Johdanto Runollisiin kirjoihin
Olavi Peltola
Jumalan ilmoitus runon muodossa
Huomattava osa Raamatussa olevasta Jumalan ilmoituksesta on puettu runon muotoon. Tuskin monikaan Raamatun lukijoista on erityisesti paneutunut runouteen, mutta syventyessämme Raamattuun joudumme jatkuvasti tekemisiin runojen kanssa.
Monet Raamatun runot ovat samalla myös tarkoitettu laulettavaksi. Juutalaiset ajattelivat, että kun lakia, tooraa, oli luettu jumalanpalveluksessa, niin psalmien avulla Jumalan kansa vastasi tooran sanomaan. Näin ihmiset saattoivat ilmaista sisimpiä tuntojaan Jumalan edessä ja tätä tuki vielä runoihin liittyvä musiikki.
Runot puhuvatkin sydämelle eikä niinkään järjelle. Ne haluavat koskettaa välittömästi ihmistä ja auttaa ihmistä ilmaisemaan omaa sisintään. Runoja on vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole vastaavia kokemuksia tai joka ei halua eläytymään runon sanomaan.
Raamatussa ns. viisauskirjallisuus (Job, Sananlaskut ja Saarnaaja) on runoa. Lyyristä runoutta ovat Psalmit, Laulujen Laulu ja Valitusvirret. Valtaosa profeettojen sanomasta on runoa. UT:ssa kohtaamme runoja Ilmestyskirjassa. Jeesus ei käyttänyt runoa opetuksessaan.
Raamatun runojen keskeinen tyylikeino on säkeen tai sen osien toisto (parallelismi). Runoissa ei ole metristä poljentoa tai loppusointua. Toisto helpottaa muistiin painamista. Toiston muotoja on useita. Toisto voi olla saman asian kertausta toisilla sanoilla (Ps 103:10). Ensin ajatus on myönteisessä muodossa, sitten kielteisessä, tai toinen säkeistö jatkaa ensimmäisen ajatusta (Ps 31:6) tai tuo esiin jonkin uuden näkökohdan (Ps 3:9). Joskus toisessa säkeessä esitetään edellisen vastainen ajatus (Ps 18:28).
Raamatun runojen opiskelemisen vaikeuksia
Runojen kieli ei ole johdonmukaista määritelmäkieltä tai lakitekstiä. Koska runot haluavat koskettaa tunteitamme, niissä on paljon kuvia, kärjistäviä sanontoja ja niissä yhdistellään asioita, joita ei järjen mukaan voi yhdistää. Raamatussa olevien runojen vertaukset, kuvat ja usein vain muutamalla sanalla esiin otetut tapahtumat ovat meille vieraan kulttuurin ja ajankohdan keskeltä. Siksi meidän on monesti vaikea tajuta, mitä säkeillä halutaan sanoa. Ne eivät avaudu helposti.
VT:n runoissa kohtaamme kauan sitten eläneiden ihmisten kokemuksia, mielialoja ja asenteita heidän etsiessään Jumalaa tai vastatessaan Jumalan puheeseen. Kohtaamme syntisen ihmisen, jonka sisin on usein kostonhimon, vihan ja vastustusten synnyttämän katkeruuden täyttämä. Job itse tunnustaa, että hän on puhunut mitään ymmärtämättä, ja häpeää puheitaan (Job 42:3, 6). Psalmien monet säkeet kuvaavat niiden synnyn vaikeita tilanteita ja sielullisen ihmisen lihallisia asenteita Jumalan edessä. Meidän tulisi häveten suostua myöntämään, että myös meidän sisimmästämme pulppuaa vastaavanlaisia pohjavireitä.
Runollisista kirjoista saatamme löytää vain sieltä täältä jonkun rivin, joka juuri sillä hetkellä tulee lähelle omaa elämäntilannettamme ja koskettaa sisintämme. Myöhemmin taas aivan muut kohdat puhuttelevat. Joka tapauksessa on suurenmoinen kokemus löytää itsensä Raamatun runoissa ja oivaltaa kuinka hyvin siinä on sanottu se, mitä itse vasta hapuillen koettaa saada sanotuksi. Kuinka ne lämmittävätkään ja valaisevat mielen. Kokee kuinka juuri nämä sanat auttavat ratkaisevalla tavalla säilyttämään rohkeuden ja luottamuksen Jumalaan.
Tavoite
Tämän opiskeluosan tavoitteena on:
Lisätä runollisten kirjojen tuntemusta
Auttaa löytämään perusajatukset ja pääteemat näistä kirjoista
Antaa lukuohjelman avulla viitteitä keskeisistä ajatuksista ja sanomasta
Synnyttää kiinnostusta Raamatun viisauskirjallisuuteen (Job, Sananlaskut, Saarnaaja) etsittäessä vastauksia kärsimyksen,elämäntaidon ja elämän tarkoituksen ongelmiin
Rohkaista käyttämään Psalmeja oman elämän kriisitilanteissa rukouskirjana ja Jumalan armon ja turvan lupausten antajana
Kiinnittää huomiota näissä kirjoissa oleviin moniin lupauksiin ja viittauksiin, jotka kohdistuvat Jeesukseen Kristukseen.
Lukuohjelma on nyt tärkeä osa koko opiskelusta. Siihen kannattaa käyttää aikaa.