Psalmit

Olavi Peltola

TEEMA

Turvaa yksin Herraan ja ylistä häntä kaikessa.

AVAINJAE

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan Ps 73:28.

JOHDANTO

Psalmit ovat VT:n rakastetuin ja varmaankin luetuin kirja. Monet kristityt eivät tulekaan lukeneeksi VT:sta muuta kuin psalmeja. Sen äärellä lukijat ovat löytäneet kautta aikojen oikeat sanat sydämensä iloille ja suruille ja myös luottamukselle Herraa kohtaan. Luther neuvoikin lukemaan Psalmeja polvillaan.
Meille ei ole ratkaisevaa, milloin Psalmit ovat syntyneet ja kuka ne on kirjoittanut. Tärkeintä on, että Pyhä Henki näiden runojen säkeitten avulla synnyttää ja vahvistaa uskoamme Herraan, niin että voimme Daavidin tavoin Hengen innoittamana kutsua Jeesusta Herraksi (Matt 22:43). Psalmit antavat meille myös oikeaa sisältöä rukouksiimme ja kiitoksemme Herran edessä.

Psalmien heprealaiset nimet luonnehtivat hyvin Psalmien tarkoitusta: Tefillot (Ps 72:20) = rukoukset ja Tehillim = ylistyslaulut. Itse sana psalmi on kreikkaa ja tarkoittaa kielisoittimella säestettyä laulua (Luuk 20:42; 24:44).

Monien psalmien otsikko viittaa Israelin suurimpaan runoilijaan Daavidiin. Otsikot voidaan lukea myös niin, että ko. psalmi on omistettu Daavidille. Varmaan Daavid on ollut monien psalmien tekijä. Useiden psalmien yhteydessä on mainittu Daavidin elämän eri tilanteitakin.

Psalmeissa kuvastuvat Jumalan kansan vaiheet läpi aikojen. Välillä olemme Abrahamin seurassa. Sitten taas Egyptistä lähdön tapahtumat opettavat meille luottamusta Jumalaan. Otsikoissa kerrataan Daavidin elämänvaiheita. Leimaa antavana piirteenä on jatkuva kamppailu. Aina on ollut vastustusta. Jumalan kansan vaellus ei ole ollut koskaan helppoa.

Psalmeja ei ole Raamatussa ryhmitelty aiheen mukaan. Siksi vierekkäiset psalmit voivat sisältää hyvinkin erilaisia elämäntuntoja. Kukin psalmi on oma kokonaisuutensa ja on sellaisena luettava ja elettävä. Tärkeintä on oppia tuntemaan psalmeja niin hyvin, että löytäisimme niistä valoa elämämme eri tilanteisiin. Joitakin aiheen mukaisia luetteloja on olemassa. Jo vanhan kirkon ajoilta tunnettiin seitsemän katumuspsalmia: Ps 6; 32; 38; 51; 102; 130; 143. On myös messiaanisia eli Messiaasta kertovia psalmeja: Ps 2; 8; 16; 22; 24;, 40; 47;, 69; 72; 89; 96; 110; 145. Luther jakoi psalmit profeetallisiin, opetus-, lohdutus-, rukous- ja kiitospsalmeihin. Raamatussamme oleva jako viiteen kirjaan on peräisin VT:n kreikkalaisesta käännöksestä Septuagintasta.

Lukuohjelmassa ehdotamme kustakin viidestä kirjasta luettavaksi vain joitakin psalmeja. Lue ne mietiskellen ja etsi kustakin ainakin yksi sinua puhutteleva jae. "Syö sinä yksinkertaisesti leipää, sellaisena kuin se on edessäsi, äläkä siitä huoli, jos siellä täällä tapaat myllystä tarttuneen hiekkajyväsen" (Bengel).
 

LUKUOHJELMA

Ensimmäinen kirja (1-41)
1 Hyvä on sen osa, joka ei astu syntisten teille
2 Miksi kansat kapinoivat Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?
6 Nääntyneen rukous; ensimmäinen katumuspsalmi
8 "Mikä on ihminen! Kuitenkin pidät hänestä huolen."
13 Huolet painavat mieltäni. Minä luotan sinun armoosi
14 "Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään."
16 "Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo."
19 "Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti."
22 "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"
23 "Herra on minun paimeneni."
24 "Kohottakaa korkeiksi portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee."
25 "Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni."
30 "Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo."
31 "Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta." "Sinä olet kallioni."
32 "Tunnustan sinulle syntini"; toinen katumuspsalmi
34 "Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän."
38 "Minä olen luhistumisen partaalla"; kolmas katumuspsalmi
39 "Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni."

Toinen kirja (42-72)
42 "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala."
51 "Pyyhi pois minun syntini"; neljäs katumuspsalmi
53 "Mieletön se, joka ajattelee: Ei Jumalaa ole."
61 "Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta."
62 "Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa sinulle avun."
69 "Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata."
71 Vanhuksen rukous

Kolmas kirja (73-89)
73 Kadehdin jumalattomia, jotka menestyvät
84 Pyhiinvaeltajan laulu
88 Rukous mitä suurimmassa hädässä

Neljäs kirja (90-106)
90 "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen."
91 Korkeimman suojelus
94 "Hän, joka on luonut korvan - hänkö ei kuule?"
102 "Olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu"; viides katumuspsalmi
103 "Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme."

Viides kirja (107-150)
107 Mitä Jumalan kansan vaellus opettaa?
110 "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle."
116 Pelastuneen kiitosvirsi
119 Minä panen toivoni sinun sanaasi
121 "Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?"
122 Toivotan sinulle rauhaa, Jerusalemille!
126 "Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat."
127 "Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa."
130 "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra"; kuudes katumuspsalmi
131 "Olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni."
136 Älä lakkaa toistamasta: Iäti kestää hänen armonsa
137 "Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?"
138 "Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää."
139 "Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut."
142 "Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa."
143 "Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle"; seitsemäs katumuspsalmi
145 "Herra on hyvä kaikille."
147 "Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää."
150 "Ylistäkää Herraa!"

SANOMA

Psalmien käyttö
Edwin Wirén kuvaa psalmien käyttöä: "Muinainen Israel oli laulajakansaa. Sen psalmit ovat kautta aikojen kaikuneet kodeissa. Ne ovat olleet murheellisten lohdutuksena ja ilossa ja riemussa uskollisena kumppanina. Niiden kaikuessa ovat juhlavieraat saapuneet pyhään kaupunkiin. Ne ovat myös antaneet temppelin juhlahetkiin sisällystä ja kohottavaa tuntua. Kun silloisissa jumalanpalveluksissa ei ollut saarnaa, niissä esitettiin pyhää sanaa laulun muodossa. Vain Vanhan Testamentin viimeisinä vuosisatoina Israel omisti koko Psalmien kirjan.

Kun Kristus tuli, kajahti taas uusi laulu. Kuitenkin on Israelin vanha virsiaartehisto tullut kristillisenkin kirkon omaisuudeksi, jota kaikki kristikansat ja uskontunnustukset rakastavat. Kun kerran VT:n psalmit niin lämpimästi ja hartaasti ilmaisevat Jumalan temppelin synnyttämää riemua, hänen läsnäoloansa ja johtonsa herättämää tunnetta ja etuoikeutta saada rukouksin ja ylistyksin astua Jumalan eteen, ei Jumalan Henki ole Uudelle Testamentille antanut uutta laulu- ja rukouskirjaa. Uuden ilmoituksen valossa ovat vanhat psalmit saaneet uuden sisällön ja innoittaneet uuden liiton ihmisiä laulamaan Jumalan armon kokemuksiaan. Kristityt ovatkin mielellään käyttäneet Psalmien kirjaa rukouskirjanaan. Kerrotaan, että Luther moneen kertaan rukoili tämän kirjan alusta loppuun."

Psalmeissa kuvastuvat myös minun elämäni kokemukset
Rakkaus Psalmien kirjaan kenties syntyy meissä vasta sitten, kun jossain elämämme kriisivaiheessa löydämme ehkä yhdestä ainoasta psalmin jakeesta oman itsemme. Huomaamme, että siinä on sanottu jotain sellaista, mitä olemme kokeneet mutta emme ole osanneet ilmaista. Huomaamme, että muutkin ja nimenomaan armoitetut Jumalan ihmiset ovat kokeneet samaa kuin mekin: En olekaan ainoa, jolla on juuri tämä kärsimys. En ole sittenkään yksin tuskani kanssa maailmassa. Ehkä minun ahdistukseni ei olekaan ilmausta täysin toivottomasta tilanteesta. Nyt Jumala varmasti ymmärtää minun tuskaani. Voin ilmaista Pyhän Hengen antamilla sanoilla sen, mitä koen. Näin elämämme alkaa aivan kuin sykkiä psalmien tahtiin.

Tätä psalmien elämän sykettä kirkkoisä Athanasios kuvasi aikoinaan: "Tässä kirjassa näet kuvattuna ihmisen koko elämän, sielun tunnelmat ja ajatusten liikkeet. Jos tunnet katumusta, jos ahdistukset ja kiusaukset ovat sinua kohdanneet, jos olet kärsinyt vaivaa tai joutunut hätään, kaikkiin tapauksiin saat tästä kirjasta opetusta. Psalmit antavat sinulle sanat, joilla voit esittää asiasi Jumalalle."
 

Psalmien neljä pääteemaa

Psalmeissa niin kuin yleensä muinaisen idän runoudessa seurataan määrättyjä ajatus- ja ilmaisukaavoja, joiden avulla saadaan esiin muutamat pääteemat. Voimme löytää psalmeista toistuvasti neljä suurta pääteemaa. Niitä valaistaan niin rikkaasti ja monipuolisesti, että voimme ottaa esille vain joitakin keskeisiä kohtia näistä teemoista:

Psalmien veisaajana ja rukoilijana on henkilö, joka kutsuu itseään vanhurskaaksi (Ps 1:5; 5:13; 11:5; 32:11; 34:20; 125:3). Vanhurskas on Herran palvelija, joka turvaa Herran sanaan (119:42). "Sinun sanasi antoi minulle toivon. Sinun lupauksesi on kurjuudessa lohtunani" (119:49-50). Kenties meitä suorastaan häkellyttää se rohkeus, jolla rukoilija näyttää tuovan esille oman hyvyytensä. "Olen elänyt nuhteettomasti" (26:1). "Minä olen syytön", hän vakuuttaa (7:9). "Et löydä minusta mitään väärää" (17:3). "Olen viaton ja puhdas, monesta synnistä vapaa" (19:14). "Minä olen hurskas ja uskollinen" (86:2). Siksi hän uskaltaa väittää, että "Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään" (18:25).

Samaan aikaan vanhurskas ihminen tunnustaa: "Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön" (Ps 143:2). Vaikka hän kokee itsensä puhtaaksi, hän huokaa: "Kuka huomaa kaikki erehdyksensä. Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (19:13). Samoin hän kokee, että monet vaivat kohtaavat häntä (34:20) ja hän on kurja ja köyhä. Turmion virrat pelästyttävät häntä, ja hän joutuu syviin vesiin.

Hänen elämänsä perustuntomerkki on kuitenkin siinä, että hän huutaa avukseen Herraa ja turvaa yksin häneen. Hän löytää Herrasta vuorilinnan, jonka turviin hän pakenee. Hän saavuttaa lopulta Jumalan avulla elämässään ilon ja palkinnon. Siksi hän alati kiittää ja ylistää Herraa hänen armostaan (Ps 30:12-13).

Vanhurskaitten vastustajina ja vihollisina esiintyvät miltei jokaisessa psalmissa jumalattomat ja vihamiehet. Monien psalmien teemana on vanhurskaitten ja jumalattomien vertailu ja heidän keskinäisten vihamielisten suhteittensa selvittely (esim. Ps 37). Varmaankin moni on ihmetellyt lukiessaan tunnettua ja rakastettua Psalmia 23, miksi senkin keskellä rukoilija toteaa: "Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien teen" (23:5). Jumalan kansaan kuuluva rukoilija näyttää eläneen jatkuvasti voimakkaan vihamielisyyden keskellä. Monien meidän helppojen aikojen uskovien on sitä vaikea ymmärtää. Vainotun seurakunnan jäsenelle se on tuttua.

Kaiken lisäksi vanhurskas näyttää olevan avuton eikä voi mitään itseään väkevämpää vihollista vastaan. Hän joutuu vain toteamaan, että jumalattomien sanaan ei voi luottaa, he hautovat tuhoa sydämessään, heidän puheissaan väijyy avoin hauta, heidän kielensä on liukas ja pettävä (Ps 5:10). He ahdistavat monin tavoin vanhurskasta. He ylvästelevät: "Ei Jumalan rankaise. Ei häntä edes ole!" (10:4).

Kärsivän vanhurskaan ja juonia punovan väärintekijän yläpuolella on suuri ja sangen ylistettävä, kaikkivaltias Jumala. Hänen tekonsa ovat suuret ja hänen ajatuksensa sangen syvät. Hän on kaikkein korkein, korkea iankaikkisesti (Ps 92:6,9). Hän on luonut taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on (104; 146:6). Hän on meidät tehnyt (100:3). Hän on "ainoa Jumala, maailman valtias" (83:19). Hänen sanansa on oikea, hänen tekonsa vanhurskaat, hän sanoi, ja se tapahtui (33:9). Hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia, ja hän on ylistettävä kaikessa luomakunnassa (104). Hän tulee tuomitsemaan maan piiriä vanhurskaudessa (96:13). Hän on kallio, linna ja pelastaja, jonka turviin vanhurskas pakenee (19:3). Kuka muu on Jumala niinkuin Herra (18:32)? Siksi ylistäkää häntä, sillä hän on suuri (150:2).
Neljäs usein toistuva teema psalmeissa on ylistys ja siunauksen toivotus Daavidin sukuiselle kuninkaalle (esim. Ps 21; 72; 89; 101; 110; 132). Alunperin ne on kenties sepitetty uuden kuninkaan valtaistuimelle nousun kunniaksi. Niissä kuningas on koko kansan edustaja ja sijainen. Kuninkaan menestys on kansan menestys, ja hänen tappionsa koskee jokaista. Lukiessamme kuningaspsalmeja Ut:n valossa emme voi olla soveltamatta niitä Jeesukseen Kristukseen, Daavidin poikaan, ja hänen kuninkaalliseen tehtäväänsä, joka alkaa toteutua silloin, kun hän tulee toisen kerran.

Valituspsalmien sisältö

Lähes kolmasosassa psalmeista kuvastuu henkilökohtaisia ahdistuksia. Tällaisia psalmeja on nimitetty yksilön valituspsalmeiksi. Monien Raamatun tulkitsijoiden mukaan ne ovat syntyneet raskaitten elämänkohtaloiden keskellä. Tällaista syntytaustaa kuvastavat Daavidin elämän kriisitilanteisiin sijoitetut psalmien otsikot. Valituspsalmien henkilökohtainen minä-muoto on tehnyt ne rakkaiksi kärsivien ihmisten rukouskammioissa.
Tyypillinen valituspsalmi on katumuspsalmina tunnettu Ps 6. Voimme siinä erottaa määrättyjä, kaikille valituspsalmeille tunnusomaisia osia.

Psalmi alkaa puhuttelulla. Rukoilija kääntyy Jumalan puoleen: "Herra, älä rankaise minua vihassasi". "Olen minulle armollinen, Herra" (Ps 6:1-3a). Näin särkyy tuskan tuoma itsepäinen mykkyys. Ihminen suostuu puhumaan Jumalalle ja uskaltaa myöntää, että hänen ahdistuksena on Jumalan kuritusta. Hän ansaitsee sen. Se tulee Jumalan kädestä. Näin Jumala osoittaa elävänsä.

Rukoilija kertoo Jumalalle ahdistuksestaan. Hän jakaa Jumalan kanssa senhetkiset tunteensa ja kokemuksensa. Hänen ei tarvitse tukahduttaa eikä hävetä niitä. "Minä olen nääntynyt". "Tuska polttaa minun luissani ja mieltäni jäytää pelko" (Ps 6:3b-4). "Olen valittanut itseni uuvuksiin, yöt kaiket on vuoteeni itkusta märkä" (6:7-8). Valituspsalmeissa kuvataan tuskan kokemus eri tavoin. Se on aina ainutkertaista. Kuitenkin kärsivä ihminen voi löytää psalmien moninaisista ilmauksista juuri itselleen soveltuvat sanat.

Rukoilija ei ole vielä menettänyt luottamustaan Herraan. Siksi hän jaksaa vielä pyytää: "Auta minua" (Ps 6:5b). Turvana ja toivona on yksin Jumalan apu ja uskollisuus.
Rukoilija pyytää, että Herra puuttuisi asioiden kulkuun. Hän tajuaa, että ratkaisu hänen ahdistukseensa on Jumalan toiminnassa: "Herra, käänny jo puoleeni ja pelasta minut" (Ps 6:5a). Hän kokee, että Herra on viipynyt jo liian kauan: "Herra, kuinka kauan vielä?" (6:4b). Kuitenkin hän ahdistuksessaan keskittyy odottamaan kaikkea Herralta. "Ole minulle armollinen, Herra". "Paranna minut, Herra" (6:3). Tässä olemme valituspsalmin kuvaaman kamppailun ytimessä. Tilanne on vielä ennallaan, mitään ei ole tapahtunut. Jumala ei ole tehnyt mitään auttaakseen. Kuitenkin asia on Herran edessä.

Pyytäessään Jumalaa puuttumaan käytännössä asioihin rukoilija vetoaa ihmiselämän haurauteen. Ihminen on katoava, ja kuolemassa päättyy mahdollisuus uskossa ylistää Jumalan suuria tekoja (Ps 6:6).

Yleensä myös valituspsalmeissa on esillä kiitos ja jopa ylistys. Se on ilmausta masentuneen rukoilijan toivosta kaiken keskellä. Tässä psalmissa kiitos on vakuutusta siitä, että Herra on kuullut ja vastaa rukoukseen (Ps 6:10). Se on varmuutta siitä, että vastustajat ja viholliset joutuvat vielä häpeään ja syöksyvät pakoon (6:11). Mutta kiitos on myös sitä, että rukoilija ryhdistyy vastausten keskellä: "Väistykää luotani" (6:9).

Ahdistuksen ilmaukset psalmeissa

On helppo puhua ahdistuksesta silloin, kun sitä ei koe tai se on voitettu. Monissa psalmeissa kuvastuu suuri ilo ja kiitollisuus siitä, että Jumala auttoi ja antoi ihmeen tapahtua. Mutta psalmeissa kohtaamme yllättävän usein ihmisen, joka parhaillaan elää keskellä kärsimystä eikä ole vielä kokenut Jumalan apua.

On hyvä alleviivata Raamatusta juuri tällaisia kohtia ja kerrata niitä, kun ahdistukset tulevat elämään: Ps 13:3; 22:12; 25:16-17; 31:10-11,13; 38:7,9,11,18; 39:11; 40:13; 42:11-12; 55:5-6; 61:3; 69:3,21; 70:6; 73:14; 77:3-5; 88:7-8,10,15-18; 102:4-6,8; 119:25,28,143; 138:7; 142:7; 143:4.

Uskonluottamus psalmeissa

Ahdistus on läpikäyvänä tuntona koko Psalmien kirjassa. Se on ikään kuin pohjavire ja tausta, jolta kiitos ja ylistys nousee. Ahdistuksen kokemisen rinnalla kohtaamme jatkuvasti sydämen turvallisen luottamuksen Jumalaan. Luottamus ei ole syntynyt helpoissa elämänkohtaloissa. Luottamus Jumalaan on osoittautunut sukupolvi sukupolvelta ainoaksi todella kestäväksi ihmiselämän perustaksi. Jos olemme löytäneet psalmeista ahdistuksemme kokemuksen, antakaamme niiden synnyttää meissä myös syvän luottamuksen Jumalaan!

Nämäkin kohdat kannattaa alleviivata omassa Raamatussa, jotta ne löytyisivät vaikeina aikoina ja antaisivat meille rohkeutta ja uskoa. Jos olemme tarkkoja, voimme löytää miltei jokaisesta psalmista Jumalaan kohdistuvan sydämen luottamuksen ilmauksia: Ps 3:4,6,9; 4:4,9; 9:10-11; 10:14; 13:6; 16:8-11; 18:3,36-37; 23:4; 30:12; 31:4-9; 33:20-22; 34:18-23; 37:5,18; 40:3-5; 41:4; 50:15; 55:23; 56:4-5; 59:17-18; 61:3-5; 62:7-9; 68:20; 71:3; 73:28; 91:14-16; 94:17,22; 107:6,13,28; 108:14; 118:5; 121:5; 138:3,7-8; 144:2.

Psalmit ovat anteeksiantamukseen rakentuvan jumalayhteyden todistuksia.

Psalmeissa tulee esiin ihmissydämen läheinen suhde Jumalaan. Siksi siellä soi aitona ja herkkänä synnin kiusaaman ihmisen ikävä saada syntinsä anteeksi. Syvimmältään ei voi ollakaan muunlaista yhteyttä Jumalaan kuin vain se yhteys, joka syntyy ja elää syntien anteeksiantamuksesta. Seitsemässä katumuspsalmissa (Ps 6; 32; 38; 51; 102; 130; 143) tämä tulee korostetusti esille. Mutta myös muissa psalmeissa syntinen etsii Jumalan armahdusta.

Anteeksiantamus ensimmäisessä ja toisessa kirjassa

" Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (Ps 19:13). "Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!". "Nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini" (25:7,11,18). "Päästä minut kaikista synneistäni". "Käännä pois syyttävä katseesi" (39:9,14). "Herra ethän ota pois minulta armoasi" (40:12). "Herra, armahda minua, tee minut terveeksi! Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan" (41:5). "Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi" (65:4). "Jumala, sinä tunnet erehdykseni, rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa" (69:6)

Anteeksiantamus kolmannessa kirjassa

" Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa" (Ps 78:38). "Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi oman nimesi tähden!" (79:9). "Sinä annoit anteeksi kansasi synnit, pyyhit pois kaikki sen rikkomukset" (85:3). "Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat". "Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri" (86:5,15).

Anteeksiantamus neljännessä ja viidennessä kirjassa

" Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin sinä paljastat katseellasi" (Ps 90:8). "Herra, meidän Jumalamme! Sinä vastasit heille, sinä annoit heille anteeksi, vaikka rankaisitkin heitä heidän teoistaan" (99:8). "Hän antaa anteeksi kaikki syntisi". "Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. En hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet". "Niin etäällä kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme" (103:3,8-10,12). "Me olemme tehneet syntiä niinkuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti" (106:6). "Anteeksiantava ja laupias on Herra" (111:4). "Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä" (145:8).

Psalmit elävät keskellä taisteluja

Psalmeissa kuvastuu monin tavoin Jumalan läsnäolo ihmisen elämässä, mutta myös Jumalan salattu ja käsittämätön toiminta maailmassa. Psalmien ihmistä ympäröivät monenlaista tuskat ja vastukset. Hänen on usein vaikea luottaa Jumalaan. Hän ei elä turvallisessa eikä helpossa maailmassa. Erityisen vaikeana rukoilija kokee monet lähellään olevat ihmiset. Tuskin on psalmia, jossa ei tulisi esiin tavalla tai toisella vihamiesten läheisyys.

Nykypäivänä saatamme kokea vaikeaksi juuri nämä monet psalmien kohdat vihamiesten todellisuudesta. Näyttää siltä kuin psalmeissa ahdistusten ja kärsimysten keskeisin syy olisivat juuri hankalat ja vihamieliset ihmiset.

Psalmit ovat syntyneet vaikeina kriisiaikoina. Mutta ne ovat myös tukeneet ja rohkaisseet Jumalan kansaa ahdistusten keskellä. Nykyisraelilaisetkin kokevat monet tällaiset psalmien kohdat hyvin todellisiksi, mutta niissä on myös heijastunut juutalaisten pitkä vaellus alituisen vainon uhan alaisena. Uuden liiton kansallekaan Jeesus ei ole luvannut tässä maailmassa helppoa tietä.

Viha ja kosto Psalmeissa

Vaikeampia ymmärtää ovat psalmien monet vihan- ja kostonhimontäyteiset kohdat. Näin meistä ainakin tuntuu, kun luemme niitä. Psalmit vievät meidät Jumalan pyhien silmien tutkittavaksi. Jumalan pyhyyden tunnon keskellä saattaa välähtää kuitenkin vihantunnustus: "Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät!" "Loputon on vihani heitä kohtaan" (Ps 139:19,22). Kauniissa surumielisessä laulussa Babylonin virtain varrella aloitetaan itkemällä syvästä ikävästä, mutta rukous päättyy pyyntöön: "Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!" (137:7-9).

Uskomme, että psalmit ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mutta tällaiset kohdat näyttävät olevan jyrkässä ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" (Matt 5:44). Kenties tällaisissa psalmien kohdissa paljastuu, kuinka jumalaton onkaan Herraa rukoilevan ihmisen sydän: "Juuri ihmisen sisästä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset... murhat... häijyys... pahansuopuus" (Mark 7:21-22). Rukouksessa tulee esiin rukoilijan sydämen pohja. Pyhä Henki, totuuden Henkenä paljastaa sen. Näinhän kävi Joonan kohdalla (Joona 4:1-4).

Kenties jotain selittyy myös sillä, että monet psalmit on omistettu kuninkaalle ja eräs kuninkaan keskeisiä tehtäviä oli johtaa sotilaansa taisteluun vihollista vastaan. Tällaisissa kohdissa on kirjaimellisesti kysymys kansan elämästä tai kuolemasta. Kuningas eli myös monenlaisten juonittelujen ja jopa salamurhaajien ympäröimänä. Suurimman virsirunoilijan Daavidin elämä on tästä havainnollinen esimerkki.

Daavid oli kuitenkin Jumalan asettama hallitsija. Siksi häntä vastaan kapinoiva oli myös Jumalaa vastaan kapinoiva. Niin monissa vihan ja koston ilmauksissa on lopulta kysymys Jumalan pyhästä vihasta niitä kohtaan, jotka ovat nousseet hänen maailmanhallintaansa vastaan. Niissä kuvastuu myös vaino käärmeen siemenen ja vaimon siemenen välillä (1 Moos 3:15). Vastustajina ovatkin pahuuden henkiolennot (Ef 6:12) ja niihin sitoutuneet ihmiset.

Näin tulkitessamme kostopsalmit ovat Jumalan rankaisevan pyhyyden ilmausta eivätkä välttämättä vain ihmissydämen pahuuden ilmauksia. Jumalan vihan lopullisena ilmauksena on iankaikkinen kadotus. Kohtaamme Ilmestyskirjan rukouksissa ja kuvauksissa samanlaisen varmuuden Jumalan tuomioista. Kosto ei ole kuitenkaan ihmisen vaan Jumalan.

Psalmit ovat olleet läpi aikojen myös suurena lohdutuksena vainotulle Jumalan kansalle. Vaikka itse elämme ehkä helpoissa olosuhteissa, niin jossain muualla uskovilla voivat olla tuskaisetkin vainon ajat. Kuinka terävästi psalmit kuvaavatkaan lähellä olevien ihmisten epäluotettavuutta. Tällaiset psalmien kohdat ovat meille myös kutsu rukoilla vainottujen kristittyjen puolesta, että he säilyttäisivät uskon loppuun asti.

Monen psalmin vaikuttavuus on juuri siinä, että se kuvaa Jumalan ihmisen ahdistusta, olkoonkin, että ahdistuksen aiheuttajana on toinen ihminen, jonka kokee vihamieheksi. Vastustajan voi joissakin kohdissa tulkita omaksi lihaksi eikä vain pahan vallassa olevaksi maailmaksi tai toisiksi ihmisiksi. Katkeroitumista omiin ahdistuksiin vähentää tietoisuus, että Jumalan ihmisen osana kaikkina aikoina ovat olleet monenlaiset tuskat. Juuri näiden loputtomalta tuntuvien ihmissuhdeahdistusten keskellä psalmeissa tulee esiin Jumalan todellisuuden synnyttämä syvä turvallisuus. Vain turvattomuuden kokenut arvostaa turvaa, vain apua tarvitseva iloitsee avusta.

Voimme myös purkaa näihin rukouksiin omat ahdistuksemme vaikeitten ihmissuhteiden keskellä. Niiden avulla uskallamme ilmaista omat vihamieliset tunteemme sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka koemme vastustajiksemme - olkoonkin, että nämä vastustajat voivat olla toisia uskovia. Tuomme valoon kostonhalumme ja toivomme, että sisimmässämme oleva viha ja aggressiivisuus purkautuu tällä tavoin Jumalan sanan äärellä emmekä vahingoita sisimpämme pahuudella lähimmäisiämme. Tosin joudumme kamppailemaan siitä, ettemme liian pinnallisesti käyttäisi näitä kohtia jokaista kanssamme eri mieltä olevaa vastaan.

Käytännössä moni psalmien tämänpäiväinen lukija sivuuttaa vihaa ja kostoa kuvaavat jakeet. Ne ovat siinä, mutta emme kiinnitä niihin sen enempää huomiota, emme eläytyen lue niitä, emme sovella niiden pyyntöjä omiin ihmissuhteisiimme. Ne saattavat kuitenkin jossain toisessa elämämme tilanteessa tulla eläviksi.
 

Kiitos ja ylistys psalmeissa

Vaikka vaikeudet ja vihamiehet ja niiden aiheuttama ahdistus leimaakin monia psalmeja, niin usein välähtää myös ilo, kiitollisuus ja ylistys Jumalalle. "Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo" (Ps 16:11). "Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa" (34:6). "Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivaamme kesti" (90:15). "Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme" (126:1-2). Silloin toteutuu lupaus: "Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat" (126:5). Kun ihminen kokee Jumalan lujaksi turvakseen, hän voi sanoa: "Siksi minun suuni tulvii kiitosta ja alati ylistää ihanuuttasi" (71:7-8). "Sinä olet heidän ilonsa lähde" (4:12). Ylistys on ilosanomaa Jumalan avusta (96:2).

Vaikeimmankin ahdistuksen alla voi jo nyt toivossa kiittää Jumalaa. Jollei ihminen kiitä, niin taivaat ylistävät Herraa (Ps 89:6). Siksi kiitoksen aiheena eivät ole ihmisen kokemukset eikä oman elämän tilanne, vaan Jumala itse ja hänen tekonsa. "Minä tahdon aina ylistää Herraa... Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi" (34:2-3). "Minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä" (54:8). "Minä ylistän sanaasi" (56:11). "Ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu" (59:17).

Usein kiitos virittyy katsellessa Jumalan luomistöitä (104). Luonto on tulvillaan Jumalan ylistystä (148). Myös Israelin menneitten vaiheitten muisteleminen synnyttää kiitoksen (136). Kiitos kuuluu Herralle yhtä hyvin hänen tutkimattomasta suuruudestaan kuin hänen käsittämättömästä hyvyydestään.

Kukin psalmien viidestä kirjasta päättyy ylistyslauluun.
 

Messiaspsalmit

Psalmit ovat myös jumalallisen profetian kirja. Pietari viittaa siihen, mitä Pyhä Henki oli Daavidin suulla ennalta lausunut (Apt 1:16). Alkuseurakunta löysikin psalmeista paljon viittauksia Kristukseen. Joku on laskenut, että yksityiskohtaisia profetioita Jeesuksesta Messiaana on psalmeissa yli 50.

Messiaanisina on pidetty 13 psalmia (Ps 2; 8; 16; 22; 24; 40; 47; 69; 72; 89; 96; 110; 145).
Ps 2 puhuu Herran voidellusta, Jumalan Pojasta, jota vastaan noustaan. Ps 8 on profetia Kristuksen alennuksesta ja kaiken hänen valtansa alle asettamisesta. Ps 16 kuvaa Daavidin suulla Kristuksen kärsimystä ja ylösnousemusta. Ps 22 on ihmeellistä sanomaa Kristuksen kärsimyksestä ristillä. Hän on siinä hyvä paimen, joka antaa henkensä lammasten edestä. Ps 23:ssa hän kaitsee uskollisesti laumaansa ja Ps 24:ssä hän saapuu suurena ylimmäisenä paimenena ja ottaa kuninkuuden. Ps 40 on profetia Kristuksesta, joka antaa ruumiinsa Jumalalle otolliseksi uhriksi ja näin täyttää Jumalan tahdon (Hepr 10:5-10).

Ps 47 on riemuhuuto Herrasta Kristuksesta, joka nousee, joka on Korkein, koko maailman Kuningas. Ps 69:ssa Jeesus ikäänkuin itse kuvaa pilkkaa ja sitä, että hänen janoonsa juotettiin etikkaa. Ps 72 sisältää sanoman Kristuksen messiaanisen valtakunnan oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta, Ps 89 taas valtakunnan majesteetillisuudesta ja vallasta. Ps 96:ssa Kristus Daavidin valtaistuimella hallitsee vanhurskaasti ja uskollisesti kansoja ja kaikki kansat tunnustavat Herran kunnian. Ps 110:ssä Kristus hallitsee Siionista istuen Isän oikealla puolella. Hänellä on myös Melkisedekin ikuinen pappeus. Ps 145:ssä ylistetään Kristuksen iankaikkista valtakuntaa.
 

Kristus Psalmien käyttämissä nimityksissä

Psalmeissa esiintyy myös monia profetioita Kristuksesta erilaisina niminä ja nimityksinä. Vanhat juutalaiset opettajat tulkitsivat niitä juuri tällä tavoin. "Pysyköön hänen nimensä ikuisesti, ja muistettakoon (versokoon, vk, hepr jinnon) se aina auringon alla" (Ps 72:17). Jinnon on ollut yksi Messiaan nimistä. "Tuokoot naapurikansatkin uhrilahjojaan Pelottavalle valtiaalle (peljättävälle, vk, hepr moraa) (76:12). "Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta (eli Ihmisen Poikaa), jolle sinä olet antanut voiman" (80:18). "Sinun valtaistuimesi on luja, se on ollut luja halki aikojen" (profetia Jeesuksesta, joka on ollut aina olemassa) (93:2).

Matteuksen evankeliumin viittauksia Psalmeihin

Matteus mainitsee evankeliumissaan usein, että kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeettain suulla ilmoittanut (esim. Matt 1:23; 2:5,15,17,23; 3:3). Matteuksen evankeliumissa monet kohdat viittaavat myös Psalmeihin.

"Hän pelastaa kansansa sen synnistä" (Matt 1:21) viittaa Ps 130:8:aan. Itämaan tietäjät aarteineen (Matt 2:11) toteuttivat messiaanisen psalmin lupausta, että kuninkaat tuovat lahjoja (Ps 72:10). Kun Jeesus kastettiin, kuului taivaasta ääni: "Tämä on minun rakas Poikani" (Matt 3:17). Siinä toteutui Ps 2:7:n profetia: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." Kiusaaja (Matt 4:6) vetosi Ps 91:11:n sanoihin: "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua." Vuorisaarnan autuaaksijulistuksista ja Isä meidän -rukouksesta löydämme monia viittauksia psalmeihin.

Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin huudettiin Hoosianna Ps 118:25:n sanoilla (Matt 21:9). Jeesus on myös se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät (Matt 21:24; Ps 118:22). Juudas söi Jeesuksen pöydässä ja kuitenkin kääntyi häntä vastaan (Ps 41:10; Matt 26:23). Kiitosvirtenä ennen Getsemaneen lähtöä laulettiin Ps 113-118 (Matt 26:30). Jeesus tuomittiin kuolemaan (Matt 26:64-65), kun hän sovelsi julkisesti Ps 110:1:n sanoja itseensä. Ps 22:n ja Jeesuksen kärsimyskertomuksen väliset yhtäläisyydet ovat puhuttelevia. Lisäksi Luukas kertoo Jeesuksen lausuneen viimeisinä sanoinaan juutalaisille lapsille opetetun iltarukouksen: "Sinun käsiisi minä uskon henkeni" (Luuk 23:46; Ps 31:6). Johannes (Joh 20:9) viittaa ylösnousemuksen jälkeen Ps 16:10:een.