Evästä vuoden jokaiselle viikolle

12. viikko (maaliskuu)

ILOSSA JA SURUSSA

Elämässämme on joskus aikoja, jolloin monet asiat ovat ajallisesti ajatellen todella hyvin. Ne ajat ovat suuria lahjoja. Raskaina koettelemusten ja ahdistusten aikoina emme millään jaksa uskoa, että edes joskus vielä tulisi elämäämme valoisampiakin vaiheita. Kuitenkin Jumala antaa sekä valoa että varjoa, sekä hyvää että pahaa.

11. viikko (maaliskuu)

SOVITUKSEN SALAISUUS

Raamatussa on monia kohtia, jotka erityisellä tavalla auttavat katselemaan Jeesusta. Keskittyminen Jeesukseen, hänen näkemisensä kaikki kaikessa ja sydämellinen turvautuminen yksin häneen on kuitenkin usein työlästä. Ajallinen sitoo mielemme ja joudumme kuin väkisin vääntämään sisimpämme kohti Jeesusta. Meidän luontomme ei suinkaan ole Jeesus-keskeinen vaan ikävä kyllä oma-minä-keskeinen. "Kaikki he etsivät omaansa eikä sitä, mikä Jeesuksen Kristuksen on" (Fil 2:21). Siksi joudumme ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella.

10. viikko (maaliskuu)

HERRA JOHDATTAA

Raamattu on kuin tämän maailman autiomaan keskellä oleva keidas. Sen äärelle vaeltaja pysähtyy ja saa sieltä uutta voimaa matkalle. Keitaassa on monia lähteitä. Emme pysty kaikista juomaan emmekä jaksa kaikkea juoda. Muutama lähde tulee muita tutummaksi ja rakkaammaksi.

Minulle tällainen lähde on ollut kauan Jes 30:15-23. Se opettaa jatkuvasti käytännössä oikeaa tapaa suhtautua elämään. Joudun palaamaan sen äärelle usein. Olen hidas oppimaan.

9. viikko (maaliskuu)

 

9. viikko (helmikuu/maaliskuu)

 

TULKOON VALTAKUNTASI

 

Olemme varmaankin elämämme aikana tuhansia kertoja rukoilleet "Tulkoon sinun valtakuntasi." Ehkä olemme sisällyttäneet tähän rukoukseen uuden herätyksen tulon tai Kristuksen paluun.

6. viikko (helmikuu)

ROHKAISKAAMME TOINEN TOISTAMME

Jumalan lasten usein niin vaikeaan yhteyteen kuuluu keskinäinen tukeminen ja rohkaiseminen. Usein jo tieto esirukoilijasta rohkaisee, vaikka rukoilija kokee rukouksensa kovin puutteelliseksi. Joskus koruton kädenpuristus tervehtiessämme toisiamme antaa uutta voimaa. Ystävällisellä hymyllä voi olla suuri merkitys.

4. viikko (tammikuu)

KESKITY KRISTUKSEEN

Paavali totesi kerran, ettei samoista asioista kirjoittaminen häntä kyllästytä (Fil 3:1). Kyllä kai sinua niin kuin minuakin kuitenkin kyllästyttää, jos toistuvasti joutuu lukemaan ja kuulemaan samaa asiaa. Ei tahdo millään kestää sitä. Ihmisen luonto on sellainen. Mutta jos se sama asia on Jeesus Kristus ja hänen suuruutensa ja merkittävyytensä, ei meillä pitäisi olla syytä kyllästyä. Johonkin asiaan saatamme kyllästyä. Samoin tutun opin toistamiseen ja samojen sanojen kertaamiseen.

3. viikko (tammikuu)

TODELLINEN LOHDUTUS

Maailmassa on aina ollut levotonta. Joku on väittänyt, että toisen maailmansodan jälkeen on käyty jo 300 sotaa. Kriisit näyttävät olevan normaali tila tätä maailmaa ajatellen; hyvinvointi, rauhantila ja ulkonainen mukavuus taas poikkeuksellista ja nopeasti ohimenevää. Ihminen elää menneen kriisin jälkivaikutuksen ja tulevan kriisin esimaun välisessä jännityksessä. Siksi jokainen hyvä ja rauhallinen päivä on erikoinen lahja.

Sivut