Profetioita

PROFETIOITA JEESUKSEN KRISTUK­SEN KÄRSIMISESTÄ JA USKONVANHURSKAU­DESTA

JEESUKSEN KRISTUKSEN KÄRSIMYS VT:N VALOSSA

VT:ssa 456 profetiaa Jeesuksesta

On laskettu, että VT:ssa on 456 sellaista kohtaa, joita kristillinen kirkko on pitänyt profetioina Jeesus Nasaretilaisesta Messiaana. Näistä messiasprofetioista 75 on Mooseksen kirjoissa, 243 profeetoissa ja 138 runollisissa kirjoissa ja Psalmeissa. Vapahtajalla ei todellakaan ollut vaikeuksia ylösnousemuksensa jälkeen osoittaa opetuslapsilleen kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet hänestä (Luuk 24:26) ja "mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu" (24:27). Ylösnoussut Jeesus mainitsee nimenomaan sen, että Messiaan piti profeettojen mukaan kärsiä (Luuk 24:27). Pietari korostaa tätä samaa väittäessään temppelipuheessaan Jumalan ennakolta ilmoittaneen kaikkien profeettojen suulla, että hänen voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla (Apt 3:18).

Ehkä mekin olemme opetuslas­ten tavoin ymmärtä­mättömiä ja hitaita uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet Messiaan kärsimisestä (Luuk 24:25). Kirjoituksista löydämme Jeesuksen ajan juutalaisten tavoin lupauksia Messiaan julkisesta kuninkuudesta ja voittoisasta tulemisesta. Juutalaiset pettyivät kärsivään Herran voideltuun eivätkä nähneet siinä mitään Jumalan tekoa. "Peite pysyy edelleen­kin paikoillaan, kun he lukevat vanha liiton kirjoituk­sia, sillä vasta Kristus sen poistaa" (2 Kor 3:14, vrt. Luuk 24:31).

Raamatun alkulehtien profetiat Jeesuksesta

Raamatun alkulehdiltä kristillinen seurakunta on löytänyt ensimmäiset viittaukset Kristuksen kärsimiseen ja sovitusuhriin. Jumalan lupaama vaimon siemen (1 Moos 3:15, sananmukaisesti) on iskevä murskaksi käärmeen pään, mutta saatana on iskevä häntä kantapäähän. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näytti epäileville opetuslapsilleen lävistetyt jalkansa. Hän on se vaimon siemen, jota käärme oli iskenyt kantapäähän (Luuk 24:39).

Toinen havainnollinen viittaus sovitusuhriin löytyy jo paratii­sista. Syntinsä tähden alastomuuttaan piilottelevat ihmiset saivat jumalalli­set vaatteet. Jumala itse vuodatti ensimmäisen viattoman uhrin veren peittääkseen näin saadulla nahalla langenneen ihmisen alastomuuden häpeän (1 Moos 3:21). Sama sanoma suojaavasta peitteestä, vanhurskau­den vaatteesta, kertautuu Raamatussa usein, ks. Jes 61:10; Sak 3:4-5; Matt 22:11-13; Ilm 3:4-5; 7:14; 16:15.

Abelin Jumala hyväksyi yhteyteensä siksi, että hän uhrasi uskossa laumansa esikoisen, veriuhrin. Kain taas yritti lähestyä Jumalaa ilman verta (1 Moos 4:3-5). Vain veri tuottaa sovituksen (3 Moos 17:11, KR38). "Ei anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta" (Hepr 9:22). Jokainen patriarkka vaelluksillaan pystyttikin alttarin ja uhrasi sillä veriuhrin lähestyessään Jumalaa: 1 Moos 12:8; 13:4,18; 15:10,18; 22:13; 26:25; 31:54; 33:20; 35:1,3,7.

Aabrahamin uhri Morian vuorella viittauksena Jeesukseen

Abrahamin raskaassa tiessä ainokaisen poikansa kanssa kohti Morian vuorta (1 Moos 22) on yhtymäkohtia ainosyn­tyisen Pojan uhriin. Abrahamin ei tarvinnut antaa uhriksi ainoaa poikaansa, sen sijaan Jumala antoi (Joh 3:16). Morian vuorella oli perimätiedon mukaan myöhemmin Jerusale­min temppeli ja uhrialttari ja näin perimätieto yhdistää Abrahamin uhrin ja temppelin uhrit. Golgatakin on Morian vuoren kupeella tai samalla harjanteella.

Karitsan suojeleva veri

Israelin viimeisen yön tapahtumat Egyptissä osoittavat, että Jumalan tuomion tullessa ihminen voi kestää vain uhriveren turvissa. Karitsan veren sively oli suojeleva merkki, tuomio meni ohitse (2 Moos 12:13). Meillekin voiton tuo vain Karitsan veri (Ilm 12:11). Pelastuvien tuli myös syödä teurastettu karitsa ja näin tulla yhdeksi karitsan kanssa (2 Moos 12:8). "Niin saa minulta elämän se, joka minua syö" (Joh 6:53).

Israelin jumalanpalvelus viittaa Jeesukseen

Mooseksen kirjojen monet käskyt alttarista, uhreista ja alttaripalveluksesta osoittavat, miten tapahtuu kaikkien syntien sovitus (3 Moos 16:34), miten synnit otetaan pois ja hävitetään. Sovitus on mahdotonta, ellei tapahdu synnin aiheuttaman kuolemanran­gais­tuksen täytäntöönpanoa. "Pappi toimittaa sovitusmenot uhraamalla pässin hyvitysuhriksi, ja rikkomus annetaan anteeksi" (3 Moos 5:16)  VT:n sovitusmenoissa oleellisena tekijänä oli veri,  pappi ja sovituspaik­ka. Suurena sovintopäivänä ylipappi laski kätensä elävän uhrieläi­men päälle. Hän tunnusti siinä kaikki synnit, pahat teot ja rikkomuk­set, joihin oli syyllistyt­ty ja pani ne näin uhrin päälle. Tämä uhrieläin kantoi kaikki synnit autiomaahan, omaan kuolemaan­sa (3 Moos 16:21-22).

Jo tässä VT:n antamassa mallissa Mooses on kirjoitta­nut selvästi ja paljon Jeesuksesta (Joh 5:46). Jeesuksen uhrikuoleman ja pyhäkön yhteenkuulumisen osoittaa myös temppelin väliverhon repeäminen Jeesuksen kuollessa (Matt 27:51; Hepr 10:19-20). Ihmiskäsin tehty pyhäkkö oli vain todellisen kuva (Hepr 9:24,9) ja ylipapin palvelus "vain taivaalli­sen kuva ja varjo" (8:5).

Jeesus on ainoa todellinen ylipappi, joka toimittaa palvelus­ta todellises­sa Herran pystyttämässä pyhäkköteltassa (Hepr 8:1-2).  Hänen verensä on sovituksen välineenä korvannut uhrieläin­ten veren. Golgatan risti on se julkinen sovitus­paikka, jonka Jumala on asettanut temppelin verhon takana piilossa olleen kaikkien­pyhimmän tilalle. Jeesuksen kuolema on korvannut VT:n koko uhripalveluk­sen. Jeesus on "kertakaik­ki­sesti täyttänyt tehtävänsä ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuk­sen" (Hepr 9:12). Siksi uskallamme käydä Jumalan eteen "varmoina uskossamme" (10:22) Jeesukseen Kristukseen.

Psalmin 22 sanoma

Mooseksen jälkeen Daavid sai erityisen kirkkaan lupauksen Messiaasta (2 Sam 7:11-16). Monissa hänen nimelleen omistetuissa psalmeissa soi sanoma Messiaasta. Ihmeellisin näistä on Psalmi 22. Se on profetia ikäänkuin ristiinnaulitun tuskasta satoja vuosia ennen kuin tiedettiin mitään tästä julmasta mestaustavasta. Kuka onkaan hän, joka huutaa: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" (Ps 22:2). Kuka on tuo kansansa hylkäämä, ihmisten pilkka (22:7), jota ivataan päätä pudistaen (22:8)? Kuka on se, joka saa kuulla ilkeitä letkautuk­sia siitä, että on turvautunut Jumalaan ja Jumala on ollut häneen mieltynyt, missä nyt on Jumalan pelastava toiminta (22:9)?

Katso häntä, jonka voima on valunut maahan kuin vesi, jonka luut irtoavat nauloilla jännitettyinä toisistaan ja jonka sydän rinnassa on tuskien tähden kuin pehmeää vahaa (Ps 22:15). Kenen kurkku on kuiva kuin ruukunsiru, kenen kieli on tarttunut kitalakeen, niin että hän huutaa: "Minun on jano" (22:16)?  Kenen kädet ja jalat ovat lävistetyt ja runnellut (22;17)? Kenet on alastomana niin venytetty, että hänen ruumiinsa luut kaikki näkevät (22:18)? Kenen vaatteet jaettiin julkisesti arpaa heittäen (22:19)?

Kenen seurassa "köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi" ja ylistävät häntä (Ps 22:27)? Kenen kärsimyk­sistä ja teoista sanoma kulkeutuu maan kansoille, niin että sielläkin käännytään Herran puoleen ja kumarre­taan häntä (22:28)? Kenestä kerrotaan lapsille sukupolvesta toiseen (22:31)? Kenen vanhurskaudes­ta voidaan sanoa, että kaiken hän on tehnyt niin, että se on todella täytetty (22:32, KR38)? Maailmanhistoriassa on vain kuin yksi, jossa todella täyttyy tämän Psalmin profetia.

Myös muissa psalmeissa on monia kohtia, jotka viittaavat Jeesuksen kärsimiseen. Kristusta häväistiin ja hänen janoonsa juotettiin etikkaa (Ps 69:20-22), hänet hylättiin (118:22), häntä pilkattiin (89:51-52), häntä ruoskittiin (129:3), hänen luitansa ei murrettu (34:21). Voimme löytää myös viitteitä kärsimisen jälkeiseen korotukseen. Hän nousi kuolleista (16:10), hän astui taivaisiin (68:19), hän on Jumalan oikealla puolella (110:1), ja hän on saapuva kunniassaan päivien lopulla (102:16-23).

Jesajan profetioita Messiaasta

Jesaja saa sanoman siitä, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes 7:14). Tämä ihmeellinen neitseestä syntynyt poika on Rauhan Ruhtinas (9:5). Hän on Iisain kannosta puhjennut verso (11:1).

Jesaja saa myös kuulla ilosanoman: "Syyllisyys on sovitettu" (Jes 40:2). "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat val­keiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunai­set, ne tulevat val­keiksi kuin puhdas villa" (1:18). "Minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi" (43:25).

Herran kärsivä palvelija

Raamatun profetioista kaikkein ihmeellisin on Jesajan sanoma Herran kärsivästä palvelijasta. Se on sanoma, josta on todella syytä kysyä: "Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?" (Jes 53:1).

Herran kärsivän palvelijan elämä oli vaatimat­onta ja köyhää. Hänessä ei ollut mitään, mihin voisimme mielistyä, ei voimaa, ei yliluonnollis­ta säteilyä. Hän oli yhtä avuton kuin kuka tahansa heikko, kuolevainen ihminen, "kipujen mies, sairauden tuttava" (Jes 53:3). Hänen oma kansansa hyljeksi häntä, hänen johtajansa ja opettajansa torjuivat hänet nimenomaan hänen mitättömyy­tensä tähden. Häntä ei yksinkertai­sesti voitu pitää minään (53:3).

"Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, joka teuraaksi viedään" (Jes 53:7). "Kuka hänen kansastaan siitä välitti" (53:8). "Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä" (50:6). Hän ei kuitenkaan ollut täynnä vihaa pahantekijöitään kohtaan, vaan pyysi heille armoa (53:12). Lopulta hänet oli runneltu niin kammottavasti, että tuskin häntä  tunnettiin enää ihmiseksi (52:14).

Kuitenkin tämä ihmeellinen profetia vakuuttaa, että juuri Herra näki hyväksi sen, että hänet ruhjottiin ja lävistettiin (Jes 53:10). Se ei totisesti ollut sattumaa eikä kurjaa kohtaloa. Nimenomaan tällä tavoin Herran tahto täyttyi hänen kauttaan. Profetia vakuuttaa myös, että hän itse oli täysin syytön. "Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen" (53:9).

Näin hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä (Jes 53:8). Hänet piti haudata tunkiolle, jumalattomien joukkoon. Kuitenkin "rikkaan haudassa hän sai leposijan" (53:9).

Näin selvä ja yksityiskohtainen profetia Herran palvelijan kärsimyksestä ei ole koskaan sopinut eikä tule sopimaan juutalaisiin kansakuntana. Sillä tavoin tätä profetiaa on kuitenkin haluttu tulkita. Jes 53 puuttuu synagogan vuotuisesta "haftaroot" profeetta­luvusta ja kaikista keskiaikaisista kommentaareista. Sen sijaan on vain merkitty suluissa: "Tästä puuttuu hieman asiaan" (Risto Santala).  Myös Koraani väittää enkeli-ilmestyksen antamalla varmuudel­la, etteivät juutalaiset Jeesusta ristiin­naulinneet. Näin Herran palvelijan häpäisy ja kaiken kiistäminen jatkuu vielä hänen kuolemansa jälkeenkin eikä nytkään hän "suutansa avannut" (Jes 53:7).

Sijaissovittaja

Jesajan ihmeellisen sanoman suuri salaisuus ja samalla sen hullutus on siinä, että tuossa kärsimysten miehessä itse Jumala teki sovinnon maailman kanssa (2 Kor 5:19). Tässä sovituksen sanassa on jokaisen ihmisen ikuinen elämä ja autuus.

Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen (Jes 53:6). Hän kantoi meidän pahat tekomme (53:11), kantoi omassa ruumissaan meidän syntimme ristinpuulle (1 Piet 2:24). "Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme" (Jes 53:4). Näin hän antoi itsensä sovitusuhriksi (53:10). Hänet lyötiin hengiltä meidän rikkomustemme tähden (53:8). Kun "meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistä­neet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet", niin se tapahtui siksi, että "hän kärsi rangaistuk­sen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet" (53:4-5).

Jesaja viittaa myös siihen ihmeelliseen tosiasiaan, että kärsimys ei sano viimeistä sanaa Messiaan kohdalla. Kärsimyksen jälkeen tulee kirkkaus. "Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri" (Jes 52:13). "Minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa" (53:12).  "Hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat" (52:15). Hän on valo "kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka" (49:6).  "Kun hän antoi itsensä sovitusuh­rik­si, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan" (53:10).

Messiaan syntymäpaikka ja kärsimysviikko ja -aika

Miika saa profetian Messiaan syntymäpaikasta, vähäisestä Betlehe­mistä. Sieltä tulee se, jonka juuret ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Hän hallitsee, kaitsee ja hän tuo rauhan (Miik 5:1-4). Daniel saa profetian Voidellusta, Kristuksesta, joka raivataan pois tieltä (Dan 9:26). Tämä tapahtuu, kun määrätty aika on kulunut. Niin meille annetaan uskomme mukaan tähänastisen maailmanhistorian tärkeimmän tapahtuman ajankohta. Silloin synnistä tulee loppu, pahat teot sovitetaan ja "iankaikkinen vanhurskaus tuodaan" (Dan 9:24, KR38).

Sakarjan kautta Pyhä Henki antaa meille hämmästyt­täviä yksityis­kohtia Jeesuksen kärsimys­viikon tapahtumista. Hän ratsastaa Jerusale­miin aasintamman varsalla (Sak 9:9), hänet petetään 30 hopearahalla (11:12), hänen ystäviensä joukko hajaantuu (13:7), ja hän joutuu kansansa lävistämäksi (12:10).

USKONVANHURSKAUS VT:SSA

Jumalan lain ehdoton noudattaminen on keskeinen vaatimus VT:ssa. "Kun me tarkoin noudatamme tätä lakia, jonka Herra, meidän Jumalamme, on antanut, niin Herra katsoo meidät vanhurskaiksi" (5 Moos 6:25). "Vanhurs­kautta, ainoastaan vanhurskautta harrasta, että eläisit" (5 Moos 16:20, KR38). Herran määräykset "antavat elämän, kun niitä noudate­taan" (Neh 9:29).

Miten Herra voi katsoa ja julistaa kansansa vanhurskaak­si, kun ei ole ihmistä, joka ei tee syntiä? Näinhän Salomo tunnusti rukoukses­saan (1 Kun 8:46). "Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? Ei Jumala luota edes omiin palveli­joihinsa, enkeleitäkin hän nuhtelee virheistä" (Job 4:17-18). "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun" (Ps 51:7).

Mooses vakuutti, ettei Jumala tule antamaan Luvattua maata israeli­laisten omien ansioiden, kuuliaisuuden tai rehellisyyden tähden, "sillä te olette uppiniskainen kansa" (5 Moos 9:4-6). "Minä tiedän kuinka niskoittelevia ja kapinoivia te olette" (5 Moos 31:27).

Daniel oli Jumalalle rakas (Dan 10:11) ja kuitenkaan hän ei voinut rukouksessaan vedota omaan vanhurskau­teensa, vaan tunnusti syntinsä yhdessä kansansa kanssa (Dan 9:5,18). Esra tunnustaa: "Nyt olemme sinun edessäsi raskaasti rikkonei­na. Kaiken tämän jälkeen emme voi kestää sinun edessäsi" (Esr 9:15). Job yritti kyllä kauan puolustaa omaa vanhurs­kauttaan: "Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä" (Job 27:6, KR38). Lopulta hän kuitenkin nöyrtyi: "Minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa" (Job 42:6, 40:4).  "Kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautem­me" (Jes 64:5).

Miten Herra voi siis katsoa ja julistaa tällaisen kansansa vanhurskaak­si? Salomo rukouksessaan opetti syntiä tehneet israelilai­set hartaasti anomaan armoa (1 Kun 8:33) ja hän toisti rukousta: "Kuule ja anna anteeksi" (1 Kun 8:30,34,36,39,50). VT:n ihmiset eivät päässeet lain avulla sen pitemmälle kuin vain nöyrästi tunnustamaan lain totuuden ja kerjäämään anteeksianta­musta. Jeremia kiteyttää tämän ydinasian sanomaksi: "Ainoastaan tunne rikoksesi" (Jer 3:13, KR38). Jesaja tunnustaa Jumalan edessä: "Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet" (Jes 6:5).

Hoosea antaa meille sanat, joilla lähestymme pyhää Jumalaa: "Anna kaikki meidän syntimme anteeksi" (Hoos 14:3). Juuri tässä tunnustuk­sessa tulee esiin se mieli, jota Jesaja kutsuu murtuneeksi ja nöyräksi (Jes 57:15), hengeltään särkyneeksi ja Herran sanan alla araksi (66:2,5). Vain tällaisen tykönä Herra voi asua (57:15). Tällaiseksi myös Psalmit määrittelevät Jumalan ihmisen. Hän on avuton ja köyhä (Ps 9:19; 10:12; 22:25; 25:16; 35:10; 40:18; 70:6; 72:13; 86:1; 109:22). Juuri sellaisek­si tehtiin omasta mielestään vanhurskas Job kärsimysten koulussa (Job 40:4). Sellaisen ihmisen tunnoista kertovat meille katumuspsalmit, sillä "särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala" (Ps 51:19). Samaa Jeesuskin opettaa verratessaan kahta rukoilijaa: "Hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei" (Luuk 18:14).

Vapahtaja jatkaa tätä samaa opetusta julistaes­saan, että autuaita ovat hengessään köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano (Matt 5:3-6). Juuri siinä ilmenee autuuttava usko! Sillä ei ole itsessään mitään, vaan kaikki on joka hetki saatava lahjaksi Herralta. "En päästä sinua, ellet siunaa minua" (1 Moos 32:27).  "Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa". Kuulkaa, niin saatte elää!" (Jes 55:1,3).

Tämän kaiken lahjaksi saamisen mahdollisuuden Jumala antaa siksi kansalleen, että hän rakastaa (ks 5 Moos 4:37; 7:8,13; 10:15; 23:6). Me tiedämme, että vasta tässä rakkauden yhteydessä on ihmiselle elämä. Siinä tämä "rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän" (1 Joh 4:9). Vain tässä kirjaimel­lisesti toteutuu Jesajan profetia: "Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaaksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa" (Jes 53:11).

Juuri tällainen oli uskon isä, Abraham: "Ja Abram uskoi Herran lupauk­seen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaak­si" (1 Moos 15:6). Tähän liittyy myös Habakukin saama sanoma: "Vanhurskas on elävä uskostansa" (Hab 2:4, KR38).

Työtehtäviä

1. Raamatun alkulehtien profetioita Jeesuksesta Kristuksesta.

2. Mitkä ovat mielestäsi selvimmät VT:n profetiat Jeesuksen kärsimisestä?

3. Miten uskonvanhurskaus tulee esiin VT:ssa?