Laulujen laulu
Olavi Peltola
TEEMA
Rakkaus.
AVAINJAE
Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kylttymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehku, sen liekki on Herran liekki Laul 8:6.
JOHDANTO
Löydämmekö todellakin pyhästä Raamatusta hehkuvan inhimillisen rakkauden ylistyksen? Laulujen Laulu on herkkä ja kaunis itämainen rakkausruno tai kuvaelma kahden nuoren rakastavaisen suhteesta. Siinä on monia eroottisia ilmaisuja. Juutalaisilla onkin ollut määräys, jonka mukaan sitä ei kukaan saanut lukea alle 30-vuotiaana.
Kuitenkin juutalaiset vertasivat Sananlaskuja temppelin esikartanoon, Saarnaajaa pyhään ja Laulujen Laulua kaikkeinpyhimpään. Sitä laulettiin pääsiäisjuhlan kahdeksantena eli viimeisenä päivänä. Kirjan nimi Laulujen Laulu on suora käännös kirjan hepreankielisestä nimestä, ja sillä haluttiin sanoa, että tämä on paras kaikista lauluista. Jumalan nimi ei tule esiin kertaakaan.
Kirja voidaan jakaa kuten kuvaelma viiteen näytökseen:
Rakastavaiset kertovat kiintymyksestään toisilleen (1:1-2:7).
Erossa olemisen tuska, etsimisen ja löytämisen ilo (2:8-3:5).
Morsiuskulkue, häät ja rakastetun ylistys (3:6-5:1).
Morsiamen uni kadotetusta ja jälleen löydetystä rakkaudesta (5:2-6:7).
Morsian viehättävänä ja suloisena prinsessana (6:8-8:4).
Liiton vahvistus morsiamen kodissa (8:5-14).
Lukuohjelma
Rakastavaiset kertovat (1:1-2:7).
1:2 "Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi."
1:5 "Älkää siihen katsoko, että olen tumma."
1:7 "Sinä jota rakastan, kerro."
1:15 "Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi."
2:5 "Minä olen rakkaudesta sairas."
2:7 Älkää häiritkö rakkauttamme, ennenkuin itse haluamme herätä
Erossa olemisen tuska (2:8-3:5)
2:11 "Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois."
2:12 "Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut."
2:14 "Anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi."
2:16 "Rakkaani on minun ja minä olen hänen."
3:1-5 "Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt."
Morsiuskulkue (3:6-5:1)
4:1 "Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi!"
4:7 "Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!"
4:9 "Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit."
4:10 "Miten ihana on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni."
4:12 "Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde."
4:15 "Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo."
5:1 "Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakastavaiset!"
Morsiamen uni (5:2-6:8)
5:2 "Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi."
5:6 "Minä avasin armaalleni, mutta hän oli mennyt. Olin tuskaani kuolla - hän oli poissa! Minä etsin häntä, mutta en löytänyt, minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut."
5:8 "Olen rakkaudesta sairas."
5:9 "Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi?"
5:10 "Hän erottuu tuhansien joukosta."
6:3 "Rakkaani on minun ja minä olen hänen."
6:5 "Käännä silmäsi pois, ne lumoavat minut!"
Morsian prinsessana (6:9-8:4)
6:9 "Yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni."
6:12 "Miten minun kävikään? Tunteeni saivat minussa vallan."
7:7 "Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!"
7:11 "Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua!"
Liiton vahvistus (8:5-14)
8:6-7 "Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kylttymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehku, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan."
SANOMA
Morsiusmystiikan tulkinta Laulujen Laulusta
Sisältääkö Laulujen Laulu salaisuuden, joka avautuu vain vertauskuvallisesti tulkiten? Näin kirjan ovat ymmärtäneet monet keskiaikaisen morsiusmystiikan edustajat. He ovat tulkinneet kirjan kuninkaan (Salomon) Jeesukseksi ja itsensä morsiameksi (Sulamitiksi). Mekin tarvitsemme aitoa sydämen rakkautta Jeesukseen ja vielä enemmän vakuutusta siitä, että hän jaksaa rakastaa meitä. Laulujen Laulu ei kuitenkaan ole oikeassa käytössä, jos sitä tulkitaan morsiusmystiikan tavoin. Tämän tulkinnan vaikutus kristilliseen mystiikkaan on ollut mitä valitettavin. Kristuksen ja syntisen ihmisen väliseen suhteeseen ei sovi eroottinen kielenkäyttö. Kristus on pyhä Jumala, ja ihminen on vain syntistä tomua tai synnin tummaksi polttama, kuten tämä kirja kuvailee (Laul 1:5).
Laulujen Laulu kyllä saattaa auttaa meitä ilmaisemaan rakkauttamme Jeesukseen, eikä toki ole väärin tulkita sen sanontoja Vapahtajan rakkaudeksi syntistä kohtaan. Mutta silloin on oltava tulkinnassa varovainen ja käytettävä vain joitakin sanontoja ja niitäkin rajoitetussa mielessä. Syntien anteeksiantamus tuo Jeesuksen Kristuksen Pyhässä Hengessä hyvin lähelle meitä pahoja. Lupauksensa mukaisesti hän tulee jopa asumaan meidän sydämeemme. Hän ei häpeä antaa ehtoollisessa ruumistaan meidän syötäväksemme ja vertansa meille juotavaksemme. Paavali saattoi sanoa, että Jeesuksen tunteminen oli hänelle arvokkaampaa kuin mikään muu (Fil 3:8).
Muinaisjuutalaisia lemmenlauluja
Onko Laulujen Laulua tulkittava siten, että se on vain kokoelma muinaisjuutalaisia maallisia lemmenlauluja, jotka syntyivät pitkän ajan kuluessa alkaen ehkä 900-luvulta? Juutalaiset lukevat sitä joka tapauksessa pääsiäisjuhlan yhteydessä, joten vanhastaan se on tulkittu vertauskuvallisesti. Mutta samalla se on myös verratonta hääjuhliin soveltuvaa kuvailevaa runoutta. Sen ilmaisuihin voi myös tämän päivän ihminen pukea jotain omasta lemmentuskastaan ja ilostaan. Runot kertovat kauniisti ja jalolla tavalla kahden ihmisen puhtaasta rakkaudesta, johon kuuluvat myös eroottiset ja seksuaaliset ilmaisut ja kokemukset.
Paimentulkinta
Eräiden selittäjien mukaan Laulujen Laulussa on kuvattu köyhän paimenen (Laul 1:7-8) rakkautta kauniiseen Sulamitiin. Kuningas Salomo yrittää houkutella tytön omaan haaremiinsa, jossa jo entuudestaan on kuusikymmentä kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa (6:8). Hän vetoaa siihen, että tyttö on ainutlaatuinen (6:9). Mutta Sulamit on uskollinen nuoruutensa rakastetulle.
Israelin hovin loisto ja luonnon kauneus
Laulujen Laulussa tulevat esiin Israelin muinaisen kuningasajan loisto ja rikkaus. Sen kuvaukset sopivat siihen, mitä muualla Raamatussa kerrotaan Salomon rikkaudesta. Salomolla oli todella hevosia, jotka vetivät egyptiläisten vaunuja (Laul 1:9), oli seinäverhoja, seetrillä ja sypresseillä verhottuja huoneita. Kirjassa kerrotaan helminauhoista, kultakäädyistä, kaulakoristeista, norsunluuveistoksista ja patsaista, safiireista ja marmoripatsaista. Kaikkia näitä runollinen kieli käyttää kuvatessaan rakkautta.
Tässä kirjassa tapaamme myös kauneimmillaan Israelin luonnon. Opimme tuntemaan nimeltä yli kaksikymmentä Israelin kasvia ja lähes yhtä monta eläintä. Näemme lammaslaumoja ja paimenen paimentamassa niitä liljojen keskellä. Musta vuohilauma karkaa Gileadin rinteitä alas. Kyyhkyset lymyävät kallionseinämissä, ja metsäkyyhkysten kujerrus kuuluu. Laaksot ovat täynnä liljoja ja Saaronin kedot kukkasia. Kaksi gasellia kirmaa liljojen keskellä. Peura hyppii tuoksuisilla vuorilla ja kiitää kukkuloilla.
Saamme kokea talven väistymisen ja sateiden laantumisen ja nähdä kukkasten puhkeavan auringon kellastamaan maahan. Viikunapuu tekee jo keväthedelmää. Viinitarhassa käymme katsomassa, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukeavat, joko granaattiomenapuut kukkivat. Huomaamme, kuinka pienet ketut ovat turmelleet nupullaan olevia viinitarhoja. Palmu huojuu uljaana. Lemmenmarjat ja omenat tuoksuvat. Päivä paistaa sädehtivästi ja paahtaa, ja me tummumme. Käymme puutarhaan, jossa balsamin tuoksu leviää tuulen mukana. Saamme maistaa hunajaa, mettä, maitoa ja viinejä ja syödä puutarhan kalliita hedelmiä. Päivä viilenee ja varjot pakenevat. On tullut yö kauhuineen, jonka pimeydessä etsimme jotain emmekä löydä. Pää kastuu kasteesta. Kaunis kuu nousee ja pian alkaa aamurusko loistaa.
Eri alueita Israelissa
Laulujen Laulu vie meidät myös eri puolille Israelia. Jerusalem on keskuspaikka, mutta sieltä menemme kauas pohjoiseen Libanonille. Katselemme Hermonin huippua, ja kaukaa häämöttää Damasko. Käymme Saaronin lakeudella meren rannalla ja kaukana idässä erämaassa kohtaamme Hesbonin lammikot. Tuolla on Karmelin laki, tuolla ovat Gileadin vuoret. Tutustumme Een-Gedin keitaaseen Kuolleenmeren rannalla ja poimimme sieltä hennakimpun. Käymme viinitarhassa Baal-Hamonissa.
Koko tämä kaunis ja monipuolinen Israelin luonnon kuvaus auttaa meitä osaltaan ymmärtämään inhimillisen rakkauden salaisuutta. Rakkaus avaa silmämme näkemään meitä ympäröivän Jumalan luonnon suurenmoisuutta.
Herran ja uskollisen Israelin keskinäinen rakkaus
Laulujen Laulu sisältää myös profeetallisen tyyppikuvan Herran ja uskollisen Israelin välisestä rakkaussuhteesta. Taivaallinen kuningas sydämellisessä rakkaudessaan liittoutuu "tumman" kansan kanssa ja vetää tämän puoleensa. Avioliiton rakkaus kuvana Jumalan ja hänen kansansa välisestä suhteesta on esillä myös Hoosealla (Hoos 2:21-22), Jesajalla (Jes 54:5-6) ja Jeremialla (Jer 2:2). Tosin näissä profetioissa kuvataan rakkauden tuskaa, kun puoliso on hyljännyt sen. Myös UT:ssa käytetään tätä samaa kuvaa havainnoittamaan Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä suhdetta. "Niinkuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimojanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta" (Ef 5:24-25). UT puhuu myös seurakunnasta Kristuksen morsiamena; se on "niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten" (Ilm 21:2; 19:7).