Kirje Filemonille

Olavi Peltola

JOHDANTO
Paavali kirjoitti tämän kirjeensä todennäköisesti 60-luvun alkuvuosina Rooman vankilasta. Useaan kertaan Paavali mainitsee vankeudestaan (Filem 1:1,9,10,13,23). Kirjettä on pidetty samanaikaisena Kolossalaiskirjeen ja Efesolaiskirjeen kanssa. Kirje on Paavalin lyhin, siinä on vain 25 jaetta ja kreikankielisenä vain 335 sanaa. Se mahtui yhdelle papyrusliuskalle. Se on yksi Paavalin henkilökohtaisimmista kirjeistä. Siitä huolimatta sitä todennäköisesti luettiin seurakunnan kokouksissa. Se oli osoitettu myös Filemonin kodissa kokoontuvalle seurakunnalle.

Filemon asui Kolossassa. Hän oli vaikutusvaltainen mies. Hän oli tullut uskoon Paavalin kautta (Filem 19). Paavali ei ollut käynyt Kolossassa, joten Filemon oli tavannut Paavalin jossain muualla. Kirjeen alussa mainittu Apfia saattoi olla Filemonin puoliso. Paavali puhuttelee häntä sisarekseen. Arkippos oli ehkä seurakunnan johtajia tai heidän poikansa. Häntä Paavali kutsuu taistelutoverikseen. Kirjeen vastaanottajan koti oli siis kristitty koti. Siellä kokoontui myös paikallinen seurakunta. Filemon oli monella tavoin osoittanut rakkauttaan Jumalan kansaa kohtaan ja tieto siitä ilahdutti ja rohkaisi suuresti myös kaukana olevaa vangittua Paavalia (5,7).

Koti oli varakas ja siellä oli palvelijoina orjia. Yksi orjista oli varastanut ja paennut isäntänsä luota Roomaan. Ehkä hän oli toivonut voivansa "hävitä" suurkaupunkiin. Paennut orja oli joutunut kuitenkin jollain tavoin kosketuksiin Paavalin kanssa. Ehkä hän oli syyllistynyt uuteen rikokseen ja joutunut samaan vankilaan kuin Paavali. Joka tapauksessa hänestä tuli kristitty. Paavali korostaa, että hän on Onesimoksen hengellinen isä (Filem 10).

Paavali piti tästä nuoresta miehestä ja olisi halunnut pitää hänet luonaan. Mutta lain mukaan Onesimos oli Filemonin omaisuutta. Tilanne oli vaikea Paavalille. Hän oli pitänyt luonaan karannutta orjaa ja se oli rangaistava teko. Samoin Onesimoksen lain mukaan piti kärsiä rangaistus. Isännällä oli oikeus vaikka surmata karannut orja ja ainakin hakata käsi poikki varastaneelta orjalta.

Paavali ei halunnut pitää Onesimosta luonaan ilman Filemonin suostumusta. Mutta hän ei halunnut myöskään käyttää pakottavalla tavalla hengellistä arvovaltaansa taivuttaakseen Filemonin antamaan anteeksi orjalleen. Niin hän päätti lähettää Onesimoksen isäntänsä luokse ja kirjoitti tämän mukana suosituskirjeen Filemonille. Tykikus lähti Onesimoksen kanssa viemään kirjettä ja samalla vei toisen kirjeen Kolossan seurakunnalle.

Perimätieto kertoo, että Filemonista tuli piispa ja että koko hänen perheensä kärsi marttyyrikuoleman. Onesimoksesta tuli Kolossan seurakunnan hyödyllinen jäsen. Marttyyripiispa Ingnatios kiittää kirjeessään Efeson seurakunnan lähetystöä, jota oli johtanut piispa Onesimos. Joka tapauksessa säilynyt perimätieto kertoo, että alkukirkko piti Filemon kirjettä arvossa.

SANOMA

On ihmeellistä, että UT:n arvovaltaisten kirjeitten joukkoon on jäänyt myös tämä Paavalin henkilökohtainen kirje. Ehkä kirje oli haluttu säilyttää siksi, että siinä kosketeltiin erästä sen ajan yhteiskunnan kipeintä ongelmaa, orjuutta. Ensimmäisten sukupolvien kristittyjen joukossa oli paljon orjia. UT:sta emme löydä opetusta, joka kiihottaisi luomaan orjien vapautusliikkeen. UT opettaa kyllä, ettei Jumalan edessä ole mitään eroa orjien ja vapaiden välillä (1 Kor 12:13; Gal 3:28; Kol 3:11). Herran pöydässä orjat ja vapaat istuivat rinnakkain. Tämä opetus jo sellaisenaan oli vallankumouksellinen. Paavali kuitenkin opetti, ettei orjan tullut murehtia orjana olemista. Paavali jopa väitti, että jos orja voisi päästä vapaaksi, hänen oli mieluummin pysyttävä orjana (1 Kor 7:20-22).

Tähän liittyi omalla tavallaan Filemonin kirjeen sanoma. Uskoon tultua karanneesta orjasta oli tullut Paavalin oma poika (Filem 10). Hän oli nyt kuin osa Paavalin omaa sydäntä (12). Hän ei ole enää vain orja, vaan orjaa arvokkaampi, rakas veli. Hän oli Paavalille kovin rakas sekä ihmisenä että Herran omana. Paavali samastaa niin itsensä orjaan, että hän uskaltaa sanoa isännälle: "Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut" (17). Karanneessa orjassa Paavali itse tulee Filemonin kotiin.

Jälleen näemme, miten sydämellinen ja nöyrä Paavalin suhde oli uskoviin, joilta hän pyysi palvelua itselleen. Paavalilla oli hengellisen asemansa vuoksi Kristuksen antama valta määrätä Filemonia (Filem 8). Hän ei kuitenkaan halunnut sitä tehdä, sillä hän toivoi, että uskovat tekevät hyvää vapaaehtoisesti, ei pakosta (14). Siksi hän rakkauden nimessä vain vetoaa, että Filemon armahtaisi orjansa. Mitään Paavali ei halua tehdä ilman Filemonin suostumusta. Tämä osoittaa havainnollisella tavalla, kuinka taitavasti Paavali kaitsi uskovia. Ilman käskyjä, määräyksiä ja uhkauksia hän sai heidät toimimaan rakkaudellisesti ja tekemään hyviä tekoja lähimmäisilleen.

Houkutellessaan Filemonia rakkauden tekoihin Paavali käyttää apunaan jopa sanaleikkiä. Varsin yleinen orjan nimi Onesimos tarkoittaa hyödyllinen. Ennen hän oli ollut hyödytön, nyt uskoon tultua hänestä on hyötyä sekä Paavalille että isännälleen (Filem 11). Paavali toivoo, että itse Filemonista on myös hyötyä Herrassa (20).

Kirjeessä tulee esiin havainnollisella tavalla sanoma, joka liittyy uskomme keskeisimpään totuuteen. Onesimos oli tehnyt vääryyttä omistajalleen ja oli hänelle velkaa. Nyt Paavali tuli sovittajaksi ja välittäjäksi. Hän sanoi jokaiselle uskovalle tärkeät sanat: "Pane se minun laskuuni" (Filem 18). Paavali ikään kuin otti näin päälleen, kannettavakseen Onesimoksen kaikki rikokset. Nyt Onesimoksen synti oli Paavalin syntiä.

Sen jälkeen Paavali kirjoitti omakätisesti: "Minä maksan sen" (Filem 19). Se on arvokkainta mitä koskaan kukaan syntinen on saanut kuulla omista pahoista teoistaan ja veloistaan. Toinen maksaa, sovittaa ja selvittää kaikki hänen puolestaan. Hän itse ei siihen pysty. Hänen ainoa mahdollisuutensa olisi ollut vain kärsiä lain vaatima oikeudenmukainen rangaistus. Onesimoksen kohdalla se olisi saattanut olla kuolema. Toinen maksaa kaiken hänen puolestaan. Hän itse on vapaa syyllisyydestä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Näin koko kirje havainnollisella tavalla julistaa Kristuksen suurenmoista sijaissovitusta.