalonika (nykyisin Saloniki) oli Makedonian pääkaupunki. Se oli Rooman ja Vähän Aasian välisen yhdystien, via Egnatian varrella. Siellä oli roomalainen maaherra. Hyvän satamansa ansiosta kaupunki oli tärkeä kauppakeskus. Siellä oli paljon juutalaisia, jotta olivat kiihkeitä näkemyksissään (Apt 17:13). Paavali tuli Siilaan kanssa Tessalonikaan Filippistä toisella lähetysmatkallaan noin vuonna 50 (Apt 17:1-9).

Tessalonikalaiskirjeet ovat Paavalin ja samalla UT:n vanhimmat kirjoitukset. Ne on kirjoitettu varsin pian seurakunnan synnyn jälkeen, viimeistään vuonna 52 Korinttista (Apt 18:11).

SISÄLTÖ

Kirje voidaan jakaa kahteen pääosaan, joista alkuosa käsittelee seurakunnan syntyä ja nykytilannetta (1 Tess 1:1-3:13) ja loppuosa erilaisia opetuksia ja kehotuksia (4:1-5:24). Yksityiskohtaisempi jako voi olla seuraava:

1. Alkutervehdys (1 Tess 1:1)

2. Kiitos Jumalalle (1:2-10)

3. Lähetystyöntekijän ihanne (2:1-16)

4. Miten kestää uskossa hädän ja ahdingon keskellä (2:17-3:13)

5. Jumalan tahdon mukainen elämä (4:1-12)

6. Hera tulee, olkaa valmiit (4:13-5:11)

7. Kehotuksia (5:12-22)

8. Lopputervehdys (5:23-28)

SANOMA

1. ALKUTERVEHDYS (1 Tess 1:1)

Usein sivuutamme huomaamatta kirjeen alkutervehdyksen. Kuitenkin se voi olla varsin sisältörikas. Siinä välitetään kirjeen lukijan elämään parasta mahdollista. Voiko mikään olla sen suurenmoisempaa kuin saada elää Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä? Tänäänkin jokainen, joka on ottanut vastaan tessalonikalaisten tavoin evankeliumin sanan (1 Tess 1:6) elää Jumalan ja Jeesuksen yhteydessä. Voimmeko omistaa mitään sen enempää kuin armon ja rauhan (1:1)? Jumalan armo, hänen suopeutensa antaa meille lahjaksi koko hänen rikkautensa. Rauha (shalom) merkitsee Jumalan siunausta, jonka mukana saamme eheyttä, terveyttä ja onnea.

2. KIITOS JUMALALLE (1 Tess 1:2-10)

Kirjeensä alussa Paavali muistelee lähetystyön ensi vaiheita Tessalonikassa (1 Tess 1:2-2:16). Näemme myös jälleen, että Paavali rukoilee paljon, lakkaamatta. Hän kantaa jatkuvasti huolta syntyneestä seurakunnasta (1:2-3; 2:13,17-19; 3:9-10; 2 Kor 11:28). Paavalin esirukouksessa tulee esiin kristityn elämän keskeiset lahjat usko, rakkaus ja toivo (1 Tess 1:3). Kaikki tämä on Kristuksen vaikuttamaa. Usko tekee mahdottoman mahdolliseksi, rakkaus kutsuu näkemään vaivaa toisista ja toivo antaa kestävyyttä lamauttavissa vaikeuksissakin.

Paavali kertaa lyhyesti lähetystyönsä perusteita. Ne pätevät kaikkina aikoina. Lähetystyö perustuu Jumalan valintaan, evankeliumin julistukseen ja Pyhän Hengen toimintaan (1 Tess 1:4-5). Lähetystyöntekijät toimivat kuulijoittensa parhaaksi (1:5). Sen seurauksena ainakin osa kuulijoista Pyhän Hengen vaikuttamana ottaa sanan vastaan, joskus suurtenkin vaikeuksien keskellä (1:6). Tällöin he hylkäävät väärät jumalansa ja kääntyvät palvelemaan todellista Jumalaa (1:9) ja odottamaan taivaasta Jeesusta. Evankeliumin ydin on siinä, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän kuoli ja Jumala herätti hänet. Hän pelastaa meidät tulevalta vihalta (1:10). Lähetystyön kohteena olleista pitäisi tulla pian lähetystyöntekijöitä: "Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut Makedoniaa ja Akhaiaan" (1:8).

3. LÄHETYSTYÖNTEKIJÄN IHANNE (1 Tess 2:1-16)

Paavali antoi myös kaikiksi ajoiksi ylittämättömältä tuntuvan lähetystyöntekijän ihanteen (1 Tess 2:1-12). Jumala antaa rohkeuden lähetystyöhön ankaran vastustuksenkin keskellä (2:2). Julistettava evankeliumi on Herran, ei lähetin omaa sanomaa (2:8,9). Jumala itse katsoo lähetin kelvolliseksi tähän työhön (2:4). Vastuu valinnasta on hänen. Evankeliumi on hänen ja siksi on oltava mieliksi yksin hänelle, joka tutkii sydämet, ei ihmisille (2:4). Se on aina vaikeaa. Jumalan edessä on kamppailtava, ettei puhuisi mielistelevin sanoin, ajaisi omia etuja eikä yrittäisi saada kunniaa ihmisiltä (2:5-6). Käytöksen tulisi olla puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta (2:10). Kuka tällaiseen pystyy?

Paavali asettaa esikuvaksi rakkauden, jonka vaikuttamana hän on ollut lempeä, kuin lapsiaan hoivaava äiti (1 Tess 2:7b). Hän oli valmis panemaan likoon oman elämänsäkin (2:8). Siinä rakkaudessa ei haluta olla toisten vaivoina (2:9), vaan kehotetaan ja rohkaistaan kuin isä lapsia (2:11). Uskaltaako kukaan tällaisen ihanteen saatuaan lähteä lähetystyöhön? Jokainen lähetysyöntekijä on puutteellinen ihminen, mutta sitä on myös jokainen Kristuksen seurakunnan jäsen. Koska tänäänkin tehdään lähetystyötä ja evankeliumia julistetaan niille, jotka eivät ole sitä ennen kuulleet, se on merkki sitä, että Jumala on kutsunut valtakuntansa työhön vain puutteellisia ihmisiä. Pyhä Henki on suostunut tekemään työtä juuri heidän kauttaan.

On kysymys Jumalan sanan julistamisesta. Se ei ole ihmisten sanaa. Siksi se vaikuttaa, minkä vaikuttaa (1 Tess 2:13; Jes 55:11). Sanan vaikutuksesta on syntynyt kaikkialle Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen (1 Tess 2:14), vaikka aina on ollut niitä, jotka yrittävät estää evankeliumin julistamisen (2:16) ja jotka kohtelevat uskovia huonosti (2:14).

4. MITEN KESTÄÄ USKOSSA HÄDÄN JA AHDINGON KESKELLÄ (1 Tess 2:17-3:13)

Paavali ottaa nyt esille ilon- ja huolenaiheita Jumalan kansan erään osan elämässä. Hän on huolissaan tessalonikalaisten uskon kestävyydestä (1 Tess 3:3,5). Hän toivoo, että he olisivat hänen kunniaseppeleenään Herramme Jeesuksen tullessa (2:19) ja olisivat silloin pyhät ja moitteettomat Jumalan edessä (3:13). Hän on niin huolissaan heistä, ettei hän tahdo sitä millään kestää (3:1). Hän on kyllä yrittänyt useammankin kerran päästä tapaamaan heitä (2:17). Jälleen tulee esiin lähetystyöhön liittyvä henkivaltojen taistelu: "Saatana on estänyt meitä" (2:18). Emme tiedä, mitä hän tällä käytännössä tarkoitti, mutta se kertoo miten hän koki esteet.

Hän ei voi kuitenkaan olla tekemättä jotain tessalonikilaisten hyväksi. Toki hän rukoili uskovien puolesta (1 Tess 3:10). Hän lähetti kirjeen, mutta se ei korvannut henkilökohtaista tapaamista. Kun hän itse ei voinut matkustaa, hän lähetti veljen vahvistamaan ja rohkaisemaan heidän uskoaan. Uskon säilyttäminen oli kaikkein tärkeintä. Rohkaisua he tarvitsivatkin, sillä uskoon tulo ei tehnytkään heidän elämäänsä helpoksi.

Ahdistus on jokaisen kristityn osa tässä maailmassa, ei vain lähetystyöntekijän (1 Tess 3:3). Kiusaaja osaa kyllä lamaannuttaa vaikeuksien keskellä eläviä vastakääntyneitä (3:5). Oli vaara, että he horjuisivat ahdistuksissa, mitä lisäsi sekin, että he tiesivät myös hengellisen isänsä olevan ahdistettu ja kärsivän vainoa (3:4). Jollei Jumala auta suurta apostoliaankaan, kuinka hän siten auttaisi heitä!

Nyt kävikin niin, että hyvät uutiset nuorten uskovien uskosta ja rakkaudesta valoivat rohkeutta apostoliin kaiken hänen hätänsä ja ahdinkonsa keskellä (1 Tess 3:7). Nuori rohkaisi vanhaa, ja toisen usko valoi toiseen rohkeutta. Lopulta kaikkein tärkeintä on se, että pysytään lujasti Herran yhteydessä (3:8). Siinä tavoite kaikkien aikojen uskoville! Emme ole vielä perillä emmekä täydellisiä, ja siksi toisten tulisi saada antaa meille sitä, mitä vielä uskostamme puuttuu (3:10). Toivon mukaan näemme uskomme puutteet!

5. JUMALAN TAHDON MUKAINEN ELÄMÄ (1 Tess 4:1-12)

Elämänohjeet perustuvat Kristuksen Jeesuksen tuntemiseen. Ne annetaan aivankuin hänen lävitseen (1 Tess 4:2). Jeesuksen nimi on hyvän paimenen nimi. Hyvä Paimen ei hosu eikä komenna. Hän tulee luo ja ottaa olalleen ja kantaa kotiin. Hyvän Paimenen hoivissa, Pyhän Hengen avulla (4:8) ja Jumalan kutsumana (4:7) ja opettamana (4:9) kristityn tulee elää Jumalan mielen ja hänen tahtonsa mukaisesti (4:1,3). Siihen kuuluu siveettömyyden kavahtaminen ja terve sukupuolielämä oman puolison kanssa (4:3-5). Siihen kuuluu oikeudenmukaisuus raha-asioissa ja suhteessa toisiin uskoviin (4:6). Siihen kuuluu myös veljesrakkaus (4:9) ja vaatimaton, työteliäs arkielämä (4:11), ulkopuolisten arvonanto ja taloudellinen riippumattomuus (4:12). Kaikessa tässä on alituisesti pyrittävä yhä parempaan (4:1,10). Paavali ottaa esille myös sen mahdollisuuden, että uskovat jatkavat synnillistä elämää (4:7) ja kääntävät selkänsä näille ohjeille (4:8). Joka näin tekee, hän kääntää selkänsä Jumalalle ja "Herra rankaisee kaikesta sellaisesta" (4:6).

6. HERRA TULEE, OLKAA VALMIIT (1 Tess 4:13-5:11)

Paavali oli opettanut vastakääntyneitä odottamaan taivaasta Kristuksen paluuta. Tämä opetus toistuu tässäkin kirjeessä (1 Tess 1:10; 2:19; 3:13). Muutamat uskovat olivat kuitenkin kuolleet eikä Jeesus ollutkaan vielä tullut. Se oli järkytys, sillä he olivat tulkinneet Paavalin opetuksen niin, ettei heidän tarvitse kohdata kuolemaa vaan Jeesuksen paluu tapahtuu heidän eläessään (4:13). Niin ei näyttäneet tapahtuvankaan. Paavali täsmentää opetustaan. Ei niille, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina (4:16) tapahdu mitään vahinkoa. Eivät he jää pois Kristuksen tulemuksesta. He nousevat ylös ensin ja sitten ne, jotka ovat sinä hetkenä täällä elossa temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan (4:17).

Siksi uskovan ei tarvitse surra kuolleita niin kuin ne, joilla ei ole toivoa (1 Tess 4:13). Jeesus kuoli, ja nyt kuolevat myös häneen uskovat. Jeesus nousi kuolleista, ja Jeesuksen tullessa Jumala tuo poisnukkuneet elämään. Oleellisinta on, että kaikki uskovat lopulta saavat aina olla ja elää Herran kanssa (4:14,17). Tämän tulisi rohkaista ja vapauttaa kaikista peloista.

Miten on vaellettava ennen Kristuksen paluuta? Emme tiedä hänen paluunsa ajankohtaa (Matt 24:36). Se yllättää jokaisen (1 Tess 5:1-3). Uskova on valon ja päivän lapsi (5:5; 1 Joh 1:7-10). Hän valvoo ja pysyy raittiina. Siksi hän näkee joka päivä oman syntisyytensä, kohtaa siinä Jumalan vihan ja tarvitsee siksi todella päivittäin sanomaa Jeesuksesta, joka on kuollut puolestamme. Näin hän elää arkeaan yhdessä Jeesuksen kanssa (1 Tess 5:10). Hän opettelee jatkuvasti suojautumaan uskon ja rakkauden haarniskaan ja luottamaan Jeesuksen rakkauteen. Toivo pelastua Jeesuksen tähden Jumalan vihasta on kypäränä päässä varjelemassa epätoivoisilta ja masentavilta ajatuksilta (5:8; Ef 6:14-17). Siksi hän pystyy olemaan levottoman ja pimeän aikansa keskellä selväjärkinen, asiallinen ja rohkea (1 Tess 5:6-8).

7. KEHOTUKSIA (1 Tess 5:12-22)

Paavali ottaa esille vielä neljä elämänaluetta. "Tätä Jumala tahtoo teiltä, Jeesuksen omilta" (1 Tess 5:18). Uskovien tulee pitää arvossa johtajiaan ja osoittaa heille erityistä kunnioitusta ja rakkautta heidän työnsä eikä vain heidän itsensä tähden (5:12-13). Suhteessa toisiin tulee osoittaa kärsivällisyyttä, huolenpitoa kurittomista, aroista ja heikoista sekä pyrkiä aina tekemään hyvää (5:14-15). Suhteessa omaan elämään Paavali korostaa iloa, rukousta ja tyytyväistä mieltä, joka ottaa kaiken vastaan kiitollisena (5:16-18). Hurmoksellisuutta on aina koeteltava, mutta aitoa Hengen työtä ei tule sammuttaa (5:19-21).

8. LOPPUTERVEHDYS (1 Tess 5:23-28)

Kuten kirjeen alussa niin lopussakin Paavali haluaa aivankuin kietoa uskovat Herramme Jeesuksen Kristuksen armon ja Jumalan rauhan osallisuuteen. Yksin siinä pyhittyy ja varjeltuu koko uskovan olemus, hänen henkensä, sielunsa ja ruumiinsa. Yksin Jeesuksen veren armon turvissa uskova on nuhteeton Herramme tullessa. Rauha kasvaa siitä tietoisuudesta, että Herra kutsuessaan on uskollinen ja pitää lupauksensa.