Evästä vuoden jokaiselle viikolle

32. viikko (elokuu)

SIUNATTU VAI KIROTTU?

Pidin raamattuluennon, jonka yhteydessä törmäsin hyvin erikoiseen kohtaan Raamatussa. En ole koskaan kenenkään kuullut käyttävän sitä puheen tai kirjoituksen aiheena. Koska se puhutteli minua, saanen jakaa sen kanssasi. "Jos joku ei pidä Herraa rakkaana - hän olkoon kirottu" (1 Kor 16:22). "Jos joku ei rakasta Herraa, hän olkoon kirottu" (UTN).

31. viikko (heinäkuu/elokuu)

TAPAHTUKOON TAHTOSI

Olemme varmaankin rukoilleet ääneen satoja kertoja tutussa Isä meidän rukouksessa: "Tapahtukoon sinun tahtosi." Olemme ymmärtäneet, ettei mikään voi olla sen tärkeämpää ja parempaa elämässämme kuin Jumalan tahdon toteutuminen. Mutta mitä se tarkoittaa ja miten Jumalan tahto toteutuu?

30. viikko (heinäkuu)

ETUOIKEUS PALVELLA

Aika en lyhyt. Mutta vaikka se on sitä jokaisen meidänkin kohdallamme, niin juuri nyt on suurenmoista saada olla mukana lähetystyössä lähettiemme ja lähetysystäviemme kanssa. Olemme Jumalan työtovereita Jumalan suurta maailmansuunnitelmaa toteuttamassa. Meidän ei tarvitse enää kysellä, mitä minä voisin tehdä Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi.

29. viikko (heinäkuu)

VAIKEIN TAITO

Kaikkein tärkeintä elämässämme on, että aito ja herkkä uskonsuhde Vapahtajaan säilyy. Uudelleen ja uudelleen mieleeni palaa vanhan Paavalin tilinteko 2 Tim 4:6 - 8. Siinä kertoo sisimpänsä tunnoista mies, jonka lähdön aika on jo lähellä ja jonka kilvoitus ja juoksu on päättymässä. Tärkeintä hänelle on nyt se, että hän on voinut säilyttää uskonsa. Kenties joskus nuorempana pidetään varsin vähäpätöisenä uskon säilyttämistä. On tuntunut niin itsestään selvältä, helpolta uskoa. On tuntunut siltä kuin uskoa olisi toisillekin jakaa mielin määrin.

28. viikko (heinäkuu)

VALITUSVIRSIEN RUKOUS

Valitusvirret ovat Jumalaa rukoilevan ihmisen sydämen tunnustusta. Siinä sydän huutaa Herran puoleen (Val 2:18) ja vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Usein toistuu huokaus: "Katso, Herra, ja näe" (1:9), 11, 20; 2:20). Vaivattu sydän uskaltaa lähestyä Herraa siksi, että se tietää Herran olevan armollinen ja hänen laupeutensa loppumaton (3:22).

27. viikko (kesäkuu/heinäkuu)

HYVÄSSÄ HOIVASSA

Pyhä Henki ottaa joskus Raamatusta pienen lauseen tai lauseenosan ja sen kautta lohduttaa meitä. Siinä oleva ajatus tulee läheiseksi ja todelliseksi. Saamme aivankuin käsin tarttua vaatimattomien sanojen todistamaan asiaan. En rohkene sanoa, että tunnen silloin välittömästi Pyhän Hengen kosketuksen, mutta koen sanan alkavan elää ja puhuttelevan.

26. viikko (kesäkuu/heinäkuu)

VOINKO VOITTAA SYNNIN?

Olen jälleen miettinyt totuutta ihmisen synnistä ja syyllisyydestä. Jo tämän aiheen mainitseminen saattaa joissakin uskovissa synnyttää torjunnan. He eivät enää halua kuulla mitään synnistä. Se masentaa liiaksi. He haluavat, että puhutaan Jeesuksesta ja rakkaudesta, ilosta ja voimasta. Heidän mukaansa se mistä puhutaan saa valtaansa. Jos puhutaan synnistä, niin synti saa vallan, jos ilosta, niin ilo voittaa.

25. viikko (kesäkuu)

JEESUSTA PALVOMAAN

En tahdo päästä millään irti eräästä Aasian-matkani antamasta voimakkaasta kokemuksesta. Tajusin siellä, kuinka joka puolella ihmiset palvovat ihmistä jumalana. Afrikan pakanauskonnot ovat luonnon ja luonnonesineitten palvontaa, ja se murtuu nykyisin evankeliumin tieltä. Aasian miljardien ihmispalvonta on kuitenkin äärimmäisen kova este evankeliumin tiellä. Ihmisen nimi ja kuva sitoo suuria kansoja.

24. viikko (kesäkuu)

EVANKELIUMI KÖYHILLE

On suuri lahja, jos yhä vielä saa kokea, että Raamatun äärellä aivan kuin jotain sykähtää sisimmässä. Näin tapahtui itselleni, kun aloin valmistaa puhetta aiheesta "Köyhille julistetaan evankeliumia" (vrt. Luuk 4:18).

Kiitollisin mielin meidän on todettava, ettemme suomalaisina ole suinkaan köyhiä maailman kansojen keskellä. Saattaahan meiltä yksityisinä puuttua paljonkin, jos vertaamme itseämme joihinkin lähellämme oleviin. Kuitenkin meillä kaikilla on yltäkylläisesti jokapäiväistä leipää. Kiitoksen siitä tulisi myös olla jokapäiväinen.

23. viikko (kesäkuu)

HÄN ON ENSIN RAKASTANUT

Viime aikoina olen mietiskellyt Jumalan armon evankeliumista erästä piirrettä, joka ainakin minulle on ollut peitossa vuosikymmeniä. Olen lukenut sen kyllä Raamatusta, mutta se ei ole merkinnyt mitään.

Johannes kirjoittaa: "Hän on ensin rakastanut meitä" (1 Joh 4:19b). Tuo pieni sana ensin on merkillinen. Sitä ei yleensä huomaa. Mutta mikä valtava sanoma siinä onkaan. Siihen on kätketty sovituksen salaisuus ja samalla myös sen suurin pahennus.

Sivut