Elämän leipää

Johdannoksi!

Tervetuloa Roseniuksen Elämän leivän ääreen. Se on ruokkinut suomenkielisenä Jumalan kansaa jo 1880-luvulta lähtien.

Itselleni Roseniuksen Elämän leipää tuli tärkeäksi 1960-70-luvun taitteessa. Olen kuvaillut jotain tuosta vaiheesta arvostellessani Aapeli Saarisalon kirjaa Rosenius – evankelisen uskon mies (Porvoo 1973). Arvostelu julkaistiin Perusta-lehdessä numerossa 2 vuonna 1974. Näin silloin kirjoitin ja siihen sydämestäni yhdyn vuosikymmeniä myöhemminkin.

"Meidän ajatteluamme ja asenteitamme ohjaavat varsin huomattavassa määrin ne persoonallisuudet, joihin olemme mieltyneet. Haluamme paljossa samastaa itsemme kunnioittamamme opettajan näkemyksiin ja jopa elämään.

Joskus koulupoikavuosina sattui käsiin Lähetysseuran kustantama Finneyn kirja Ihmeellisiä herätyksiä. Se sytytti ja antoi vuosiksi ihanteen johon yritti välillä pakollakin itseänsä työntää. Finneyn ekstaasi-luonteisesta julistuksesta ei ollut pitkä matka erilaisiin helluntailaissävyisiin opettajiin ja niin joku Charles Price, Branham ja Hicks antoivat aineksia seuraavaan vaiheeseen.

Monenlaisten ahdistusten kautta sortuivat nuo ihanteet ja uusina tähtinä taivaalle syttyivät lähetyshistorian ihmeuskomiehet Hudson Taylor ja C.T. Studd. Heidän uskonnollisuutensa mukana kasvoi kiinnostus maailmanlaajaa pyhitysvirtausta kohtaan. Tutuiksi tulivat sellaiset nimet kuin Ruth Paxon, Wasserzug-Traeder, Watchman Nee, Madsen, Kargel, Smith. Koki käyneensä kyllä Punaisen meren läpi, mutta jääneensä erämaahan Jordanin väärälle puolelle.

Mutta eivät nämäkään opettajat osanneet viedä lähteelle, jossa rehellisin omintunnoin ja totuudellisesti olisi saanut ammentaa Kristuksen salattua tuntemista. Erittäin vaikeaksi tuli oma ja muiden hengellä täytettyjen alhainen jumalattomuus, valheellisuus ja kovuus. Mitä hurskaammat ja korkealentoisemmat sanat, sitä valheellisempi ja tekopyhempi elämä.

Hetkittäin tilanne oli epätoivoinen ja näin ennen kaikkea oman sydämen pohjattoman pahuuden tähden. Raamattua ei uskaltanut paljoakaan lukea, koki sitä lukevansa vain omaksi hyödykseen. Alkoi siis tajuta kuinka Raamatun lukeminen ja ymmärtäminen on sidottu siihen uskonnäkemykseen, minkä on omaksunut. Osasin lukea Raamattua vain Finney-Price-Hicks-Taylor-ym. opetuksen läpi. Ja nyt piti räjäyttää rikki siihenastinen Raamatun sanoman ymmärtäminen. Se oli tavattoman vaikeaa.

Luther sai aikoinaan armon riistäytyä irti vallitsevasta raamatuntulkinnasta lähinnä yhden ainoan kohdan, Room. 1:17 avulla. Useimmat meistä kai saavat tyytyä tällaisiin opettajiin, joille Herra on aikaisemmin kirkastanut jotain tuoretta. Paljon merkitsi tuossa etsinnässä Lutherin Galatalaiskirjeen selitys, Jonas Laguksen Evankeliumin ääni ja eräät Paavo Ruotsalaisen opetukset.

Käteeni sattui myös vanha hartauskirja. Sen kautta oli tukkisuruton isoisäni löytänyt armon, mutta minusta se oli ollut varsin mitäänsanomaton ja ainakin itsestäänselvyyksissä askarteleva. Se oli vanha painos Roseniuksen kirjasta Elämän leipää.

Kummallisella tavalla tuo kirja alkoi puhua. Siinä on sellaista raamatuntulkintaa, johon voin kerrankin yhtyä. Sanoma meni läpi, tunkeutui luihin ja ytimiin. Se oli niin totuudenmukaista. Tuo mies oli totisesti löytänyt jotain siitä, jota itse oli hapuillen etsinyt ja jota ei ollut osannut ilmaista. Tosin siinä ymmärretään Kristuksen seuraaminen varsin toisin kuin mitä tähän asti edellisten opettajien vaikutuksesta olin ymmärtänyt ja missä opetuksessa olin joutunut täydelliseen umpikujaan.

Roseniuksesta tuli se Herran palvelija, joka auttoi yhden epäonnistuneen ja epätoivoisen ihmisen luottamuksen siihen, että Jumala sittenkin vanhurskauttaa jumalattoman uskon kautta Hänen Poikaansa.

Samaan aikaan alkoi tulla tietoja siitä, että moni muukin lähellä olevassa ystäväjoukossa oli "löytänyt" Roseniuksen. Mutta siitä huolimatta oli melkoinen yllätys, kun sai kuulla, että Aapeli Saarisalo on jälleen julkaissut elämänkerran ja nyt juuri itselleni viime vuosina niin paljon merkinneestä Roseniuksesta. Ensimmäinen tunto oli tietenkin vanhana kunnon hurmahenkenä se, että tässä on nyt ihmeellinen Jumalan johdatus. Jospa Jumala vielä antaisi meidän kokea Suomessa sellaisen uuden kansanherätyksen nousun, jossa kirkkomme vanhassa tunnustuksellisessa opetuksessa oleva sydämen sisäinen hurskaus pulppuaisi esiin. Kenties tällainen ajatus on vain toivo historian pyörän kääntymisestä 100 vuotta taaksepäin. Ehkä sittenkin Herra haluaa antaa tällaisen herätyksen. Kuohuttakoot nyt uskovaa kansaa kaikenlaiset kiihotusliikkeet. Aikanansa ne jaksavat innostaa ja sitten ne jättävät jälkeensä väsyneet ja epätoivoiset ihmiset. Mutta sitten saattaa uskovan kansan sydän olla altis ottamaan vastaan hiljaisen tuulen huminan, joka ei kutita uskovan halua olla jotain suurenmoista vaan tekee Yhden ainoan suureksi. Tällaisen herätyksen mies ja opettaja on Rosenius.

Kun lukee Roseniuksen elämänkertaa niin tajuaa, ettei ainakaan hänen elämänsä sytytä ketään. Kaikki siinä on vaatimatonta ja tavallista. Eihän se ole mitään verrattuna Tayloriin tai Studdiin. Sitä ihmeellisempää on, että hän jatkuvasti sanomansa kautta puhuu eikä hänen vaikutuksensa maailmanlähetykseen suinkaan ole vähäpätöinen ja lakannut.

Norjan Luterilainen Lähetysliitto satoine lähetteineen elää keskeisesti Roseniuksen välittämästä sanomasta, samoin Ruotsin Evankelinen Isänmaansäätiö ja Tanskan Luterilainen Lähetysyhdistys. Pohjoismaisessa raamatullisessa ylioppilasliikkeessä Rosenius on rakastettu opettaja.

Suomessa evankeliset lopulta suostuivat kustantamaan Roseniuksen Elämän leipää, mutta sitä luetaan paljon myös laestadiolaisen uusherätyksen piirissä. Ylioppilaslähetys on kustantanut Roseniuksen erinomaisen kansankirjan Tie rauhaan, joka on Norjassa saanut laajan levikin. Lähetysseurakin on kustantanut aikoinaan Roseniuksen kirjan Herran kansan kilvoitus. Näin Rosenius lävistää herätys- ja järjestörajoja. Hänessä yhdistyy mestarillisella tavalla taju ihmisen sydämen pohjattomasta turmeluksesta ja rohkea usko Jumalan armoon Kristuksessa sekä sydämellinen ja rehellinen ahdistetun ihmisen ymmärtäminen. Kenties juuri tämän tähden hän puhuu yli ryhmärajojen."

Internet kotisivuineen tarjoaa mahdollisuuden julkaista omia ajatuksia siinä toivossa, että edes joku interenetissä vaeltava löytää paljouden keskeltä tämänkin kotisivun. Kenties sieltä löytyy myös virikkeitä kohti Jeesusta Kristusta ja hänen tuntemistaan. Koska itse on saanut paljon apua uskonelämän taisteluissa Roseniuksen kirjoitusten äärellä, tuli ajatus saada niitä omalle kotisivulleni.

Tutustuin aikoinaan Roseniukseen vanhan Elämän leipää suomennoksen avulla. Juuri sen olin saanut lahjaksi. Se oli WSOY:n kustantamana ilmestynyt kaksiosaisen vuosina 1927 ja 1928. Toinen painos oli julkaistu 1936. Olen kiitollinen siitä, että WSOY kustantajana omasta puolestaan on myöntänyt luvan julkaista kirjan tällä tavoin.

Suomen Lutherilainen Evankeliumiyhdistys on julkaissut kokonaan uuden laitoksen Elämän leivästä. Sen esipuhe on vuodelta 1949.

Tämän vanhan Roseniuksen kirjan on vaivaa nähden kopioinut ystäväni Jukka Lohikoski. Siitä hänelle suuret kiitokset. Ilman hänen työtään tämä ei olisi ollut mahdollista. Kirjan raamatunkäännöksenä on 1920-luvulla käytössä ollut käännös. Kieli on tuon ajan yleiskieltä. Joitakin pitkiä lauseita on jaettu ja eräillä sanoille koettu löytää uudempi vastine. Runot on jätetty pois.

Hyviä oivaltamisen hetkiä niin Roseniuksen ankaran lain kuin suloisen evankeliumin julistuksen äärellä!

Olavi Peltola

ALKUPERÄISEN PAINOKSEN ESIPUHEET

CARL OLOF ROSENIUS on Ruotsin kirkon kenties huomattavin maallikkosaarnaajia. Hän syntyi v. 1816 Nysätran pitäjässä Länsipohjassa, jossa isä toimi pappina. Jo nuorena, 15-vuotiaana, Rosenius tuli vakavaan kääntymykseen ja johti jo koululaisena hartauskokouksia. Opiskeltuaan pari vuotta Upsalan yliopistossa jumaluusoppia, hän vähävaraisuuden vuoksi luopui 1839 aikeestaan valmistua papiksi ja otti vastaan yksityisopettajan toimen muutamalla maatilalla Tukholman läheisyydessä.

Hän taisteli nyt jonkin aikaa uskonnollisten epäilysten kanssa. Selvittyään niistä hän 1840 muutti Tukholmaan esiintyen siellä kaupungin lähetyssaarnaajana, ensin englantilaisessa kirkossa, sitten vuodesta 1857 Betlehemin kirkossa.

Hänen pääasiallinen vaikutuksensa tapahtui kuitenkin kirjallisuuden kautta. Huomattavin tässä suhteessa oli Roseniuksen julkaisema aikakauslehti: "Pietisten" joka saavutti Ruotsin oloissa harvinaisen laajan levikin. Siinä hän vuosien kuluessa julkaisi tutkisteluja ja sarja kirjoituksia, joista myöhemmin muodostui laajoja teoksia, kuten "Roomalaiskirjeen selitys". Sisälähetysyhdistyksen, Evangeliska Fosterlandsstiftelsen perustamiseen (1856) Rosenius otti tehokkaasti osaa ja kuului sen johtoon kuolemaansa saakka v. 1868.

Roseniuksen uskonnollinen kanta on puhtaasti luterilainen. Syntisen ihmisen vanhurskauttaminen armosta uskon kautta on hänen julistuksensa keskus. Lain saarnaa hän ei silti laiminlyö. Laki on hänellä herätyspuheen pohjana, mutta myös kristillisen elämän ohjeena. Herännyt, kiusattu sielu saa Roseniuksen kirjoista paljon lohdutusta, ja tämän kirjoittaja on nuoruudessaan saanut niistä sekä kehotusta että virvoitusta.

Roseniuksen kirjoituksista on myöskin koottu kotihartauskirja, jota Ruotsissa on julkaistu kaksikymmentäyhdeksän painosta. Tätä kirjaa, joka nyt ilmestyy suomalaisena käännöksenä, pyydän mitä lämpimimmin suositella niille, jotka haluavat vakavaa, herättävää ja lohduttavaa hengellistä lukemista.

Viipurissa huhtikuun 19 p. 1927.

ERKKI KAILA.

ENSIMMÄISEN RUOTSALAISEN PAINOKSEN ALKULAUSE

Siinä määrin kuin hengellinen elämä maassamme on kehittynyt ja yhteisen kotihartauden siunaus tullut tunnustetuksi, on myös ilmaantunut kotihartauteen soveltuvien kirjojen tarvetta. Meillä onkin niitä huomattava määrä, etupäässä vieraista kielistä käännettyjä. Saattaisi ajatella, että tämä tarve jo on täytetty, erittäinkin kun jokapäiväisten hartauskirjojen joukossa on useita oppi-isältämme Lutherilta.

Lukuisat niistä monista ihmisistä, joiden hengen nälän C. O. Roseniuksen kirjoitukset ovat tyydyttäneet, ovat lausuneet toivomuksenaan, että toimitettaisiin kotihartautta varten hartauskirja, johon on koottu kirjoituksia aikakauslehti Pietisten’istä. Se syvä evankeliumin salaisuuksiin tunkeutuminen, vakavuus, monipuolisuus ja perusteellisuus, jolla Rosenius on käsitellyt kristinuskon päätotuuksia, oli voimakkaana kehotuksena täyttää monella eri tahoilla maata lausuttu toivomus, jonka Evankelisen Isänmaaseuran johtokunta nyt on koettanut toteuttaa, antaessaan Roseniuksen elämänkerran kirjoittajalle tehtäväksi hänen kirjoistaan koota sellainen kokoelma, joka täten kristikansalle tarjotaan.

Aietta ei ole ollut aivan helppo toteuttaa. Varsinainen vaikeus on piillyt siinä, että nämä tutkistelut, joiden pituuskin on rajoitettu ja joiden tuli. mikäli mahdollista, olla yksi kokonaisuus, täytyi valita pitemmistä yhtenäisistä kirjoituksista. Roseniuksen lavea ja perusteellinen kirjoitustapakin muodostui tässä suhteessa vaikeudeksi. Jotta olisi saatu kahden sivun ahtaalle alle käsitelty tutkistelu määrätystä aiheesta, on ollut pakko sivuuttaa joitakin kohtia, toisinaan kokonaisia sivujakin, samoin kuin Pasig ja Schinmeier menettelivät, jotka ovat kotihartautta varten toimittaneet Lutherin teoksista kirjoja - mistä seikasta jokainen, joka enemmän on lukenut Lutherin kirjoja alkukielellä pian tulee vakuutetuksi. Käsittelyn yhtenäisyyden vuoksi on myös täytynyt muuttaa muutamien tutkistelujen lähtökohtien sanontaa.

Herra Jumala, jonka asiaa tämäkin teos tahtoo palvella, antakoon nytkin armonsa sille, nimensä kunniaksi ja seurakunnalle siunaukseksi.

Tukholmassa, marraskuussa 1873.

Tunnus: