Hesekiel
Olavi Peltola
TEEMA
Herran kirkkaus
AVAINJAE
Silloin te tiedätte, että minä olen Herra Hes 6:7.
JOHDANTO
Viisi vuotta aikaisemmin nuoren miehen koko tulevaisuus oli romahtanut. Nyt hän on ollut vankina kaukana isänmaastaan ja Jumalansa temppelistä, vieraan kansan ja kulttuurin keskellä. Hänen elämänsä suuri päämäärä oli ollut saada palvella Jumalaa kolmestakymmenestä ikävuodesta alkaen Jerusalemin temppelissä. Hänen esi-isänsä olivat vuosisatoja tehneet näin Mooseksen lain mukaisesti. Nyt tuo tärkeä ikä oli tullut. Mutta Jeremia oli lähettänyt kirjeen, jossa hän vakuutti, että 70 vuotta on kansan oltava maanpakolaisuudessa.
Tässä vaiheessa Jumala tarttui nuoren temppelipapin elämään. Taivaat aukenivat ja hän näki Jumalan lähettämiä näkyjä (Hes 1:1). Pappispalvelu alkoi, mutta aivan toisenlaisena kuin hän oli itse ajatellut. Hänestä tuli se ihminen (2:1,3,6,8), joka sai nähdä Ihmisen kaltaisen istuvan valtaistuimella (1:26). Hänestä tuli vartija (3:17; 33:7), jonka oli nähtävä, mitä muut eivät nähneet, varoitettava ja häirittävä ihmisiä heidän toiveajattelussaan. Hänet pantiin merkiksi kansalleen (12:6; 24:24), jonka piti koko elämällään ja toiminnallaan havainnollisella tavalla julistaa.
Hesekiel on ajoittanut monet profetiansa. Siksi tiedämme toiminnan alkaneen vuonna 592 eKr (Hes 1:2). Viimeinen päivätty profetia on yli 20 vuotta myöhemmin vuodelta 571 (29:17).
Lukuohjelmaamme kirjaa on karsittu huomattavasti. Jos kuitenkin luet koko kirjan, suosittelemme usein toistuvien sanontojen alleviivaamista. Tällaisia ovat mm. Henki nosti, Henki tarttui, Herran kirkkaus, te tulette tietämään, Herra sanoi. Vaikka sanontoihin liittyvä toiminta jääkin meiltä salaan, voimme iloita siitä, että Herra toimii.
Kirja voidaan jakaa seuraaviin osiin:
Profetioita ennen Jerusalemin hävitystä (1-24)
Profetioita ja tuomioita kansoista (25-32)
Profetioita paluusta Jerusalemin hävityksen jälkeen (33-36)
Näkyjä päivien lopusta (37-39)
Näky Jerusalemin uudesta temppelistä (40-48)
LUKUOHJELMA
Profetioita ennen Jerusalemin hävitystä (1-24)
1:1,26-28 Ihmisen kaltainen istui kirkkauden valtaistuimella
2:1-10 Hesekielin kutsuminen
3:1-11 "Paina mieleesi jokainen sana, jonka sinulle puhun."
3:16-21 Hesekiel asetetaan vartijaksi
4:16-17 Ihmiset menehtyvät syntiensä tähden
6:8-10 Herra ei ole puhunut tyhjiä sanoja
7:5-12 "Loppu on tullut."
7:16 "Vaikertavat kaikki syntiensä tähden."
8:1-4 "Minä näin hahmon, joka oli ihmisen kaltainen."
9:3-6 "Tee merkki kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden."
10:1-5 Herran kirkkaus siirtyi temppelin ovelle
10:18-19 Herran kirkkaus lähti temppelistä itäportille
11:14-21 "Minä annan heille uuden sydämen."
11:22-25 Herran kirkkaus jätti kaupungin
12:1-2 "Vaikka heillä on korvat, he eivät kuule."
12:21-28 "Minkä puhun, se toteutuu, se enää viivy."
13:1-9 Omatekoisia profeettoja, jotka kuvittelevat olemattomia
13:17-23 "Yritätte saada ihmiset ansaan."
16:49 Syntinä oli julkea itsekkyys, yltäkylläinen ja huoleton elämä
16:53-63 Hesekielin saama hyvä uutinen
17:22-24 Kuka onkaan tuo "setrin latvaverso"?
18:21-32 "En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra."
20:39-41 "Minä osoitan teille rakkautena." "Minä osoitan teille laupeuteni." "Minä osoitan pyhyyteni."
20:42-44 "Minä nimeni tähden teen teille näin enkä siten kuin te ansaitsisitte, en teidän kelvottoman elämänne ja pahojen tekojenne mukaan."
21:29 "Teidän syylisyytenne on tuotu julki, teidän rikkomuksenne on paljastettu, teidän syntinne näkyvät kaikessa, mitä teette."
22:23-31 "Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa."
24:13 "Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran vihan sinuun."
24:15-27 Hesekielin vaimon äkkikuolema merkkinä
Profetioita ja tuomioita kansoista (25-32)
28:12-19 Profetia kerubista, jumalolennosta, joka ylpistyi ja viskattiin maahan (vrt. Jes 14:12-15)
29:7 "Kun he tarttuvat sinuun, sinä katkeat ja puhkaiset heidän kätensä, kun he nojaavat sinuun, sinä murrut ja he kaatuvat, heidän lanteensa murtuu."
Profetioita paluusta Jerusalemin hävityksen jälkeen (33-36)
33:1-11 "En minä tahdo, että jumalaton kuolee, van että hän kääntyy teiltään ja saa elää."
33:21-22 Jerusalem on nyt valloitettu
33:30-33 Profeetta on kuulijoilleen kuin vain kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä
34:11-16 Hyvä paimen
34:23-31 Herran palvelija Daavid kaitsee
36:8-12 Kansan paluu ja maan kukoistus
36:22-36 "En minä teidän tähtenne tee sitä, minkä teen. Minä teen sen pyhän nimeni tähden."
Näkyjä päivien lopusta (37-39)
37:1-14 Rutikuivat luut tulevat eläviksi
37:20-28 "Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät."
38:1-13 Aikojen kuluttua Gog hyökkää Israeliin
38:14-23 Nyt tapahtuu se, mitä Herra on muinoin puhunut palvelijoittensa profeettojen suulla
39:1-8 "Israelin vuorilla sinä kaadut."
39:21-29 Synnin ja uskottomuuden tähden Jumala kätkee kasvonsa ja kuitenkin ajallaan armahtaa.
Näky Jerusalemin uudesta temppelistä (40-48)
43:1-9 Herran kirkkaus palaa temppeliin
43:10-11 Näky temppelistä auttaa häpeämään rikkomuksia
47:1-12 Hengen virta pulppuaa temppelistä
48:35 "Herra on täällä."
Sivun alkuun
SANOMA
Hesekiel edustaa ilmestyskirjallisuutta
Profeetta Hesekielin kirjassa tutustumme Raamatun kirjallisuuteen, jossa vertauskuvia täynnä olevat näyt välittävät meille sanoman. Daniel ja Sakarja sisältävät samanlaista ilmoitusta. UT:ssa tapaamme sitä Johanneksen ilmestyksessä, jonka kreikkalaisen nimen Apokalypsis vuoksi tätä kirjallisuutta kutsutaan apokalyptiseksi eli ilmestyskirjallisuudeksi.
Voimme yhtyä juutalaisten rabbien opetukseen, että Jumalan sanalla on kymmenen kieltä: profetia, näky, saarna, puhe, sananparret, käskyt, esimerkit, leikinlasku, arvoitukset ja ennustukset. Näyn, arvoitusten ja ennustusten kieltä ymmärrämme toisenlaisen kielenkäyttöön tottuneina kaikkein vaikeimmin. Juuri se on kuitenkin Hesekielin kieli.
Hesekiel puhuu silmälle, Jeremia korvalle. Hesekieliä lukiessa on kuin selaisi kuvakirjaa, jossa on välillä lyhyitä selostuksia kuvien sanomasta. Jo Hesekielin ensimmäiset kuulijat syyttivät häntä siitä, että hän puhui aina arvoituksia (Hes 21:5). Kirja on meillekin ikään kuin monella sinetillä suljettu (Dan 12:4). Se jää yhdeksi VT:n vieraimmista kirjoista.
Apokalypsin muotoon puettua sanomaa ei voi kohdata samalla tavoin kuin tavallista suorasanaista opetusta. Lukijan on suostuttava eläytymään, ikäänkuin menemään sisälle profeetan mukana näihin erikoisiin näkyihin. Ne ovat arvoituksellisia kuvia todellisuudsta, jossa oleellisinta on siihen sisältyvä totuus, sanoma.
Ilmestyskirjallisuutta on aina ja jokaisen lukijan pakko tulkita, kääntää omalle ymmärryksen kielelleen. Se on vaivalloista ja vaatii arvostelukykyä ja tietoa. Meidän onkin mahdotonta ymmärtää näyn kuvia, ellemme tiedä, mitä niissä esiintyvä asia tai sanonta tarkoittaa. Tästä taas Raamatun tulkitsijat saattavat olla hyvinkin eri mieltä. Siksi ilmestyskirjallisuuden vertauskuvien äärellä on mahdollista sepittää hyvinkin mielikuvituksellisia tulkintoja ja soveltaa niitä oman aikamme tapahtumiin. Ymmärrämme juutalaisten oppineiden varoituksia siitä, ettei Hesekieliä kukaan saanut lukea yksityisesti alle 30-vuotiaana. Seurakunnan perinteinen tulkinta on aina turvallinen lähtökohta.
Sivun alkuun
Näky Herran kirkkaudesta
Hesekiel näkee ensimmäisenä ilmestyksen, josta tulee hänen kutsumusnäkynsä ja joka samalla luonnehtii koko hänen palvelutyötään. Hän näkee hehkuvan pilven keskellä neljä olentoa, joiden on tulkittu kuvaavan Jumalan ja luonnon välistä alkuperäistä sopusointuista yhteyttä. Suhde ei ole mekaaninen, vaan Jumalan Henki johtaa luomakuntaa. Olennot kulkivat sinne, minne Henki johti (Hes 1:12). Kaiken hallitsijana valtaistuimella on Ihmisen kaltainen (1:26; 8:2), Ihmisen Poika. Häntä kuvaavat tuomion puhdistettu kulta, kaiken kuonan polttava pyhyyden tuli ja sateenkaaren armon julistus. Tällaisena Hesekiel näki Herran kirkkauden (hepr. kabod Jahve), Herran läsnäolon. Herran kirkkaus on Hesekielin sanoman eräs keskeisistä teemoista (Hes 3:12,23). Jerusalemin temppelin ihanuus oli siinä, että siellä oli Herran kirkkaus (8:4). Hesekiel näki kauhistuneena, kuinka Herran kirkkaus siirtyi kerubien yltä temppelinoven kohdalle (9:3) ja esipihaan tulvehti Herran kirkkauden hohdetta (10:4). Sitten Herran kirkkaus siirtyi temppelin itäiselle portille (10:18-19). Lopuksi Herran kirkkaus jätti temppelin ja kaupungin (11:23). Nyt oli Jerusalemin kohtalo lopullisesti sinetöity. Temppeli ilman Herran läsnäoloa oli vain tyhjä, merkityksetön kuori. Se oli valmis tuhoon.
Kun Hesekiel näki uuden temppelin, hän näki myös kuinka idästä saapui Herran kirkkaus ja sai maan hohtamaan (Hes 43:2). Herran kirkkaus täytti temppelin (43:5). Hän kuuli äänen, joka sanoi: "Tämä on minun valtaistuimeni sija". "Täällä minä olen asuva" (43:7).
Hesekielistä tulee näkyprofeetta
Herran kirkkauden edessä Hesekiel lankeaa kasvoilleen ja kuulee äänen, joka lähettää hänet (Hes 2:4). Moneen kertaan Hesekielille vakuutetaan, ettei häntä kuunnella (2:5,7; 3:7,11,27). Profeetta on kuulijoittensa keskellä kuin piikkipensaistossa ja skorpionien seassa. Hän ei saa kuitenkaan pelätä ihmisiä (2:6). Herra lupaa tehdä hänet timantinkovaksi (3:9). Hänestä tulee se mies, joka vahvistaa muurin, seisoo lujana sen aukossa ja torjuu uhkaavan tuhon (22:30). Ensin Hesekielin on syötävä Jumalan antama sana ja täytettävä sillä itsensä (Hes 3:3). Hänen oli painettava mieleensä jokainen sana (3:10). Hänen koko elämänsä ja olemuksensa oli tultava Herran sanan käyttöön. Siksi hänen oli maattava yli 14 kuukautta (4:9), suostuttava silmiensä ilon, oman vaimonsa äkkikuolemaan saamatta itkeä sitä (24:16-27). Hesekielin toiminta profeettana sisälsikin erilaisia vertauskuvallisia tekoja, tapahtumia ja näkyjä.
Syntivelka on lopullisesti täyttymässä
Hesekiel julistaa ensin kuuden vuoden ajan peräänantamattomasti Jerusalemin tuhoa. Hän saa kohdata saman vastaväitteen kuin aikaisemmat profeetat: "Aika kuluu, näky unohtuu" (Hes 12:22). "Kaukana meistä ovat tuon miehen näyt, hän ennustaa etäisistä asioista" (12:27). Tuho oli nyt kuitenkin todella lähellä. "Minä, Herra, puhun, ja minkä puhun, se toteutuu, se ei enää viivy" (12:25). Tähän asti Herra oli säälinyt ja siksi säästänyt (20:17). Oman nimensä tähden Herra oli jättänyt syöksemästä vihaansa (20:22). Mutta nyt oli tullut tilinteon hetki (21:30). Hesekiel sai Herralta todella pelottavan sanan: "Minun katseessani ei ole sääliä, minä en sinulle armoa anna" (7:4).
Jumalan kansan jäsenet pannaan tilille vastamaan petturuudesta Herraa kohtaan (Hes 17:20). He menehtyvät syntiensä tähden (4:17) ja siksi, että ovat luopuneet Herrasta (15:8). Herra oli unohdettu (22:12) ja selkä käännetty hänelle (23:35). Jerusalemilaiset halusivat olla muiden kansojen jäsenten tavoin palvoa epäjumalia (20:32). Heidän palvontamenetelmänsä olivat jopa pahempia kuin ympärillä olevien kansojen (5:7). He olivat saastuttaneet Herran temppelin (5:11), ja siellä palvottiin epäjumalia ja aurinkoa (8:10,14,16). Papit eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä (22:26). Kaupunki oli täynnä väkivaltaa (7:23). Jumalan kansasta oli tullut pelkkää kuonaa (22:19). "Teidän syyllisyytenne on tuotu julki, teidän rikkomuksenne on paljastettu, teidän syntinne näkyvät kaikessa mitä teette. Teidän syyllisyytenne on osoitettu" (21:24).
Sivun alkuun
Miksi Jumala rankaisee?
Jumala ei rankaise syyttä (Hes 14:23). Hän tuntee ihmisten puheet ja tietää, mitä ihmisten mielessä liikkuu (11:5). Ihmiset vihastuttavat Herran teoillaan (16:43). "Yhä uudestaan he tällä tavoin vihoittavat minut" (8:17). He tulevat hänelle vastenmielisiksi (23:18). Herra ottaa omansa erilleen ja panee vastaamaan teoistaan (20:35) ja omista synneistään (23:49). Iljettävät teot paljastetaan (22:2). "Tekojesi mukaan saat tuomiosi" (24:14). "Minä rankaisen heitä heidän tekojensa mukaan" (9:10) ja "teen sinulle ansiosi mukaan" (16:59). Herra panee tuomionsa täytäntöön (5:15). Loppu on nyt tullut (7:6) ja Herran vihan päivä (7:19). Sanoma Herran vihasta, kiivaudesta ja kostosta toistuu Hesekielillä yli 20 kertaa. Se antaa hänen sanomalleen leimuavan ja samalla tumman taustan.
Uusi elämä alkaa synnintunnosta
Hesekielillä on myös kirkas sanoma tuhon jälkeisestä uudesta valoisasta ajasta. Jumalan viimeinen sana ei ole tuho. Ennen Jerusalemin hävitystä tämä sanoma vain välähti siellä täällä. Ensin toivon sanoma kohdistuu lähellä olevaan täydelliseen tuhoon: "Muutamat heistä minä säästän. Heidät minä pelastan" (Hes 12:16). Herra jättää jäännöksen (6:8, vk). ja särkee heidän uskottoman sydämensä. He häpeävät pahoja tekojaan
Jeremian tavoin Hesekiel näkee tärkeimpänä uudistuksena sydämen muuttumisen. Uusi elämä alkaa siitä, että Jumala särkee ihmisen uskottoman sydämen ja ihminen häpeää pahoja tekojaan ja näkee, että Herra on puhunut totta (Hes 6:9-10; 20:43). Ihminen vaikertaa syntiensä tähden (7:16), oma pahuus on itsellekin paljastunut (16:57). Ihminen häpeää rikkomuksiaan (43:10), niin ettei kehtaa suutaan avata (16:63). Ihminen näkee, että hänen syntiensä aiheuttama syyllisyys on hänen elämänsä todellisin uhka (18:30). Hän tajuaa tekojensa seuraukset (23:35).
Synnintunnon saa aikaan Herran läsnäolo ja hänen tekojensa suuruuden näkeminen (Hes 43:7,10-11). Synnintunto herää myös silloin, kun Herra antaa anteeksi kaiken, ja silloin ihminen muistaa tekonsa ja häpeää eikä halua avata suutansa häpeän tähden (16:63). Mutta synnintunnon voi saada aikaan myös se, että Herra vie kärsimysten tuleen, jotta kuona sulaisi (24:11). Silloin saattaa toteutua Herran sana: "Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran vihani sinuun" (24:13; Hepr 12:5-11).
Uuden elämän ydin on armahduksessa ja anteeksiantamuksessa
Omissa silmissään jumalattomaksi tullut ja häpeävä ihminen saa kuulla Herran sanana, ettei Jumala halua jumalattoman kuolevan, vaan kääntyvän (Hes 18:23; 33:11). Tämä onkin Hesekielin julistaman evankeliumin ydinajatuksia. Jumala ei teekään meille sen mukaan kuin ansaitsemme, ei meidän kelvottoman elämämme, ei pahojen tekojemme, ei oman itsemme mukaan. Hän armahtaa nyt oman nimensä tähden (20:44; 36:22). Herra itse etsii eksyneet, harhautuneet tuo takaisin, sitoo murtuneen jalan, hoitaa uupuneita (34:16). Herra lupaa: "Minä tulen teidän luoksenne ja käännän katseeni teidän puoleenne" (36:9).
Tässä yhteydessä tulee jälleen terävästi esiin Raamatun ydinsanoma Jumalan ja syntisen ihmisen välisestä suhteesta. Ihmisen on mahdollista olla yhteydessä Jumalaan vain siksi, että Herra puhdistaa kaikesta syyllisyydestä (Hes 36:25,33) ja armahtaa (39:25) ja antaa uuden sydämen ja sisimpään uuden hengen (36:26). Sama Jumala, joka sanoi, ettei hän sääli eikä armahda, armahtaa nyt. Kohtaamme jälleen ihmeellisen synninpäästön sanan: "Minä annan anteeksi kaiken, mitä olet tehnyt" (17:63).
Anteeksisaanut ihminen voi kääntyä, luopua synneistään ja heittää pois päältään kaikki synnit (Hes 18:31; Sak 3:4-5). Jumala antaa hänelle uuden sydämen ja uuden hengen ja ihmisen osa on vain ottaa vastaan (Hes 22:31; 18:31). "Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen" (36:26). Sisimmän kovuus (3:7), kivisydämisyyys (36:26) on paatuneisuutta, haluttomuutta kuunnella Herran sanaa. Tällaisen mielen Herra murtaa (Jes 57:15). "Siis murra jo kivinen sydämeni" (virsi 159:4). Siitä alkaa koko elämän kestävä häpeä omien syntien tähden. Ihmisestä tulee hengeltään särkynyt, hänellä on arka tunto Herran sanan alla (Jes 66:2).
Sivun alkuun
Uusi elämä on elämää Hengessä
Erikoinen piirre Hesekielin uudistusjulistuksessa on lupaus Hengestä: "Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon" (Hes 37:14; 36:27). Hesekielin saatua kutsun tehtäväänsä tuli Henki profeettaan ja nosti hänet seisomaan Herran kirkkauden edessä (2:2). Henki vei hänet näyssä Jerusalemiin ja paljasti sen synnin (8:3). Henki toi hänet takaisin Kaldeaan (11:24). Henki teki laaksossa olevat kuolleet luut eläviksi (37:10,14).
Erikoisen profetian Hengen vaikutuksesta Hesekiel sai kuvatessaan uuden temppelin perustuksen alta kumpuavaa vettä. Siitä alkoi puro, joka kasvoi virraksi. "Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään" (Hes 47:9). Mutta rantojen soissa ja lammikoissa vesi jää kuolettavan suolaiseksi (47:11). Tätä on tulkittu varoitukseksi puolisydämisestä Herran seuraamisesta, jossa ei tehdä erotusta pyhän ja epäpyhän välillä. Kun profeetta kulki ensin puron poikki, oli vettä nilkkoihin, sitten polviin ja lanteisiin ja lopuksi se oli niin syvää, että olisi pitänyt uida (47:3-5). Ehkä siinä on kutsu meillekin päästä yhä enemmän Hengen kannattelemaksi, hänen hallintaansa.
Hajoitettu Israel palaa maahansa
Hesekielin sanomassa tulevaisuudesta on keskeisenä uudistuva Israel. Herra tekee ikuisen liiton kansansa kanssa (Hes 37:26). Kuten hän hajoitti kansansa, niin hän on myös kokoava sen kaikista maista ja kansojen seasta (34:12). Herra vakuutti: "Minun kansani tulee pian takaisin" (36:8). Se asuu jälleen Hesekielin sanojen mukaan maan navalla (38:12). Koko Israelin kansa on palaava (36:10). Herra tekee heistä yhden kansan (37:22). Kaupungit asutetaan, rauniot rakennetaan (36:10), taloja nousee ja viinitarhoja istutetaan ja maassa vallitsee rauha (28:26). Kansa lisääntyy suureksi (36:11,37). Maa, joka oli ollut autiona, on oleva kuin Eedenin puutarha (36:35). Kansan ei tarvitse enää nähdä nälkää eikä kärsiä toisten kansojen pilkkaa (34:29). Jumala antaa sateet ajallaan, siunauksen sateet (34:26). Kansa asuu turvallisesti, ei ole muureja, ei portteja, ei salpoja (38:11). Kukaan ei ahdista (34:28) tai halveksi heitä (28:24).
Aikojen lopulla tapahtuu suuri hyökkäys Israeliin
Keskelle Hesekielin rauhan ja hyvinvoinnin kuvausten tulee merkillinen sanoma. Kun aika on täysi, tapahtuu yllättävää (Hes 38:16). Gogin, Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas Magogin maasta valtavine liittolaisarmeijoineen, mukana perimmäisen pohjolan joukot, hyökkää rauhassa elävään Israeliin (38:2,6,9,11). Gog lähtee kotimaastaan pohjoisen periltä (38:15).
Monet suomalaiset julistajat ovat tulkinneet tämän viittaavan omaankin maahamme tai ainakin siihen, että suomalaisia on mukana Gogin hyökkäyksessä. Jumala antaa tulla tuon hyökkäyksen aikana valtavan maanjäristyksen (38:19-20). Sateet, tuli ja keskinäiset riidat täydentävät valtavan sotakoneiston tuhon (38:21-22). "Israelin vuorilla sinä kaadut". "Niin minä olen päättänyt" (39:4,5). Jumala tuo julki kunniansa ja osoittaa pyhyytensä (39:13, 27).
Henki tekee Israelin kansan eläväksi
Israelin uudistuksen ydin on kuitenkin kansan tuleminen eläväksi Jumalan Hengen voimasta. "Vuodatan henkeni Israelin heimon ylle" (Hes 39:29). Näky rutikuivien luitten täyttämästä laaksosta tekee tämän lupauksen havainnolliseksi (37:1-2). Elämme aikaa, jolloin luut ovat lähentyneet toisiaan ja liittyneet yhteen (37:7). On syntynyt Israelin valtio Israelin maahan. Kaipaamme päivää, jolloin Jumala antaa tälle kansalle Pyhän Henkensä, niin että koko kansa tulee eläväksi (37:10,14). Israelin kansan päälle vuodatetaan armon ja rukouksen nöyrä Henki. Silloin he kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet, ja surevat (Sak 12:10). Silloin koko Israel on pelastuva (Room 11:26). Silloin Herra on asuva heidän luonaan (Hes 37:27), eikä hän enää kätke heiltä kasvojaan (39:29).
Yksi paimen
Hengellinen uudistus liittyy läheisesti sanomaan yhdestä keskushenkilöstä, Messiaasta. Hesekiel näkee, että kaikki tuhotaan ja hävitetään, "kun saapuu se, jolle tuomiovalta kuuluu. Hänen käsiinsä minä anna vallan" (Hes 21:27). Kuka hän on? Ensin hän on Jumalan tuomion välineenä toimiva ihminen (21:26). Mutta lopulta hän on se, joka "kantaa valtaa harteillaan" (Jes 9:5) ja "antaa heikoille oikean tuomion" (Jes 11:4).
Jumala panee yhden paimenen, palvelijansa Daavidin, kaitsemaan (Hes 34:23). Hän on ainoa kaikkien ruhtinas (34:24). Vain hän takaa todellisen rauhan (37:25). Kuka hän on? Jo vanhat juutalaiset selittäjät vastasivat: Hän on messiaskuningas. Myös Hesekielin kuvauksen hennosta seetripuun latvan oksasta, jonka suojaan pääsevät kaikki (17:22-24) on nähty viittaavan tulevaan Messiaaseen (vrt. Matt 13:32).
Näky uudesta temppelistä
Hesekielin viimeinen näky on uudesta Jerusalemin temppelistä (luvut 40-48) Hän sai näyn 14 vuotta temppelin tuhon jälkeen ja samana päivänä, jolloin Israel lähti sovitettuna Egyptistä. Näky on niin yksityiskohtainen, että sen mukaan on mahdollista rakentaa temppeli. Saamme myös selvityksen temppelin uhripalveluksesta ja sen suorittajista (44-46). Ennen kaikkea Hesekiel näki Herran kirkkauden palaavan tähän temppeliin ja täyttävän sen (Hes 43:5). Temppelin alttarilla syntinen ihminen ja pyhä Jumala voivat kohdata toisensa sovituksen veren suojassa. Alttarista Herra sanoi: "Tämä on minun valtaistuimeni sija ja koroke minun jalkojeni alla. Täällä minä olen asuva" (43:7).
Tässä yhteydessä tulee esiin yksityiskohta, joka on todellinen tänä päivänä Jerusalemin temppelialueella. Itäportin on oltava suljettu, ja vain Ruhtinas sai käydä siitä sisälle (Hes 44:1-3). Tänäänkin Jerusalemin Kultainen portti on umpeenmuurattu. Eräs islamilainen perimätieto väittää, että se avataan vasta sitten, kun Jeesus ratsastaa sen kautta Jerusalemiin.
Näyn lopussa saamme vielä tietää Israelin uudet rajat. Kirja päättyy Jumalan suurenmoiseen lupaukseen. Siinä on kaupungin suurin rikkaus: "Herra on täällä" (Hes 48:35).