Haggai
Olavi Peltola
TEEMA
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa.
AVAINJAE
Te odotatte paljon mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan Hagg 1:9.
JOHDANTO
Haggai, Sakarja ja Malakia ovat viimeiset profeettojen joukossa, ja he toimivat toisenlaisena aikakautena kuin muut. Samaria oli ollut raunioina jo 200 vuotta, ja Jerusalemin hävityksestä oli kulunut Jeremian ennustamat 70 vuotta. N. 50 000 kansan jäännöksestä oli palannut pakkosiirtolaisuudesta vuonna 538. Jälleenrakennus oli alkanut. Temppeliäkin oli ruvettu rakentamaan, mutta uutta onnenaikaa ei tullutkaan. Köyhyys, vihamieliset naapurit ja voimien vähyys olivat lamauttaneet kansan, ja niin temppelin rakennustyö oli ollut keskeytyksissä n. 17 vuotta.
Persian kuninkaan Dareios I:n hallitessa, vuonna 520 syys-joulukuun välisenä aikana, yksi pakkosiirtolaisuudesta palanneista, nimeltä Haggai, sai neljä kertaa sanan Herralta. Haggai mainitsee täsmälliset päivämäärä: 1:1 (29.8.520), 2:1 (18.10.520), 2:10,20 (18.12.520). Saman syksynä myös Sakarja sai sanoman Herralta. Sanomalla oli selvä ja rajattu tehtävä: innostaa kansa jälleenrakentamaan temppeli. Tällä kertaa kohtaamme profeetan, joka sai kokea, että Jumalan kansa otti hänen sanomansa vastaan.
Kansa rohkaistui johtajiensa kanssa työhön, ja temppeli vihittiin käyttöön vuonna 515. Perimätieto kertoo, että Haggai oli ensimmäinen, joka veisasi halleluja-hymniä Herralle uudessa temppelissä. Näin toteutui myös hänen nimensä Haggai-juhla. Esran kirjassa kerrotaan tarkemmin näistä tapahtumista (Esra 5-6).
LUKUOHJELMA
1:1-4 "Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa väittää, ettei vielä ole tullut aika rakentaa Herran temppeliä. Herran käskystä profeetta Haggai sanoi: Onko teidän itsenne aika asua ylellisissä taloissa, kun minun huoneeni on raunioina?"
1:5-7 "Katsokaa, miten teidän on käynyt: Te kylvätte paljon mutta leikkaatte vähän. Te syötte, mutta jäätte nälkäisiksi, te juotte, mutta janonne ei sammu. Te puette vaatteet ylle, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkalaisen ansio hupenee kuin hänelle olisi reikä kukkarossa."
1:9 "Te odotatte paljon, mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan."
1:12 "Kaikki, jotka kansasta olivat jäljellä, kuulivat Herran, Jumalansa, kehotusta. Silloin Herran pelko valtasi kansan."
1:13 Haggai, Herran lähettämä sanansaattaja, julisti: "Minä olen teidän kansaanne, sanoo Herra".
2:4 "Olkaa lujat, sanoo Herra. Ryhtykää työhön! Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot."
2:5 "Tämän lupauksen minä annoin teille jo silloin, kun lähditte Egyptistä minun Henkeni on teidän kanssanne. Älkää peljätkö!"
2:8 "Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot."
2:9 "Minä annan rauhan ja menestyksen, sanoo Herra."
2:19 "Minä annan siunaukseni."
SANOMA
Jumalan valtakunnan rakentaminen
Haggain sanoma on sidoksissa syksyn 520 tilanteeseen Jerusalemissa. Samalla se valottaa niitä ongelmia, joita kohtaamme kaikkina aikoina, kun olemme rakentamassa Jumalan valtakuntaa tässä maailmassa. Tavoitteena on aina saada aikaan jotain käsin kosketeltavaa, mikä kuitenkaan ei ole itse Jumalan valtakunta. Sen tulisi valmistuttuaan täyttyä Jumalan loistolla (hepreaksi kaabod) (Hagg 2:7) ja kirkastaa Jumalan kunniaa, olla Jumalan kunnian väline tässä maailmassa. Juuri tällaisen piti Jerusalemin temppelinkin olla. Meidän kohdallamme se saattaa olla jokin paikallisseurakunta, kirkko, kristillinen järjestö tai lähetystyö.
Rakennustyö on aina Jumalan kansan tehtävä. Jumala itse ei sitä tee, mutta Jumala antaa työlle siunauksen tai ottaa sen pois (Hagg 2:19). Pohtiessamme tällä tavoin Haggain saamaa profetiaa löydämme siitä moniakin helposti omaan aikamme Jumalan valtakunnan työhön soveltuvia kohtia.
Aina on aika rakentaa Herran valtakuntaa
Kansa väitti, ettei vielä ollut aika rakentaa Herran temppeliä (Hagg 1:2). Herra paljasti, että tuossa järkevältä kuulostavassa näkemyksessä on väärää pelkoa vastustajia kohtaan, itsekästä haluttomuutta uhrata aikaansa ja varojansa ja myös laiskuutta ja velttoutta nähdä vaivaa Herran asian hyväksi. Aika oli kyllä levoton, ja silloinkin näytti, ettei ollut sopivaa ryhtyä mihinkään pitkäjänteiseen työhön. Samaan aikaan, kun Herran huone oli raunioina, ihmisillä oli kuitenkin aikaa ja voimia ajatella vain omaa taloaan (1:9). "Tehkää aina innokkaasti Herran työtä" (1 Kor 15:58).
Menestyksen salaisuus on Herran läsnäolo
Todellisen menestymisen salaisuus Jumalan valtakunnan työssä on Herran läsnäolo. Haggai toistaa kolmeen kertaan lyhyessä profetiassaan Herran vakuutuksen: "Minä olen teidän kanssanne" (Hagg 1:13; 2:4, 5). Saman osoittavat lupaukset jo Raamatun ensimmäisessä kirjassa: 1 Moos 26:24; 28:15; 31:3. Kaikkein pelottavinta elämässä on, jos Jumala joutuu sanomaan, ettei hän ole meidän kanssamme. Sekin on mahdollista (2:17).
Uskovien herääminen on välttämätöntä
Yksin on vaikea tehdä Herran työtä. Se on yhteistyötä. On suuri ihme, jos Jumala saa innostaa työhön yhdessä toisten kanssa. Haggai kertoo tällaisesta herätyksestä (Hagg 1:14).
Uskovien heräämisen välineenä oli Jumalan ääni profeetan sanojen kautta (Hagg 1:12). Sana synnytti todellisen Herran pelon, sillä aidon herätyksen tuli on myös Jumalan pyhyyden tulta. Uskoville tuli selväksi heidän siihenastisen elämäntapansa itsekkyys ja hedelmättömyys: "Te odotatte paljon, mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan" (Hagg 1:9). Herra osoitti myös sanassaan, että kaikki omat työt, jopa koko oma olemus oli Jumalan edessä epäpuhdas (2:14).
Työssä tarvittavat varat ovat herran. "Minun on hopea ja minun on kulta" (Hagg 2:8). Me olemme vain hänen omaisuutensa hoitajia (1 Aik 29:11-15).
Jumalan näkyvä siunaus
Keskeisenä ajatuksena Haggain profetiassa on lupaus Jumalan näkyvästä siunauksesta, jos vain ryhdytään tarmokkaasti hänen antamaansa tehtävään. Haggai osoittaa myös, miten menetämme Jumalan siunauksen eikä kättemme työ enää menesty (Hagg 1:5-11). Haggai jopa uskaltaa asettaa selvän päivämäärän ja väittää, että tämän päivän jälkeen tulee näkyviin Jumalan ajallinen siunaus (2:15-19). Myös Jeesus kehottaa meitä asettamaan Jumalan valtakunnan ensimmäiseksi elämässämme ja lupaa, että "niin teille annetaan kaikki tämäkin" (Matt 6:33). Ks. Sananl 10:22 ja Ps 127:1-2.
Työn tulokset näyttävät kuitenkin työntekijän omissa silmissä tyhjän veroisilta, "kuin ei mitään" (Hagg 2:3, vrt. Esra 3:12). Emme voi kerskua aikaansaannoksistamme Jumalan valtakunnan työssä. Välttääksemme masentumisen tarvitsemme Haggain toistaman kehotuksen olla luja, olla lannistumatta (2:4).
Tavoitteena kaikki pakanakansat
Jumalan valtakunnan työssä on aina pyrittävä tavoittamaan kaikki pakanakansat. Työkenttä ei saa rajoittua vai omaan lähiympäristöön. Haggai näkee, että lähetys toteutuu pakanakansojen tullessa Jerusalemiin (Hagg 2:7, vrt. Jes 60). Me näemme sen toteutuvan Jeesuksen käskyn pohjalta päinvastaisena liikkeenä - Jumalan kansan menemisenä pakanakansojen luo.
Jumalan valtakunnan rakentaminen tähtää nykyisen maailmanajan rajat ylittävään valoisaan tulevaisuuteen. Se tulevaisuus on lähellä, "vain hetki enää" (Hagg 2:6). Jumala itse toteuttaa valtakuntansa voimallaan. "Minä järisytän taivaan ja maan" (2:21). Tänään hänen valtakuntansa on alhaisuudessa ja vainon alaisena kasvava valtakunta. Pian Jumala kukistaa valtaistuimet ja väkevyydet, ja lopullisena täyttymyksenä on rauha (2:9).
Jumalan valtakunnan täyttymyksen keskuksena on Jumalan valitun nouseminen valtaistuimelle. Kaaoksen keskeltä Jumala asettaa hallitsijaksi Palvelijansa, joka on Jumalan uskollisuuden ja kaikkivaltiuden sinettinä maailmassa, kuten sinettisormus on omistajansa kädessä (Hagg 2:23). Hän on Daavidin jälkeläinen kuten Serubbabel. Vasta hänen tulemisensa antaa sen loiston, joka on suurempi kuin aikaisempi (2:9).