Evästä vuoden jokaiselle viikolle

JEESUS - JOULUN ILO

Haluan ottaa esille tässä joulukirjoituksessa erään aran, sisintämme koskettavan asian. - Joulu on monin tavoin ilon juhla. Meidän ei tarvitse muuta kuin ajatella lasten säihkyviä silmiä jouluaaton odotuksessa ja riemullisia huudahduksia, kun tulee lahjojen saamisen vuoro. Vaikka emme pysty määrittelemään, mitä ilo on, niin toki jokainen meistä on nähnyt iloa ja kokenut sitä. Moni aikamme ihminen vaatiikin elämäänsä iloa ja hankkii sitä vaikka sitten keinotekoisesti tänäkin jouluna. Mutta tehty ja puserrettu ilo ei ole iloa.

JUMALAN HYVÄ TAHTO

JEESUS - MAAILMAN VALO

Vuoden näkyvimmän ja tuntuvimman juhlan aika on jälleen edessä. Mihinkään juhlaan ei kodeissa valmistauduta niin kuin tähän. Ja kaikkien meidän jouluumme sisältyy monia lämpimiä muistoja ja hyviä kokemuksia. On tuoksuja, ääniä, lauluja ja tunnelmaa. Mikään juhla ei ole myöskään niin vaikea kohdata vieraalla maalla - lähetyskentällä - tai yksinäisyydessä kuin joulu. Siksi työtoverimme siellä kaukana ja ehkä joku aivan lähelläkin tarvitsevat nyt erikoisesti esirukoustamme ja muistamistamme.

ADVENTIN SANA RAUHASTA

Adventin hoosianna-huudossa ja joulun enkelien ylistyksessä kaikuu sanoma rauhasta: "Siunattu olkoon hän joka tulee, Kuningas Herran nimessä, rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa" (Luuk 19:38). "Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto" (Luuk 2:14).

KRISTUKSEN PALUUN ODOTUS

Haluan jakaa jotain kanssasi asiasta, jossa saatan sanoa hyvinkin taitamatonta. Mutta koska asia on painanut vuosia mieltäni, en voi vaietakaan. Ehkä ymmärrät, mitä haluan sanoa, ehkä et voi sitä hyväksyä. Ole vapaa ottamaan vastaan tai hylkäämään.

MIKSI TARVITSEN VAPAHTAJAA?

Monen mielestä on kyllästymiseen asti opetettu totuutta ihmisen syntisyydestä. On ollut masentava kokemus tajuta, että monet uskovan nimeä kantavat eivät tahdo todella sielunsa pohjiin asti tulla pysäytetyksi tämän totuuden eteen. Jotakin järkyttävän pinnallista on meidän uskonelämässämme. Tulee vihaisia vastalauseita: "Aina sinä puhut synnistä. Kyllä me sen muutenkin tiedämme!"

VOITETTU VIHOLLINEN

En voi sille mitään, että viime kuukausien aikana tapahtuneet monien vanhojen ystävien "kotiinkutsut" ovat olleet jatkuvasti mielessä. Oma, omaisten ja ystävien ajallisen elämän rajallisuus on tullut niin koettavaksi. Kuinka lähellä raja onkaan. Kuinka ehdottomana se leikkaa elämämme. Se tunne, joka valtaa mielen, on joka kerta aivan omansa. Tosin kauaa ei jaksa kuunnella, vaan arkinen elämä tukahduttaa herkkyyden. Ehkä niin tuleekin olla. Kuitenkin häpeää omaa pinnallisuuttaan ja sitä, ettei osaa kuunnella ja ottaa osaa.

AHDISTUKSESSA KESTÄVÄT

Eräs vanha virrentekijä veisaa: "On ahdistusta täynnä maa" - ja kyllä tuo on totta nykyäänkin. Eräänä päivänä minulle soitti muuan ahdistunut äiti. Hänen poikansa oli ollut käymässä lapsuudenkodissaan eikä ruumiillisten tuskien tähden voinut kunnolla edes syödä. Vanha äiti sanoi: "Ei edes vanhuudessaan saa olla ilman tuskia, sillä miten voin olla kärsimättä, kun näen pojan kärsivän."

USKOMME YDIN

Jokin aika sitten minulla oli mahdollisuus kolmena päivänä luennoida 12 tuntia Galatalaiskirjeestä. On suuri etuoikeus luennoida Raamatusta ja saada käyttää siihen runsaasti aikaa. Toki 12 tuntia on kovin vähän, sillä Luther piti aikoinaan samasta kirjeestä 40 luentoa. Tosin hän syytteli itseään jälkeenpäin monisanaisuudesta. Joka tapauksessa Galatalaiskirje vie meidät kristillisen uskomme ydinasioihin. Sitä kannattaa kerrata ja syventyä sen sanomaan.

KERJÄLÄISIÄ ME OLEMME

Tietämäni mukaan Lutherin kirjoittamat viimeiset sanat vähän ennen kuolemaansa olivat: "Kerjäläisiä me olemme."

Nämä hätkähdyttävät sanat luonnehtivat erittäin totuudellisesti sisäistä elämäämme, jos vain avoimesti uskallamme sen myöntää. Kerjäläisellä ei ole mitään. Hän elää puutteessa. Hänen on pakko olla joka päivä liikkeellä pyytämässä kaikkea toisilta. Muuten hän ei tule toimeen. Hän on tyhjyydessään täysin riippuvainen siitä, mitä hänelle annetaan. Työläinen ansaitsee leipänsä, kerjäläinen saa jos saa leipänsä.