Toinen Kuninkaiden kirja

Olavi Peltola

TEEMA
Matkalla kohti Jumalan tuomiota.

AVAINJAE
Herra oli varoittanut Israelia ja Juudaa. Jokaisen profeetan, jokaisen näkijän suulla hän oli sanonut: "Kääntykää takaisin pahoilta teiltänne! Noudattakaa minun käskyjäni ja määräyksiäni ja eläkää sen lain mukaisesti, jonka minä olen antanut..." Mutta he eivät kuunnelleet, vaan olivat yhtä uppiniskaisia kuin isänsä 2 Kun 17:13-14.

JOHDANTO
Kirjan kuvaukset kattavat Israelin ja Juudan vaiheista ajanjakson noin vuodesta 850 aina Jerusalemin hävitykseen ja Juudan pakkosiirtolaisuuteen vuonna 587. Viimeisissä jakeissa eletään Baabelin vankeudessa vuotta 560, ja uusi alku tulee esiin (2 Kun 25:27). Tämän profeetallisen kirjan avulla voimme seurata Jumalan kansan vaiheita lähes kolmesataa vuotta. Ensimmäistä jaksoa hallitsevat profeetta Elia ja hänen seuraajansa Elisa 840-luvulta 790-luvulle (luvut 1-13).
Seuraavien noin 70 vuoden aikana (luvut 14-17) Israel kypsyi tuhoon. Samaria valloitettiin vuonna 722 eKr ja assyrialaisten tekstien mukaan pakkosiirtolaisuuteen vietiin lähes 30 000 henkeä. Se joukko ei koskaan palannut. Profeetoista Hoosea, Joel, Aamos, Joona ja Miika vaikuttivat tuona aikana. Jesaja aloitti yli 40 vuotta kestäneen toimintansa Juudassa noin vuonna 740.

Kolmas osa vie meidät Hiskian elämään vuosina 729-687 (luvut 18-20). Neljäs osa kuvaa tapahtumia Juudassa 100 vuoden ajalta ennen Jerusalemin hävitystä (luvut 21-25). Kirjan loppuosan suuri profeetta on Jeremia, jonka Herra kutsui vuonna 626. Obadja, Nahum, Habakuk ja Sefanja julistivat myös tuona aikana Herran sanaa.
 

LUKUOHJELMA
Profeetta Elian ja Elisan aika (luvut 1-13)
1:1-4 "Eikö Israelissa muka ole Jumala?"
1:9-17 Jumalan tuli ja armo
2:1-14 Tuliset vaunut vievät Elian taivaaseen
2:15-25 Elisan ensimmäiset ihmeet
3:9-20 Elisa joutuu hurmoksiin musiikin avulla
4:1-44 Elisan tekemiä ihmeitä
5:1-19 Naaman paranee spitaalistaan
6:1-7 Kirves veden pinnalla
6:8-23 Vuori on täynnä tulisia hevosia
7:1-9 Ihme Samarian piirityksessä
9:1-13 Jehu voidellaan kuninkaaksi täyttämään Herran sana
9:30-37 Isebelin kauhea loppu
10:18-31 Baalin pappien tuho
12:1-17 Rappeutunutta temppeliä korjattiin
13:1-7,23 Israelin valtiollisen olemassaolon perusta
13:14-21 Elisan kuolema
Kohti Israelin tuhoa (luvut 14-17)
14:1-14 Ylpeys tuottaa onnettomuuden
14:23-29 Herra näkee kurjaa kurjemmankin kansansa tilan
16:10-18 Herran alttari jää sivuun ja uusi tulee tilalle
17:1-23 Israelin tuho ja sen syyt
Hiskian aika (luvut 18-20)
18:1-12 Hiskia turvaa Herraan
18:13-37 Usko koetuksessa
19:1-19 Avuttoman rukous
19:27-28 "Minä tiedän sinun kiihkoilusi minua vastaan."
19:29-34 Juurta alas, hedelmiä ylös
19:35-36 Yksi ainoa enkeli
20:1-11 Uskon rukous ja viikunakakku parantavat sairaan
Kohti Jerusalemin hävitystä (luvut 21-25)
21:1-9 Noituus ja meediot
21:10-16 "Minä pyyhkäisen tyhjäksi Jerusalemin."
22:1-20 Lain kirja löydetään
23:1-14 Viimeinen herätys
23:15-20 Vihdoinkin Jerobeamin alttari hajotetaan
23:24 Spiritistiset meediot karkotetaan
23:25-27 Liian myöhään
24:19-20 Herran tahto
25:1-12 Herran temppeli tulessa
25:27-30 Uusi alku
SANOMA
Kirja tuhoon päättyvästä kehityksestä
Toinen kuninkaiden kirja kuvaa tuomioon ja tuhoon päättyvää kehitystä. Siinä on kuitenkin syvimmältään koko ajan kysymys Jumalan kutsusta, johon hän odottaa vastausta. Kirja alkaa kuvauksella Israelin kuninkaan sairaudesta. Kuningas turvautui kuitenkin lähimmän filistealaisen kaupungin, Ekronin, jumalaan Baal-Sebubiin (2 Kun 1:2). Tämän nimen tunnemme myöhemmin saatanan eräänä nimenä - Belsebul (Mark 3:22). Elia ilmoittaa kuninkaan kuolevan. Kolme kertaa toistuu vakava kysymys: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, jonka puoleen kääntyä? (2 Kun 1:3,6,16). Varoittaja halutaan vaientaa (1:9,11). Tästä alkukertomuksesta tulee kirjan eräs pääteema.
Kirja myös julistaa kansojen vaiheita seuratessaan: "Herra, Israelin Jumala, jonka istuinta kerubit kannattelevat! Sinä, yksin olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan" (2 Kun 19:15). Siksi "ainoastaan Herraa, Jumalaanne teidän tulee palvella. Hän on pelastava teidät kaikkien vihollistenne käsistä" (17:39). Jumalan pelastavan toiminnan päämääränä oli kuitenkin, että "kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala" (19:19). Syyrialainen Naaman tunnustikin: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa" (5:15). Ensimmäinen käsky on ehdoton. Mutta juuri sen kansa ja johtajat polkevat maahan. "Mutta he eivät kuulleet, vaan olivat niskureita, jotka eivät uskoneet Herraan, Jumalaansa" (17:14). "He kulkivat turhuuksien perässä ja tulivat itse turhaakin turhemmiksi" (17:15).
 

Jerobeamin synti
Etelässä Betelissä ja pohjoisessa Danissa olevat kultaiset sonnit (2 Kun 10:29) sitoivat kansan ikäänkuin maata halkovan voimalinjan tavoin epäjumalien palvonnan verkkoon. Ei yksikään Israelin johtajista uskaltanut rikkoa tätä perinnettä ja luopua siitä (17:16, 21-22). Jokainen kuvitteli Jerobeamin tavoin sen lujittavan hänen valtaansa kansan jäsenten sydämissä. Tämä tuli oleellisimmaksi asiaksi arvioitaessa lopputuloksen kannalta kunkin kuninkaan koko elämäntyötä. Tämä jumalallinen arviointi toistetaan lamauttavalla tavalla jokaisen kohdalla (3:3; 10:29,31; 13:2,6,11; 14:24; 15:9,18,24,28). Sonnipatsaitten palvontaan liittyi myös astrologia, taikojen tekeminen ja noitakeinoin ennustaminen (17:16-17).
Jumala oli kyllä käsittämättömän pitkämielinen ja odotti (2 Kun 14:26-27). Mutta lopulta "niin pahoin Herra vihastui Israelin kansaan, että työnsi sen pois kasvojensa edestä" (17:18). Jumalan viha oli silloin ja on nyt todellisuutta. Sen kauhistuttavin ilmentyminen on joutuminen pois Herran kasvojen edestä. Jumala vaikenee täysin ja ihminen kokee vain, että Jumala on kuollut. Jerobeamin synti oli sitkeässä, sillä vasta sata vuotta Israelin tuhon jälkeen Juudan kuningas Josia uskalsi hävittää Betelin alttarin (23:15). Silloin oli kulunut jo kolmesataa vuotta siitä, kun Jumalan mies oli ennustanut Jerobeamin kuullen alttarin hävityksen (1 Kun 13:2).
 

Hiskia - uskon ihminen
Kirjan sanoman eräänä kohokohtana on kuningas Hiskia. Hänen eläessään Israel sortui lopullisesti epäjumalanpalvontansa tähden. Tätä taustaa vasten hänen ehdoton luottamuksensa Israelin Jumalaan on suurenmoinen. "Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, eikä Juudan kuninkaiden joukossa ole ketään hänen kaltaistaan, ei hänen jälkeensä eikä ennen häntä" (2 Kun 18:5). "Hän pysyi Herralle uskollisena" (18:6). "Sen vuoksi Herra oli Hiskian kanssa ja hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi" (18:7).
Hiskian luottamus Jumalaan joutui kyllä ankaraan koetukseen. Assyrian kuningas valloitti Juudan kaupungit Jerusalemia lukuunottamatta. Alkoi Jerusalemin piiritys. Sen yhteydessä käytiin erikoista propagandasotaa. Kansan ymmärtämällä hepreankielellä huutaen Assyrian kuninkaan edustaja pilkkasi Hiskian luottamusta Herraan: "Älkää antako Hiskiaa houkutella teitä luottamaan omaan jumalaanne, kun hän vakuuttaa: Kyllä Herra meidät pelastaa" (2 Kun 18:30). "Hän vain johtaa teidät harhaan" (18:32). Pilkka johti katumukseen ja rukoukseen. Herran vastauksessa on kaksi meillekin tärkeää asiaa: Älä säikähdä. Odota! (19:6-7).

Ahdistus uusiutui ja nyt Hiskian rukouksessa on niin monelle tuskaiselle tutuksi käynyt huokaus: "Käännä korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso!" (19:16). Herra vastasi Jesajan kautta: "Minä suojelen tätä kaupunkia, minä pelastan sen itseni vuoksi" (19:34). Siinä yhteydessä annettiin myös suurenmoinen lupaus, joka kaikkina aikoina koskettaa Jumalan kansan jäseniä ahdistusten keskellä: "Kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden" (19:30). Tämän saa aikaan Herra. Sinä yönä yksi ainoa Herran enkeli tappoi 185 000 sotilasta (19:35). Kenties juuri tämä tapahtuma oli Jeesuksen mielessä hänen nuhdellessaan Pietaria Getsemanessa (Matt 26:53).
 

Muiden lähteiden todistuksia Hiskian ajan tapahtumista
Arkeologien löytämästä kuusikulmaisesta savisärmiöstä, ns. Taylorin prismasta on luettavissa Sanheribin oma näkemys Jerusalemin piirityksestä vuodelta 700. Hän kerskuu: "Hiskian telkesin kuin linnun häkkiin". Kirjoitus ei kuitenkaan kerro Jerusalemin valtauksesta (ks. Alexander, Raamatun kuvatieto, s.280). 400-luvulla elänyt historioitsija Herodotos kertoo hiirien vallanneen Sanheribin taistelukentän ja pakottaneen assyrialaiset perääntymään. Laakiin kaivaukset taas ovat paljastaneet assyrialaisten hyökkäyksen voiman ja tulen tuhot (2 Aik 32:9).
Kuningas Hiskia kaivautti puolustusta vahvistaessaan vesitunnelin Gihonin lähteeltä Siloan lammikolle. Tunneli on edelleen olemassa, ja sen seinästä on löydetty muinaisheprealainen kirjoitus, joka kertoo tunnelin kaivusta (2 Aik 20:20).
 

Tärkeintä elämässä on suhde Herraan
Kuninkaiden kirjojen näkökulma ei ole ensisijassa historiallinen vaan profeetallinen. Siinä pyritään valottamaan menneiden vuosisatojen tapahtumia yhdestä perustavasta näkökulmasta, nimittäin Jumalan ilmoitetusta tahdosta käsin. Kirjan tarkoitus on nöyryyttää lukijaa itsetutkisteluun. Tärkeintä ihmisen ja myös suuren johtajan elämässä on suhde Herraan ja hänen sanaansa. Ihmistä ja hänen elämäntyötänsä arvioidaan Jumalan sanan valossa. Siksi kirjassa toistetaan elämän tärkeimpänä asiana: "Hän teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä" (12:2; 14:3; 15:3,34; 18:3; 22:2). Valitettavasti näin voitiin sanoa kovin harvasta. Kaikkien Israelin ja monen Juudan kuninkaan elämän karu loppuarviointi oli: "Hän teki väärin Herran silmissä" (3:2; 8:18, 27; 13:2,1; 14:24; 15:9,8,4,28; 16:2; 17:2,7,9,17; 21:2,6,15,20; 23:32,37; 24:9,19). Ihmisten silmissä hallitsija saattoi kyllä olla hyvinkin viisas ja aikaansaava (vert. 2 Kun 14:24-29 ja Matt 16:26).

Herra odottaa kääntymistä kauan
Kirja on kuvauksissaan rehellinen ja kertoo ihmisten julmuudesta ja pahuudesta. Siksi sitä ei ole helppo lukea. Vääryys näyttää hallitsevan, ja valoisat ajat olivat lyhyitä. Historia onkin synnin historiaa. Kaikesta ihmisten viheliäisyydestä huolimatta Jumalan armo ja kärsivällisyys jälleen osoittautuu kuitenkin suureksi. "Joahas rukoili Herraa leppymään, ja Herra kuuli hänen rukouksensa... Herra antoi israelilaisille vapauttajan" (2 Kun 13:4-5). "Herra armahti israelilaisia ja osoitti heille laupeutensa. Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton tähden hän ei tahtonut tuhota heitä" (13:23, ks myös 14:26-27). Mutta Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa.
Jumala odotti kauan, hänellä oli halu armahtaa. Vasta sitten hän hylkäsi ihmisten valtaan, kun ei enää ollut toivoa kääntymisestä. Syntiä kasaantui synnin päälle, kunnes rangaistuksen täytyi tulla. "Niin pahoin Herra vihastui Israelin kansaan, että työnsi sen pois kasvojensa edestä" (2 Kun 17:18). Mutta silloinkin Herra toimi ennakolta puhumansa sanan mukaan, ei mielivaltaisesti (17:23). Kirjassa toistuukin usein sanonta, että se, mikä tapahtui, tapahtui Herran sanan mukaan (1:17; 2:22; 4:44; 7:16; 9:26,36; 10:10,17; 15:15; 17:23; 24:2,13). Se loi turvallisuutta suhteessa Herraan.

Näemme myös kuinka Herran lupaukset Israelin kansalle ovat olleet kahdenlaisia. Toiset ovat ehdottomia. Niitä ei tee turhaksi kansan pahuus. Tällaiset lupaukset koskevat kansan valintaa Jumalan työvälineeksi ja Daavidin pojan valtaistuinta (ks. Room 9:4-5). Toiset lupaukset taas olivat ehdollisia. Niihin kuului israelilaisten asuminen maassaan, oma valtio, Jerusalemin asema pääkaupunkina ja temppelin pysyvyys.
 

Profeettojen johtajuus ja Elia
Profeetat välittivät kansalle Herran sanan Mooseksen antaman lain ohella. Kansa kohtasi Jumalan puhuttelun ja sen sisältö soveltui kunkin ajan muuttuviin tilanteisiin. Profeetoista kasvoi kuninkaitten rinnalle toisenlainen johtajuus, jossa huomio kiinnitettiin ihmisen sydämeen. Herran profeetat eivät pelänneet asettua ehdotonta yksinvaltiutta vastaan. He nuhtelivat välittämättä nuhdeltavan asemasta ja arvosta. Kirjan alkusivuilla elää vielä Elia. Hän oli profeetta, jonka toiminnassa Jumala käytti tuomion tulta (2 Kun 1:10,12). Tuliset vaunut ja hevoset veivät hänet taivaaseen Elisan katsellessa (2:11). Seuraavan kerran Raamattu kertoo hänestä kirkastusvuorella, jossa hän Mooseksen kanssa keskustelee Jeesuksen ristin salaisuudesta (Luuk 9:31).

Ihmetekojen profeetta Elisa
Elian elämä pysähdyttää meidät Jumalan suuruuden ja pyhyyden eteen. Elisa taas sai aikaan monia erikoislaatuisia ihmeitä. Kuitenkin jää sellainen tuntu, kuin nämä ihmeteot olisivat tulleet pääasiaksi eikä enää Herran sana ja Herra itse: Jordanin vesi jakautui kahtia, profeetanoppilaat kumarsivat maahan saakka Elisaa, juuri Elisan sana osoittautui todeksi, Jerikon vesi tuli terveeksi ja Elisan arvovaltaa pilkkaavat pikkupojat, jotka on myös tulkittu profeetan oppilaiksi, raateli kaksi karhua (2 Kun 2:14,15,18,22,24). Elisan ihmetekojen avulla monet saivat kyllä apua ongelmiinsa: Köyhä leski sai öljyä, hedelmätön vaimo lapsen, sureva äiti kuolleista herätetyn pojan ja spitaalinen Naaman parantui (4:7,17,37; 5:14). Elisan neuvosta myrkyllinen ruoka tuli syötäväksi ja vähäinen ruoka riitti sadalle miehelle ja kirves nousi veden pinnalle (4:41,44; 6:7). Hänen kuoltuaan hänen luunsa virvoittivat kuolleen henkiin (13:21).
Toki Elisalla oli myös Herran sana Israelin kansan eri vaiheissa (2:21, 3:12), mutta on erikoista, että hän tarvitsi musiikkia, ennen kuin vaipui hurmokseen ja Herran käsi laskeutui hänen päälleen (3:15-16). Elisan pyynnöstä Herra avasi palvelijan silmät näkemään vaarallisessa tilanteessa, kuinka hyvä on olla Herran suojeluksessa (6:16-17). Sitten Herra sumensi syyrialaisen partiojoukon silmät (6:18).

Elisa julisti ennakolta, että Samarian piiritys ja nälänhätä päättyivät ihmeen kautta (7:1-2). Hän ilmaisi, että uusi mies nousisi Damaskon hallitsijaksi (8:13). Hänen käskystään Jehu voideltiin kuninkaaksi (9:2). Hänen kuolinvuoteelleen tuli kuitenkin turvattomuutta itkevä Israelin kuningas ja Elisa suuttui (13:14,19). Elisan toiminta kaikkine ihmeineen ei saanut aikaan kuitenkaan syvää herätystä ja Jumalan pyhyyden tuntoa Israelissa. Kansa ja sen johtajat paatuivat ihmeittenkin edessä. Joitakin vuosikymmeniä Elisan kuoleman jälkeen Israel tuhoutui.
 

Juudan viimeisten kuninkaiden aika
Kirjan viimeiset luvut kertovat Juudan vaiheista 100 vuoden ajalta ennen tuhoa. Hiskian jälkeisistä seitsemästä kuninkaasta vain Josia osoittautui vanhurskaaksi. Hiskian pojan Manassen 55 vuotta kestänyt hallitusaika oli erityisen tuhoisa. Hän suosi astrologiaa (2 Kun 21:5), harjoitti noituutta ja ennustamista ja otti palvelukseensa henkienmanaajia ja enteiden selittäjiä (21:6).
Hänen aikanaan profeetat julistivat, että Jumala pyyhkäisee Jerusalemin tyhjäksi niinkuin ruokakuppi pyyhkäistään puhtaaksi ja käännetään kumoon (21:13). Toinen Aikakirja mainitsee, että Manasse taipui ahdingossaan Herran puoleen (2 Aik 32:12), joten hurskaan isän vaikutus ei jäänyt täysin olemattomaksi Manassen elämässä.

Manassen poika Amon oli jumalaton ja kuoli salaliiton uhrina. Hänen poikansa Josia tuli lapsikuninkaaksi. Josian aikana puhkesi herätys, jonka välineenä oli Herran temppelistä löydetty lain kirja (2 Kun 22:8). Temppeli puhdistettiin, epäjumalien papit pantiin pois viralta ja uhrikukkulat saastutettiin. Josia hävitti myös henkienmanaajat ja enteiden selittäjät (23:24). Pääsiäsjuhlaa viettiin verrattomalla tavalla (23:22). Herätys oli kuitenkin pinnallinen. Näemme sen Jeremian kirjasta. Josian yllättävä kuolema Megiddon taistelussa (609 eKr) sammutti herätyksen.

Seuraavista kuninkaista todetaan vain, että he tekivät sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Loppu lähestyi, sillä Herra ei leppynyt ja hänen vihansa paloi (2 Kun 23:26). Hän ei antanut anteeksi (24:4). "Että Jerusalemille ja Juudalle kävi niikuin kävi, oli Herran tahto. Vihassaan hän viimein heitti ne pois kasvojensa edestä" (24:20). Nebukadnesar valloitti Jerusalemin ensimmäisen kerran 597 ja puhjennen kapinan tähden uudelleen 587, jolloin Abai-kuun viidentenä päivänä Herran temppeli paloi.

Herran sana kuitenkin jäi ja kirja päättyy uuden toivon sarastukseen. Kuten vihollismaan kuningas armahti, vapautti ja korotti kuningas Jojakinin (2 Kun 25:27-28), samoin Herrakin vielä armahtaa vihansa alla olevaa kansaansa. Herra on sittenkin pelastuksen Jumala, jonka ansiottomaan kohdistuva rakkaus on suurempi kuin hänen vihansa syntistä kohtaan. "Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa" (2 Aik 5:13; 7:3,6; Esra 3:11).