Joel
Olavi Peltola
TEEMA
Herran päivä.
AVAINJAE
Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu Joel 3:5.
JOHDANTO
Joelista tiedämme vain, että hän on Petuelin poika, joka sai Herran sanan. Monen selittäjän mielestä hän on yksi vanhimmista kirjaprofeetoista, elänyt ehkä jo 800-luvulla. Toiset tutkijat taas väittävät hänen toimineen maanpakolaisuuden jälkeisenä aikana. Hänen oma nimensä viittaa Jumalan nimeen (Jahve on Jumalani).
Kirja voidaan jakaa kahteen osaan:
Heinäsirkkavitsaus, kutsu katumukseen ja uudistus esikuvana Herran päivästä (1-2).
Suuri Herran päivä tulee kaikille (3-4).
LUKUOHJELMA
Heinäsirkkavitsaus (1-2)
1:1-12 Onnettomuus
1:13-14 Vaikeroikaa ja huutakaa avuksenne Herraa!
1:15-12 "Lähellä on Herran päivä.", "Ilo ja riemu on kadonnut.", "Sinua Herra minä huudan."
2:1-3,11 Millainen on se suuri Herran päivä?
2:12-17 "Vielä nytkin, Herra sanoo: Kääntykää minun puoleeni koko sydämestänne.", "Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne.". "Hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä."
2:18-19 "Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti."
2:21-27 "Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne, Hyvyydessään hän lahjoittaa."
Suuri Herran päivä (3-4)
3:1-4 "Minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin."
3:5 "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu."
4:1-3 "Minä kokoan kaikki kansat Josafatinlaaksoon."
3:9-16 Kaikkien kansojen pyhä sota. Herra tuomitsee kansat
4:17,21 "Mutta se hetki tulee! Herra itse asuu Siionissa."
SANOMA
Suuri heinäsirkkaonnettomuus
Heinäsirkkaparvet ovat vuosituhansien kuluessa aiheuttaneet suuria tuhoja. Menneistä tuhoista on Raamatussa säilynyt kaksi kuvausta. Ensimmäinen tapahtui Egyptissä Mooseksen aikana. Jumala käytti sitä vapauttaakseen israelilaiset orjuudesta. Joelin kirja kuvaa toista tuhoa vuosisatoja myöhemmin. Tämä luonnononnettomuus oli niin suuri, ettei sellaista ollut tapahtunut miesmuistiin (Joel 1:2) eikä Jerusalemin temppelissä voitu toimittaa ruokauhreja (1:9). Silloin elettiin kädestä suuhun, eikä suuria varastoja ollut. Yksikin kato aiheutti nälänhätää. Heinäsirkkaonnettomuuteen liittyi myös suuri kuivuus (1:19-20).
Onnettomuus tulee Herralta
Luonnononnettomuus on kaikesta kauheudestaan huolimatta Kaikkivaltiaan lähettämä (Joel 1:15). Eivät vain onni ja menestys tule häneltä vaan myös hävitys. Heinäsirkkaparvi on kuin Herran sotajoukko, joka tuhotessaan toteuttaa Jumalan käskyä (2:11).
Tällainen profetia tuntuu pelottavalta. Kuka voi sitä kestää? Eikö se synnytä katkeruutta ja vihaa Kaikkivaltiasta kohtaan. Miksi hän ei käytä kaikkivaltiuttaan auttaakseen ihmistä? Mutta juuri tässä on Jumalan puoleen kääntyvän ja Jumalalle selkänsä kääntävän ihmisen perusero. Edellinen tajuaa, että hän on joka tapauksessa sidoksissa Jumalaan. Hän ei pääse irti, ja siksi hän haluaa huutaa Herran puoleen, joka on laupias vihassaankin. Jälkimmäinen kokee rehellisellä kieltämisellään tekevänsä Jumalan olemattomaksi ja näin korottaa itsensä jumalaksi tai hyväksyy itselleen vain sellaisen jumalan, joka häntä miellyttää. Onnettomuus kovettaa tai särkee ihmisen, tai hän vajoaa välinpitämättömyyteen.
Onnettomuus on kutsu katumukseen
Ihmiset ovat nyt kokeneet, kuinka heistä riippumatta, heidän ulkopuoleltaan tulee hävitys ja kuinka avuton ihminen on tällaisen tuhon edessä. Ihmiset valittavat ja papit murehtivat. Mutta profeetta ei suinkaan ensiksi ryhdy lohduttamaan ja innostamaan alusta aloittamiseen. Hän kutsuu ihmisiä heräämään ja itkemään, valittamaan, pukeutumaan säkkivaatteisiin, valvomaan öitä temppelissä, pitämään pyhää paastoa ja juhlakokousta. Hän kutsuu ennenkaikkea ihmisiä huutamaan avuksi Herraa (Joel 1:14).
Onnettomuus on ihmisille heidän sisäisen elämänsä selvittämisen aikaa. Ei tule vain murehtia sadon menetystä ja edessä olevia vaikeuksia ja mahdollista nälänhätää. Ennen kaikkea on käännyttävä Herran puoleen koko sydämestä (Joel 2:12). Ei tule reväistä rikki vain vaatteita vaan oma kova sydän (2:13). Jokaisen tulee herätä, jopa lapset ja imeväisetkin kutsutaan rukoukseen (2:16). Omaa pahuuttaan itkevä rukous on ainoa mielekäs tässä tilanteessa.
Jumala säälii katuvaa
Profeetta vakuuttaa, että Jumala on anteeksiantava ja laupias Jumala ei kuitenkaan toimi niin kuin ihminen vaatii. Suuren hyvyytensä tähden, hän voi muuttaa mielensä ja peruuttaa rangaistuksen (Joel 2:13-14). Kirous voi muuttua siunaukseksi. Siksi ihmisiä kutsutaan katumusrukoukseen. Profeetta näkee, että Jumala rakkaus vielä syttyy ja hän armahtaa katuvaa ja rukoilevaa kansaansa (2:18). Näin hänen sanomansa sisältää suuren varmuuden siitä, että Herra vastaa omilleen ja antaa elämän yltäkylläisyyttä (2:19). Herra tekee suuria tekoja. Siksi ei tarvitse pelätä, vaan saa iloita ja riemuita (2:21). Hyvyydessään Herra lahjoittaa runsaasti kaikkea tarpeellista (2:23). Kansa tulee tietämään, että Herra on sen keskellä ja vain Herra on Jumala eikä muuta Jumalaa ole (2:27.)
Pelottava Herran päivä
Joelin profetian erikoisuus on siinä, että tästä ajallisesti ja paikallisesti rajallisesta luonnononnettomuudesta kasvaa esiin ilmoitus mittasuhteiltaan paljon suuremmasta ja laajemmasta tapahtumasta. Joel näkee läpi heinäsirkkavitsauksen viimeiseen Herran päivään, joka panee jokaisen maan asukkaan vapisemaan. Se päivä on pelottava. Se on profeetan mukaan jo lähellä (Joel 1:15) ja "se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä" (2:2). Silloin kansat vapisevat, ihmisten kasvot kalpenevat (2:6). Jopa luonnossa näkyy sen päivän pelottavuus. Maa järisee, taivas vapisee, aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu (2:10; 3:3-4). Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen, ja jokaisen ihmisen tärkein kysymys on: "Kuka sen kestää" (2:11)?
Se päivä tulee pian ja muuttaa Israelin osan
Jälleen kohtamme erään VT:n profetioiden tulkinnan vaikeuden. Profeetta näkee kyllä hämmästyttävän selvänä kaukana edessä olevat tapahtumat, mutta hän ei pysty näkemään missä aikajärjestyksessä kaikki tapahtuu. Kaikki näyttää keskittyvän pian edessä olevaan, lyhyeen, mullistavaan ajanjaksoon.
Toinen tärkeä piirre on siinä, että kaikki keskittyy Israeliin ja Jerusalemiin. Joel näkee, että ihmiskunnan kohtalon mullistava Herran päivä sisältää kaikkien kansojen tuomion. Hän mainitsee tuomion paikkana Josafatinlaakson (Joel 4:2). Joka taholta kansakunnat ovat lähteneet liikkeelle. Aurat taotaan miekoiksi (4:10). Kansojen suuri pahuus (4:13) tulee esiin. On alkanut "pyhä sota" (4:9), joka vie joukot tuomion laaksoon (4:14). Siellä Herra tuomitsee kaikki kansat (4:12).
Joelin näky maailmanhistorian ratkaisunhetkistä ja Israelin alueelle hyökänneiden maailmankansojen tuomiosta on samanlainen kuin Hesekielin näky Gogin sodasta (Hes 38-39) ja Sakarjan näky kansojen hyökkäyksestä Jerusalemiin (Sak 12,14). Vasta tämän suuren Herran päivän jälkeen alkaa kestävä taloudellinen hyvinvointi, joka muiden profeettojen mukaan koskettaa koko maailma (Joel 4:18,; Jes 11:6-9). Tärkeintä on kuitenkin, että Herra asuu pyhällä vuorellaan (Joel 4:17,21). Herran huoneesta kumpuaa lähde (4:18, vrt. Hes 47:1). Nyt Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka (Joel 3:5; 4:16). Näin jatkuu läpi aikojen, polvesta polveen (4:20) aina iankaikkisuuteen asti. Profetiassa murtuu ajallisuuden raja, vaikka profeetta itse ehkä koki sen tarkoittavan vain ajallisen elämän turvallista jatkuvuutta (vrt. 2:26,27; 3:20, vk).
Herran päivänä tapahtuu Hengen vuodatus
Joelin sanomassa on eräs ajatus, joka on tullut meille UT:ssa hyvin läheiseksi. Pietari näki Joelin profetian Hengen vuodatuksesta täyttyvän ensimmäisenä helluntaina kristillisen seurakunnan syntyessä (Joel 3:1-5; Apt 2:16-21 ja 33-36). Pietarin tulkinta Joelin profetiasta osoittaa jälleen, että profetia ja sen täyttymys avautuvat vain uskolle ja täyttymyksen ytimessä on Jeesuksen Kristuksen korottaminen. VT:n profetioiden toteutuminen ja Jeesus kuuluvat aina yhteen: "Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla" (Apt 2:33). Yksin Jeesus antaa Pyhän Hengen lahjan; jokainen häneen uskova, ilman mitään rajoitusta, saa Pyhä Hengen.
Mitä on Hengen vuodatus?
Lukiessanne Joelin profetiaa Hengen vuodatuksesta alamme todennäköisesti mielessämme kuvitella tapahtumaa, joka näkyy ja kuuluu kaikkialla maailmassa, jossa tuhannet ja taas tuhannet profetoivat hurmoksessa, näkevät ihmeellisiä näkyjä ja unia (Joel 3:1-2) ja jolloin uskovat saavat kokea yliluonnollista voimaa ja iloa. Tällaiseen Joelin tulkintaan on myös liitetty lupaus, että hän "antaa syyssateen ja kevätsateen" (2:23). Siksi monet odottavat, että ennen suuren Herran päivän tuloa on maailmanlaaja herätys, jossa koetaan hurmoksellisia ihmeitä. Tämä tulkintamalli on tällä vuosisadalla tehnyt monet kristityt avoimiksi sekä helluntailiikkeelle että viimeksi karismaattiselle liikkeelle. Näissä liikkeissä opetetaan, että juuri heidän keskellään toteutuu tämä Joelin ennustama maailmanlaaja Hengen vuodatus.
Me kysymme Pietariin liittyen: Toimiiko todellakin Jeesus Kristus tällaisissa ilmiöissä, ja hänetkö tällaisessa liikehtimisessä korotetaan kaiken keskukseksi? Pyhä Henki ei koskaan korota itseään, vielä vähemmän ihmisten yliluonnollisia kokemuksia vaan kirkastaa aina ja kaikessa vain Jeesusta (Joh 16:14). Jumalan valtakunnan toteutumisen ydinkohtana tässä maailmanajassa sen loppuun asti on totuus, että vanhurskas on elävä uskosta, ei kokemisesta eikä näkemisestä (1 Moos 15:6; 2 Kor 5:7). Onko tuossa tämän vuosisadan tulkinnassa sekoitettu eri aikakaudet? Entä jos Joelin profetoi siitä ajasta jolloin Herran tuntemus täyttää maan, niin kuin vedet täyttävät meren? Eräiden raamatunselittäjien mukaan Joelin lupaus syyssateesta viittaakin Jeesukseen Kristukseen. Jeesus on meille ainoa virvoittava sade ja herätys. Vain Jeesuksen todellisessa tuntemisessa toteutuu Hengen vuodatus.
Joelin profetia Hengen vuodatuksesta on toteutunut siinä, että uuden liiton aikana jokainen Kristukseen uskova on saanut Pyhän Hengen (Room 8:9), on kastettu Pyhässä Hengessä (1 Kor 12:13) ja hänessä asuu Pyhä Henki (1 Kor 3:16). Näin on täysin ja kokonaan riippumatta siitä, mitä uskova on kokenut. Usko ratkaisee Pyhän Hengen työn, ei kokemus. Vanha liiton aikana Pyhä Henki tuli vain harvoihin, erityisesti valittuihin profeettoihin ja kuninkaisiin. Nyt Pyhä Henki tulee jokaisen, joka uskoo Jeesukseen (Apt 2:38).
Joelin profetia Hengen vuodatuksesta täyttyy kirjaimellisesti yhden kokonaisen kansan kohdalla yhdessä hetkessä silloin, kun koko Israel pelastuu (Room 11:26). Silloin he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet (Sak 12:10) ja silloin Henki vuodatetaan kirjaimellisesti kaikkiin israelilaisiin. Tämä on vielä edessämme.