Johdanto Paavalin kirjeet
Olavi Peltola
JOHDANTOA KIRJEISIIN
Uudesta testamentista runsas kolmas osa on kirjeitä. Niitä on kaikkiaan 21 UT:n 27:stä kirjasta. Niissä opetetaan uskovia neljän evankeliumin kuvaaman Jeesuksen puheitten, elämänvaiheitten ja kärsimysten pohjalta. Evankeliumit saavat lähes puolet UT:n sivumäärästä. Apostolien teot kertoo, miten sanoma Jeesuksesta eteni Jerusalemista Roomaan. Ilmestyskirja taas sisältää sarjan näkyjä. Se kuvaa niin yksityisen ihmisen kuin koko ihmiskunnan tulevaisuutta Jumalan suunnitelmissa.
UT:n historiallisessa osassa, evankeliumeissa ja Apostolien teoissa kerrottuja tapahtumia ei ole helppo soveltaa omaan elämään. Kukin tapahtuma on ollut ainutkertainen. Jeesuksen elämän painopiste ei ollutkaan hänen puheissaan, ei hänen tekemissään ihmeissä vaan siinä, mitä hänelle tapahtui Golgatalla ja haudalla. UT:n kirjeet antavat meille vastauksen siihen, miksi Jeesukselle tapahtui se, mitä hänelle tapahtui. Niistä näemme, miten Jeesuksen elämäntyö kosketti sen ajan ihmisiä ja miten sitä tulkittiin ja sovellettiin arkielämään, ajatteluun ja seurakuntaan.
Antiikin aikana kirjeitä käytettiin paljon ihmisten välisessä yhteydenpidossa. Liikkeellä oli tavallisia yksityiskirjeitä ja myös kirjallisuutta, joka oli puettu kirjeen muotoon. Ne olivat eräänlaisia traktaatteja. Pyhä Henki valitsi yleisesti käytössä olevan, varsin arkisen tavan ilmaista keskeisiä hengellisiä opetuksia kaikkien aikojen kristityille. Kirjoittajat eivät tajunneet millaisen perusteellisen ja nyt jo lähes kaksi tuhatta vuotta kestäneen tutkimuksen kohteeksi joutuivat heidän tilapäisluonteiset kirjeensä. Lisäksi ne yleensä oli kirjoitettu aivan määrättyyn käytännön tilanteeseen.
Paavalin kirjeinä on perinteisesti pidetty hänen nimissään olevaa 13 kirjettä. Vanhastaan Paavalin kirjeet on jaettu neljään ryhmään. Eskatologisiin kirjeisiin kuuluvat Tessalonikalaiskirjeet. Niitä pidetään vanhimpina. Pääkirjeisiin kuuluvat Galatalaiskirje, molemmat Korinttolaiskirjeet ja Roomalaiskirje. Paavalin ensimmäisen vankeusajan kirjeiksi on luettu Efesolais-, Kolossalais- ja Filippiläiskirje sekä kirje Filemonille. Pastoraalikirjeiksi on nimitetty Timoteus- ja Tiituskirjeitä. Paavali kirjoitti kirjeensä noin viidentoista vuoden kuluessa alkaen ehkä vuodesta 49.