Daniel

Olavi Peltola

TEEMA
Jumalan valtakunta voittaa maailman valtakunnat.

AVAINJAE
Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele Dan 3:16-18.

JOHDANTO
Raamatun mukaan Daniel oli Jeremian ja Hesekielin aikalainen. Hesekiel tuntee Danielin todella viisaana ja vanhurskaana miehenä (Hes 14:14,20; 28:3). Jeremia toimi Jerusalemissa, Hesekiel taas 80 km pohjoiseen Babyloniasta, ja Daniel eli kirjan mukaan yli seitsemänkymmentä vuotta Babyloniassa. Raamattu ajoittaa Danielin elämän keskeiset tapahtumat vuosien 606 ja 536 eKr väliseen aikaan (Dan 1:1,21; 10:1). Näin hän olisi kokenut pakkosiirtolaisuuden alun ja Jeremian profetoiman paluun. Nykyinen tieteellinen raamatuntutkimus katsoo kirjan tulleen sepitetyksi 160-luvulla eKr.
Voimme verrata Jesajaa, Jeremiaa, Hesekieliä, ja Danielia toisiinsa. Jesaja on kuin valtava tammi, "joka Juudan kukoistuskautena varjostaa tuuheilla oksillaan sen kuninkaiden palatsia. Jeremia on kuin itkuraita, joka oksat riipuksissa seisoo hävitetyn palatsin raunioilla. Hesekiel muistuttaa hyvänhajuista yrttiä, joka täyttää tienoon virkistävällä tuoksullaan ja herättää uutta rohkeutta väsyneessä vaeltajassa. Daniel on kuin aavikon palmu, joka näkyy joka taholle. Hän on kuin merkki, joka ohjaa karavaania oikealle tielle" (Godet).

Danielin seurassa meidät viedään maailmanpolitiikan ja vallankäytön keskukseen. Voimme samastua henkilöön, joka virassaan osallistuu ylimmän johdon päätöksiin. Tutustumme valtakeskusta hallitsevaan kovuuteen, ylpeyteen ja valtataisteluun. Danielia kiinnostavat toisenlaiset ongelmat kuin tavallista arki-ihmistä. Kirjassa pohditaan maailman herruuden ja tulevaisuuden ongelmia. Ensimmäinen suuri kysymys on: Kenellä on valta maailmassa? Toinen tärkeä kysymys on: Kenen edessä ihmisen tulee kumartua ja ketä palvoa?

Danielin kirjan lukuohjelma käsittää miltei koko kirjan. Kertovan muodon ansiosta kirjaa on helppo lukea, mutta sen tapahtumia on vaikea soveltaa omaan elämään.

Kirja jakautuu selvästi kahteen osaan:

Kertova osa (1-6)
Profeetallinen osa (7-12)
LUKUOHJELMA
Kertova osa (1-6)
1:1-7 Kolmen vuoden lähetyskoulutus
1:8-21 Usko koetuksella. Jumala antaa taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen
2:1-12 Astrologia ja magia ovat avuttomia viisauden antajina
2:13-30 Keskittynyt rukous ja Jumalan vastaus
2:31-36 Kuvapatsas, jonka käden koskematta vierivä kivi murskasi
2:37-49 "Taivaan Jumala on pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu."
3:8-33 Kuka on neljäs mies tulisessa uunissa?
4:14,21-24 Korkein hallitsee ja tekee niinkuin tahtoo
4:31-34 Jumalan kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset
5:22-30 "Sinut on vaa'alla punnittu ja kevyeksi havaittu."
6:1-14 Herraan uskovan säännöllinen rukous aihe syytöksiin
6:15-27 Jumala pelastaa ja vapauttaa
Profeetallinen osa (7-12)
7:1-8 Merestä nousee neljä suurta petoa
7:9-14 Ihmisen Pojan näköinen, jolle annettiin valta
7:15-28 Selitys neljännestä eläimestä
8:9-27 Pelottava pieni sarvi
9:1-19 Jeremian profetia ja Danielin rukous
9:20-27 Ilmoitus Messiaan tulemisen ajankohdasta
10:8-14 Ihmeellinen näköala henkivaltojen taisteluun rukoillessamme lähetystyön puolesta
10:15-19 Rukoilijan suuri nöyryys ja voimattomuus
11:29-36 Profetia kaikkien aikakausien uskovien vaiheista
12:1-3 Yleinen ylösnousemus ja tuomio
12:4-13 "Onnellinen se, joka jaksaa odottaa ja kestää."
SANOMA
Kenen on valta?
Ongelma vallasta ja vaatimus täydellisestä alistumisesta oli polttava ongelma neljän lahjakkaan nuoren elämässä (Dan 1:4,17). He olivat orjia eikä heillä ollut mitään määräysvaltaa edes siihen, mitä he saisivat syödä ja juoda. Varovaisella ja viisaalla tavalla toimien he tottelivat enemmän Jumalaa kuin ihmistä, eivätkä saastuttaneet itseään epäjumalille pyhitetyllä ruoalla ja juomalla (1:8).
Toinen kriisi kertoo maailmanhallitsijan salaperäisestä unesta. Hallitsijan enteidenselittäjät, loitsupapit, noidat ja viisaat (Dan 2:2; 5:7) olivat täysin avuttomia arvoituksen edessä (2:7-12). Danielille ilmoitetaan uni. Hän tunnustaa avoimesti uskonsa siihen ainoaan Jumalaan, joka muuttaa ajat, suistaa kuninkaat vallasta, antaa viisauden ja "hänen luonaan asuu Valo" (2:20-22, vrt. Joh 1:4-6). Kuvapatsasta on tulkittu niin, että sen kultainen pää tarkoittaa Babylonia, hopeinen rinta Persiaa, pronssinen vatsa ja reidet Kreikkaa. Mielenkiintoisin osa on raudan ja saven sekoitusta olevat jalat, jotka on tulkittu Roomaksi. Tämä osa patsaasta viittaa monen tulkitsijan mielestä jopa ohi meidänkin aikamme. Oleellisinta on kuitenkin se, että kaikki maailmanvallat murskataan aikanaan ja ne häviävät kuin ruumenet tuulessa puimatantereella (Dan 2:35). Murskaava kivi ei lähde vuoresta liikkeelle ihmiskäden voimalla (2:45). Tänään se on vielä hylkykivi, mutta Herra tekee siitä kulmakiven, joka murskaa (Ps 118:22-23 ja Matt 21:42-44). Lopulta Jumala on pystyttävä valtakunnan, joka täyttää koko maailman eikä ikinä tuhoudu (Dan 2:44).
 

Emme taivu maailmanvallan edessä
Danielin kolmen toverin uskonrohkeuden välityksellä Jumala osoittaa, kenen on valta ja ketä on palvottava! Nämä eivät alistuneet kumartamaan kultaista kuvapatsasta, vaikka uhkana oli kuolema tulisessa uunissa. Heidän todistuksensa uskosta Jumalaan on esikuvallinen ja siihen sisältyy koko kirjan eräs tärkeimmistä opetuksista: "Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele (Dan 3:16-18).
Emme luota Jumalaan siksi, jotta meille kävisi hyvin tässä elämässä, vaan luotamme häneen, koska uskomme, että hän on ainoa elävä Jumala ja hän saa tehdä meille, mitä hyväksi näkee. Tulisessa uunissa nähtiin ihmeitten ihme: tulen keskellä kävelikin NELJÄ miestä (Dan 3:25). Kuka on tuo neljäs? Kristillinen seurakunta on vastannut: Hän on Jeesus Kristus. Jälleen maailmanvallan huipulla oleva joutuu tunnustamaan, että Jumalan valtakunta on ikuinen ja pysyy (3:33).
 

Opi tietämään, että Jumala on hallitsija ihmisten valtakunnassa
Mahtavinkin diktaattori on vain ihminen. Hän voi joutua pelon valtaan pelkän unen ja sen enteiden tähden (Dan 4:2). Hän voi hetkessä menettää valtansa ja valtakuntansa, vaikka hän tänään näyttääkin voimiltaan väkevältä ja hänen mahtinsa järkkymättömältä (4:27-28). Jumala hallitsee ihmistenkin valtakunnassa (4:22), vaikka ei siltä näytä. Suurimmankin ihmisen sortumiseen tarvitaan kovin vähän. Siinä neljännen kuvauksen opetus.
Maailman johtajan mielenterveys järkkyi ja hänet ajettiin pois ihmisten seurasta (Dan 4:30). Näin tyhjän veroinen on kuuluisinkin ihminen. Jumala tekee, niin kuin tahtoo ja hän pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa (4:32,34).

Viides tilanne vie lukijan hallitsijan remuaviin juhliin, jossa viini oli makeimmillaan. Jerusalemin temppelin astiat muutettiin epäjumalanpalvonnan välineiksi (Dan 5:3,23). Äkkiä palatsin seinälle ilmestyivät salaperäiset sanat. Vain juutalainen orja, Daniel, pystyi ne tulkitsemaan. Jälleen maailman valtias sai kuulla sanoman Jumalasta, joka yksin antaa ihmiselle suuruuden, kunnian ja loiston (5:18). Jumala on hallitsija ihmisten valtakunnassa (5:21). Jumalan kädessä on jokaisen ihmisen elämä ja kohtalo (5:24).

Daniel ei häpeä todistusta Herrastaan. Hän on todellinen lähetystyöntekijä omalla paikallaan (Dan 5:22-23). Hän uskaltaa myös paljastaa diktaattorin sydämen ylpeyden (5:20,23). Kuinka totta Jumalan edessä jokaisen meidänkin kohdalla ovat sanat: "Sinut on vaa'alla punnittu, kevyeksi havaittu" (Dan 5:27)!

Kuudes maailmaa koskeva valtataistelu käydään jälleen yksityisen ihmisen sydämessä ja rukouskammiossa (Dan 6:10). Uskollisuus Herraa kohtaan vie Danielin leijonien luolaan (6:23). Jumala, joka pystyy pelastamaan, pelasti hänet (6:21). Hän on elävä Jumala, hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä ja "hän pelastaa ja vapauttaa" (6:27-28) miten tahtoo.
 

Jumalan suuruus
Kuudella eri tavalla Danielin kirja julistaa Jumalan suuruutta. Jumala on viisauden antaja (luku 1), salaisuuksien paljastaja (2), ihmeellinen varjelija (3), ehdoton hallitsija (4), viimeinen tuomari, joka punnitsee vaa'alla (5), ainoa pelastaja ja vapahtaja (6). Siksi "Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella" (Matt 4:10).

Miten tulkitsemme Danielin näkyjä?
Danielin kirjan jälkiosassa katsellaan kauas. Tulevaisuus avautuu ihmeellisissä näyissä, joiden kerrotaan toistuvasti koskevan nimenomaan lopun aikaa. Näiden vertauskuvia täynnä olevien näkyjen tulkitseminen ja soveltaminen ei ole helppoa. Ne vaativat suurta vaivaa (Dan 10:1). Danielille sanotaankin: "Pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja" (12:4; 8:26). Kirja on sinetöity kuten Ilmestyskirjassa kuvattu kirjakäärö (Ilm 5:1). Vain Daavidin juuriverso, Jeesus Kristus, murtaa sinetit, kun se aika on tullut (Ilm 5:5; Dan 12:9).
Voimme löytää oikean asenteen ja oikean tulkinnan näihin näkyihin vain taipumalla Danielin tavoin rukoukseen: "Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen" (Dan 9:3). Kirja ei avaudu järkeilemällä tai etsimällä siitä sensaatiomaisia viitteitä tämän päivän maailmanpolitiikkaan. Se, joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä, väärät tekonsa, jumalattomuutensa (9:5), saa Jumalalta armon ja anteeksiantamuksen (9:9). Vain sellainen ihminen on osalliseksi siitä hengestä, jossa Danielin kirja on kirjoitettu.

Emme pysty tulkitsemaan kirjaa itseemme, omaan vanhurskauteemme, vaan yksin Jumalan armoon luottaen (Dan 9:18). Danielin tavoin on nöyrästi pyydettävä ymmärrystä Jumalalta (10:12), sallittava tuskan ja voimattomuuden riisua meidät (10:16). Vasta silloin voi syntyä sama mieli kuin Danielilla: "Miten minä, vähäinen palvelija, voisin puhua Herrani kanssa?" (10:17). Silloin ihminen ei ole mitään ja Herra on kaikki.
 

Neljän maailmanvallan luonne
Danielin ensimmäinen näky neljästä pedosta paljastaa meille maailmanvallan luonteen Jumalan näkökulmasta. Nebukadnessarin unikuva patsaasta taas paljastaa saman asian ihmisten näkökulmasta. Ihmiset näkevät maailmanvallassa korkeaa ja suunnatonta loistoa, vaikka samalla pelkäävätkin (Dan 2:31). Jumalan silmissä sama valta on kuin villipeto, joka ruhjoo kaiken (7:7). Sama näköala maailman herruuden tavoittelijoihin toistuu Ilm 13:ssa. Molemmat korostavat pahan luonteeseen nimenomaan kuuluvaa halua suurilla sanoilla herjata Jumalaa (Dan 7:8,11,25; Ilm 13:5).
Pedot saavat valtansa saatanalta (Ilm 13:12). Perkeleen valtaan on annettu koko maailman loisto (Luuk 4:6). Siksi myös Jumalan pyhien vainoaminen on aina kulunut maailmanvaltojen olemukseen (Dan 7:21-25). Valta on kyllä annettu Ihmisen Pojalle (7:13-14). Mutta se on määräaikaan asti ikään kuin limittäistä pedon vallan kanssa ja näyttää häviävän julkisuudessa pedolle. Näin siihen asti, "kunnes Ikiaikainen saapuu" (7:22).

Heprealaiskirje kuvaa tätä jännitekenttää sanoessaan, että "vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan" (Hepr 2:8). Danielille vakuutetaan, että pedot saavat jäädä eloon määrähetkeensä asti (Dan 7:12). Korkeimman pyhät taas ottavat haltuunsa kuninkuuden ikuisuuksien ikuisuuteen saakka (7:18,27).

Erityisesti Daniel kiinnittää huomiota viimeiseen petoon. Se on erilainen (Dan 7:19,23). Kenties tämä peto avaa meille parhaimman näköalan lopunajan valtataisteluun. Siinä ruumiillistuvat viimeisten päivien maailmanvalta ja sen johtaja, antikristus.
 

Danielin toinen näky
Danielin toinen näky pässistä ja vuohipukista tuo lisänäkökohtia ensimmäiseen näkyyn. Jälleen toistuu näky viimeisestä maailman hallitsijasta, joka on häikäilemätön, juoniin perehtynyt, älyltään viekas ja kaikessa loistavasti menestyvä (Dan 8:23-24). Tämä näky hämmentää Danielia, eikä hän - emmekä mekään - saa siihen selvyyttä (8:27).

Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa
Danielin kolmas ilmoitus seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta (Dan 9:20-27) on ollut Raamatun selittäjien erityisen kiinnostuksen kohteena. Siinähän annetaan tulevaisuutta koskeva selvä aikamäärä. Moni selittäjä on nähnyt siinä viittauksen Jeesuksen tuloon ja jopa hänen ristiinnaulitsemisensa ajankohtaan. Silloinhan pahat teot sovitettiin, ikuisesti kestävä vanhurskaus (vk) saatettiin voimaan, Voideltu, Messias, raivattiin pois tieltä (9:24,26).
Tulkinnan vaikeutena on ollut kuitenkin ollut löytää se historian tapahtuma, josta näitä vuosiviikkoja aletaan laskea. Milloin lähti liikkeelle sana, että Jerusalem on palautettava entiselleen (Dan 9:25)? Monet näkevät siinä viittauksen Esran ja Nehemian aikaan. Lähtökohtana olisi vuosi 457 eKr. Tällöin Persian kuningas Artahsasta antoi Esralle käskykirjeen temppelille annettavista lahjoista (Esra 7:7,11). Vuosiviikolla tarkoitetaan seitsemää vuotta. 69 vuosiviikkoa on siis 483 vuotta. Tämä laskutapa vie meidät vuoteen 26 jKr, jolloin katsotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkaneen. Toisen laskutavan mukaan taas lähtökohtana on vuosi 445, jolloin Nehemia sai käskyn jälleenrakentaa Jerusalem (Neh 2:7-8). Tällöin tulee muutamien vuosien ero ja niin profetian sisällön tarkka ymmärtäminen on jätettävä avoimeksi.

Yleensä näissä laskelmissa osoitetaan, että 69 vuosiviikon jälkeen Danielin profetiaan tulee katkos, koska siitä alkoi seurakunnan aika ja se oli salassa VT:n profeetoilta. Vasta viimeisinä päivinä kohtaamme tuon jäljelle jääneen yhden vuosiviikon jakson.

Juutalaiset selittäjät ovat myös paljon pohtineet tätä profetiaa. Tunnettu selittäjä Maimonides (1100-luvulla) kirjoittaa: "Daniel on selittänyt meille lopunaikojen tiedon syvyydet. Mutta koska ne ovat salattuja, meidän oppineemme, olkoon heidän muistonsa siunattu, ovat estäneet laskemasta messiaan tulon päiviä, ettei yksinkertainen kansa sen mukana eksyisi nähdessään, että lopun ajat ovat jo tulleet, mutta messias ei ole saapunut." Messiaanhan piti saapua juuri toisen temppelin aikana, ennen sen hävitystä. Kristityt sanovat, että hän saapui, mutta juutalaiset kiistävät sen.

Temppelin hävitystä ei kiistä kukaan. Josefus mainitsee siitä kertoessaan Danielin ennustuksista. "Kaikki nämä kirjoitukset Daniel jätti jälkeensä Jumalan käskystä antaakseen historian lukijalle ja tarkkaajalle todistuksen, miten suuren kunnian Jumala on hänelle suonut, ja vakuuttaakseen epäilijöitä, jotka sulkevat elämästä kaiken johdatuksen mahdollisuuden, uskomaan Jumalan yhä huolehtivan maailman kulusta."
 

Danielin kirjan viimeinen näky
Danielin kirjan viimeinen näky (Dan 10:4-12:4) sisältää yksityiskohtaisia kuvauksia taistelusta Ihanan maan (Israelin) (11:16) ympärillä ja itse maassa. Näissä kuvauksissa nähdään viittauksia tapahtumiin, jotka liittyvät Antiokus Epifaneen aikaan. Siksi on päätelty koko Danielin kirjan syntyneenkin vasta 160-luvulla eKr. Tämän näkemyksen Danielin kirjasta esitti jo 200-luvulla elänyt filosofi Porfyros kristinuskonvastaisissa kirjoituksissaan. Nykyisin tämä näkemys hallitsee tieteellistä raamatuntutkimusta.
Joka tapauksessa Danielin kirjan viimeiset luvut opettavat meille monia tärkeitä asioita. Ensin Daniel paastoaa ja rukoilee kolme viikkoa. Sitten hän näkee miehen, jonka kasvot välkehtivät kuin salama. Daniel jää yksin, ja hänen voimansa katoaa. Saamme tietää jotain ihmisen rukouksen ja enkelien välisestä suhteesta: "Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta" (Dan 10:12). Rukoilijasta itsestään voi tuntua toisenlaiselta.

Esirukous vie meidät keskelle henkivaltojen taistelua (Dan 10:13, vrt. Ef 6:12-18). Rukoilija itse kokee rukouksensa tuskaisena ja voimattomana. Herran kosketus nostaa ja antaa voimaa (10:10, 18).
 

Pahalla on rajansa
Loppunäky osoittaa meille jälleen, kuinka suuretkin sotasankarit kukistuvat, väkevimmätkin käsivarret menettävät voimansa eikä tässä maailmassa ole mitään pysyvää. Hetken näyttääkin siltä, että hän, häikäilemätön hallitsija, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan kestä hänen edessään (Dan 11:16). Pian hän kuitenkin sortuu eikä häntä enää ole (11:19). Historian kuluessa vain nimet ovat vaihtuneet, eivät kohtalot. Mutta Jumala on säätänyt pahalle määräaikansa (11:27). Aika päättyy, "sillä se tapahtuu, mikä on päätetty" (11:36). Siksi ne, jotka tuntevat Jumalan, pysykööt lujina ja täyttäkööt tehtävänsä (11:32).
Jumalan valtakunnan näkyvä menestys on tässä maailmanajassa aina vain hetkellistä (Dan 11:34, vk). Se ei saa hämätä valvomattomuuteen, "sillä vielä on aikaa määrähetkeen" (11:35). Saamme lupauksen siitä, että mitä vaikeimmankin ahdistuksen aikana Jumalan lasten suojana seisoo enkeliruhtinas. Lopulta oikeat opettajat (taidolliset, vk) loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi (12:3). Monet arvoitukset ratkeavat vasta silloin, kun maan tomussa nukkuvat heräävät, toiset ikuiseen elämään ja toiset ikuiseen kauhuun (12:2). Tänään meitä kutsutaan julistamaan evankeliumia aina maan ääriin saakka opastamalla monia vanhurskauteen (12:3). "Onnellinen se, joka jaksaa odottaa ja kestää" (12:12).
 

Jeesus Kristus Danielin kirjassa
Profetioita Jeesuksesta Kristuksesta Danielin kirja välittää monella tavoi. Jeesus Kristus on valo, joka asuu Jumalan luona (Dan 2:22). Hän on kivilohkare, joka murskaa (2:34). Hän on neljäs mies tulisessa pätsissä (3:25). Hän on se ihmiskäsi, joka osoittaa tuomion (5:5). Hän pelastaja ja vapauttaja (6:27). Hän on taivaan pilvissä tulevan Ihmisen Pojan kaltainen (7:13,vk). Hänelle on annettu valta, ja kaikki kielet palvelevat häntä (7:14). Hän sovittaa pahat teot ja tuo iankaikkisen vanhurskauden (9:24, vk). Hän on voideltu, joka 69 vuosiviikon jälkeen raivataan tieltä (9:26). Hän on se, joka herättää maan tomussa nukkuvat ja tuomitsee toiset ikuiseen elämään ja toiset ikuiseen kauhuun (12:2). Hän on Ikuisesti Elävä (12:7).
Jeesuksen puheissa lopunajoista on suoranainen viittaus Danieliin (Matt 24:15, Dan 11:31; 12:11). Lupaus Ihmisen Pojan tulemisesta suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan on keskeisin asia (Matt 24:30). Silloin lopullisesti täyttyy Danielin saama lupaus (Dan 7:13). Jeesuksen Kristuksen ilmestys Ilmestyskirjassa (Ilm 1:1) on monin tavoin Danielin kirjan näkyjen kaltainen.

On väitetty, ettei millään muulla VT:n kirjalla ole niin suurta osuutta kristinuskon kehityksen kulkuun kuin Danielin kirjalla (Wiren). Ihmisen Poikaa koskevan profetian ohella Danielin kirja sisältää VT:n kirkkaimman ja selvimmän opetuksen yleisestä ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta ja kadotuksesta (Dan 12:2). Tähän opetukseen Jeesus liittyi syventäen sitä. Saman profetian yhteydessä Daniel näkee ihmisten voittamisen Herralle, monien opastamisen vanhurskauteen ihmeellisen suurena ja tärkeänä tehtävänä (12:3). Se on profetia, joka saa vahvistuksen Jeesuksen lähetyskäskyssä (Matt 28:20) ja Apostolien teoissa.