Evankeliumi Matteuksen mukaan

Olavi Peltola

JOHDANTO

Kristikunta on pitänyt varhaisista ajoista alkaen Uuden testamentin ensimmäistä kirjaa, Matteuksen evankeliumia, pääevankeliuminaan. Jo toisella vuosisadalla sitä lainattiin eniten muissa kristillisissä kirjoituksissa. Pääosa kirkon vuotuisista saarnateksteistä on vuosisatojen ajan otettu tästä evankeliumista.

Evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa. Sen vain voimme päätellä kirjan ilmauksista, että kirjoittaja on ollut juutalainen. Vanhoissa käsikirjoituksissa evankeliumin otsikkona on "Evankeliumi Matteuksen mukaan". Se on viisas ja hienovarainen otsikko, jolla kristillinen seurakunta on halunnut toiselta vuosisadalta lähtien ilmaista sen, kuka on koonnut ja antanut kirjallisen asun tälle evankeliumille.

Kirkon perimätiedon mukaan Matteus tarkoittaa tullimies Matteusta. Hänet Jeesus kutsui seuraajakseen (Matt 9:9) ja hänet mainitaan apostolien luettelossa (10:3). Kirkkoisä Ireneaus kirjoitukseen (n. v:lta 185) perustuen on päätelty, että Matteus kirjoitti esityksensä ensin arameankielellä, kielellä, joka oli Jeesuksen äidinkieli. Tämä lienee tapahtunut 50-luvulla. Myöhemmin hän olisi kääntänyt sen kreikaksi samalla lisäten uusia tietoja Jeesuksesta.

Heikki Koskenniemi päättelee kirjassa Uusi testamentti lyhyesti selitettynä evankeliumin synnystä puolestaan seuraavaa: "Mikä estää siis meitä ajattelemasta, että juuri hän Jeesuksen kuoleman jälkeen äidinkielellään niin kuin perimätieto kertoo, jo varhain laati seurakunnan käyttöön muistin tueksi Jeesuksen opetuksia kirjalliseen muotoon? Epävarmaa, ehkä epätodennäköistäkin sen sijaan on, onko Matteus ollut sen kirjan lopullinen muotoilija, jonka me tunnemme Matteuksen evankeliumin nimellä. Se työ on vaatinut paljon ponnistusta, lähteiden keruuta ja niistä saatavien tietojen yhdistelemistä kreikan kielen kirjallisen taidon lisäksi, mitä viimeksimainittua Matteuksella tuskin oli". "Perinnettä arvossa pitäen ja siihen liittyen voimme ajatella niin, että Matteuksen kirjallista työtä ilmaantui myöhemmin jatkamaan joku, joka yhdisti Matteuksen arvokkaan aineksen kreikankielisenä muuhun evankeliumiainekseen saaden johtavat periaatteet Matteuksen työstä ja pysyen niin uskollisena apostoliselle perinnölle, että Matteuksen nimi säilyi evankeliumin nimessä". Historiallis-kriittisessä raamattutieteessä evankeliumin synty sijoitetaan 80-luvulle ja sen kirjoittajaa pidetään tuntemattomana. Syntypaikaksi arvellaan Syyriaa.
 

SISÄLTÖ

Tarkoituksemme on opiskella kolmea ensimmäistä evankeliumia sillä tavoin, että luku luvulta seuraamme evankeliumien kerrontaa vain Markuksen kohdalla. Tätä evankeliumikirjaa pidetään vanhimpana. Matteus ja Luukas kertovat pääpiirtein samat asiat kuin Markuskin lisäten oman aineistonsa. Näitä evankeliumeja opiskelemme muutamien niille tyypillisten teemojen avulla. Näin toivomme saavamme esiin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien ominaispiirteet ja sen millä tavalla kukin evankeliumi kuvaa Jeesusta Kristusta.

Matteuksen evankeliumi voidaan jakaa sen sanomaa ajatellen kolmeen pääosaan: 1. Jeesuksen tulo maailmaan Jumalan lähettämänä Messiaana (luvut 1-2). 2. Messiaan palveleva toiminta maailmassa (3-25). 3. Messiaan nöyryytys ja korottaminen (26-28).

Luvuissa 3-25 voimme havaita viisi jaksoa, joissa kerronta ja puheet vuorottelevat ja joista kukin päättyy samantapaisiin kirjoittajan yhteenvetoihin: 7:28; 11:1; 13:53; 19:1 ja 26:1. Näihin jaksoihin sisältyy Jeesuksen viisi suurta puhetta. Jeesuksen viittä puhejaksoa onkin verrattu viiteen Mooseksen kirjaan ja niiden on nähty julistavan, että Jeesus on koko Mooseksen lain eli viiden Mooseksen kirjan täyttymys (vrt. Matt 5:17). Nämä viisi jaksoa ovat:

1. Kertomusosa: Jeesuksen palvelutyön alku Galileassa (Matt 3:1-4:25)

Puheosa: Vuorisaarna (5:1-7:29)

2. Kertomusosa: Jeesuksen palvelutyön arvovalta (8:1-9:35)

Puheosa: Lähetyspuheet (9:36-10:42)

3. Kertomusosa: Valtakunta ja sen tuleminen (11:1-12:50)

Puheosa: Vertaukset valtakunnasta (13:1-52)

4. Kertomusosa: Uuden yhteisön elämää (13:53-17:27)

Puheosa: Suurimpana ja vastuullisena oleminen valtakunnassa

(18:1-35)

5. Kertomusosa: Ristiriitoja ja täyttymys (19:1-24:3)

Puheosa: Loppu tulee (24:4-25:46)

SANOMA
Opiskelemme Matteuksen evankeliumin sanomaa viideltä eri näkökulmalta.

1. Vanhan testamentin kirjoitukset täyttyvät Jeesuksessa.

2. Jeesuksen messiaanisuuden salaisuus

3. Jeesuksen opetuksen keskuksessa oli sanoma taivasten valtakun-

nasta.

4. Sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta

5. Jeesuksen ylösnousemus ja lähetyskäskyt

1. VANHAN TESTAMENTIN KIRJOITUKSET TÄYTTYVÄT JEESUKSESSA

Ensimmäisen sukupolven kristittyjen keskeinen vakaumus oli, että Jeesus Nasaretilaisessa täyttyivät VT:n profetiat. Hän oli se Messias, josta oli ennustettu. Matteuksen evankeliumi osoittaa tämän, ja nimenomaan Jeesuksen elämän ratkaisevissa vaiheissa (Matt 1:22; 2:5,15,17,23; 3:3; 4:14; 8:17; 11:4-5,10,13; 12:17; 13:14,35; 15:7; 21:4; 26:24,31,54,56; 27:9). Jeesus itse sanoi, että kirjoitusten mukaan täytyi juuri näin tapahtua hänen elämässään (26:54,56). Kukaan toinen historian henkilö ei ole voinut sanoa itsestään tällaista. "Uskokaa tai älkää". "Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan" (11:14,19,25). "Olet salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille" (2 Kor 3:14-16).

Onkin laskettu, että Matteuksen evankeliumissa on 53 suoraa lainausta VT:sta ja sen lisäksi 76 viittausta. Johanneksella on 20 lainausta ja 105 viittausta, Markuksella taas 36 ja 27 ja Luukkaalla 25 ja 42.

Jeesuksen syntymätapahtumat
Evankeliumi alkaa Jeesuksen Daavidin pojan ja Abrahamin pojan "syntymisen kirjana", sukuluettelolla (Matt 1:1-17). Näin jo heti alussa kohtaamme VT:n tärkeimpiä henkilöitä. Tiedämmekö todella, mitä VT kertoo Abrahamista, Iisakista, Jaakobista, Juudasta ja Tamarista? Kuinka hyvin tunnemme Daavidin ja hänen poikansa Salomon? Evankeliumi edellyttää meidän tuntevan heidät hyvin. Se ikään kuin pakottaa meidät kertaamaan VT:n keskeisintä henkilöhistoriaa. Jos haluamme oppia tuntemaan Jeesuksen, meidän on opittava tuntemaan hänen esi-isänsä ja myös hänen esi-äitejään (1:3-6).

Matteuksen mukaan Jumalan johdatuksena vuosituhantisessa sukupolvien ketjussa on 14 sukupolven rytmi. Se alkaa Abrahamista, ja Daavidin ja maanpakolaisuuden kautta se päättyy Kristuksen syntymään (Matt 1:17). Se ei voi olla sattumaa. Se osoittaa VT:n henkilöhistorian tähtäävän juuri Jeesukseen.

Enkelin antama nimi Jeesus on kreikankielinen muoto heprealaisesta nimestä Joosua ja merkitsee "Herra pelastaa" (Matt 1:21; Ps 130:8). Vain tässä evankeliumissa esiintyy Jeesuksesta Jesajan profetian mukainen nimi Immanuel, Jumala meidän kansamme (Matt 1:23). Kirja päättyy tähän samaan Jeesuksen nimeen (28:20). Jeesuksen syntymä on ihmeitten ihme, sillä siinä kävi toteen kirjaimellisesti Jesajan saama profetia neitseestä, joka tulee raskaaksi ja synnyttää pojan (Matt 1:20-23; Jes 7:14).

Idän tietäjät, jotka tähti-ilmiö oli saanut liikkeelle, olivat tietämättään tai tietoisesti täyttämässä Bileamin ennustusta (Matt 2:2; 4 Moos 24:17). Jerusalemin oppineet taas osoittivat, että Messias on syntyvä Beetlehemissä (Matt 2:5-6; Miik 5:1). Paossa Egyptiin kävi toteen Hoosean sana (Matt 2:14; Hoos 11:1), ja lasten murhan oli jo Jeremia ennustanut (Matt 2:16-18; Jer 31:15). Jeesuksen kasvupaikkaan Nasaretiin viittaa Jesajan käyttämä sana vesa, neser (Matt 2:23; Jes 11:1).

Jeesuksen toiminta
Johannes Kastajan toimintaa tarkoittaa Jesajan sanat huutavasta äänestä erämaassa (Matt 3:1-3; Jes 40:3). Hän on se odotettu Elia (Matt 17:9-13; Mal 3:23-24). Kapernaumin sijainti Jeesuksen toiminnan keskuksena saa perusteekseen Jesajan sanat (Matt 4:12-16; Jes 8:23-9:1). Merkittävä on Jeesuksen parantamistoiminnan tulkinta. Siinä tulee ennen kaikkea esiin Jeesuksen sijaissovitustehtävä: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme" (Matt 8:16-17; Jes 53:4). Jeesus ei pyrkinyt julkisuuteen ja joksikin suureksi parantamisihmeittensä avulla, vaan hänen toiminnassaan toteutui profetia Herran nöyrästä ja hiljaisesta palvelijasta (Matt 12:15-21; Jes 42:1-4).

Jeesuksen kohtaama vastustus

Jeesuksen opetuksessa toteutuivat Psalmin sanat (Matt 13:35; Ps 78:2). Hänen opetuksensa jäi juutalaisten enemmistölle salaisuudeksi ja niin toteutui ennustus kansan sydämen paatumuksesta (Matt 13:11-15; Jes 6:9-10). Juutalaiset tekivät tyhjäksi perinnäissäännöillään Jumalan sanan kuten Jesaja oli ennustanutkin (Matt 15:7-9; Jes 29:13).

Terävästi Jeesus kysyi vastustajiltaan: "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa?" (Matt 21:16; Ps 118:22-23). Ja toisen kerran: "Ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut?" (Matt 22:31-32; 2 Moos 3:6). Jeesus vetoaa Daavidin Pyhän Hengen innoittamiin sanoihin ja tukkii vastustajiensa suut (Matt 22:41-46; Ps 110:1) kuten hän oli kiusauskertomuksessa kirjoituksiin vedoten torjunut Paholaisen hyökkäykset (Matt 4:4,7,10).

Jeesuksen elämän viimeiset päivät
Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin toteutui Sakarjan sana (Matt 21:4-5; Sak 9:9). Hoosianna huudoissa taas toteutuivat Psalmin sanat (Matt 21:9; Ps 118:25-26). Kun Jeesus ilmoitti kavaltajansa, hän samalla sanoi, että "Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan" (Matt 26:24) ja ennen Getsemanea hän ilmoittaa, että "tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu" (Matt 26:31; Sak 13:7). Getsemanessa Jeesus kielsi opetuslapsiaan tarttumasta miekkaan ja sanoi: "Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua" (Matt 26:54). Samat sanat Jeesus sanoo vangitsijoilleen (26:56). Kun ylipapit ostivat Juudaksen saamilla kavallusrahoilla Veripellon hänen haudakseen, Matteus toteaa, että "näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana" (Matt 27:6-10; Jer 32:6-9).

Huomaammekin näin lukiessamme Matteuksen evankeliumia, että jatkuvasti luemme ja tulkitsemme VT:a. Evankeliumia on vaikea lukea lukematta samaan aikaan VT:ia. VT alkaa elää Jeesukseen viittaavana kirjana, joka on Hengen innoittamana syntynyt (Matt 22:43). Jeesus on VT:n täyttymys.

2. JEESUKSEN MESSIAANISUUDEN SALAISUUS

Evankeliumissaan Matteus haluaa osoittaa juutalaisille, että Jeesus on Kristus, Vanhan testamentin lupaama Messias ja nimenomaan Messias-kuningas. Hänessä täyttyivät VT:n profetiat ihmeellisellä tavalla. Evankeliumi kuitenkin torjuu juutalaisia hallitsevan mielikuvan sotilaallisesta ja poliittisesta sankari-Messiaasta. Tämä tulee näkyviin jo kirjan johdanto-osassa.

Jeesuksen syntymän salaisuus
Jeesuksen sukutaulu osoittaa hänen kyllä olevan kuninkaallista Daavidin sukua (Matt 1:1-17). Maria ja Joosef olivat kuitenkin kuninkaallisesta suvustaan huolimatta tavallisia, köyhiä ihmisiä. Tiedämme, että Joosef oli vain rakentaja. Kun enkeli ilmoitti Joosefille syntyvän pojan nimen, nimi sisälsi lupauksen, että juuri tämä Jeesus pelastaa kansansa (1:21), mutta ei Rooman vallasta, vaan nimenomaan synneistä. Joosef epäili Mariaa haureudesta ja suunnitteli morsiamensa hylkäämistä (Matt 1:19). Enkelin piti vakuuttaa Joosefille, että Marian lapsi on siinnyt Pyhästä Hengestä (1:20).

Tähti-ilmiö oli pannut liikkeelle idästä tietäjiä ja he etsivät vasta syntynyttä juutalaisten kuningasta. Heidän tulonsa oli Herodeksen hoville järkytys (Matt 2:2). He saivat lainopettajien selvän vastauksen, että Messias-kuningas on syntyvä Betlehemissä (2:5; Miik 5:1). Ylipapit ja lainopettajat eivät kuitenkaan lähteneet innostuneina liikkeelle tietäjien kanssa. Tietäjät löysivät lapsen ja maahan heittäytymällä osoittivat syvää kunnioitusta majesteetillisen lapsen edessä (Matt 2:11). Heti tämän riemullisen löydön ja palvonnan jälkeen tietäjien oli paettava maasta. Herodeskin halusi tulla "kumartamaan lasta" (2:8). Häntä kiinnosti lapsessa vain se miten saisi tämän surmatuksi. Ja niin kuolivat kaikki pikkupojat Betlehemissä (2:16). Unessa Joosefille ilmestynyt enkeli ei luvannut suojella Jeesusta Betlehemissä eikä näin osoittaa yliluonnollista voimaansa. Jo yöllä oli Joosefin lähdettävä pakoon (2:13). Lopulta Joosef asettui perheineen syrjäiseen Nasaretiin pelätessään edelleen Herodesta. Ajan sananparsien mukaan Nasaretista ei voinut tulla mitään hyvää (Joh 1:46).

Näin jo Jeesuksen syntymään liittyvissä tapahtumissa tulee näkyviin hänen messiaanisuutensa sisäinen jännitys: Kuningas voittaa olemalla heikko ja kärsimällä. Hän on aivan toisenlainen Messias kuin se, mitä ihmiset ovat odottaneet ja kuitenkin hänessä täyttyivät VT:n ennustukset.

Taivaallinen ja kuitenkin niin huomaamaton
Tämä kaksijakoisuus ja vastakohtaisuus tulee kerronnan edetessä yhä selvemmin näkyviin. Toisaalta evankeliumi kertoo kuinka taivaat aukenivat ja kuului ääni, joka vakuutti, että juuri tämä Jeesus on "minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt" (Matt 3:16-17). Heti kuitenkin seurasivat autiomaan kiusaukset (4:1). Samoin kirkastusvuoren ihmettä seurasi epäuskoisen ja kieroutuneen sukupolven kohtaaminen (17:5,17). Paholainen lupasi Jeesukselle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston (4:8-9), siis juuri sen vallan, jota juutalaiset palavasti halusivat heidän Messiaansa omistavan. Jeesus torjui vallan hallita maailmaa alistumalla yksin Jumalan valtaan (4:10; 26:39). Vasta ristin kärsimyksellä pysyvästi merkittynä hän sanoi omistavansa kaiken vallan maan päällä (Matt 28:18).

Ihmeellinen arvovalta
Jeesus puhui Vuorisaarnassa sellaisella arvovallalla, että kuulijat tunnustivat sen ainutlaatuiseksi (Matt 7:28-29). Tuulet ja aallot tottelivat Jeesusta (8:27), ja pahat henget huusivat: Oletko tullut tänne kiduttamaan meitä jo ennen määräaikaa (8:29). Hän paransi kaikki sairaat ihmeellisellä tavalla (4:23-24) ja suuret ihmisjoukot seurasivat häntä (4:25). Hänen voimatekonsa olivat niin ilmeisiä, että jos ne olisivat tapahtuneet Sodomassa, se olisi pystyssä tänäänkin (11:23-24).

Jeesus itse vakuutti, että kaiken hänen Isänsä on antanut hänen, Pojan haltuun, eikä kukaan muu tunne Isää kuin Poika (Matt 11:27). Hän sanoi olevansa sapatin herra (12:8) ja enemmän kuin Joona ja Salomo (12:41-42) ja jopa enemmän kuin temppeli (12:6), joka oli juutalaisille kaikkein tärkein ja rakkain maailmassa. Jeesuksen mukaan monet vanhan liiton profeetat ja vanhurskaat olisivat syvästi halunneet nähdä ja kuulla sitä, mitä juuri hänen opetuslapsensa saivat kokea (13:17). Jeesus vastasi iankaikkista elämää kyselevälle miehelle, että elämässä ratkaisevinta on hänen seuraamisensa (19:21).

Ilman maallista valtaa
Samaan aikaan kuitenkin kerrotaan, ettei Jeesuksella ollut mihin päänsä kallistaa (Matt 8:20). Hänen kotikaupunkinsa torjui hänet (13:55-57). Kirja kertoo 15 kertaa Jeesuksen ja hänen vastustajiensa yhteenotosta. Kerronnan edetessä näemme, että juutalaiset yhä määrätietoisemmin torjuivat sen mahdollisuuden, että Jeesus on heidän odottamaansa Messias ja että Messias voisi olla sellainen kuin Jeesus oli. He eivät halunneet hengellistä Messiasta, joka puhuu taivaallisesta valtakunnasta, vaan maallisen, jonka johdolla Israelista tulee kansojen hallitsija ja Jerusalemista maailman keskus.

Murskatut messiastoiveet
Juutalaiset odottivat Messias-kuninkaan saapuvan Jerusalemiin ylväästi hevosella ratsastaen ja riemun raikuessa. Jeesus murskasi Messias-odottajien ennakkomielikuvat. Hän kyllä saapui ratsastaen, mutta ei kuninkaallisella hevosella vaan vaatimattomalla aasilla. Pappien suuttumukseksi riemuitsijoina olivat ennen kaikkea lapset (Matt 21:15). Jeesus oli ja on oman kansansa hylkäämä Messias. Sata vuotta myöhemmin (132 jKr) koko kansa rabbi Akiban johdolla julisti Simon bar Koseban, lisänimeltä Bar Kokhba, Tähden Poika, Israelin Messiaaksi sanoilla: "Tässä on kuningas, hän joka tulee, Messias". Tuo julistus johti kapinaan, mielettömään verenvuodatukseen ja kansan tuhoon.

Kun Israel hylkäsi, niin Matteuksen evankeliumi kertoo pakanoiden puolestaan ottaneen Jeesuksen vastaan (Matt 8:10-12; 12:41-42; 15:28). Kun kutsutut hylkäsivät, oli mentävä teille ja toreille kutsumaan keitä vain tavataan (22:1-10). Jeesus jopa sanoo suoraan, että Jumalan valtakunta otetaan juutalaisilta pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä (21:43). Evankeliumia tullaan viemään kaikkialle maailmaan kaikille kansoille todistukseksi (24:14), ja kaikki kansat on tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi (28:19). Idän tietäjät olivat jo ensimmäinen merkki siitä, että Jeesusta tulevat palvomaan eri kansoihin kuuluvat.

Kärsivä Messias
Vähitellen Jeesus alkoi puhua kärsimisestään ja kuolemastaan (Matt 16:21; 17:12,22; 20:18-19). Sanoma Messiaasta, joka kärsii ja kuolee oli ihmisten mielestä aivan uutta. Jeesus kyllä väitti, että hän lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan (26:24). Kirjanoppineet eivät halunneet näin tulkita kirjoituksia. Mutta myös Pietari torjui Jeesuksen kuoleman jyrkästi (16:22-23). Ei ihme, sillä Jeesus lupasi myös seuraajillensa samanlaista kohtaloa. Hän lähettäisi heidät maailmaan kuin lampaat susien keskelle ja väitti, että kaikki tulevat heitä vihaamaan hänen nimensä tähden (10:16,22).

Puhuessaan kuolemastaan Jeesus vakuutti myös, että hän tulee olemaan maan povessa vain kolme päivää ja kolme yötä, kuten Joona meripedon vatsassa (Matt 12:40). Sen jälkeen hän on nouseva ylös kuolleista.

Syntisten Messias
Jeesusta syytettiin Jumalan herjaamisesta, kun hän julisti halvaantuneelle synnit anteeksi ja väitti, että siihen oli Ihmisen Pojalla valta (Matt 9:2-3,6). Tämä on Messiaan tärkein tehtävä. Hän on nimenomaan tullut palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien edestä (20:28). Siinä on koko hänen messiassalaisuutensa ydin. Hän on Messias, joka kutsuu syntisiä eikä häpeät aterioida sellaisten kanssa (9:10,13). Hän kutsuu luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia ja lupaa levon (11:28).

Jeesuksen messiaanisuuden toisenlaisuus juutalaisten odottamaan hallitsija-messiaaseen nähden synnytti juutalaisissa syvää vihaa. Jeesuksen edustama kuninkuus herätti vain pilkkaa. Juuri juutalaisten kuninkaana esiintymisestä Jeesusta syytettiin ja sen nojalla hänet tuomittiin (Matt 27:11,29,37,42).

Kirkkaudessa saapuva Messias
Evankeliumissa esiin tulevassa Messiaan kuninkuudessa on vielä
kolmaskin tärkeä piirre. Kerran Jeesuksen kuninkuuden suuruus tulee vielä näkyviin. Hän tulee maailman lopussa Isänsä kirkkaudessa enkelien kanssa ja silloin hän saapuu valtakuntansa kuninkaana (Matt 16:27; 10:23). Silloin syntyy uusi maailma ja hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle (19:28). Silloin hänen kuninkuutensa on kaikille ilmeistä (16:28; 24:30). Jerusalem kyllä hylkäsi hänet, mutta kerran se ottaa hänet vastaan tunnustaen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen" (23:39). Hän kokoaa kaikki kansat eteensä ja erottaa toiset toisista (25:31-32). Silloin ihmiselle on ainoa merkittävä asia se, että Jeesus tuntee ja tunnustaa hänet omakseen Isän edessä taivaassa (10:32).

3. JEESUKSEN SANOMA TAIVASTEN VALTAKUNNASTA

Matteuksen evankeliumille on luonteenomaista, että siinä on talletettu monia Jeesuksen puheita. Jeesuksen sanoja on kirjan jakeiden määrästä n. 60%, Markuksella vain 40%.

Keskeinen osa Jeesuksen puheista voidaan ryhmittää taivasten valtakunta-teeman ympärille. Tämä sanonta tulee esiin Jeesuksen puheissa 32 kertaa. Mitä Jeesus sillä tarkoittaa? Sitä on tulkittu monella tavalla.

1. Jeesus tarkoitti taivasten valtakunnalla vain iankaikkista elämää, joka alkaa Jeesukseen uskovan sydämessä jo täällä maan päällä. Se ei siis ole tässä maailmassa oleva näkyvä valtakunta, vaan uskoon liittyvä todellisuus, joka tuo mukanaan vanhurskauden, ilon ja rauhan (Room 14:17).

2. Toisen tulkinnan mukaan taivasten valtakunta toteutuu nimenomaan maan päällä. Jeesus käyttää sen luomisessa ihmisiä välikappaleinaan. Jumalan valtakunta on siellä, missä lähimmäisiä rakastetaan ja toimitaan niin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus alkaa toteutua.

3. Kolmannen tulkinnan mukaan taivasten valtakunta on vielä tänään salaisuus. Se on kyllä todellinen ja on sisäisesti uskovassa ihmisessä. Se on toisenlainen kuin ihmisten rakentamat valtakunnat. Se on jo läsnä ja kuitenkin se on myös edessäpäin oleva ja tuleva valtakunta. Se toteutuu tämän maan päällä eikä vain kerran iankaikkisessa elämässä. Tullessaan se ottaa hallintaansa koko maailman ja ihmiskunnan. Tämän valtakunnan hallitsijana on Jeesus kuninkaana. Siksi sitä on nimitetty messiaskuninkaan valtakunnaksi. Monet soveltavat tähän opetuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta (Ilm 20:1-6).

4. Keskeinen osa Jeesuksen ajan juutalaisista odotti Jumalan valtakunnan toteutumista maan päällä näkyvällä tavalla ja kaikilla elämän alueilla, siis myös poliittisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti. Valtakunnan keskuspaikkana maailmassa tulisi olemaan Jerusalem. Tänä odotus tulee lähelle edellä esitettyä kolmatta vaihtoehtoa. Jeesuksen puhe valtakunnasta, joka on sisäisesti häneen uskovien elämässä tuntui olevan syvässä ristiriidassa tämän juutalaisten odotuksen kanssa.

Jeesus opetti maan päällä toteutuvaa armon valtakuntaa. Tämä valtakunta on nyt Jeesuksen persoonassa ja opetuksessa murtautunut tähän aikaan. Elämämme sen valtakunnan jäseninä, jos elämme syntiemme anteeksisaamisen osallisuudessa. Kerran on täydellisenä toteutuva myös Kristuksen kirkkauden valtakunta. Jääköön meille avoimeksi kysymykseksi se, toteutuuko valtakunta näkyvällä tavalla tässä maailmassa vaiko vain iankaikkisessa elämässä, jossa on kokonaan uudet taivaat ja uusi maa.

MATTEUKSEN EVANKELIUMISSA ON VIISI SUURTA JEESUKSEN PITÄMÄÄ PUHETTA VALTAKUNNASTA.

3.1. Valtakunnan luonne ja elämä, vuorisaarna (Matt 5:1-7:29)

Vuorisaarna sisältää julistuksen valtakunnan oikeasta luonteesta ja elämästä. Se on maailmanhistorian valtavin puhe. Puhe pidettiin vuorella. Vuorella Jeesus myös kirkastui ja antoi lähetyskäskyn.

Vuorisaarnan tarkoitus
Vuorisaarna on kuin helminauha, jossa on kuusitoista kirkkaana helmenä loistavaa opetusta. Ne haastavat kuulijat oikeaan asenteeseen ja toimintaan. Ne asettavat meidät musertavan ehdottomuuden eteen. Niitä huolella lukiessa on pakko tunnustaa, ettemme pysty saavuttamaan eteemme asetettua oikean elämäntavan tavoitteita. Valtakunnan elämäntapa näyttää olevan täysin saavuttamattomissa.

Tällä puheellaan Jeesus osoittaakin kuinka mahdotonta ihmisen on omilla voimillaan, pyrkimyksillään ja teoillaan tavoitella Jumalan todellisen tahdon täyttämistä ja päästä Jumalan valtakuntaan. Jumalan edessä kelpaavat ja kestävät vain sellaiset asenteet ja teot, joissa olemme yhtä täydellisiä kuin "teidän taivaallinen Isänne on täydellinen" (Matt 5:48).

Kuka on valtakunnan kansalainen?

Puheen alussa Jeesus tervehtii ja onnittelee Jumalan valtakunnan kansalaisia moneen kertaan sanalla autuas (Matt 5:3-12). Samalla sanalla tervehdittiin muinaisia pyhiinvaeltajia, kun he saapuivat Jerusalemin temppeliin. Millainen onkaan se ihminen, joka on autuas Jeesuksen valtakunnassa? Tuntomerkit ovat yllättäviä: Ensimmäisenä on hengessään köyhä, niin köyhä, ettei voi tuoda hallitsijalleen muuta kuin oman täydellisen avuttomuutensa todellisen hyvän tekemiseen. Ei myöskään tarvitse pelätä olla murheellinen, murheellinen itsestänsä, saavuttamattomista tavoitteistaan, epätäydellisyydestään. Jumala on nimenomaan murheellisten lohduttaja (Jes 61:2-3).

Vaikka elämässä nöyryytetään, on pantava toivonsa kärsivällisesti Jumalaan, sillä nöyrät perivät maan (Ps 37:11). Vaikka nyt joudutaan näkemään nälkää ja janoa siitä, ettei tunneta Jumalaa niinkuin haluttaisiin, kerran vielä saadaan tuntea hänet täydellisesti (Ps 42:2-3). Sellainen on autuas, joka armahtaa toisia, kamppailee sydämensä puhtaudesta ja pyrkii rauhaan. Silloin ollaan oikealla tiellä, sillä tiellä, jolla nähdään Jumala ja ollaan todellisia Jumalan lapsia. On opittava iloitsemaan jopa silloin, kun joutuu kokemaan väärämielistä vastustusta.

Kansalaisen tehtävä

Valtakunnan kansalainen on aina Jeesukseen sitoutunut ihminen. Siksi hänellä on myös tehtävä tässä maailmassa (Matt 5:13-20). Hän on se, mitä Jumala antaa hänen olla - suola ja vuoren rinteellä näkyvä valaistu kaupunki, Jumalan todellisuus näkyy hänen elämästään. On tunnustettava avoimesti köyhyys, kun kysytään laatua ja saavutuksia. On uskallettava olla myös samaan aikaan autuas, koska on saanut kaiken lahjaksi ja armosta.

Kansalaisen elämäntapa
Jeesus ei tullut tekemään tyhjäksi lakia eikä hän anna rakkauden nimessä oikeutta Jumalan tahdon vastaiseen löyhään elämäntapaan (Matt 5:17-20). Siksi Jumalan valtakunnan kansalaisen on annettava viidennen (5:21-22) ja kuudennen käskyn (5:27-30) kaikessa terävyydessään valaista omaa elämäänsä. On muistettava, ettei mikään uhri, ei edes jäsenten menettäminen tässä elämässä ole mitään verrattuna siihen, että saavuttaa iankaikkisen elämän. On suostuttava näkemään avioliitto yhden miehen ja naisen elinikäisenä liittona, eikä saa hylätä puolisoaan muun kuin haureuden tähden (5:31-32).

On opeteltava aina puhumaan totuudellisesti, niin ettei tarvitse voimasanoillla vahvistaa puheita (Matt 5:33-37). On turvauduttava aina ja kaikessa yksin Herraan. Kohdeltiinpa valtakunnan kansalaista miten tahansa (5:38-42), hän ei itse maksa takaisin. Jumalan hyvyys opettaa olemaan hyvä niin pahoille kuin hyvillekin (5:43-48).

Miten lähestyä Jumalaa?
Uskonnon harjoittamiseen kuuluvat lahjojen antaminen, rukous ja paasto (Matt 6:1-8) eivät saa olla julkisia asioita, joilla tavoitellaan huomiota itselle. On varottava kiitoksen kipeyttä ja numeron tekemistä itsestä. On jaettava omastaan, mutta huomaamattomasti. On rukoiltava ja paastottava salaa, sillä Jumala kyllä näkee, ja se on tärkeintä.

Jeesus antoi myös avuksi suurenmoisen valtakunnan rukouksen, joka sisältää kaiken oleellisen (Matt 6:9-13). Koskaan ei Isä meidän rukouksen tuttu sisältö tarpeeksi muokkaa valtakunnan kansalaisen asenteita ja elämää. Siksi juuri tämän rukouksen tulisi olla kolme kertaa päivässä (Dan 6:11) tapahtuvan säännöllisen rukouksen keskeisenä sisältönä. On opittava myös päivittäin kestämään vaikeita lähimmäisiä (Matt 6:14-15).

Tärkeintä elämässä
Mihin ihminen kiinnittää sydämensä, se on hänen aarteensa (Matt 6:19-21). On mieletöntä sitoa itsensä sellaiseen, minkä koi ja ruoste tuhoaa ja jonka varkaat vievät. Tärkeintä on taivaallinen. On opittava arvioimaan kaikkea oikein ja luotettava yksin Jumalaan (6:22-24). Jumala on koko luomakunnan ylläpitäjä, joka jaksaa huolehtia niin taivaan linnuista kuin kedon kukista, miksi ei sitten yhdestä ihmisestä. Saa toimittaa työnsä vailla turhaa huolehtimista ja hermostumista. Kun asettaa kaikessa Jumalan asian ensimmäiseksi elämässä, saa todeta, että kaikki muukin tarpeellinen tulee sen mukana (6:25-34).

Arvostelukyky
Kun vaelletaan kohti valtakunnan täyttymystä, on tärkeää arvioida itseä ja lähimmäistä rehellisesti ja kypsästi. On huomattava ensin omat viat eikä kaivettava esiin lähimmäisen heikkouksia (Matt 7:1-5). Elämänsä kalleimpia löytöjä ei tule jakaa kenen kanssa tahansa (7:6). On varmaa, että Jumala antaa kaikenlaista hyvää sille, joka suostuu sitä häneltä pyytämään (7:7-11). Herra antaa ja siksi hänen omansakin voi antaa. Suhteessa lähimmäiseen pätee aina kultainen sääntö: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (7:12). Moni pitää tätä lausetta koko Vuorisaarnan ydinopetuksena suhteessa lähimmäisiin.

Tieltä voi eksyä
Jumalan valtakunnan tieltä voidaan eksyä. Lopulta on vain kaksi porttia ja kaksi tietä (Matt 7:13-14). Enemmistöä ei tule seurata, vaan valita harvojen tavoin elämään vievä tie. Tiellä on myös petollisia opastajia (7:15-23), joiden vääryyttä ja pahoja vaikutuksia ei millään huomata ennenkuin pitkän ajan kuluttua. Joskus kyllä lammas paljastuu sudeksi ja hedelmä kasvaa esiin. Mutta monet tekohurskaat Raamatun mukaiset sanat ja Jeesuksen nimessä tehdyt väärät ihmeteot saattavat jäädä paljastumatta (7:22). Vasta "se päivä", joka tulee, paljastaa väärät profeetat. Siihen asti eksytykset koettelevat tiellä vaeltajaa. Jos aiotaan päästä perille, on aina ja kaikessa oltava sidottuja Jeesuksen sanoihin, hänen opetukseensa (7:24-27). Vain se kestää, mikä perustuu häneen (1 Kor 3:10-11).

3.2. Valtakunnan lähetyspuhe (Matt 9:35-11:1)

Tehtävän antaminen
Sanoman Jumalan valtakunnasta on lähdettävä liikkeelle ja sanoman kautta valtakunta on saava uusia kansalaisia. Valtakunnan kuningas ei lähetä sotajoukkoja eikä enkeleitä valloittaman uusia sydämiä. Hän valitsee vain pienen joukon opetuslapsiaan, ne kaksitoista. Heidät mainitaan nimeltä. Jeesus rajaa kahdentoista tehtävät (Matt 10:5). Heidän tuli etsiä kadonneita lampaita (10:6). Heidän saarnassaan taivasten valtakunta tuli lähelle. Heidän tuli auttaa onnettomia (10:8a). Itsekin he olivat kaiken saaneet lahjaksi, siksi heidänkin tuli antaa kaikki lahjana (10:8b). He joutuivat lähtemään vailla mitään varustuksia. Heillä ei saanut olla kultaa, ei hopeaa, ei kuparia, ei laukkuja eikä ylimääräisiä vaatteita (10:9-10). Heidän tuli vain luottaa siihen, että saavat kaiken, mitä tarvitsevat, sillä "työmies on ruokansa ansainnut" (10:10).

Toimintatapa
Opetuslasten tuli etsiä avoimia sydämiä (Matt 10:11-15). Tärkeää oli myös tietää, että vastustus tuli olemaan ankaraa. Edessä olisi ruoskimisia ja oikeudenkäyntejä (10:17-18) ja jopa läheiset omaiset nousisivat vastaan (10:21,34-36). Evankeliumin julistajien osana oli olla lampaana susien keskellä. Se vaati viisautta ja vilpittömyyttä (10:16) ja sitä, ettei sokeasti luota ihmisiin (10:17). Väkivaltainen kuolema saattoi kohdata (10:21-22). Tehtävää ei saa jättää kesken, on oltava alati liikkeellä Ihmisen Pojan tulemukseen asti (10:23). Pelolle ei saa antaa valtaan, sillä "teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu " (10:30). On vain suostuttava ottamaan risti ja seurattava Jeesusta kaiken menettämisen uhallakin (10:39). Jokainen Jeesuksen seuraajalle tehty palvelus täällä ajassa huomataan taivaassa (10:40-42).

3.3. Vertauksia valtakunnasta (Matt 13:1-52)

Miten taivasten valtakunta toteutuu keskellämme? Jeesuksen seitsemän vertausta vastaavat tähän. Valtakunnan sanaa kylvetään. Ihmisten sydämet ottavat sen vastaan kovin eri tavoin (Matt 13:13). Tässä maailmassa valtakunnan vehnä ja vihamiehen rikkaruoho kasvavat yhdessä. Vasta korjuuaikana tapahtuu erottelu (13:30,41). Pieni voi kasvaa suureksi, kuten pienen pienestä siemenestä kasvaa 2-3 metrinen pensasmainen sinappikasvi (13:32) ja vähäinen hapate hapattaa jopa 100 hengen leipätaikinan (13:33).

Pellolla työskentelevä päivätyöläinen saattaa löytää sota-aikana sinne kaivetun rahakätkön ja kauppias basaarista kalliin helmen. He ovat valmiit todellisiin uhrauksiin saadakseen löytönsä omakseen (Matt 13:44-45). Jeesus on kuin aarre ja helmi. Mikä ilo onkaan löytää hänet. Mutta Jeesuskin iloitse, kun löytää meidät. Kuten suuri laahusnuotta vedetään rannalle ja kalat lajitellaan, niin myös valtakunnan suurena tilinteon päivänä erotetaan pahat vanhurskaista ja toiset heitetään tuliseen pätsiin (13:47-50). Tällaisen valtakunnan kuninkaan torjuivat epäuskonsa tähden Jeesuksen kotikaupungin asukkaat (13:53-58).

3.4. Yhteiselämää valtakunnan kansalaisena (Matt 18:1-35)

Matteuksen evankeliumin neljäs puhejakso keskittyy opetukseen taivasten valtakunnan kansalaisuudesta. Valtakunta saa muotonsa tässä ajassa Kristuksen seurakunnassa. Elämämme tärkein asia, tärkeämpi kuin käsi, jalka tai silmä (Matt 18:8-9), on pääsy taivasten valtakuntaan. Vain sellainen, joka suostuu tulemaan pieneksi, lapsen kaltaiseksi, osaa ottaa kaiken lahjana vastaan (18:2-4). Seurakunnassa pienin on suurin eikä yhtäkään pientä, vähäisintäkään tule halveksia (18:10) sillä Isä ei tahdo, että yksikään joutuu kadotukseen (18:14).

Emme voi seurakunnassa paeta kiusauksia ja lankeemuksia. Niiden täytyy tulla (Matt 18:7). Emme myöskään vältä ristiriitoja, mutta on pyrittävä selvittämään asiat seurakunnassa (18:15-17). Seurakunnalle Jeesus antoi myös oikeuden sitoa ja päästää (18:18, vk). Hän lupasi, että Isä aina kuulee, mitä seurakunta sopii ja rukoilee (18:19) ja että hän itse on aina läsnä pienimmänkin seurakunnan kokoontuessa (18:20). Seurakunnassa keskinäinen yhteys voi rakentua vain toistuvan, suorastaan loputtoman anteeksiantamuksen varaan. Siksi Jeesus kertoi vertauksen, jonka mukaan se, jota armo ei tee armolliseksi, joutuu omassa elämässään maksamaan kaiken kovimman mukaan (18:23-35).

3.5. Valtakunnan tulevaisuus (Matt 24:1-25:46)

Jeesus tulee
Jeesus vastaa opetuslastensa kiinnostukseen nähdä tulevaisuuteen. Tulevaisuus ei ole sattuman varassa vaan hänen käsissään. Edessä on ihmiskunnan ratkaisevin tapahtuma, Messiaan julkinen paluu ja tämän maailmanajan päättyminen. Silloin valtakunta toteutuu näkyvällä tavalla. Ihmisen Pojan tulemus on kuin yöllinen salamanleimahdus, siitä ei voi erehtyä (Matt 24:27). Taivaan voimat järkkyvät, aurinko, kuu ja tähdet pimenevät (24:29). Kauhun huuto täyttää ihmiset (24:30). Näkymätön tulee näkyväksi, iankaikkinen murtautuu ajallisuuteen.

Varo eksytyksiä

Ennen tätä kaiken mullistavaa maailmanhistorian taitekohtaa on Jeesuksen seuraajien erityisesti varottava harhauttavia eksytyksiä (Matt 24:4,5,11) ja herkkäuskoisuutta (24:23-26). Heidän on pysyttävä rauhallisina (24:6), oltava uskollisia julmaan marttyyrikuolemaan asti (24:9,10,13). Heillä on tärkeä tehtävä, on saarnattava evankeliumia kaikessa maailmassa, ja vasta sitten tulee loppu (24:14). Heidän on opittava tekemään oikeita johtopäätöksiä (24:32-33), hyväksyttävä tapahtumien arvoituksellisuus (24:36-41) ja oltava valmiina joka hetki (24:42-44).

Neljä vertausta loppua odotettaessa
Kiinnittääkseen opetuslastensa huomion kaikkein tärkeimpään lopun odotuksessa ja auttaakseen heitä selviämään mullistuksista Jeesus kertoi neljä vertausta. Kertomuksen uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija opettaa meitä täyttämään jokapäiväiset velvollisuutemme loppuun asti ja varomaan riitoja ja mukautumista ajan henkeen (Matt 24:45-51). Vertaus kymmenestä neitsyestä taas osoittaa, kuinka huomaamattomasti saattaa uupumus voittaa. Ratkaisevalla hetkellä emme olekaan valmiita laiminlyöntiemme tähden (25:1-13). Palvelijoille uskotut talentit osoittavat, että kunkin tulee kykyjensä mukaan tehdä uskollisesti työtä eikä antaa pelon lamauttaa (25:14-30). Kuva suuresta erottelusta (25:31-46) osoittaa, miten vaatimatonkin rakkaudellinen lähimmäisten palveleminen on se hyvä teko, jota ei unohdeta. Ajallisen elämän onni on toisen ihmisen palvelemisessa ja se muistetaan taivasten valtakunnan tullessa kirkkaudessaan.

4. SANOMA RISTINNAULITUSTA MESSIAASTA

Kuolema ristillä oli mitä häpeällisintä

Kaikki neljä evankeliumia sisältävät Jeesuksen opetuksia, ne kertovat Jeesuksen teoista, mutta keskittyvät Jeesuksen elämän viimeisiin tapahtumiin. Jeesuksen elämän huipputapahtuma onkin hänen kuolemansa. On laskettu, että evankeliumit sisältävät kuvauksia Jeesuksen elämästä vain noin 30 päivän ajalta (vrt. Joh 21:25). Eniten saamme tietoa hänen elämänsä kuudesta viimeisestä päivästä ja ylösnousemuspäivästä (Matt 21:1-28:15; Mark 11:1-16:20; Luuk 19:28-24:49; Joh 12:1-20:29). Pitkänperjantain tapahtumia voimme seurata miltei tunnin tarkkuudella. Tämäkin osoittaa meille, missä evankeliumien mukaan on Jeesuksen elämäntyön ydin ja miksi Jeesus tuli maailmaan.

Kuolema ristillä oli oman aikansa ihmisille mitä häpeällisin. Risti oli kapinoitsijoiden, orjien ja suurrikollisia julma mestaustapa. Se oli eräs tuskallisimmista kuolintavoista, mitä sen ajan ihminen saattoi keksiä. Rooman kuuluisin puhuja Cicero huudahti: "Jo tuo sanakin olkoon kaukana Rooman kansalaisista, ei vain heidän ruumiistaan, vaan myös heidän ajatuksistaan, silmistään ja korvistaan".

Evankeliumin täytyi kuulostaa täysin järjettömältä, sillä sehän sisälsi kutsun palvoa Jumalana sellaista juutalaista kapinoitsijaa, jonka roomalainen virkamies oli teloituttanut ristiinnaulitsemalla. Augustinus on tallettanut erään miehen saaman neuvon kristitystä vaimostaan: "Anna hänen jatkaa petollista haihatteluaan ja laulaa valitusvirttä jumalalle, joka kuoli itsepetoksessa, jonka tuomarit tuomitsivat, jonka tuomio oli oikea ja joka teloitettiin kaikkein pahimmalla kuolemalla".

Jumala näki kuitenkin hyväksi valita Poikansa sovitusuhrin kuolintavaksi mitä vastenmielisimmän mestauksen. Ainakin Jumala tällä tavoin samaistui kaikkein nujerretuimpaan ihmiseen. Sen alemmaksi ei kukaan voinut joutua.

Jeesuksen kärsimysilmoitukset
Jeesuksen matka kohti Jerusalemia ja ristiä alkoi Galileasta, oikeastaan jo Marian kohdusta (Matt 1:21). Hänen koko elämänsä oli ristin varjostamaa. Julkisen toimintansa alkupuolella Jeesus sanoi, että päivät tulevat, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin opetuslapset surevat ja paastoavat (9:15). Aikaisessa vaiheessa myös fariseukset alkoivat suunnitella Jeesuksen raivaamista pois tieltä (12:14).

Kun Jeesukselta vaadittiin selvää merkkiä hänen messiaanisuudestaan, hän vastasi puhumalla profeetta Joonaan merkistä. Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. "Niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä" (Matt 12:40; 16:4). Kaikki ei tule kuitenkaan päättymään Jeesuksen kuolemaan. Hän on totisesti nouseva ylös kuolleista. Evankeliumit kertovat Jeesuksen tuskallisesta kärsimyksestä ylösnousemuksen riemullisen tosiasian läpi. Siitä huolimatta ne keskittyvät kerronnassaan Jeesuksen kärsimyksen salaisuuteen.

Jeesus ilmoitti ensimmäisen kerran selvin sanoin edessä olevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan lähellä Hermonin vuorta. Matteus toteaa, että "tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon". Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista (Matt 16:21). Pietari torjui jyrkästi tällaiset Jeesuksen tulevaisuuden kaavailut ja näin tehdessään oli Saatanan puhetorvi (16:22-23; 17:22-23). Jeesus Jumalan Poikana oli tullut maailmaan kärsiäkseen. Ihmiset tulevat tekemään Ihmisen Pojalle, mitä tahtovat, kuten tekivät Johannes Kastajallekin (17:12). Jeesuksen tiesi ennakolta myös sen, että hänet surmataan ristiinnaulitsemalla (20:19; 26:2; 23:34). Se oli jotain erikoista, sillä juutalaiset rankaisivat kivittämällä kuten tapahtui Stefanukselle (Apt 7:58). Pyövelin miekka surmasi Johanneksen. Jeesus kuuluu ristille. Väkivaltaiseen kuolemaansa Jeesus viittaa myös vertauksessa viinitarhan omistajan pojasta, jonka vuokraajat surmasivat (Matt 21:38-39).

Jeesus sanoo suoraan, että hänen kärsimisensä, tapetuksi tulemisensa ja ylösnousemuksensa on Jumalan, ei ihmisten ajatus (Matt 16:23). Getsemanen rukoustaistelussa Pojan kärsimys Isän tahtomana tulee korostetusti esille (26:39,42). Vangitsijoiden tullessa hän olisi voinut pyytää avukseen Isältä enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä (Matt 26:53). Tähän aikaan tuota ehkä kolmen miljoonan asukkaan aluetta piti lujasti vallassaan yksi ainoa, kymmenes legioona. Siihen kuului 6000 miestä. Kuningasten kirjassa kerrotaan, kuinka yksi enkeli yhtenä yönä tuhosi yli 185 000 assyrialaista sotilasta (2 Kun 19:35).

Evankeliumit osoittavat kuinka yksityiskohtaisesti Jeesus näki, mikä häntä odotti. Jeesus sanoi naisen voidelleen hänet hautaamista varten (Matt 26:12). Jeesus mainitsi heidän syödessään yhden heistä kavaltavan hänet (26:21,24-25,50). Ehtoollista asettaessaan Jeesus sanoi maljassa olevan hänen verensä, joka vuodatetaan (26:28). Samana yönä paimen tullaan lyömään maahan, hän kuolee ja lampaat joutuvat hajalle (26:31-32). Getsemanessa Jeesus pyytää, että kärsimyksen malja menisi hänen ohitseen (26:39). Nukkuvat opetuslapset hän herättää sanoilla: "Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin" (26:45). Tulevaisuus oli hänen tiedossaan kuten ihmisten salaisimmatkin ajatukset (12:25).

Miksi Jeesuksen piti kärsiä?
Matteuksen evankeliumissa ei ole montakaan suoraa mainintaa siitä, miksi Jeesuksen piti kärsiä. Asia selviää meille Uuden testamentin kirjeissä, joista monia luettiin seurakunnissa ennen nykyisen muodon saaneita evankeliumeja. Varmaankin ensimmäisen sukupolven juutalaiset kristityt sovelsivat Jes 53:n sanoja Herran palvelijasta juuri Jeesuksen kärsimykseen.

Evankeliumin alussa tulee kuitenkin jo esiin Jeesuksen varsinainen tehtävä tässä maailmassa. Enkeli ilmoitti Joosefille, että Marian lapselle on annettava nimi Jeesus. Nimi merkitsee, että tämä pelastaa kansansa heidän synneistään (Matt 1:21). Jeesuksen tuloa valmistavan Johannes Kastajan herätykselle luonteenomainen piirre oli se, että kansa tunnusti syntinsä (3:6). Jeesus sanoi halvaantuneelle sanat, jotka vain Jumala voi sanoa sovitusuhria ennakoiden: "Sinun syntisi annetaan anteeksi" (9:2). Jeesuksen tehtävä on kutsua syntisiä eikä omasta mielestään hurskaita (9:13). Hän oli syntisten ystävä (11:19), joka on tullut etsimään ja pelastamaan juuri sitä, mikä on kadonnut (18:11). Taivaallinen Isä ei halua, että yksikään vähäisistä joutuisi hukkaan (18:14). Jesajan profetia mukaisesti Jeesus ei huuda eikä riitele, ei muserra murtunutta ruokoa eikä sammuta savuavaa lampunsydäntä (12:19-20).

Jeesuksen syvällinen opetus siitä, mikä varsinaisesti saastuttaa ihmisen, osoittaa syntien anteeksiantamuksen olevan ihmisen syvimmän tarpeen. Ulkopuoleltamme tuleva ei saastuta, vaan se, mikä lähtee sydämestä. Jokaisen ihmisen sydämestä lähtee tänäänkin pahoja ajatuksia, murhaa, aviorikoksia, siveettömyyttä, varkautta, vääriä todistuksia ja herjauksia (Matt 15:17-20). Siksi myös Matteuksen mukaan Kristuksen seurakunnan kallioperustaan kuuluu sekä sitoa että vapauttaa syntinen maan päällä ja se pätee myös taivaassa (16:19; 18:18; Joh 20:23).

Jeesus antoi henkensä lunnaiksi
Kahdessa kohtaa Matteuksen evankeliumia Jeesus mitä kirkkaimmin ilmoittaa kärsimisensä varsinaisen tarkoituksen. Jeesus sanoi, ettei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta (Matt 20:28). Siinä on ilmoitettu meille koko ristinsanoman ydin. Toisen kerran asia tulee kirkkaasti esiin tutuissa ehtoollisen asetussanoissa: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" (26:28). Siinä on iankaikkinen elämä ja autuus. Kristillinen seurakunta on voinut nähdä myös Juudaksen sanoissa "kavalsin viattoman veren" (27:4) viittauksen Jeesuksen virheettömänä uhrikaritsana (2 Moos 12:5). Temppelin väliverhon kahtia repeäminen (27:51) on tapahtuma, joka julistaa, että meillä on Jeesuksen veren kautta täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään (Hepr 10:19-20).

5. JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN JÄLKEISET ILMESTYKSET

Kaikki neljä evankeliumia kertovat pääsiäisaamun tapahtumien ydinasiat samansuuntaisesti. Yksityiskohdissa on silminnäkijöiden aidoista ja itsenäisistä kertomuksista johtuen moniakin eroja, joita emme ehkä koskaan pysty sovittamaan yhteen. Meille säilyneet kirjalliset todisteet ovat kaikki erittäin yksimielisiä varsinaisesta tapahtumasta: Jeesus on totisesti noussut ylös kuolleista.

Tapahtumien kulku
Tapahtumien kulku huhtikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 30 Jerusalemissa oli suunnilleen seuraava. Aamulla varhain muutamat naiset menivät Jeesuksen haudalle (Matt 28:1). Matteus kertoo maanjäristyksestä ja enkelistä, joka vieritti kiven haudan suulta (28:2). Naiset menivät sisälle hautaan näkemättä Jeesuksen ruumista (Mark 16:5-6; Luuk 24:3). He näkivät enkelin. Luukkaan mukaan enkeleitä oli kaksi. Enkeli kertoi, mitä Jeesukselle oli tapahtunut: "Hän on noussut kuolleista" (Matt 28:6). Naiset riensivät Jerusalemiin kertomaan opetuslapsille, jotka kuitenkin epäilivät (Luuk 24:9-11). Pietari ja Johannes riensivät haudalle ja totesivat sen tyhjäksi (Joh 20:5,8).

Jeesuksen ilmestymiset
Maria Magdalena palasi Pietarin ja Johanneksen jäljessä haudalle ja jäi sinne. Nyt Jeesus ilmestyi ensimmäisen kerran Marialle (Joh 20:11-18). Myöhemmin osa naisista palasi haudalle ja sieltä poistuessaan Jeesus ilmestyi myös heille (Matt 28:9-10). Aikaisemmin Matteus on kertonut haudalle asetetuista vartijoista (Matt 27:62-66). Juutalaiset lahjoivat vartijat kertomaan uskomatonta haudanryöstötarinaa (Matt 28:11-15).

Samana päivänä Jeesus ilmestyi Pietarille (Luuk 24:34), kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä (Luuk 24:13-32) ja myöhään illalla (Joh 20:19) muille opetuslapsille (Luuk 24:36-43). Tuomas ei ollut heidän seurassaan (Joh 20:24-25). Vasta kahdeksan päivänä perästä Jeesus ilmestyi uudelleen ja silloin Tuomas oli mukana (Joh 20:26-29). Jeesus oli ilmestynyt nyt kuusi kertaa ystävilleen.

Myöhemmin Jeesus ilmestyi seitsemälle opetuslapselleen Tiberianjärven rannalla (Joh 21:1-23). Paavali kertoo hänen ilmestyen enemmälle kuin viidelle sadalle opetuslapselle Galileassa (1 Kor 15:6). Hän ilmestyi myös veljelleen Jaakobille Jerusalemissa (1 Kor 15:7). Opetuslapset näkivät Öljymäellä hänen astuvan taivaaseen (Apt 1:3-12). Viimeisenä tällaisena ylösnousemusilmestyksenä UT mainitsee hänen ilmestymisestään Paavalille Damaskon portilla (1 Kor 15:8; Apt 9:3-6).

Ensimmäisen sukupolven kristityt olivat vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli ilmestynyt apostoleille ja että hän "monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa (Apt 1:3). Heidän oli yhtä vaikeaa tai helppoa luottaa apostolien todistukseen kuin meidänkin.

6. LÄHETYSTEHTÄVÄ

Kolme ensimmäisestä evankeliumia kertoo, kuinka Ylösnoussut antoi haastavan tehtävän seuraajilleen. Tämä tehtävä on vielä tänäänkin keskeneräinen.

Matteuksen evankeliumissa lähetyskäsky on kuin kuninkaan valtaistuimelle nousun julistus. Julistus tapahtui vuorella (Matt 28:16) kuten valtakunnan perustuslain antaminen (Matt 5:1) ja valtakunnan hallitsijan kirkastuminenkin (Matt 17:1). Hallitsija julkisti takaisinpaluuseensa asti voimassa olevan yksinkertaisen ja selvän hallitusohjelmansa. Jeesuksen julistus on täynnä voitonvarmuutta (Matt 28:16-20). Siinä soi riemullinen tunto, että kaikki valta taivaassa ja maan päällä on nyt Jeesuksen (Dan 7:14). Hän ei alista maailman kansoja väkivallalla, vaan kutsuu lähettiläittensä kautta kaikki kansat opetuslapsikseen. Kutsuun vastaanottaneet sidotaan näkyvällä tavalla kasteen kautta kolmiyhteiseen Jumalaan. Jeesuksen valtakunnassa hallitsee sana. Kaikki hänen sanansa ovat merkittäviä ja kaikkien on saatava kuulla ne ja opittava noudattamaan niitä. Tämä merkitsee valtavaa lähetystehtävää hänen seuraajilleen. Hän lupaakin olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.

Markuksen evankeliumi kertoo, että ylösnoussut Jeesus Kristus joutui vielä kerran moittimaan seuraajiaan sydämen kovuudesta ja epäuskosta (Mark 16:14). Kuitenkin Jeesus uskalsi antaa tälle vaatimattomalle joukolle tehtävän mennä kaikkialle maailmaan. Heidän sanomansa kaikille ihmisille tuli olla hyvä uutinen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (16:15). Usko Jeesukseen ja kasteen vastaanottaminen tulee pelastamaan kadotuksesta. Lähetystehtävään sisältyi myös lupaus, että Herra heidän kauttaan auttaa kärsiviä ja varjelee heitä vaaroilta, niin että tehtävä tulee suoritetuksi kävi yksityiselle Jeesuksen seuraajalle miten tahansa (16:17-18).

Luukkaan evankeliumin tallettama lähetyskäsky kasvaa esiin kirjoitusten ymmärtämisestä (Luuk 24:45-46). Kirjoitusten mukaisesti on saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista Jeesuksen nimessä. Saarnaamisen kohteena ovat kaikki kansat, mutta se on aloitettava Jerusalemista (24:47). Herran opetuslasten tuli olla todistajia ja lähteä liikkeelle Pyhän Hengen kannattelemana (24:48-49).

Johanneksen evankeliumissa on myös lähetyskäsky. Ylösnousemuksensa jälkeen antoi Jeesus lähetystehtävän perusteluiksi Jumalan teoista suurimman: "Isä on lähettänyt minut" (Joh 20:21). Ja niin kuin Isä lähetti, niin "lähetän minä teidät". Tämä on lähettämistä palvelemaan, vehnänjyvän kuolemantielle. Se on lähettinä olemista ylösnousemuksen aamuun asti.