Ester

Olavi Peltola

TEEMA
Jumalan salattu huolenpito.

AVAINJAE
Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten Est 4:14.

JOHDANTO
Kirja vie meidät 400-luvun mahtavan Persian kuninkaan hoviin. Tuon muinaisen suurvallan alue ulottui Intiasta Etiopiaan. Vain kreikkalaiset olivat pystyneet vastustamaan persialaisten vallan laajentumista. Tämän suuren valtakunnan eri puolilla oli juutalaisasutuksia. Kirja kertoo niitä uhanneesta tuhosta. Kirjan kertomana aikana Kserkses hallitsi Persiaa (485-465 eKr). Herodotoksen mukaan hän oli julma, oikukas ja aistillinen hallitsija. Hänen seuraajansa Artakserkseen aikana (465-424 eKr) toimivat Esra ja Nehemia juutalaisten hyväksi.
Juutalaiset lukevat Esterin kirjaa puurim-juhlassaan, ja joidenkin juutalaisten opettajien mukaan Messiaan tullessa kaikki muut juhlat lakkaavat paitsi puurim.

Käsitykset kirjasta vaihtelevat. Joidenkin tutkijoiden mielestä kirja on puhdasta mielikuvitusta, jonka avulla selitetään puurim-juhlan synty. Toiset pitävät sitä historiallisena novellina. Perinteisen käsityksen mukaan se kertoo historiallisista tapahtumista.
 

SANOMA
Juutalainen Ester voittaa kuninkaalliset kauneuskilpailut
Meidät viedään kuninkaallisen palatsin puutarhaan suuriin juhliin. Kuningatar Vasti kieltäytyy näyttämästä kauneuttaan kaikkien kansojen ruhtinaille (Est 1:12), jolloin hallitsijan valtaa viha ja kuningatar erotetaan (1:19). Uuden kuningattaren löytymiseksi julistetaan kauneuskilpailut. Kuningasta eniten miellyttävä neito valittaisiin uudeksi kuningattareksi.
Nyt tulee kerrontaan mukaan juutalainen Mordokai ja hänen "kaunis ja sorea" (Est 2:7) adoptiotyttärensä Ester. Ester osallistuu kilpailuun ja häneen ihastuvat kaikki, jotka hänet näkevät (2:15). Ja niin "hänestä tuli kuninkaalle kaikkia muita naisia rakkaampi, eikä kukaan toinen osannut hänen laillaan voittaa puolelleen kuninkaan mieltymystä ja suosiota" (sai hänen edessään armon ja suosion, vk) (2:17).

Ester ei ilmaissut syntyperäänsä (Est 2:10). Samoihin aikoihin rehellinen Mordokai paljastaa kuninkaan vastaisen salaliiton. Se osoittaa, että hänellä oli merkittävä asema kuninkaan hovissa. Tapahtuma merkittiin kuninkaan aikakirjoihin (2:21-23).
 

Suunnitelma juutalaisten tuhoamiseksi
Kerrontaan tulee nyt mukaan uusi päähenkilö, Haman. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan hän oli amalekilainen (ks. 4 Moos 24:7,20; 2 Moos 17:16). Kuningas ylensi hänet lähimmäksi neuvonantajakseen, jonka edessä kaikkien hovissa palvelevien oli heittäydyttävä maahan. Mordokai kuitenkin kieltäytyi juutalaisuuteensa vedoten kumartumasta Hamanin edessä (3:4). Haman raivostui (3:5). Hän halusi nyt tuhota kaikki juutalaiset (3:6). Haman saikin kuninkaan allekirjoittamaan lain, jossa määrätään juutalaiset tuhottavaksi (3:9) - jälleen kerran. Tämä tapahtui vuoden alussa. Silloin heitettiin arpaa - puurimia - oikean tuhoamispäivän löytämiseksi. Juutalaiset joutuivat suureen hätään.
Kerronnan keskeisin ja jännittävin kohta on Est 4:10-5:3. Ester meni kutsumatta kuninkaan eteen palatsin sisäpihaan ja näin uhmasi lain vaatimaa kuolemanrangaistusta. Jälleen Ester sai kuninkaan silmissä armon (5:2,vk, vert. 2:17) ja kuningas osoitti Esteriä kädessään olevalla kultavaltikalla. Tämän jälkeen tilanne alkoi kehittyä uudella, yllättävällä tavalla.
 

Kuninkaan unettomuus ratkaisi paljon
Kuningas ei saanut Esterin käynnin jälkeisenä yönä unta, ja niin hänelle luettiin virallisista muistiinpanoista Mordokain paljastamasta salaliitosta. Sattumaltako? Aamulla Haman tuli kuninkaan luo. Kuningas kysyi häneltä, millaisen kunnianosoituksen kuninkaan tuli suoda miehelle, jota hän halusi palkita. Haman antoi itsevarmana neuvon, jonka luuli tekevän hänet entistä mahtavammaksi. Mutta hän joutuikin harmistuneena ja nöyryytettynä korottamaan kunniaan syvästi vihaamansa juutalaisen Mordokain (Est 6:11).

Juutalaisten ihmeellinen pelastuminen
Seuraavana päivänä Ester paljasti kuninkaalle olevansa juutalainen ja syytti Hamanin suunnitelleen juutalaisten tuhoamista: "Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!" (Est 7:6). Hamanin kohtalo oli nyt sinetöity. Hänet hirtetään ja Mordokai korotetaan. Juutalaiset saivat oikeuden puolustautua (8:11). Jumalan kansan jäsenille kävikin aivan toisin kuin oli suunniteltu (9:1). "Heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi" (9:22). Muistoksi tästä ihmeellisestä pelastumisesta juutalaisten keskuudessa vietetään puurim-juhlaa (9:24-28).

Kirjan merkitys
Miksi tällainen dramaattinen ja oikeastaan julma kuvaus on Raamatussa? Ymmärrämme kirjan merkityksen juutalaisten kannalta. Se osoittaa omalla tavallaan, että juutalaiset ovat Jumalan valitsema kansa (5 Moos 7:7-8). Se on antanut juutalaisille rohkeutta antisemitismin noustessa ja monissa vainoissa kuten profeetta Obadjankin kirja. Se kertoo miksi vietetään edelleenkin puurim-juhlaa.
Mutta mikä sanoma sillä on uuden liiton kansalle? Eihän kirjassa ole edes kertaakaan mainittu Jumalan nimeä. Kuitenkin kirjan tapahtumien keskellä näkyy Jumalan ohjaava ja hoitava käsi. Kirja julistaa, että Herra varjelee kansaansa ja kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Jumalan kansa on aina vähemmistönä suuren maailman keskellä.

Vastustus ja vaino voi puhjeta yllättäen. Silloinkin Jumala toimii kyllä, mutta ei ilman muuta ihmeitten kautta, vaan käyttämällä ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita välikappaleinaan. Jälleen näemme kuinka tärkeää on, että Jumalan kansan jäseniä on yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa.

Esterin elämän ratkaisevista päivistä voimme löytää monia meillekin henkilökohtaisesti tärkeitä opetuksia. Mordokai varoittaa häntä ihmispelosta häpeämästä uskoaan (Est 4:13). Mordokai mainitsee, että ehkä juuri tämän hetken mahdollisuuksien tähden Jumala on korottanut Esterin kuningattareksi. Siinä on hänen elämänsä tarkoitus; voi häntä, jos hän juuri nyt väistyy pelkuruudesta (4:14)! Ratkaisevassa elämäntilantessaan Ester pyysi esirukousta ja paastosi, nöyrtyi ja luopui omasta elämästään: "Jos tuhoudun, niin tuhoudun" (Est 4:16, vk). Kun tuli toiminnan aika, Ester toimi rohkeasti ja viisaasti. Näin hän pelasti oman ja kansansa elämän.
 

Havainto-opetus armon salaisuudesta
Kirjan tästä jaksosta voimme löytää havainto-opetuksen eräästä Raamatun keskeisestä sanasta, sanasta armo (hepr. ched). Tosin uudessa käännöksessä tämä sana käännetään muilla käsitteillä (suosio, heltyminen) (Est 2:17; 5:2). Ensimmäinen opetus on siinä, ettei kukaan saanut lain mukaan kutsumatta mennä kuninkaan eteen palatsin sisäpihaan. Esteriä ei ollut kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu (4:11). Jos joku uhmaa lakia ja menee kaikesta huolimatta, on laki sama jokaiselle ja hänet rangaistaan kuolemalla. Ainoa mahdollisuus jäädä henkiin oli siinä, että kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa. Näin siis eloonjääminen oli täysin riippuvainen kuninkaan mielialasta, ei ihmisestä itsestään.
Ester ei siis voinut lain mukaan vaatia, että kuningas ojentaisi häntä kohden valtikkansa. Siksi hän pelkäsi ja valmistautui tuhoon. Juuri tässä on kaikkina aikoina todellisen armon henkilökohtaisen suuruuden ymmärtämisen edellytys. Ihmisen tulee tajuta olevansa lain tähden ehdottomasti tuhoon tuomittu. Hän on omassa itsessään armoon kelpaamaton. Hänen on saatava armo riippumatta hänen asemastaan tai ansiostaan. Pelastuksen on tultava ihmisen ulkopuolelta.

Juuri näin tapahtui Esterille: "Tämä sai armon hänen silmiensä edessä" (5:2, vk). Armossa on aina jotain perustavasti yllättävää. Se ei ole itsestään selvä automaatio. Se on lahja, jossa jo kuolemaan tuomittu ja tuhoon valmistautunut saakin elämän.