Ensimmäinen Aikakirja

Olavi Peltola

TEEMA
Temppelin rakentamisen valmisteluja.

AVAINJAE
Ryhdy päättävästi ja rohkeasti työhön! Älä pelkää äläkä lannistu, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua, vaan auttaa sinua 1 Aik 28:20.

JOHDANTO
Viides Mooseksen kirja kertaa kolmen edellisen kirjan keskeisiä tapahtumia ja niiden sanomaa. Aikakirjat puolestaan kertaavat Samuelin kirjojen ja Kuningasten kirjojen tapahtumia. Myös UT:ssa evankeliumit toistavat Jeesuksen elämästä samoja tapahtumia ja puheita ja samalla tuovat esille jonkun oman erityisen korostuksen yhteisestä aiheestaan. Pyhä Henki on nähnyt hyväksi tallettaa Raamattuumme tällä tavoin kerraten eräitä keskeisiä asioita ja tapahtumia. Se tehtävä kertauksella on joka tapauksessa, että toistettuna asia painuu paremmin kuulijan ja lukijan mieleen.
Aikakirjojen keskuksena on Jerusalemin temppeli. Vain sellaiset asiat kerrataan, jotka liittyvät temppeliin. Aikakirjoihin sisältyvät ajanjaksot ovat kuitenkin pitkiä, sillä sukuluettelo alkaa Aadamista, ja viimeiset jakeet kertovat Kooreksen käskystä vuonna 538 eKr.

Juutalaisilla 1. ja 2. Samuelin kirja, 1. ja 2. kuninkaiden kirja sekä 1. ja 2. aikakirja ovat kukin yhtenä käärönä. Aikakirjojen nimenä on Päivien sanat (hepr. dipre hajjamin). Kirjojen nykyiset nimet ja jako ovat Lutherin ajalta. Perimätieto pitää kirjojen kirjoittajana Esraa, mutta tieteellinen tutkimus katsoo niiden syntyneen paljon myöhemmin.

Ensimmäisen aikakirjan voimme jakaa kolmeen osaan:

Sukuluettelot (1-9)
Daavidin valtaannousu ja liitonarkki (10-20)
Daavid valmistelee temppelin rakentamista (21-29)
LUKUOHJELMA
Sukuluettelot (1-9)
1:1-26 Raamatun alkulehtien henkilöitä
4:9-10 Vaivatun Jaebeksen rukous
5:20 "Koska he luottivat häneen, hän kuuli heidän rukouksensa."
9:1 Luopumus aiheuttaa pakkosiirtolaisuuden (vert. 5:25)
Daavidin valtaannousu ja liitonarkki (10-20)
10:13-14 Saulin häviön syyt
12:16-18 Henki valtaa päällikkö Amasain
15:1-15 Jumalaa on lähestyttävä oikealla tavalla
15:28-29 Mikal halveksii Daavidia
16:7-36 Kiitoslaulu Herralle, maailmanlähetyksen laulu
17:1-27 Jumalan lupaus Daavidille kerrataan
Daavid valmistelee temppelin rakentamista (21-29)
21:1-13 Saatana viekoittelee Daavidia
21:14-22:1 Tuomion enkeli osoittaa temppelin paikan
22:1-19 Daavid määräsi Salomon rakentamaan temppelin
28:1-21 Daavidin ohjeet temppelin rakentamista varten
29:10-20 Daavidin rukous ja kiitos
SANOMA
Sukuluetteloiden sanoma
Kirja alkaa Jumalan erityistä huolenpitoa osoittavilla sukuluetteloilla. Voimme sivuuttaa ne vähemmällä huomiolla, vaikka niistäkin voimme oppia paljon. Ne ovat kuin sivuja Jumalan elämänkirjassa. Niissä näkyy myös Jumalan armonvalinnan määrätietoisuus. Se on kuin nuoli, joka tähtää Juudan sukuun ja sieltä nousevaan hallitsijaan (1 Aik 5:2). Myös Aaronin pappissukua ja muita leeviläisiä sukuja seurataan muita tarkemmin.
Herra johtaa kansaansa lupauksensa tähden vuosisadasta toiseen kaikista sen lankeemuksista huolimatta. Luetteloa lukiessamme olemme kuin hautausmaalla. Jokainen nimi kattaa kokonaisen ihmiselämän iloineen ja suruineen. Hekin olivat kaikki samanlaisia ihmisiä kuin me tätä luetteloa lukiessamme. Kuinka katoava elämä onkaan! "Miespolvet vaipuvat unholaan."

Valtaosa nimistä on meille aivan tuntemattomia, vaikka tuttujakin Raamatun henkilöitä löytyy. Voimme vain kuvitella, miltä juutalaisista tuntui, kun he lukivat näitä luetteloita. Siinä olivat heidän vuosituhantiset juurensa, heidän esi-isänsä. Jumala oli hoitanut heitä menneiden sukupolvien aikana. Hän on hoitava meitäkin ja meidän jälkeemme tulevia. Vuosituhantisessa saatossa yksi ihminen on todella pieni, mutta hän ei suinkaan ole merkityksetön. Jokaisella on oma paikkaansa tässä sukupolvien ketjussa.
 

Liitonarkku tuodaan Jerusalemiin
Kolmannen kerran meille kerrotaan Saulin kuolemasta ja mainitaan neljä syytä siihen, miksi Herra hylkäsi hänet (1 Aik 10:13-14). Daavid nousi kuninkaaksi, koska Herra oli Samuelille ilmoittamassaan sanassa käskenyt (11:2,3,10; 12:24). Herra oli Daavidin kanssa, ja siksi hänen mahtinsa kasvoi (11:9). Herra antoi hänelle myös sellaisia sotureita, jotka tukivat häntä kaikin voimin (11:10). Herra vahvisti Daavidin aseman kuninkaana ja antoi hänen menestyä (14:2).
Vasta tämän jälkeen oli aika tuoda liitonarkku Jerusalemiin sitä varten pystytettyyn telttaan (1 Aik 15:1). Ensimmäisellä kerralla arkun tuominen epäonnistui, sillä se ei tapahtunut Herran sanan mukaisesti (15:12-15). Nyt arkun tuomisen päivä oli suuren riemun päivä (15:28), vaikka Daavidin riemua kansan keskellä halveksikin hänen vaimonsa Mikal (15:29).
 

Päivittäinen jumalanpalvelus alkaa Jerusalemissa
Uusi vaihe Jumalan kansan elämässä alkoi tästä tapahtumasta. Se alkoi ylistyksellä ja Daavid asetti Asafin veljineen laulamaan Herralle (1 Aik 16:7). Sinä päivänä alkoi myös päivittäinen jumalanpalvelus uhreineen Herran arkin edessä (16:37). Daavidin kiitoslaulussa ylistetään Jumalaa hänen suurista teoistaan ja hänen liitostaan Israelin kanssa (16:8-14). Se kutsuu myös julistamaan Herran kunniaa kansoille, jotka eivät häntä tunne (16:24) niin, että kaikki maan kansat tunnustaisivat Herran (16:28).
Näin jo tuolloin alkoi soida maailmanlähetyksen sävel. Samassa ylistyksessä kuvataan Israelin vaellusta kansojen keskellä. Voimme nähdä siinä viittauksen lähetystyön etenemiseen ja omistaa siinä esiintyvät lupaukset läheteille: Teitä oli vain pieni määrä, olitte vain vähäinen joukko muukalaisia, kun vaelsitte kansan luota toisen luo ja valtakunnasta toiseen (1 Aik 16:19-20). Siihen liittyy myös Herran lupaus: "Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni" (16:22).
 

Daavidin valtakunnalla ei ole loppua
Jälleen kerrataan profeetta Natanin Daavidille välittämä Jumalan lupaus (1 Aik 17:1-15). Jumala oli korottanut Daavidin (17:7). Hän oli ollut Daavidin kanssa kaikkialla (17:8). Herra pitää Daavidin siemenen valtaistuimen vahvana ja hänen valtaistuimensa on kestävä ikuisesti (17:12,14). Saman lupauksen enkeli toisti Marialle ilmoittaessaan Jeesuksen syntymästä: "Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua" (Luuk 1:32-33).
Daavidin vastaus tähän ihmeelliseen profetiaan kuvastaa suurta nöyryyttä. Yksin Jumalan lupauksen tähden hän rohkeni rukoilla (1 Aik 17:25). Hän tunnusti, ettei hän ja hänen sukunsa ollut mitään ja kuitenkin Jumala antoi lupauksia, jotka tähtäsivät hänen sukunsa elämässä kauaksi tulevaisuuteen. Hän koki, ettei hän enää voinut mitään pyytää. "Sinä tunnet minut, palvelijasi" (17:16-18). "Mitä sinä, Herra, siunaat, se on oleva siunattu iäti" (17:27, vk).
 

Daavid valmistelee temppelin rakentamista
Jumala rankaisi Daavidia synnistä ja tyhmästä teosta (1 Aik 21:8), väenlaskusta, mutta samalla johti hänet sille paikalle, johon pystytettäisiin Herran pyhäkkö (22:1). Perimätiedon mukaan se on sama paikka, Morian vuoren huippu (2 Aik 3:1), jossa Abraham sai käskyn uhrata poikansa Iisakin. Daavid ei saanut lupaa rakentaa temppeliä, sillä hän on vuodattanut paljon verta (22:8). Hän määräsi Salomon rakentamaan temppelin Herran sanan mukaisesti (22:6,10). Jälleen toistuvat keskeiset hengelliset kehotukset: Olkoon Herra kanssasi (22:11,16,18) ja ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu, ryhdy toimeen (22:13,16; 28:10,20).
Daavid oli koonnut vaikeuksiensakin keskellä paljon rakennusmateriaalia temppeliä varten (1 Aik 22:14). Hän jakoi papit ja leeviläiset palveluryhmiin ja määräsi temppeliveisaajat ja portinvartijat. Hän antoi Salomolle temppelin suunnitelmat, jotka hän oli Hengen johtamana tehnyt (28:11-12). Hän oli saanut Herralta kirjalliset ohjeet kaikesta, mitä oli tehtävä (28:19).
Rakkaudesta temppeliin Daavid luovutti omista varoistaan kultaa ja hopeaa ja innosti muitakin vapaaehtoisiin lahjoihin (1 Aik 29:3-5). Hänen esimerkkinsä antoi halun kansan johtajille antaa auliisti lahjoja (29:6,9).

Kirjan lopussa on jälleen Daavidin ylistyslaulu. Se julistaa Herran suuruutta ja voimaa, kunniaa, kirkkautta ja valtaa. "Sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Sinun on kuninkuus, sinä olet kaikkea muuta korkeammalla" (1 Aik 29:11). Herra hallitsee kaikkea. Hänen edessään ihminen ja ihmisen elämä on kuin varjo "eikä meillä ole täällä toivoa" (29:15). Jumala tutkii kuitenkin ihmisen sydämen ja iloitsee vilpittömyydestä (29:17). Tärkeintä on, että ihmisellä on sellainen mielenlaatu, että hän haluaa aina pysyä Jumalaa lähellä (29:18).