Evankeliumi Markuksen mukaan

Olavi Peltola

JOHDANTO
Markuksen evankeliumi on lyhyin neljästä ja vain puolet Luukkaan evankeliumin pituudesta. Tätä evankeliumikirjaa pidetään nykyisin vanhimpana. Oletetaan, että Matteus ja Luukas ovat käyttäneet sitä eräänä lähteenään ja että Johannes tunsi sen. Vain neljä kohtaa evankeliumissa on sellaisia, joita ei ole mainittu muissa evankeliumeissa: Mark 4:26-29; 7:31-37; 8:22-26; 14:51-52.

Evankeliumin kirjoittaja ei paljasta itseään vaan keskittyy päähenkilöön - Jeesukseen. On kuitenkin arveltu, että kirjoittaja olisi Getsemanesta alastomana paennut nuorukainen (Mark 14:51). Kirkollinen perimätieto pitää tekijänä Johannes Markusta, jonka koti oli seurakunnan kokoontumispaikkana Jerusalemissa (Apt 12:12). Seuraamme tätä perimätietoa.

Markus oli voinut jo kodissaan nähdä läheltä apostolien elämää ja opetusta. Pietarin matkoilla hän oli ollut tulkkina. Tätä evankeliumia onkin nimitetty Pietarin evankeliumiksi (1 Piet 5:13). Todennäköisesti Johannes Markus oli Barnabaksen serkku (Kol 4:10), jonka kanssa Paavalilla oli ollut vaikeuksia (Apt 15:36-40). Markus oli elänyt vuosikymmeniä kirjoittamiensa tapahtumien synnyttämässä yhteisössä.

Markus kirjoitti evankeliuminsa Roomassa 60-luvulla, ehkä aikaisemminkin. Hänellä oli ollut käytettävään muistitietojen ohella kirjoitettuja tekstejä. Markus kärsi perimätiedon mukaan marttyyrikuoleman Egyptissä.

Markus loi tällä Jeesus-kirjallaan aivan uuden kirjallisuuslajin. Se ei ole elämänkerta eikä muistelmateos. Siinä ei esitetä kaikkea järjestyksessä. Siinä on monia arkisia yksityiskohtia, joiden täytyy olla peräisin silminnäkijöiltä (ks Mark 2:4; 4:37-38; 6:39; 7:33; 8:23-24; 14:54).

Evankeliumin kerronnan perustana ovat muutamaa vuosikymmeniä aikaisemmin sattuneet tapahtumat, jotka huipentuvat Jeesuksen kärsimyksiin. Muu kerronta on vain johdantoa siihen. Monet selittävät ovatkin pitäneet kirjalle luonteenomaisena kiireen tuntua. Siinä esiintyy 42 kertaa sana heti (KR 1938). Ikään kuin vauhdilla kuljetaan Jeesuksen seurassa Galileaa ristiin rastiin ja sitten kohti pääasiaa, Jerusalemia, ristin kuolemaa ja ylösnousemusta.

Markus kirjoitti pakanoille. Hän halusi todistaa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan pelastuksesta. Hän korostaa Jeesuksen parantavaa voimaa. Jeesuksen teot puhuvat, ei niinkään hänen opetuksensa. Kaikki, mitä Jeesus tekee on todellista ja elämänläheistä. Se palvelee kärsiviä ihmisiä.

Jeesuksen persoonan salaisuus
Keskeisenä kysymyksenä on Jeesuksen persoonan salaisuus. "Mikä mies tämä oikein on?" (Mark 4:41). Jeesus on tavallinen ihminen, Marian poika (6:3), jota omaiset tulivat hakemaan turvasäiliöön (3:21). Hänen katseensa saattoi olla vihainen ja murheellinen (3:5). Hän sääli ihmisiä (6:34; 8:2), hän väsyi ja nukkui kesken matkaa (4:38). Hän koki syvää tuskaa (14:34).

Kolmetoista kertaa Jeesus käyttää itsestään nimeä Ihmisen Poika (2:10,28; 8:38; 9:9,12,31; 10:33,45; 13:26; 14:21,41,62). Tämä ilmaisu juutalaisessa ympäristössä merkitsee jotain muuta kuin vain tavallinen ihminen (Dan 7:13, KR 1938). Jeesus on myös Jumala, Jumalan Poika (Mark 1:1,11,24; 3:11; 5:7; 13:32; 15:39). Tämän puolen olemuksestaan hän salaa. Hän on itse Jumalan valtakunnan salaisuus (4:11). Hän kieltää myös toistuvasti paljastamasta tätä salaisuutta (1:34,42; 3:12; 7:24,36; 8:30; 9:9,30). Markus mainitsee, etteivät edes opetuslapset ymmärtäneet, mitä Jeesus oikein tarkoitti (9:32, vrt. 4:13; 6:52; 7:18; 8:17; 8:33).

SISÄLTÖ
Kirjoittaja on tallentanut 92 erilaista tapahtumaa, keskustelua ja tilannetta Jeesuksen elämästä. Jokainen niistä valottaa omalla tavallaan Jeesuksen elämää, ja jokaisen kohdalla tulisi pysähtyä ja kysyä, mitä tämä kirkastaa meille Jeesuksesta.

Jaamme Markuksen evankeliumin kahdeksaan päälukuun. Alaotsikoissa on tapahtumia yhdistelty.

1. Jeesuksen toiminnan alku (Mark 1:1-3:35)
Evankeliumin otsikko ja Johannes Kastaja (1:1-8)
Jeesuksen kaste ja kiusaus (1:9-13)
Jeesus julistaa ja kutsuu ensimmäiset opetuslapset (1:14-20)
Jeesus Kapernaumissa ja parantumisihmeitä (1:21-45)
Jeesuksen varsinainen tehtävä:
julistus syntien anteeksiantamuksesta ja syntisten vastaanottaminen (2:1-22)
Sapatin herra (2:23-3:6)
Jeesuksen maine leviää, apostolien valinta (3:7-19)
Vastustus kasvaa (3:20-35).

2. Vertaukset Jumalan valtakunnasta (4:1-34)

3. Suuria ihmeitä (4:35-5:43)

4. Jeesus vaeltaa Galileassa ja lähiseudulla (6:1-8:26).
Kotikaupunki ja opetuslasten lähettäminen (6:1-13)
Johanneksen mestaus ja 5000 ruokkiminen (6:14-56)
Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt (7:1-23)
Ihmeitä pitkällä vaelluksella (7:24-8:26)

5. Matka Jerusalemiin (8:27-10:52)
Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi (8:27-9:1).
Kristuksen kirkastuminen (9:2-28)
Viimeisen kerran läpi Galilean (9:30-50)
Avioerosta (10:1-12)
Jeesus siunaa lapsia (10:13-16).
Aarre taivaassa (10:17-31)
" Antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (10:32-45)
Viimeinen parantumisihme (10:46-52)

6. Jeesuksen toiminta Jerusalemissa (11:1-12:44)
Tulo Jerusalemiin (11:1-26)
Kuulustelijoita (11:27-12:44)

7. Jeesus puhuu viimeisistä tapahtumista (13:1-37).
Lopunajan merkit (13:1-21)
Ihmisen Poika tulee suuressa voimassaan (13:24-32).
Valvokaa (13:33-37)

8. Jeesuksen kuolema (14:1-15:47)
Jeesusta palvotaan ja petetään (14:1-11).
Pääsisäisateria (14:12-25)
Jeesus rukoilee Getsemanessa (14:26-52).
Jeesus Suuren neuvoston edessä (14:53-72)
Jeesus Pilatuksen edessä (15:1-20)
Jeesuksen ristiinnaulitseminen (15:21-32)
Jeesuksen kuolema ja hautaaminen (15:33-47)

9. Jeesuksen ylösnousemuksen ihme ja lähetyskäsky (16:1-20)
Hauta oli tyhjä (16:1-4).
Enkelin sanoma (16:5-7)
Naisten neuvottomuus (16:8)
Markuksen evankeliumin päätös (16:9-20)
 

SANOMA
1. JEESUKSEN TOIMINNAN ALKU (Mark 1:1-3:35)

Evankeliumin otsikko ja Johannes Kastaja (Mark 1:1-8)

Markus haluaa välittää lukijoilleen sanoman kaikkein tärkeimmästä asiasta, mitä hän on kuullut. Se on evankeliumi, hyvä uutinen, ilosanoma, jonka sisältönä on yksi ainoa henkilö. Markus esittelee kolmella nimellä tämän henkilön. Jeesus on tavallinen juutalainen henkilönimi. On siis kysymys juutalaisesta miehestä. Kristus viittaa VT:n lupaamaan Messiaaseen, Jumalan voitelemaan pelastajakuninkaaseen. Nimitys Jumalan Poika viittaa taas henkilön jumaluuteen.

Jeesus ei tullut mielivaltaiseen aikaan (Mark 1:15; Gal 4:4). Hänellä oli edelläkävijä, autiomaan poika, Johannes. Johanneksen toiminnasta oli ennustettu VT:ssa (Mal 3:1; Jes 40:3). Hän oli se tuleva Elia (Mark 9:13), tienraivaaja ja väkevä herätyssaarnaaja. Hänen sanomansa ydin oli syntien anteeksiantamisessa. Ihmisten tuli nyt kääntyä ja ottaa kaste (Mark 1:4).

Evankeliumin alku vie meidän Jordanin laaksoon. Siellä Johannes kastoi. Hän oli vakuuttunut, että suuri mullistus oli aivan lähellä. Muutoksen tuojana oli henkilö, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Itse hän koki olevansa mitätön tuon tulevan rinnalla huolimatta kansansuosiostaan. Johanneksen toiminta-aika olikin lyhyt, sillä pian hän joutui vankilaan (Mark 1:14).

Jeesuksen kaste ja kiusaus (Mark 1:9-13)
Lopun aika alkoi, kun Jumala puuttui maailman historian kulkuun erityisellä tavalla. Se alkoi, kun Jeesus, se väkevämpi, tuli Nasaretista Johanneksen luo kastettavaksi. Taivaat repesivät kuten myöhemmin temppelin väliverho (Mark 15:38). Syntyi hetkeksi näköyhteys (Apt 7:56). Taivas on itseasiassa käsittämättömän lähellä. Me emme vain näe. Siellä, missä on Jeesus, siellä taivas avautuu, siellä Henki laskeutuu (Jes 42:1), siellä Jumala puhuu. Jumala ilmoitti nyt maailmalle Isän ja Pojan välisen ainutlaatuisen ja rakkauden täyttämän suhteen (Ps 2:7; Jes 42:1; 1 Moos 22:2). Kirjan otsikkona oleva ilmaus Jumalan Poika (Mark 1:1) saa nyt täsmällisen sisällön. Jeesus eroaa kaikista muista ihmistä, ja hänellä on ratkaiseva merkitys jokaisen ihmisen elämälle: "Kuulkaa häntä" (Mark 9:7). Pyhä, Kolmiyhteinen Jumala on ilmestynyt (kr. epifania).

Rehevän Jordanin jälkeen Jeesus joutui kuivan autiomaan koettelemuksiin (Mark 1:12-13, vrt. 5 Moos 8:2,15; 1 Moos 3:1; Ilm 12:9). Uuden alku oli avointa taistelua Saatanaa (kr. diabolos) vastaan. Evankeliumi kertoo 13 eri tilannetta tästä taistelusta. Joka kerran Jeesus voitti. Jeesus ei lähtenyt kansalliseen eikä sotilaalliseen taisteluun. Kansalliset johtajat ja Rooman legioonien mahti nujersivat hänet ristille ja juuri siellä Jeesus voitti Saatanan (Kol 2:14-15). Kiusausten ja koettelemusten keskellä enkelit pitivät hänestä huolta (Mark 1:13; Luuk 22:43).

Jeesus julistaa ja kutsuu ensimmäiset opetuslapset (Mark 1:14-20)
Johannes, Jordan ja autiomaa mainitaan vain lyhyesti ja pian ollaan Galileassa, "muukalaisten alueella" (Jes 8:23, Matt 4:15). Jumalan säätämä määräaika (kr. kairos) oli nyt tullut (Dan 9:24;, Gal 4:4). Omiatuntoja koskettava Jumalan antama sanoma lähti nopeasti liikkeelle. Valtakunta oli nyt lähellä. Se saapui Jeesuksen persoonassa, sanoissa ja teoissa, ja siksi tuli kääntyä, ottaa vastaan ja uskoa tämä hyvä sanoma.

Valtakunnan tuoja toimi määrätietoisesti ja kutsui vastustamattomalla arvovallallaan kaksi veljesparia Galileanjärven rannalta. Heti he jättivät kalastajan arkityöt ja seurasivat häntä (Mark 1:16-20). Hän kutsui heidät, ihmisten kalastamiseen (vrt. Matt 13:47-50).

Jeesus Kapernaumissa ja parantumisihmeitä (Mark 1:21-45)
Mikä ihmeellinen valta kuulijoitten mielestä olikaan annettu Jeesuksen sanoilla (Mark 1:22). Jumalan Pyhä pakotti arvovallallaan myös saastaiset henget tottelemaan (kr. sitoa eläimen turpa). Mitä Jeesus sanoi, se toteutui. Ihmiset olivat hämmästyneitä (1:27). Maine levisi. Vaikeuksissa olevat saivat apua niin kodeissa kuin kujillakin. Jeesuksen tuli sääli apua tarvitsevia eikä hän voinut olla auttamatta (1:40-41).

Jeesuksen kirkkaus oli sekä salattua että julkista. Ihmetekonsa Jeesus halusi pitää salassa (Mark 1:34, 44). Jeesus sääli ahdistettuja ihmisiä ja siksi hän auttoi parantamalla. Nämä teot käänsivät kuitenkin ihmisten huomion pois siitä asiasta, minkä tähden Jeesus oli tullut maailmaan (1 Tim 1:15). Evankeliumin saarnaaminen ja uskon syntyminen oli Jeesuksen toiminnan varsinainen tarkoitus (1:38). Spitaalisella oli sanan synnyttämä usko Jeesukseen jo ennen parantumisen kokemista (1:40). Tätä Jeesus odotti. Siksi hän halusi saarnata synagogissa kaikkialla Galileassa (1:39). Ihmetekojen synnyttämä kiinnostus pakotti hänet asumattomille seuduille (1:45) ja esti häntä julistamasta joissakin paikoissa.

Jeesuksen varsinainen tehtävä: julistus syntien anteeksiantamuksesta ja syntisten vastaanottaminen (Mark 2:1-22)
Pian alkoi paljastua ihmisille, ettei Jeesus ollut tavallinen ihmeparantaja. Saastaisen hengen vallassa olevan huuto oli jo ilmaissut jotain: "Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan pyhä" (Mark 1:24). Palattuaan Kapernaumiin Jeesus kohtasi luokseen kannetun halvantuneen, jolloin näemme, mitä Jeesus piti ruumiillista terveyttä tärkeämpänä. Hän sanoi sellaista, jonka sanomiseen yksin Jumalalla on oikeus: "Sinun syntisi annetaan anteeksi" (Mark 2:5). Mitä Jeesus sanoi, se myös tapahtui. Mutta missä olivat Jumalan lain vaatima uhri, veri ja pappi (3 Moos 16:30)? Tämä nostatti rajun vastustuksen. Sairaita pystyivät parantamaan ihmisetkin. Syntejä voi antaa anteeksi vain Jumala eikä hänkään ilman sovitusta. "Hän herjaa Jumalaa" (Mark 2:7).

Markuksen sanoma on, että Jeesus onkin se Danielin näkemä IHMISEN POIKA (Dan 7:14, KR 1938), jolla on jumalallinen valta (Mark 2:10). Hänellä on ainutlaatuinen valta antaa syntejä anteeksi, mutta valta myös parantaa halvaantuneet. "Tällaista emme ole ikinä nähneet" (2:12). Usko on pyrkimistä Jeesuksen luo kaikista esteistä huolimatta (2:4-5)

Anteeksiantamuksen valta antoi Jeesukselle mahdollisuuden kutsua opetuslapsekseen tulliasemalla istuvan, likaiseen taloudelliseen yhteistyöhön suostuneen publikaanin, Leevin (Mark 2:13-14). Siltä perustalta Jeesus saattoi myös syödä syntisten kanssa vastoin hyväksyttyjä tapoja (2:15-16). Jeesus ei hävennyt kutsua heikkoja, puutteellisia ja syntisiä (2:17). Joka ei tarvinnut anteeksiantamusta, ei kuullut Jeesuksen kutsua.

Anteeksiantamuksen tähden Jeesuksen seuraajien ei tarvinnut paastota vaan iloita. Jeesuksen seurassa oli hääjuhlan tuntu (Mark 2:19). Tosin ilo oli vain tänään, sillä jo huomenna nousisi risti (2:20). Jeesuksessa on tullut maailmaan jotain ratkaisevan uutta, jotain joka repii ja pakahduttaa vanhan (2:21-22). Tätä uutta ei voi panna lain vanhoihin kaavoihin.

Sapatin Herra (Mark 2:23-3:6)
Ihmisen Poikana Jeesus uskalsi sanoa olevansa sapatin Herra (Mark 2:28). Hän määrittelee, mitä varten sapatti on asetettu. Näin Jeesus korotti itsensä lain ainoaksi oikeaksi tulkitsijaksi. Hän joutui ehdottomaan ristiriitaan lakia ja sapattia suuresti kunnioittavien fariseusten kanssa kuten oli joutunut jo lainopettajien kanssa (2:7,16). Ristiriitaa kärjisti se, että Jeesus aivankuin uhmaten auttoi sairasta eli teki työtä sapattina (vrt. 2 Moos 31:14).

Tämä oli Jeesuksen viimeinen "paha teko". Nyt minkäänlainen sovittelu ei ollut enää mahdollinen. Heti alkoivat neuvottelut Jeesuksen pois raivaamisesta. Se oli kyllä oikein sapattinakin (Mark 3:5-6). Ristin varjo jo näkyi. Vastustus Jeesuksen persoonaa kohtaan oli yhä syvempää. Hänet hylättiin lopullisesti. Sama asenne on jatkunut juutalaisuudessa meidän aikaamme asti. Jeesus näki oman kansansa johtajien vuosituhantisen vastustuksen ja hänen silmissään hehkui viha ja murhe ihmisten sydämen täydellisestä kovuudesta.

Jeesuksen maine leviää, apostolien valinta (Mark 3:7-19)
Yhä suuremmat joukot olivat liikkeellä. Vielä oli ulkonaisen menestyksen aika. Laajeneva toiminta vaati uusia työntekijöitä ja tehtävien jakoa. Jeesus itse ei aikonutkaan tehdä kaikkea. Ja niin hän kutsui ja "asetti" (Mark 3:14, KR 1938) nimetyt kaksitoista ensin olemaan hänen kanssaan ja perehtymään hänen toimintaansa ja sanoihinsa. Vasta sitten lähetti heidät saarnaamaan.

Vastustus kasvaa, omaisetkin ovat neuvottomia (Mark 3:20-35)
Oli todella nöyryyttävää, että Jeesuksen omaiset halusivat ottaa hänet huostaansa. He luulivat, ettei Jeesus enää ollut oma itsensä, vaan oli poissa tolaltaan (Mark 3:21). Hänhän oli väittänyt olevansa jopa sapatin herra. Vielä raskaamman syytöksen esittivät Jerusalemista tulleet asiantuntijat: "Itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa" (3:22). Joka käy taisteluun pahuuden valtoja vastaan, saa pian kuulla itse olevansa pahuuden vallassa. Jeesus torjuu syytökset ja kokee omaisinaan kaikki ne, jotka tekevät Jumalan tahdon ja uskovat häneen (3:35, vrt. Joh 6:29).

Jeesus on kohtasi ympärillään sellaista ehdotonta vihamielisyyttä, jonka valtaan antautunut ei koskaan halua muuttaa vihamielistä asennettaan. Se on synti Pyhää Henkeä vastaan.

2. VERTAUKSET JUMALAN VALTAKUNNASTA (Mark 4:1-41)

Markuksen tallettama Jeesuksen venesaarna sisältää monia unohtumattomia kuvia Jumalan valtakunnan salaisuudesta (Mark 4:11). Salaisuus on itse Jeesuksen persoona. Hän on sekä kylväjä, siemen että kasvun antaja. Hän tuntee sydämemme maaperän ja näkee vaivaa hedelmättömimmänkin kohdalla (4:3-20). Hän on se lamppu, jonka tulisi lampunjalassa valaista niin omaa elämäämme kuin maailmaa (4:21-23). Hän vapauttaa meidät luottamaan sanan kasvuvoimaan, vaikka emme tiedä miten kasvu tapahtuu. Tärkeää on vain antaa Jeesukselle sijaa ja olla uskollisia vähässä. Hän myös korjaa sadon emme me itse (4:26-29). Hän on se pienen pieni sinapinsiemen, joka kasvaa kaikkiin kansoihin ulottuvaksi Jumalan valtakunnaksi (4:31-32).

Opetuspäivän ilta päättyi venematkaan, jolloin Jeesus nukkui ja myrsky yllätti. Tilanne haastaa meitä kysymään, miksi annamme pelolle vallan ja miksi meidän on niin vaikea uskoa Jeesukseen (Mark 4:40)? Hän hallitsee tilanteen silloinkin, kun koemme, että hän nukkuu ja me hukumme. Oleellista on vain se, että olemme samassa veneessä. Genetsaretilla tapahtui ihme ja tuuli ja meri tottelivat Jeesuksen nuhtelua. Opetuslapset tekivät tämän nähdessään sen kysymyksen, johon koko evankeliumi pyrkii vastaamaan: "MIKÄ MIES TÄMÄ OIKEIN ON?" (4:41).

3. SUURIA IHMEITÄ (Mark 4:35-5:43)

Järven toisella rannalla, pakanain alueella, odotti raivoisa sairas, jota kukaan ei voinut kahlehtia (Mark 5:3). Tämä tunsi jo kaukaa Jeesuksen, tuli juosten ja heittäytyi maahan hänen eteensä ja tunnusti kovalla äänellä kaikkien kuullen sen, minkä kovin harvat terveet uskalsivat tunnustaa: "Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika" (5:7). Vain itsehillintänsä menettänyt ja kaikki siteet särkenyt saattoi huutaa julki totuuden Jeesuksen jumaluudesta ja ehdottomasta herruudesta. Jeesuksen apu miehelle merkitsi eräille muille suuria taloudellisia menetyksiä (5:13). Siat olivat arvokkaampia kuin Herran armotyöt ja ihmisen parantuminen. Jeesuksen herruus ei vastannut ihmisten toiveita. Siksi Jeesus karkotettiin. Parantunut itse ei ollut epätietoinen siitä, kuka oli armossaan tehnyt hänelle suuren teon, ja Jeesusta hän julisti rohkeasti nyt terveenäkin (5:19-20).

Palattuaan takaisin Jeesusta odottivat kuolemaisillaan olevan tytön onneton isä ja paljon kärsinyt nainen (Mark 5:25-34). Molemmat olivat kuulleet Jeesuksesta ja uskoivat häneen. Nainen sai rauhan ja tyttö kuuli läpi kuoleman unen Jeesuksen sanat: "Talita kuum!" (5:35-43).

4. JEESUS VAELTAA GALILEASSA JA LÄHISEUDULLA (Mark 6:1-8:26)

Kotikaupunki ja opetuslasten lähettäminen (Mark 6:1-13)
Nyt tuli vanhan kotikaupungin, Nasaretin vuoro (Mark 6:1). Arvostelu siellä oli murskaava. Jeesus ei voinut olla heidän mielestään mitään. Hehän olivat vuosikymmeniä tunteneet hänet vain tavallisena rakennusmiehenä ja hänen äitinsä, veljensä ja sisarensa asuivat edelleenkin heidän keskuudessaan (6:2). Olivathan lähiomaisetkin epäilleet Jeesusta (3:31). Ilmapiiri oli tukahduttava, vaikka nasaretilaiset eivät voineet kiistää Jeesuksen viisautta ja voimatekoja. He väheksyivät, torjuivat ja jäivät epäuskon valtaan suhteessaan Jeesukseen. Jeesus ei enää koskaan palannut kotikaupunkiinsa.

Vaellus jatkui ja Jeesus lähetti ne kaksitoista pareittain liikkeelle (Mark 6:7). Lähetetyillä oli menestystä.

Johanneksen mestaus ja 5000 ruokkiminen (Mark 6:14-56)
Liikkeelle lähti kauhistuttava uutinen. Tähän asti kasvaneen kansanliikkeen ensimmäinen johtaja, Johannes Kastaja, oli joutunut hallitsijan vihoihin ja mestattu (Mark 6:14-29). Jeesus kutsui työtoverinsa yksinäisyyteen levähtämään (6:31). Jälleen näkyi ristin varjo - sama osa oli Johanneksella niin myös Ihmisen Pojallakin.

Levähdyspaikasta tuli uuden menestyksen ja viidentuhannen miehen ruokkimisihmeen paikka. Kaikki on Jeesukselle mahdollista. Yöllä Jeesus käveli myrskyävän järven päällä - sekin totteli häntä. Se mitä Jeesus todella antaa tulee kuitenkin esiin hänen sanoissaan kauhistuneille opetuslapsille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen, älkää peljätkö" (Mark 6:50, KR 1938). Kuinka suurena rohkaisuna nämä sanat ovatkaan olleet aikojen kuluessa pelon valtaan joutuneille.

Jeesuksen rohkaisun ydin ovat nuo mitä tärkeimmät itsetunnustuksen sanat: MINÄ OLEN (kr. ego eimi) (vrt. 2 Moos 3:14; Joh 6:48; 8:12,58; 10:11; 11:25). Siinä Jeesus väittää, että hän on Jumala (Jahve). Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan eivätkä he tajunneet mistä oikein on kysymys (Mark 6:51). Se oli heille liian suurta, liian pienessä. Kaiken aikaan Markus kuitenkin kertoo, miten ihmeellinen Jeesuksen persoona oli. Hän veti puoleensa ja kaikki saivat avun (6:53-56).

Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt (Mark 7:1-23)
Taivaan rannalle alkoi kuitenkin keräytyä pilviä. Kaikki eivät suinkaan olleet ihastuneita Jeesukseen tapaan toimia eikä hänen opetuksensa sisältöön. Jeesus salli seuraajiensa toimia arjessa vastoin yleisesti hyväksyttyjä hengellisiä tapoja. Opetuslapset eivät noudattaneet puhdistavia pesuja (Mark 7:2) eivätkä siis vaeltaneet oikein (7:5, KR 1938). Jeesus muutti tätä koskevan kritiikin vastakysymykseksi ja osoitti, että hurskailla perinnäissäännöillä pystytään taitavasti tekemään tyhjäksi Jumalan käskyt (7:9) ja Jumalan sanan (7:13).

Jeesus paljasti jumalallisella terävänäköisyydellä hurskaimmankin ihmisen todellisen sisimmän. "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi..." (Mark 7:21-22). Tässä on jokaisen ihmisen syvin ja varsinainen ongelma. Tätä ongelmaa ei selvitetä käsien pesulla. Pikkulakeja ihminen kyllä pystyy noudattamaan, mutta sellainen tekee hänestä helposti ulkokultaisen. Hän välttyy kohtaamasta varsinaista sydämensä pohjalla olevaa syntisyyttään, jonka Jumalan todellinen laki paljastaa hänelle. Tässä on kaiken inhimillisen elämän kurjuuden lähde. Paha ei tule ihmiseen vain ulkoapäin ja siksi siitä ei selvitä vain ulkonaisia tapoja muuttamalla. Tästä totuudesta myöhempi kristikunta on käyttänyt sanontaa perisynti. Perisynti on "voittamaton synti" niin kauan kuin ihminen elää tässä ruumiissa. Siksi anteeksiantamuksen on oltava jokahetkistä.

Ihmeitä pitkällä vaelluksella (Mark 7:24-8:26)
Jeesuksen vaellus jatkui, nyt kohti pohjoista. Hän liikkui Tyroksen alueella. Sieltä hänet löysi foinikialainen nainen, joka peräänantamattomalla "penikka-uskollaan" on tullut meille esikuvaksi (Mark 7:25-30). Tultuaan takaisin Galileanjärven äärelle Jeesus teki ihmeen ja paransi kuuromykän. Jeesus lausui sanan, joka arameankielisenä on säilynyt: "Effata", aukene (7:32-37). Näin hän antaa luottamusta siihen, että Herra vielä avaa sen, minkä nyt koemme suljetuksi. Siellä hän myös ruokki jo toisen kerran tuhansia muutamalla leivällä (8:1-9). Nytkään opetuslapset eivät pystyneet ymmärtämään Jeesuksen ihmetekoja oikein (8:17-18).

Jälkeenpäin kristillinen kirkko on ehtoollisen yhteydessä muistellut juuri Jeesuksen ruokkimisihmeitä. Niin vähäinen ja pieni voi Jeesuksen kädestä otettuna antaa elämän niin monille ja niin ihmeellisesti. Sen sijaan Jeesuksen vastustajat eivät nähneet eivätkä kuulleet Jeesuksessa teoissa ja sanoissa vähäisintäkään merkkiä Jumalan todellisuudesta (Mark 8:11-13).

Betsaidassa Jeesus paransi sokean hyvin henkilökohtaisella tavalla vaivaa nähden ja aikaa käyttäen. Hän otti miestä kädestä, talutti kylän ulkopuolelle, sylkäisi silmiin ja pani kätensä miehen päälle. Kun mies ei vieläkään nähnyt selvästi, Jeesus ei syyttänyt epäuskosta, vaan pani kätensä miehen silmille. Nyt mies parani täysin (Mark 8:22-26).

5. MATKA JERUSALEMIIN (Mark 8:27-10:52)

Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi (Mark 8:27-9:1)
Vaellus jatkui jälleen kohti pohjoista. Tiellä Jeesus otti esille kaikkein tärkeimmän häntä koskevan asian: "Kuka minä teidän mielestänne olen"? Pietari vastasi koko joukon puolesta rohkeasti: "Sinä olet Messias" (Mark 8:29), Jumalan vuosituhantisen lupausten täyttymys. Tämän avoimen uskontunnustuksen jälkeen Jeesus puhui sellaista, joka ei ollenkaan sopinut opetuslasten omaksumaan voitolliseen poliittiseen messiaskuvaan. Ihmisen Pojan täytyisi näet kärsiä paljon ja hänet surmattaisiin (8:31). Mutta tällaiseen kärsivän palvelijan kaltaiseen ja häviöön joutuvaan Messiaaseen ole mitään järkeä uskoa ja vielä vähemmän sitoa elämäänsä. Pietari suorasukaisesti nuhtelikin Jeesusta kärsimyspuheista (8:32).

Jumalan suunnitelma oli kuitenkin toinen kuin ihmisten mielikuva Jumalan suunnitelmasta (Mark 8:33). Siksi Pietari oli kavahtaessaan ristin tietä Saatanan asialla (vrt. Matt 4:10). Kuitenkin hän oli juuri tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi! Tie Jeesuksen askelissa on pelastukseen vievä tie, mutta se on nyt kärsimyksen tie ja hänen seuraajiensa on oltava valmiit kadottamaan elämässään kaikkensa (Mark 8:35). Sillä mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa (8:36; Ps 49:8-10). Jumalan valtakunta tulee voimassaan (Mark 9:1) vasta ruumiin ylösnousemuksessa. Jeesuksen eräät silloiset kuulijat saivat omin silmin nähdä ennen kuolemaansa Jeesuksen ylösnousemuksen takuuna yleisestä ylösnousemuksesta ja Jumalan valtakunnan voitosta.

Kristuksen kirkastuminen (Mark 9:2-28)
Palvelu pohjoisessa alkoi olla lopullaan. Hermonin rinteellä tapahtui silloin jotain valtavaa. Jeesuksen ulkomuoto muuttui ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa. Kolme opetuslasta näkivät jotain hänen taivaallisesta suuruudestaan. Pietari sanoi sanat, johon jokainen Jeesusta lähelle päässyt voi yhtyä: "Meidän on tässä hyvä olla" (Mark 9:5, KR 1938) ja samalla hän kuitenkin oli peloissaan. Jumala oli läsnä ja jälleen kuului taivaasta majesteetillinen ääni, joka vakuutti, että Jeesus on "minun rakas Poikani" (9:7).

Yhtäkkiä kaikki näkyvä ihmeellinen oli poissa. Oli vain yksin Jeesus ja usko häneen (Mark 9:8). Alas tultaessa Jeesus puhui kuolleista nousemisestaan ja jälleen kärsimyksistään (9:9,12). Laaksossa oli vastassa nolostunut tilanne. Epäusko teki kaikki avuttomaksi (9:16-24). Vasta Jeesuksen tulo muutti kaiken. Poika parani ja isä sai avun epäuskoonsa ja toivottomuuteensa (9:25-27). Usko on luottamusta epäilyksen tunteista huolimatta.

Viimeisen kerran läpi Galilean (Mark 9:30-50)
Jeesus ilmoitti kolmannen kerran kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan (Mark 9:31). Opetuslasten piti nyt tietää, miten kohden he olivat matkalla, ja kuitenkaan he eivät ymmärtäneet ristin tietä (9:32).

Vielä kerran Jeesus kävi kotikaupungissaan Kapernaumissa. Hän opetti tärkeitä asioita opetuslasten keskinäisistä suhteista. Suurin on se, joka palvelee (Mark 9:34-35). Juuri pienessä ja avuttomassa Jeesus kohtaa meidät (9:36-37). Vaarana on usein ahdasmielisyys. Ei suvaita sitä, joka ei ole juuri meidän joukossamme (9:38-41). Jeesus ennustaa, että uskovia vietellään, tiellemme asetetaan kompastuskiviä, jotta luopuisimme uskosta. Mutta: myllynkivi kaulaan sille, joka houkuttelee vähäisintäkin uskovaa pois uskosta (9:42-48)! Usko Jeesukseen on niin suunnattoman arvokasta, ettei mikään ajallinen menetys ole mitään sen rinnalla (9:3-48). Uskovan on jouduttava koetusten tuleen. Vain siinä suola pysyy suolana. Voi uskovaa, joka vaatii itselleen mukavaa elämää! Voi suolan nimeä kantavaa mauttomuutta ja ryhdittömyyttä! Kirpeä suolaisuus ei kuitenkaan anna lupaa riidoille, vaan tavoitteena on elää sovussa (9:49-50).

Avioero (Mark 10:1-12)
Jeesuksen opetukset jatkuivat matkalla kohti Jerusalemia. Avioeroero oli silloinkin vaikea ongelma. Jeesus sanoi rohkeasti, että Mooseksen säädökset kuvastavat ihmisten sydämen kovuutta (Mark 10:5). Luomiseen perustuvan elämänjärjestyksen tarkoitus kuitenkin on, että "nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi" (10:8) ja "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (10:9). Alunperin avioliitto on rakastavan Jumalan asettama miehen ja naisen elinikäinen liitto. Siksi puolisostaan eroaminen ja toisen kanssa naimisiin meneminen on aviorikos (10:10-12, vrt. Mal 2:16).

Jeesus siunaa lapsia (10:13-16)
Missä Jeesus on, siellä on myös Jumalan valtakunta. Jeesuksen luokse tuleminen on valtakuntaan tulemista. Lapset osaavat tulla, kun äidit tuovat. Lapset ottavat vastaan, kun heille tarjotaan lahjaksi hyvää. Jeesuksen kosketus, hänen sylinsä ja hänen siunauksensa ovat parasta, mitä lapset voivat saada. Sen Jeesus antaa vaatimatta lasta ensin tulemaan ymmärtäväksi aikuiseksi. On vain vietävä lapset lähelle Vapahtajaa. Älköön siis estettäkö lapsia tulemasta Jeesuksen tykö, ja lapset olkoot esikuvina siitä, miten otetaan vastaan Jumalan lahjat (Mark 10:13-16).

Aarre taivaassa (Mark 10:17-31)
Mies ryntäsi Jeesuksen eteen, polvistui ja pyysi apua sielunsa hätään. Iankaikkiseen elämään pääseminen ei ole kenellekään itsestään selvää, mutta harva kysyy tietä (Ps 139:23-24). Tällaista kysyjää Jeesus erityisesti rakasti (Mark 10:21). Jeesus paljasti miehen sitoutuneen omaan onnistuneeseen elämäänsä ja omaisuuteen. Hän luotti niihin enemmän kuin ainoaan hyvään Jumalaan (10:23). Hän oli ensimmäisen käskyn rikkoja. Hän ei halunnut, että hänen aarteensa olisi taivaassa (10:21). Mies ei kuitenkaan nähnyt eikä hyväksynyt tätä varsinaiseksi ongelmakseen. Hän lähti pois pettyneenä.

Iankaikkinen elämä on Jeesuksen seuraamista (Mark 10:21b). Tämä Jeesuksen seuraaminen oli miehestä liian kova vaatimus. Ihmisen on mahdotonta pelastua omin neuvoin ja teoin. Ei kameli pääse läpi neulansilmän. Pelastuksen ihmeen voi vain Jumala tehdä (10:26-27). Seuratessamme Jeesusta joudumme ajallaan ja tavallaan luopumaan kaikesta, ja kuitenkin saamme myös satakertaisesti seurakunnan yhteydessä jo tässä ajassa vainoistakin huolimatta ja tulevassa iankaikkisen elämän (10:28-30).

"Antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark 10:32-45)
Jeesus kulki määrätietoisesti muiden edellä kohti Jerusalemia ja jälleen puhui kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan (Mark 10:32-34). Opetuslapset olivat kuninkaallisen messiasromantiikan lumoissa ja halusivat itselleen johtajanpaikkoja Jeesuksen vierellä (10:37). He eivät vieläkään ymmärtäneet Jeesuksen toisenlaista messiaanisuutta, jossa "ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien edestä" (10:45; Jes 53:11-12). Sellainen oli kuitenkin Jeesus Nasaretilainen ja tämän tähden hän oli tullut.

Viimeinen parantumisihme (Mark 10:46-52)
Sokea kerjäläinen Bartimaios oli viimeinen, joka sai ihmeellisen avun ruumiilliseen hätäänsä. Hänelle oli kerrottu Jeesuksesta ja luottamus sanaan oli syntynyt hänen sydämessään. Siksi hän huusi ja "huusi entistä kovemmin" sitä rukousta, joka aina ollut avuttoman ihmisen ainoa rukous: "Jeesus, armahda minua" (Mark 10:47-48). Huuto todisti, että Messias, Daavidin poika oli tullut. Herra aina kuulee tämän huudon ja auttaa ajallaan ja tavallaan. Minkä tunnustuksen Jeesus jälleen antoikaan avuttoman hätähuudolle: "Uskosi on pelastanut sinut" (10:52).

6. JEESUKSEN TOIMINTA JERUSALEMISSA (Mark 11:1-12:44)

Tulo Jerusalemiin (Mark 11:1-25)
Messiaaninen kuningas saapuu Jerusalemiin. Jo rabbit olivat opettaneet, että Messias tulee köyhänä ja aasilla ratsastaen, jos kansa on ollut syntinen. Niin nyt tapahtui ja samalla täyttyi Sakarjan profetia (Sak 9:9). "Isämme Daavidin valtakunta" (Mark 11:10) ilmestyi nyt vaatimattomassa ratsastajassa ja kansa huusi riemuhuutoa kuninkaalle (Ps 118:26). Mutta tapahtumat eivät lähteneetkään vyöryen liikkeelle. Jeesus vain katseli kaikkea temppelissä ja palasi myöhään Betaniaan (Mark 11:11). Seuraavana päivänä jotakin kuitenkin tapahtui. Ensin Jeesus lausui hedelmättömälle viikunapuulle tuhon sanat (11:14; Miik 7:1). Sitten hän puhdisti temppelin (Mark 11:15-17; Mal 3:1). Jeesus oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen ja vihamielisyys kasvoi (Mark 11:18). Kolmannen päivän aamuna opetuslapset näkivät viikunapuun kuivettuneen, ja Jeesus opetti heille uskon voimaa ja salaisuutta (11:22-25).

Kuulustelijoita (Mark 11:27-12:44)
Temppelissä Jeesus joutui Suuren neuvoston (Mark 12:12) edustajien kuulusteluun omista valtuuksistaan (11:28). Samaa häneltä oli jo kysytty Galileassa (2:6-10). Luuliko Jeesus todella olevansa Jumalan lähettämä? Jeesusta ei saatu sanoistaan ansaan. Sen sijaan hän sai tilaisuuden kertoa viinitarhan omistajasta ja vuokraajista, jotka surmasivat omistajan ainoan rakkaan pojan (12:6-7). Tämä sana sattui kuulustelijoihin (12:12).

Seuraavat kuulustelijat olivat fariseuksia ja herodilaisia. Hekään eivät saaneet Jeesusta poliittiseen ansaan. Jeesus ei puhunut varomattomasti (Mark 12:13-17). Kolmas kuulustelijajoukko edusti saddukeuksia. Nytkin Jeesus sai mahdollisuuden opettaa uutta ja mullistavaa ylösnousemuksesta. Ylösnousemus ei ole ajallisen elämän kaltaista (12:25). Vain kirjoitusten ja Jumalan voiman tunteminen pitää oikealla tiellä (12:24). Jumala on elävien Jumala (12:27).

Lainopettajaa poltti kysymys lain tärkeimmästä käskystä. Jälleen Jeesus sai mahdollisuuden opettaa unohtumattomalla tavalla. Vastaus on rakkauden kaksoiskäsky (Mark 12:29-31,33). Nyt loppuivat kuulustelijat ja Jeesus saattoi opettaa rauhassa kolme asiaa. Messias on Daavidin poika ja kuitenkin tämän herra (12:35-37). Hän varoitti lainopettajien tekopyhyydestä (12:38-40) ja antoi esikuvaksi köyhän lesken ropoineen (12:41-44).

Lopunajan merkit (Mark 13: 1-23)
Ö ljymäellä, vastapäätä temppeliä Jeesus avasi opetuslapsilleen valtavan näköalan maailmanhistoriaan ja Jumalan valtakunnan tulevaisuuteen. Temppelin rakennukset ja sen peruskivet olivat kyllä suurenmoisia, mutta sille oli käyvä niinkuin aikoinaan Herra oli ilmoittanut Salomolle ja Miikalle (1 Kun 9:7-8; Miik 3:12). Jeesus vahvisti tämän varoituksen koskevan myös tätä toista temppeliä (Mark 13:2).

Täsmällistä ajankohtaa Jeesus ei anna tulevista tapahtumista. Ainoastaan Isä tietää tulevan suuren ratkaisupäivän ja hetken (Mark 13:32). Sen sijaan Jeesus mainitsee joitakin asioita, joiden täytyy tapahtua (13:7) ja jotka ovat ikään kuin uuden aikakauden synnytystuskia (13:8). Kun näemme niiden tapahtuvan tiedämme, "että se aika on lähellä, aivan ovella" (13:29).

Ensinnäkin liikkeellä tulee olemaan monia harhauttajia, jopa Jeesuksen nimeä käytetään eksyttävällä tavalla (Mark 13:5-6). Eksyttäjät pystyvät tekemään tunnustekoja ja ihmeitä ja valittujenkin on vaikea erottaa väärää oikeasta (13:21-22). Monet lähtevät mukaan harhoihin (13:6).

Toinen tuntomerkki ovat pelottavat sodat. Mutta loppu ei tule sodan kautta (Mark 13:7), ei myöskään ydinsodassa. On maanjäristyksiä ja nälänhätää.

Kolmas tärkeä tuntomerkki ovat kristittyjen vainot ja lähetystyö. Usko Jeesukseen ei tule olemaan yhteiskunnan suosiossa. "Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu" (Mark 13:13). Vaino on kuitenkin todistukseksi. Mutta ennen tätä julistetaan evankeliumi kaikille kansoille (13:10). Kaikesta huolimatta uskovat ovat uskollisia lähetystyössä. Lähetys saavuttaa tavoitteensa. Lähetys ja loppu kuuluvat yhteen.

Neljäs tuntomerkki onkin kuva mehevöityvästä viikunapuun oksasta (Mark 13:28-29). Monet tulkitsevat sen viittaukseksi omaisuuskansan Israelin paluuseen omaan maahansa.

Ihmisen Poika tulee suuressa voimassaan (Mark 13:24-32)
Keskeisintä Jeesuksen opetuksessa lopunajoista on, että Ihmisen Poika tulee pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan (Mark 13:26). Silloin nähdään eikä tarvise enää vain uskoa. Se on maailman tulevaisuuden ydintapahtuma ja ratkaisee ihmiskunnan elämän. Tulevaisuus ei ole ihmisten käsissä vaan Jumalan.

Valvokaa (Mark 13:33-37)
Oleellista Jeesuksen opetuksessa ovat hänen monet kehotuksensa seuraajilleen: "Varokaa" (Mark 13:5), "älkää pelästykö" (13:7), "pitäkää varanne" (13:9), "älkää etukäteen olko huolissanne" (13:11), "rukoilkaa" (13:18), "älkää uskoko" (13:21), "pitäkää siis varanne" (13:23), "ottakaa oppia" (13:28), "nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte" (13:29), "pitäkää varanne, olkaa valveilla" (13:33) ja loppuhuipennuksena kolmeen kertaan valvokaa, varokaa, valvokaa (13:35-36).

Jeesusta palvotaan ja petetään (Mark 14:1-11)
Olemme evankeliumin kertomien tärkeimpien tapahtumien edessä. Päätös Jeesuksen surmaamisesta on tehty, enää on vain kysymys sen toteuttamisesta (Mark 14:2). Jeesus tiesi, mikä häntä odotti ja siksi hän valmisti opetuslapsiaan edessä olevaan toistuvasti puhumalla kuolemastaan (14:8,21,24,27,41).

Jeesus vietti viimeisen viikon yöt Betaniassa. Siellä eräs nainen syvän kunnioituksen ja rakkauden täyttämänä voiteli Jeesuksen Himalajan rinteeltä tuodulla kalliilla nardus-öljyllä (14:3). Voiteen arvo oli päivätyöläisen koko vuoden palkka. Oliko se "haaskausta" (14:4)? Mitä ihmeellistä nainen näkikään Jeesuksessa! Hänen tekonsa oli hyvä teko Jeesukselle (14:6). Se oli profeetallinen teko, sillä se ennakoi Jeesuksen kuoleman ja nopean hautaamisen (14:8, ks. 16:1). Jeesus ilmoitti tässä yhteydessä voimakkain sanoin (aamen, totisesti näin on tapahtuva), että evankeliumin sanomaa hänen kärsimyksestään tullaan julistamaan kaikkialla maailmassa (14:9, vrt. 13:10). Siinä on tänäänkin lähetystyön ydinsanoma ja tavoite. Lähetystyössä myös "haaskataan" koko elämä ja rahat Jeesukselle. Nuo 300 denaria olivat ensimmäinen sijoitus maailmanlähetykseen ja se kiukustutti eräitä uskovia.

Kuinka toisenlainen olikaan Juudaksen hengellisiä johtajia "ilahduttava" (Mark 14:11) teko verrattuna naisen tekoon! Toinen palvoi, oli hiljaa ja antoi kaikkensa, toinen Jeesukseen pettyneenä toimi oman tahtonsa mukaan ja sai siitä itselleen jotain (Matt 26:15). Kumpikin toimi vakaumuksensa mukaan. Molemmilla teoilla julistettiin Jeesuksen arvoa.

Pääsiäisateria (Mark 14:12-25)
Perjantain alkaessa auringon laskun jälkeen - siis torstai-iltana - syötiin Markuksen mukaan passah-ateria (Mark 14:16; 2 Moos 12:13-15). Jeesus oli nähnyt ennakolta niinkin pienen yksityiskohdan kuin vesiastiaa kantavan miehen (Mark 14:13). Hän näki myös kaiken sen kauhistuttavan, mikä häntä odotti. Aterian yhteydessä hän ilmoitti jälleen kuolemastaan ja paljasti yhden lähimmistään kavaltavan hänet (Mark 14:18). Hän oli murheellinen kavaltajan puolesta (14:21), mutta ei säälinyt itseään, että joutui petetyksi. Jeesukselle toi rauhan se, että hän tiesi jokaisen askeleen ja jokaisen tapahtuman olevan Jumalan suunnitelman mukaisen (14:21).

Aterialla oltaessa Jeesus mursi leivän ja antoi maljan tavalla, joka poikkesi opetuslasten siihen asti oppimista pääsisäisaterian muodoista. Jeesus ilmoitti edessä olevien tapahtumien ja samalla koko ihmiseksi tulemisensa varsinaisen syyn ja tarkoituksen: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien edestä" (Mark 14:24). Liiton verestä ks. 2 Moos 24:8; Sak 9:11. Jeesus annetaan kuolemaan kaikkien edestä (Mark 10:45), ja siinä syntyy aito yhteys, uusi liitto Jumalan ja jokaisen syntisen välille. Tässä liitossa on jo se tulevaisuus läsnä, jossa ollaan yhdessä Jeesuksen kanssa "uutena Jumalan valtakunnassa" (14:25, KR 1938).

Jeesus rukoilee Getsemanessa (Mark 14:26-52)
Yöllä lähdettiin Getsemaneen. Jeesus jäi yksin, ja kaikki luopuivat (Mark 14:27). Vaikka hän paljasti opetuslapsilleen, että hän oli kuoleman tuskan vallassa (14:34), he eivät jaksaneet odottaa ja valvoa "edes hetken vertaa" (14:37). Kuitenkin tämä yö mullisti koko ihmisen historian. Jumala tekee pienessä suurta.

Tuli "se hetki" (Mark 14:35,41), jolloin "kaikki on selvää" (14:41) ja yksin Isän tahto tapahtui (14:36). Yksi niistä kahdestatoista johti aseistettua miesjoukkoa. Mitään häpeämättä hän tuli lähelle, syleili ja suuteli (vrt. 2 Sam 20:9). Isä antoi rakkaan Poikansa ihmisten käsiin (Mark 14:45-46). Sen pahempaa kenellekään ei voi tapahtua, sillä ihmisten kädet eivät ole laupiaita (vrt. 2 Sam 24:14).

Jeesus ei halunnut käyttää väkivaltaan itsensä puolustamiseen (Mark 14:47-48). Jeesuksen kanssa olevat joutuivat nyt pakokauhun valtaan ja jättivät hänet yksin (14:50). Jeesus suostui kaikkeen, sillä "kirjoitusten oli käytävä toteen" (14:49). Opetuslapsilleen hän oli antanut myös anteeksiantamusta täynnä olevan valoisan toivon lupauksen (14:28) - se oli täyttyvä.

Jeesus Suuren neuvoston edessä (Mark 14:53-72)
Jeesus vietiin Getsemanesta ylipappi Kaifaan apen Hannaan luo (Joh 18:12-14). Siellä häntä kuulusteltiin ensimmäisen kerran. Tässä vaiheessa Jeesus vielä vastasi niin terävästi, että sai korvapuustin (Joh 18:22). Sitten hänet vietiin sidottuna Kaifaan luo. Talo oli vastapäätä edellistä ja välissä oli puutarha. Kaifaan taloon oli jo ainakin osa Suuresta neuvosta kokoontunut (Mark 14:53). Päätöskin oli jo tehty (Joh 11:47-53). Nyt oli toisen esikuulustelun ja todistajien kuuntelun vuoro. Todistukset eivät olleet yhtäpitäviä. Mutta kun oikein halutaan, aina löytyy sopiva syyte, ja tärkeimmäksi löydettiin Jeesuksen omat sanat: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä" (Joh 2:19). Tähän syytökseen Jeesus ei vastannut mitään (Mark 14:60-61).

Ylipappi johti uudella, taitavalla kysymyksellään Jeesuksen paljastamaan Messias-salaisuutensa: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan Poika" (Mark 14:61). Oli tullut aika sanoa avoimesti totuus ja niin Jeesus vastasi kohtalokkailla sanoilla ani huu (aram.), (kr. ego eimi) = minä olen (14:62). Näiden sanojen pelkkä lausuminen riitti jumalanpilkaksi (14:63) ja nyt lain mukainen kuolemantuomio oli oikeutettu (14:64; 3 Moos 24:16). Jeesus kuitenkin lisäsi kuulustelijoiden kauhuksi ja riemuksi, että hän, vangittu nasaretilainen, on se Ihmisen Poika, josta Daniel ennustaa (Dan 7:13, KR 1938) ja Psalmi profetoi (Ps 110:1). Jumalan korottaa hänet oikealle puolelleen, Jumalan vertaiseksi, ja hän on tuleva takaisin pilvessä. Jeesus paljasti messiasalaisuutensa mitä vaarallisimmassa hetkessä ja varmisti kuolemantuomionsa.

Taaempana Jeesusta seuranneella Pietarillakin oli oma kuulustelunsa pihalla (Mark 14:54-72). Se johti Pietarin itsevarmuuden kuolemaan. Jeesus katsoi Pietariin (Luuk 22:61) ja tämä ratkesi itkuun.

Jeesus Pilatuksen edessä (Mark 15:1-20)
Vihdoin tuli aamu ja Suuri neuvosto saattoi päivänvalossa vahvistaa tuomion (Mark 15:1). Se oli mahdollista, jos 71 jäsenestä 23 oli läsnä. Kaikki läsnäolijat eivät yhtyneet tuomioon (Luuk 23:50). Tuomiolle oli saatava roomalaisen oikeuden hyväksyminen ja siksi Jeesus vietiin Pilatuksen eteen (Mark 15:1). Syytös piti muotoilla poliittiseksi ja niin Jeesuksesta tehtiin kansanvillitsijä, verojen kieltäjä ja vallantavoittelija (Luuk 23:2,5). Pilatusta kiinnosti vain se, oliko Jeesus syyllistynyt majesteettirikokseen, huudattanut itsensä kuninkaaksi (Mark 15:2). Keisari Tiberius oli erittäin tarkka juuri tässä asiassa. Johanneksen evankeliumi kertoo lähemmin tästä kuulustelusta (Joh 18:33-38). Varsin pian Pilatus huomasi, ettei Jeesus ollut vaarallinen poliittinen rikollinen (Luuk 23:4).

Selvitäkseen kiusallisesta syytetystä Pilatus lähetti Jeesuksen Galileaa hallitsevan Herodeksen luo (Luuk 23:6-12). Sekään ei auttanut ja niin Pilatus antoi kansalle mahdollisuuden ehdottaa vapautusta toiselle kahdesta vangista. Todellinen kapinoitsija Barabbas huudettiin vapaaksi (Mark 15:15). "Minun, rikollisen sijasta tuomittiin viaton" - siinä Barabbaan sovitusoppi. Pilatus pesi kätensä (Matt 27:24). Mutta kansa huusi, että kysymyksessä oli majesteettirikos (Joh 19:12,15). Se oli taitava syyte ja niin Pilatus luovutti tuomarinistuimellaan istuen (Joh 19:13) Jeesuksen ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi (Mark 15:15-19). Jeesuksen poukkoileva oikeudenkäynti oli päättynyt. Määrätietoinen tahto sai, mitä halusi. Nyt sotilaat päästivät valloilleen oman halunsa kiduttaa juutalaisten kuningasta. Jeesus sai purppuranpunaisen viitan ja orjantappurakruunun (15:17).

Jeesuksen ristiä kantamaan pakotettiin ohikulkija, kyreneläinen Simon. Gnostikko Basilides on väittänyt, että Jumalan Poika vaihtoi hahmoa Simonin kanssa ja Jeesuksen sijasta ristille naulitaankin Simon (Irenaeuksen tallettama tieto). Samansisältöisen väitteen kohtaamme tänäänkin islamissa.

Jeesuksen ristinnaulitseminen (Mark 15:21-32)
Alkoivat hetket, jolloin maailman synnit sovitettiin. Evankeliumeissa on yhteensä 56 jaetta, joissa kerrotaan, mitä ristillä tapahtui noiden tuskaisten yli kuuden tunnin aikana. Ne sisältävät 34 eri yksityiskohtaa, joista tutuimmat ovat Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä. Olemme koonneet ne Luukkaan evankeliumin kärsimyshistorian yhteyteen. Tässä seuraamme tapahtumien kulkua ristillä kaikkien neljän evankeliumikirjan pohjalta.

Kaikki neljä mainitsevat ristiinnaulitsemisen paikkana Golgatan, Pääkallonpaikan. Se oli lähellä kaupunkia (Joh 19:20) ja vierellä oli puutarha ja siinä uusi hauta (Joh 19:41). Perimätiedon mukaan Golgata sijaitsee nykyisen Pyhän Haudan kirkon sisällä. Mitkään tiedossamme olevat tosiasiat eivät sodi tätä tietoa vastaan. Ns. Gordonin Golgata Jerusalemin vanhan linja-autoaseman takana on vähemmän todennäköinen paikka. Pyhän haudan kirkon rakennutti keisarinna Helena 300-luvulla.

Jeesus ristiinnaulittiin kolmannella hetkellä (Mark 15:25), kello yhdeksän tienoissa. Kaikki neljä evankeliumia kertovat, että Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa ja että ristin päällekirjoituksena olivat sanat juutalaisten kuningas. Jokainen kertoo myös, että sotilaat jakoivat arpaa heittäen Jeesuksen vaatteet (Ps 22:19).

Kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa kuvataan pitkästi Jeesuksen pilkkaamista. Herjaajina olivat ylipapit, lainoppineet, vanhimmat, hallitusmiehet, sotamiehet, ohikulkijat, kansa ja jopa viereisillä ristillä olevat rosvotkin. Luukas kertoo kuitenkin, että toisen rosvon pilkka oli muuttunut rukoukseksi Jeesukselle (Luuk 23:40-41). Johannes kertoo Jeesuksen sanoista äidille ja opetuslapselle, jota Jeesus rakasti (Joh 19:26-27). On arveltu, että tämän jälkeen Johannes vei Marian pois Golgatalta. Johanneksen ja Marian lisäksi ristin juurella oli monia Galileasta tulleita naisia (Matt 27:55). Joidenkin naisten nimet mainitaan.

Jeesuksen kuolema ja hautaaminen (Mark 15:33-47)
Puolen päivän aikaan alkaneesta pimeydestä mainitsee kolme ensimmäistä evankeliumia. Kolme tuntia myöhemmin, yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani" (Mark 15:34, aram.). Tämän jotkut tulkitsivat avunhuudoksi Elialle (Mark 15:35-36). Johannes on tallettanut Jeesuksen sanat: "Minun on jano" (Joh 19:28), jolloin Jeesuksen annettiin juoda hapanviiniin kastetusta sienestä (Mark 15:36).

Vielä kerran Jeesus huusi kovalla äänellä (Mark 15:37), ja Luukas kertoo, että huuto sisälsi rukouksen: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni" (Luuk 23:46). Nähdessään Jeesuksen kuolevan vartioivien sotilaiden päällikkö tunnusti: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika" (Mark 15:39). Kuinka kukaan voi tuossa hetkessä nähdä Jeesuksessa jotain niin suurta? Väliverho repesi kahtia temppelissä (Mark 15:38). Josefus mainitsee, että temppelin portti oli auennut itsestään. Talmudissa kerrotaan, että 40 vuotta ennen pyhäkön hävittämistä sen läntinen lamppu sammui ja pyhäkön ovet avautuivat itsestään. Toisessa kohdassa sanotaan, että 40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit olivat kadottaneet voimansa.

Arimatialainen Joosef sai Pilatukselta lahjaksi Jeesuksen ruumiin. Kalliohauta kätki ruumiin sapatin alkaessa (Mark 15:45).

9. JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN IHME (Mark 16:1-20)

Hauta oli tyhjä (Mark 16:1-4)
Viikon ensimmäisen päivän, ehkä huhtikuun yhdeksännen päivän vuonna 30, auringonnousun jälkeen riensi Jeesuksen haudalle muutamia naisia. He olivat lähteneet liikkeelle palvellakseen vielä kerran häntä, joka oli palvellut heitä. Heidän rakkaudenpalvelunsa esteenä oli hyvin suuri kivi. Se huolestutti heitä. Huoli oli kuitenkin turha, kivi ei ollutkaan haudan suulla (Mark 16:4).

Enkelin sanoma (Mark 16:5-7)
Haudan sisälle mentyään naiset eivät löytäneet Jeesuksen ruumista, vaan näkivät enkelin. Enkeli kertoi uutisen. Se on siitä päivästä alkaen kiirinyt sukupolvi sukupolvelta läpi maitten ja kansojen antaen rohkeutta ja luoden uutta uskoa. Se kertoo, mitä Jeesukselle oli tapahtunut: "Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä" (Mark 16:6). Tämän tapahtuman ja siitä kertovan ilmoituksen varassa on kristillisen uskon totuudellisuus. Kristillinen usko on nimenomaan uskoa ristinnaulittuun, kolmantena päivänä kuolleista herätettyyn ja ruumiillisesti ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Jeesuksen tyhjä risti ja tyhjä hauta ovat uuden maailman alku.

Naisten neuvottomuus (Mark 16:8)
Tyhjän haudan ääreltä naiset pakenivat järkytyksestä vavisten. He eivät aluksi uskaltaneet kertoa kenellekään kokemuksistaan (Mark 16:8). He olivat kokonaan tyhjän haudan synnyttämän pelon vallassa. Jälleenkö uusi vastustajien ilkiteko? He kyllä kuulivat, mitä valkeavaatteinen nuorukainen (16:5) oli sanonut, mutta oli kuin he eivät olisi sitä ymmärtäneet. Tyhjän haudan he näkivät, mutta ylösnousemus ylitti täysin heidän käsityskykynsä. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksen ihmeestä ei totisesti lähtenyt liikkeelle yliluonnollisen onnen huumasta. Ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat lähtivät "pieneltä paikalta", niinkuin ne yksitoistakin (ks. 16:10-11,13,14).

Markuksen evankeliumin päätös (Mark 16:9-20)
Tätä osaa ei ole kaikissa vanhoissa käsikirjoituksissa. Siksi sitä on pidetty myöhäisempänä lisänä. Tosin Irenaeus vuoden 190 paikkeilla ja ehkä Justinus Marttyyri (kuoli n. vuonna 165) lainasivat sanoja tästäkin osasta evankeliumia, joten sitä on pidetty arvovaltaisena jo toisella vuosisadalla. Emme tiedä asiasta mitään varmaa. Joka tapauksessa kirjoittajalla on ollut käytettävään vanhaa silminnäkijöiden kertomaa perimätietoa ja se, mitä tähän on kirjoitettu, on täysin yhtä muun UT:n kerronnan kanssa.

Meille kerrotaan kuinka Jeesus ilmestyi lähimmilleen. Ensin hän näyttäytyi Magdalan Marialle (Mark 16:9), sitten kahdelle heidän kävellessään (16:12) ja vihdoin niille yhdelletoista, joiden sydän oli kova ja mieli haluton uskomaan toisten todistuksia (16:14). Evankeliumi päättyy Jeesuksen lähetyskäskyyn, hänen taivaaseen ottamiseensa ja opetuslasten liikkeelle lähtöön (16:15,20). "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille". "Herra toimi heidän kanssaan".