Toinen Aikakirja

Olavi Peltola

TEEMA
Herran sana toteutui.

AVAINJAE
Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi
vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä 2 Aik 16:9.

JOHDANTO
Toinen aikakirja kuvaa tapahtumia Jumalan kansan elämässä Salomon valtaannoususta vuonna 970 eKr aina Persian kuningas Kyyroksen paluukäskyyn vuonna 538 eKr. Kuvaus keskittyy Juudaan ja Israel sivuutetaan. Samaan ajanjaksoon olemme tutustuneet Kuninkaiden kirjoissa. Näissä kirjoissa on kaikkiaan 40 yhteistä kertomusta. On hyödyllistä kerrata ne. Nyt kiinnitämme huomiomme nimenomaan tämän kirjan erityispiirteisiin.
Voimme jakaa kirjan seuraavasti:

Salomo rakentaa temppelin (1-9)
Juudan elämä keskittyy temppelin ympärille (10-20)
Ensimmäisen luopumuksen aika ja uudistus (21-28)
Hiskian ajan herätys (29-32)
Uusi luopumuksen aika, viimeinen herätys ja tuho (33-36)
LUKUOHJELMA
Salomo rakentaa temppelin (1-9).
1:1-13 Herra on Salomon kanssa
3:1 Temppelin paikaksi tulee Morian vuori
5:1-14 "Herra on hyvä, iäti kestää hänen armonsa."
6:1-42 "Muista armolupauksiasi."
7:11-22 Herra ilmestyy uudelleen Salomolle
Elämä temppelin ympärillä (10-20)
12:1-12 Nöyrtyvä hädin tuskin pelastuu
12:12-14 Herran nimen asuinsijaksi valittu kaupunki
13:1-20 "Meidän Jumalamme on Herra."
14:1-15 "Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä, Herra."
15:1-16 Profeetan herätyssaarna ja herätys
16:1-13 Turvaton turvantuoja
17:1-11 "Hän kulki horjumatta Herran tietä."
18:9-11 Hurmostila ilman Herran Henkeä
19:1-11 Tuomarin ohjeita
20:1-30 "Emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme."
Ensimmäinen luopumuksen aika (21-28)
22:1-4 Äiti johdattaa jumalattomuuteen
23:1-15 Papin johtama kapina
24:1-11 Kansa toi iloiten rahaa uhriarkkuun
24:17-25 Joasin luopumus ja Sakarjan marttyyrius
25:1-16 "Lopeta, tai saat raippoja!"
26:14-21 Vallan kasvaessa sydän ylpistyy
28:9-25 Herra nöyryyttää Juudaa, koska kuningas oli ollut uskoton
Hiskian aika (29-32)
29:1-11 Herätys
30:1-20 Herätys leviää pilkasta huolimatta
31:20-21 Hän teki näin kaikesta sydämestään, ja niin hän menestyi
32:1-8 "Meidän voimamme on Herra, Jumalamme."
32:9-21 Propagandasotaa
Luopumus ja tuho (33-36)
33:1-17 Jumalaton nöyrtyy ahdingossaan Jumalan edessä
33:21-24 Poika Amon ei nöyrry Herran edessä
34:14-33 Uusi herätyksen aika
36:11-21 Tuhon syyt
36:22-23 Herra toteuttaa myös toivon sanan
SANOMA
Kolme virkaa
Toisessa aikakirjassa nähdään Jumalan johtavan ja hoitavan kansan elämää kolmen palvelustehtävän eli viran avulla. Keskeisenä ja silmiinpistävänä on Daavidin suvun hallitsijoitten kuninkuus. Kuninkaan viran hoitamisessa tarvittava valta antaa ulkonaiset edelllytykset toimintaan. Virkaan kuuluva päätösvalta näyttää ratkaisevan kansan elämän kulun.
Kansan hengellisen elämän keskuksessa on Jerusalemin temppeli. Suhde temppeliin on lopulta ratkaisevaa. Temppelissä kohtaamme papin viran. Sen välityksellä opetetaan kansalle Mooseksen lakia ja hoidetaan temppelin uhripalvelua ja siinä yhteyttä Jumalaan. Kolmantena virkana kohtaamme Jumalan uutta luovan sanan viran, profeetan viran. Edelliset ovat perintövirkoja, profeetan virka taas perustuu Jumalan kutsuun. Herra otti profeetakseen kenet hyväksi näki ja välitti hänen kauttaan tuoreen sanansa niin kuninkaille, papeille kuin tavalliselle kansallekin.

Ihmisten käsissä kaikki nämä virat monella tavalla turmeltuivat. Kuninkaat johtivat kansaa luopumukseen, papit opettivat väärin, ja profeetat ennustivat maksusta. Vasta Jeesuksessa Kristuksessa nämä kaikki Jumalan kansan kaitsemisessa välttämättömät palvelutehtävät saavat täyttymyksen. Jeesus on meidän Kuninkaamme, Ylimmäinen pappimme ja Profeettamme.
 

Kuninkaan virka
Samuelin ajasta näemme, kuinka kansan vaatimus saada itselleen kuningas johti kansan syvään kriisiin suhteessa Jumalaan. Siihen asti Jumala oli ollut kansansa johtaja. Nyt Israel halusi muiden kansojen tavoin itselleen näkyvän johtajan. Herra sanoi: "Eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan" (1 Sam 8:7). Jumala antoi kansalleen kuninkaan, ensin Saulin, josta tuli luopio, ja sitten sydämensä mukaisen miehen Daavidin.
Israelin valtaistuinta koskeva liitto Daavidin kanssa oli sekä ehdollinen kuuliaisuuden liitto että vailla ehtoja oleva armoliitto. Daavidin suku ei täyttänyt Jumalan asettamia ehtoja. Siksi Israelilla ei vuoden 587 jälkeen ole ollut Daavidin sukuista kuningasta. Mutta armoliiton tähden iankaikkinen kuningas syntyi Daavidin jälkeläisenä. "Hänen kuninkuudellaan ei ole loppua" (Luuk 1:32-33).
 

Kuningasluettelo
Seuraavassa on luettelo Toisen aikakirjan mainitsemista Juudan kuninkaista. Daavidista alkaen heitä on vain 22. Vuosiluvut tarkoittavat kuninkaan todennäköistä hallitusaikaa. Tutkijat ovat erimielisiä täsmällisistä vuosista.
Sellaisten kuninkaitten nimet on lihavoitu, joista Toinen aikakirja antaa varauksettoman tunnustuksen, että he tekivät sitä, mikä on oikein Herran edessä. Raamatunkohta heidän nimensä jäljessä kertoo siitä. Heitä oli valitettavasti vain viisi (Daavid, Josafat, Jotam, Hiskia ja Josia).

Seitsemän nimeä on kursivoitu. Raamattu kuvaa heidän lankeemuksensa ja katumuksensa, heidän oikean ja väärän vaelluksensa. Monet heistä olivat nuoruudessaan valvovia, mutta vanhetessaan kylmenivät Herralle kuten Salomo. Jotkut heistä taas, kuten Manasse, raskaitten elämänkohtaloitten alla pysähtyivät Herran eteen.

Kymmenen kuninkaan kohdalla Raamattu mainitsee vain, että he tekivät sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Heidän esikuvansa kansan johtajana tempasi mukaansa kansan ja vei perikatoon.

Israelin yhdeksästätoista kuninkaasta ei sen sijaan yksikään vaeltanut ehyin sydämin Herran edessä. Siksi valtakunta tuhoutui 136 vuotta aikaisemmin kuin Juuda. Ihmeellistä kyllä, tuo vuosimäärä on suunnilleen sama aikaa, jonka vanhurskaat kuninkaat hallitsivat Juudaa. "Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä" (Sananl 14:34).

Juudan kuningasluettelo
Daavid 1009-970
Salomo 970-931 1 Kun 11:4
Rehobeam 931-913 2 Aik 12:1,12
Abia 913-911 1 Kun 15:3
Asa 911-870 2 Aik 14:2; 16:10,12
Josafat 873-848 17:3,6
Joram 853-841 21:6
Ahasja 841 22:3
Atalja 841-835 22:10
Joas 835-796 24:2 24:17-22
Amasja 796-767 25:2
Ussia 792-740 26:4-5,16 (Asarja)
Jotam 750-732 27:2,6
Ahas 735-716 28:1
Hiskia 716-687 29:2; 31:20-21; 32:25-26
Manasse 696-643 33:2,6,9,12-13
Amon 642-640 33:22
Joosia 640-609 34:2, Megiddon taistelu 609, 35:22
Joahas 609
Jojakim 609-597 36:5
Jojakin 597 36:9
Sidkia 597-587 36:12
Jerusalemin temppeli
Toisen aikakirjan kertomat tapahtumat keskittyvät monin tavoin temppelin ympärille. Salomon ajan alussa Mooseksen rakennuttama pyhäkköteltta ja pronssinen alttari olivat Gibeonissa (2 Aik 1:3,5). Arkun oli Daavid tuonut Siionin vuorelle (5:2). Salomo ryhtyi rakentamaan temppeliä, jonka piti olla suuri, "sillä meidän Jumalamme on suurin kaikista jumalista" (2:4). Temppelin paikaksi tuli Morian vuori, jossa Herra oli ilmestynyt Daavidille (3:1). Temppelin mallin Daavid antoi Salomolle Herran kädestä lähteneessä kirjoituksessa (1 Aik 28:11-19). Rakennustöissä kahdeksan vuoden aikana oli 153 600 miestä (2 Aik 2:1). Temppeli vihittiin Salomon kahdentenatoista hallitusvuotena vuonna 959 eKr suurin juhlallisuuksin.
Temppelin kaikkein pyhimmässä oli arkku, jossa oli kaksi kivitaulua liiton merkkinä (2 Aik 5:10). Jumala oli valinnut tämän paikan uhripaikaksi ja lupasi kuulla ne rukoukset, jotka tässä paikassa lausutaan (7:12,15). Mutta jos israelilaiset kääntyvät pois Herrasta, niin Herra tulisi hylkäämään temppelin ja jättämään sen pilkan kohteeksi (7:20). Niin tapahtuikin ensimmäisen kerran 373 vuotta myöhemmin.

Herätyksen ajat
Jumala lähetti armossaan toistuvasti herätyksen aikoja uudistamaan kansan hengellistä elämää. Herätykset liittyivät läheisesti temppeliin. Toinen Aikakirja alkaa valoisissa tunnelmissa. Herra oli kansansa ja sen johtajien kanssa (2 Aik 1:1). Herra saattoi ilmestyä Salomolle ja siunata häntä ja kansaa (1:12). Kun temppeli valmistui, Herran kunnian pilvi täytti sen (5:13-14). Salomon rukouksen jälkeen koettiin taivaallinen ihme, sillä tuli iski taivaasta ja söi uhrit (7:1). Kansa kumartui kasvoilleen ja ylisti Herraa. Ihmiset lähtivät kotiinsa iloisina ja tyytyväisinä siitä hyvyydestä, jota Herra oli osoittanut (7:10).
Rehabeamin aikana papit, leeviläiset ja monet kansan jäsenet muuttivat Juudan alueelle, sillä he tahtoivat koko sydämestään palvella Herraa (2 Aik 11:13-16). Tältä ajalta kerrotaan myös, kuinka johtomiehet ja kuningas nöyrtyivät ja tunnustivat Herran antaneen heidän ansionsa mukaan ahdistusta (12:6-7). Kuningas Abian ajalta kerrotaan kuinka Juudan miehet huusivat Herraa avukseen ja Jumala löi Jerobeamin joukot (13:14-15).

Kuningas Asan aikana 800-luvulla puhkesi jälleen hengellinen uudistusliike kansan keskuudessa. Vieraat alttarit poistettiin, kivipatsaat rikottiin (2 Aik 14:3-4). Asa joutui vaaralliseen tilanteeseen nubialaisen sotajoukon hyökättyä maahan. Hän rukoili Herraa: "Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä... Osoita, että sinulle ei ihminen voi mitään" (14:10). Herra auttoi. Kansa antoi lupauksen riemun raikuessa palvella Herraa koko sydämestään ja sielustaan (15:12-15). Myöhemmin Asakin lankesi eikä turvautunut yksin Herraan. Näkijä Hanan nuhteli häntä ja sanoi: "Herran valvovat silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä hänelle antautuneet" (16:9).

Sata vuotta Salomon jälkeen syntyi jälleen herätys. Kansaa ruvettiin opettamaan Herran lain kirjan avulla (2 Aik 17:6,9). Kuningas Josafat liikkui paljon kansan keskuudessa ja sai kansan palvelemaan Herraa (19:4). Tämän herätyksen aikana maa joutui suureen vaaraan. Silloin kansa paastosi ja kokoontui etsimään apua Herralta. Rukouksessa kuningas tunnusti Jumalan Herraksi, joka hallitsee kaikkia maan valtakuntia. Herran on kaikki voima ja valta eikä kukaan voi häntä vastustaa. Kuningas vetosi Jumalan lupauksiin kuulla ja auttaa ahdistusten keskellä ja tunnusti avuttomuutensa: "Emme tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme" (20:6-12).

Herra rohkaisi rukoilijoita leeviläisen Jahasielin kautta. Hänen sanomansa oli ainutkertainen ja ainutlaatuinen ja kuitenkin siinä kertautuvat monet aidon uskon sydänäänet: "Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö... tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan... Teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa... Herra on teidän kanssanne" (2 Aik 20:14-17). "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin ei kukaan teitä voita" (20:20). Leeviläiset temppelilaulajat alkoivat laulaa sotajoukon edessä Herran kestävästä armosta, ja samalla hetkellä Herra lähetti väijyksissä olleen joukon hyökkääjien sekaan ja kaikki nämä lyötiin (20:21-23).

Jälleen tuli luopumuksen aika. Siihen johti läheinen liittoutuminen Israelia johtavan Ahabin suvun kanssa (2 Aik 21:6,13). Kuningas Ahasjasta sanotaan: "Hänen äitinsä oli hänen neuvoantajanaan ja johdatti häntä jumalattomuuteen" (22:3-4). Tämä äiti, Ahabin tytär, Atalja, otti vallan itselleen ja päätti hävittää koko daavidilaisen kuningassuvun (22:10-12). Atalja kukistettiin, ja Herra antoi uudistuksen ylipappi Jojadan kautta (23:16-18).

Jojadan kuoleman jälkeen luopumus jälleen voitti. Jojadan poika Sakarja surmattiin, kun hän varoitti kansaa luopumuksesta (2 Aik 24:20-22). Seuraavakin kuningas vaiensi varoittajan äänen (25:15-16). Vasta Hiskian aikana lähes sata vuotta myöhemmin puhkesi jälleen hengellinen uudistusliike (29:28-30, 36). Jerusalemista lähtivät juoksijat eri puolille maata aina Bersebasta Daniin asti ja kuuluttivat paluuta Herran luo (30:4). Heitä pilkattiin ja vain jotkut Asserin, Manassen ja Sebulonin miehet nöyrtyivät ja tulivat viettämään pääsiäistä Jerusalemiin (30:10-11). Kuitenkin kansaa kokoontui hyvin paljon (30:13) ja Jerusalemissa vallitsi suuri riemu (30:26). Epäjumalien patsaita murskattiin koko maassa (31:3).

Tämänkin herätyksen jälkeen tulivat kylmät ajat. Oli Sanheribin tuhoisa sotaretki Juudaaseen, tuli Manassen pitkä ja jumalaton hallitusaika. Vielä kerran Herra antoi uuden herätyksen ajan. Elettiin 620-lukua Josian ollessa kuninkaana (2 Aik 34:3-7). Herätyksen yhteydessä luettiin liiton kirjaa kaiken kansan kuullen ja tehtiin Herran edessä liitto (34:30-33). Herätys ei kestänyt kauan. Se ei päässyt syvältä uudistamaan ihmisten mieliä. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin Jerusalem oli tuhkana ja temppeli hävitettynä.
 

Toivon sanoma
Kirja päättyy Toisen kuninkaiden kirjan tavoin toivon sanomaan. Jälleen ensin todetaan, että kansa luopui Herrasta ja pilkkasi Herran lähettiläitä eikä välittänyt Herran sanoista (2 Aik 36:14-16). Siksi Herra vihastui kansaansa niin, ettei se enää voinut pelastua (36:16). Herra toteutti Jeremian saaman sanan siitä, että maa tulisi olemaan autio ja lepäävä. Mutta sama profetia sisälsi toivon. Autius kestäisi vain määrätyn ajan, seitsemänkymmentä vuotta (36:21).
Kaikki ei tuhoutunutkaan, vaan Herra toteutti valoisan toivon lupauksensa Persian kuninkaan Kyyroksen kautta. Alkoi paluu ja temppelin jälleenrakentaminen. Kirjan viimeiset sanat sisältävät toivotuksen, jonka toteutuminen Jumalan kansan elämässä aina on ollut mitä tärkein asia: "Olkoon Herra, teidän Jumalanne, teidän kanssanne!" (2 Aik 36:22-23).