Rukouksella parantaminen

FRANCIS MACNUTT, PARANTUMISESTA
(Healing, Ave Maria Press, Notre Dame, Indiana, USA)
Jyväskylä 1986, Karas-Sana.
Kirja on alunperin kirjoitettu todennäköisesti 1970-luvun alku-puolella.
Arviointi Olavi Peltolan 9.12.95. Kommentit yleensä suluissa.

Sairaus koskettaa jokaista ihmistä enemmin tai myöhemmin. Se koskettaa joko omassa ruumiissa tai läheisten elämässä. Sairaus on todellinen, pelottava ja aina kipeä ongelma ja tuskainen koke-mus. Kovin monelle sairaus on jokapäiväinen kokemus. Vanhetessa yhä useampi joutuu sairauden kanssa tekemisiin. Ei kukaan halua olla sairas. Ei siinä ole mitään miellyttävää. Siksi kaikki sellai-nen, mikä lupaa vapautusta sairaudesta on kiinnostavaa. Nyt MacNuttin kirja tarjoaa vastauksen tähän tuskaiseen ongelmaan! Kuinka todellinen ja totuudellinen on tämä vastaus?

Minun raju väitteeni on, että tällaisen kirjan lukeminen on ajanhukkaa. Se kuuluu hengelliseen viih-de- ja kioskikirjallisuuteen, jota tonnikaupalla nykyisin levitetään. MacNutt (lyh. Nutt) ilmaisee oman perusfilosofiansa esim. näin: "Minun ei enää tarvinnut sanoa sairauden henkisesti täysin murtamille ihmisille, että sairaus on Jumalan heille antama risti. Sensijaan voin välittää sairaille toivoa siitä, että Jumala tahtoo heidän tulevan terveiksi myös silloin, kun lääketiede ei voi heitä auttaa" (12). Minun neuvoni taas on: Kannetaan sairautta yhdessä Jeesuksen kanssa se aika, joka on vielä kannettavana!

Ja yksi ainoa asia kaataa Nuttin tämänkaltaisen, tähän asti puhtaasti helluntailaisen väitteen mie-lekkyyden: MITÄ SILLOIN KUN JEESUS EI YKSINKERTAISESTI PARANNAKAAN!! Näin kuitenkin tapahtuu valtaosan kohdalla. Se on ehdoton ja lopullinen tosiasia ja vasta kuolemassa se lakkaa.

Sanottakoon mitä sanotaan joidenkin raamatunlauseitten avulla ja uskoon vedoten, kautta aikojen on ollut uskovien varsinainen uskonelämän kokemus ja todellisuus se, ettei Jeesus paranna ja jos parantaa se on tilapäistä, satunnaista ja usein pieniin sairauksiin liittyvää. Kovin monet uskovat ovat kroonisesti sairaita läpi koko aikuisiän, osa lapsuudesta asti. Ja tämän valtaosan on opittava vastoin Nuttin kirjan raamatuntulkintaa elämään "sairausepäuskonsa" kanssa uskomalla kuitenkin Herraan Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana ja pelastajana, vaikka eivät olekaan kos-kaan kokeneet, että Jeesus on heidän parantajansa. Kyllä tällaiselle kroonisten sairauksiensa kanssa kamppailevalle uskovalle Jeesus on myös elämä ja yltäkylläisyys (Joh 10:10). Kyllä tällai-nenkin sairas uskova voi sydämestään kiittäen todeta, että Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu (Ps 23). Jeesus on silloin nimenomaan iankaikkisen elämän lahjoittaja. Ja se totisesti riittää!! Ja onhan Jeesus tällaisten vaivaisten uskovienkin auttaja. Vapahtajana hän auttaa kestä-mään ainakin jollakin tavoin omaa sairautensa taakkaa ja kantamaan sitä Nuttin pilkkaamaa ristiä, jonka kantamisen Nutt leimaa pakanalliseksi, stooalaiseksi kristinuskon tulkinnaksi.

Tietysti olisihan ihanaa, jos saisi tämän kaiken (onnellisen ajallisen elämän terveenä, voimakkaana, menestyvänä, rikkaana jne) ja taivaan myös. Mutta kun elämänosana täällä ajassa on sairaudet, köyhyys, vaikeat ihmissuhteet, loputon oman syntikurjuuden tuoma ahdistus, menestymättömyys, niin totisesti ainoana ilona ja lohdutuksena on iäinen elämä uskossa Jeesukseen ja se rauha, jonka Jeesus antaa päivittäisessä syntien anteeksiantamuksessa. Nyt Nuttin kirjaa yrittää riistää tämän todellisen ja varsinaisen lohdutuksen sairaalta uskovalta väittämällä, että kyllä Jeesus parantaa. Näin hän tuo fyysiset kokemukset koko uskonelämän keskukseen!

Oli miten oli, niin joka tapauksessa jälleen tämä kirja edustaa aivan toisenlaista uskonnäkemystä, jopa uskontoa kuin mihin olen juurtunut viime vuosikymmeninä Raamatun, Lutherin ja Roseniuksen äärellä.

Niille harvoille uskoville, jotka ovat aina olleet terveitä toki tällainen kirjallisuus sopii viihdelukemistoksi. Terve uskova ei ole vaaravyöhykkeessä ja voi kokea kirjan äärellä koko sydämestään uskovansa juuri näin kuin kirja opettaa. Mutta mitä sitten, kun oma elämä alkaakin mennä vastoin kirjan ja kirjan lainaamien Raamatun kohtien opetusta??

Samoin nuoret varmaankin lukevat tällaista kirjallisuutta mielellään. Sehän valaa heihin toivoa siitä, että heillä on edessä vuosikymmeniä terveitä ja onnellisia elämänvuosia Jeesuksen parantaessa kaikki sairaudet ihmeen voimalla ja rukouksella.

Toki aina on ollut sellaisia uskovia, jotka innossaan kertovat kuinka Jeesus teki ihmeen ja paransi heidän sen ja sen sairautensa. Kun sitten keskustelee heidän kanssaan, huomaa, että usein miten heillä on kymmenen muuta sairautta ja että he elävät tablettien varassa. Mutta he pääsevät osoit-tamaan juuri tämän yhden sairauden kohdalla verratonta ja vaikuttavaa uskoaan Jeesukseen.

Samaan aikaan kuitenkin todennäköisesti uskovien valtaosa, joka sairastaa, voi myös kertoa, kuin-ka Herra on auttanut siitä ja siitä sairaudesta huolimatta ja moni voi kertoa, että se ja se sairaus on huomaamatta otettu pois tai sen tuomaa kipua on lievennetty. Jokainen uskovanhan voi ilman muu-ta todistaa, että on Herran armoa, että hän vielä elää (Val 3:22). Itse elämähän on joka päivä suun-naton ajallinen lahja, josta saa olla kiitollinen, näin silloinkin, kun tuska repii ruumista. Toki toivoo, että pian tulisi päivä, jolloin tuska ei enää repisi! Varmasti se päivä tulee!

KIRJAN ÄÄRELLÄ PAINISKELUA:

1. Esipuhe on Olli Valtosen. Olli Valtonen onkin keskeinen tämän kaltaisen uskonnollisuuden välit-täjä kirkon kenttään ja myös koko suomalaiseen julkisuuteen. Nutt on katolinen pappi, joka on siirtynyt episkopaaliseen kirkkoon avioiduttuaan. Nutt korostaa voimakkaasti uskon todellisia seurauksia. "Sairaitten parantuminen on hänen mukaansa uskonelämän tärkeä elementti" (7). On kysymys omin silmin todetusta. Nyt Jumalan valtakunta on käsin koskeltavana hänen rukoillessaan sairaitten puolesta (8). Nutt "raottaa ovea Jumalan valtakunnan ihmeellisyyteen ja osoittaa Juma-lan toimivan ihmisten elämässä... Hänen Jumalansa on voimassaan rajaton. Usko on hänen ko-kouksissaan paljon enemmän kuin täydellinen pimeys" (9).

"Tämä vuoksi sairaitten puolesta rukoileminen - niin kuin rukous yleensä - on mielestäni kristinuskon luovuttamaton elämän merkki. Kristinusko julistaa Jumalaa, joka vastaa rukouksiin. Jos haluamme nähdä kristinuskon voittokulkua tässä maassa, meidän tulee myös odottaa näkevämme, että Jumalan toiminta vaikuttaa käytännössä" (9) (Näen niin toisin. Tässä on jälleen menestyksen teologia. Emme me voita voimilla vaan ristin evankeliumin saarnaamisella).

"Kristillisen uskon rinnalle on tullut valtava määrä vieraita uskontoja, okkultistisia harhoja ja ideolo-gioita, joissa ei enää tunneta kristinuskon Jumalaa. Tällaisessa tilanteessa Jumalan voima, ihmeet ja tunnusteot merkitsevät yhä enemmän. Emme enää selviä pelkällä dogmatiikalla, olkoon se kuin-ka oikeaoppista tahansa" (9). (Jumalan kansan vastaus henkien taistelussa ei ole Jumalan voima, ihmeet jne vaan yksinkertainen evankeliumin julistus. Siinä on kristillisen uskon poikkeavaisuus kaikista muista uskonnoista. Sensijaan yliluonnollista voimaa esiintyy kaikilla. Juuri voimalla muut uskonnot pelaavat ja saavat saaliikseen ihmisiä). Hyvä on joka tapauksessa, että kirjassa varoite-taan spiritistisestä ja noitaparantamisesta (244-246).

(Jo tässä esipuheessa olen toista mieltä koko kristillisen uskon luonteesta. 1. Minua ei kiinnosta uskon ns. todelliset seuraukset, ellei niillä tarkoiteta iankaikkista elämää. 2. Parantuminen ei ole uskonelämän tärkeä elementti. 3. Jumalan valtakunta ei ole käsin kosketeltava, kuten tässä kirjas-sa. Se lähestyy meitä sanana ja sanassa.)

2. Etsin niitä henkilöitä, joiden kautta aikaamme on tunkeutunut voimalla tämä parantamisen evan-keliumi eli "toinen evankeliumi". Eräs sellainen kanava on Agnes Sanford. Siksi pidän häntä eräänä aikamme vääristä profeetoista. Tosin en ole itse vielä lukenut Sanfordia. Olen hänen arvioimisessaan toisen todistuksen varassa. AS tulee esiin seuraavissa kohdissa: Parantamistyö on aivan normaali osa sellaisten ihmisten kuin A.S, tunnetun kirjailijan, elämää (12). Eräät rakastamani ja kunnioittamanani ystävät - Jo Kimmel, Tony Tyson ja A.S. - rukoilevat sairaitten puolesta jatku-vasti ja saivat nähdä paranemisia (12). A.S:n välityksellä kuulin ensimmäisen kerran tunne-elämän parantumisesta. Kyseessä on "muistojen arpien parantuminen" ja "sisäinen parantuminen". Kristus tuli vapauttamaan meidät pahasta(158). (ks. myös siv. 71, 126, 177, 211, 245). (AS:n eräs harha on hänen terapeuttinen menetelmänsä, jonka avulla ihmisiä johdetaan tähän epäraamatulliseen sisäiseen parantamiseen. Sisäinen parantaminen kuuluu korkeintaan ensimmäiseen uskonkappaleeseen, se on ihmisen psyykkeen parantamista. Sillä alueella kaikki psykologit suoritta-vat terapeuttista työtään. Moni pystyy myös auttamaan riippumatta heidän maailmankatsomuksestaan. Perusväitteenä AS:stä ja sisäisestä parantamisesta on se, että kaikki tämä on johtamas-sa uskovat myös okkultististen voimien vaikutuspiiriin! TÄMÄ VAARA ON AINA SILLOIN LÄHELLÄ, KUN KRISTINUSKON TULKINNAN KESKUKSEKSI TULEE VOIMA EIKÄ ENÄÄ RISTIN HEIKKO-US. SAMOIN SILLOIN KUN SOTKETAAN ENSIMMÄINEN USKONKAPPALE LUOMISESTA KOLMANTEEN USKONKAPPALEESEEN Pyhästä hengestä ja tulkitaan Jumalan luomistyön seu-raukset Pyhän hengen vaikutukseksi.). Kirjassa suositellaan Don Bashamin kirjaa riivaajien ulos-ajamisesta (181). (Myös Bashamin torjun!)

(Luulen, että kaikki karismaatikot ovat sidoksissa tosiinsa kuin Simsonin ketut. Nämä siteet on löy-dettävä ja kaivettava esille perushenkilö, josta kaikki on vuotanut ulos. Kuka on tämän valtavan demonisen harhaliikkeen päälähdehenkilö? Tiedän ja uskon, että Wimberin ruumis ja sielu ovat olleet yksi kanava näille demonisille voimille. Kennet Hagin on yksi näistä. He ovat eräänlaisia us-konpuhdistajia kuten Luther ja Calvin olivat omassa ajassaan, mutta nykyajan uskonpuhdistajat puhdistavat todellisen Kristus-uskon pois!).

3. Nutt jakaa sairaudet kolmeen perustyyppiin: Hengen sairaudet eli uskonelämän sairaudet, ne johtuvat synnistä, tunne-elämän häiriöt ja sisäiset ongelmat sekä ruumiillinen sairaus (138). Neljä rukoustapaa: katumusrukous, tunne-elämän ja muistojen arpien paranemisen rukous, fyysisen sai-rauden paranemisen rukous ja riivaajista vapautuminen

On kolme parantavaa voimaa: 1. Jumalan voima. 2. Joillakin erityisen elinvoimaisilla ihmisillä on luonnon oma voima ja he pystyvät välittämään voimaansa toisille panemalla kätensä heidän pääl-leen. "Jos tämä on totta, en näe mitään syytä pelätä tällaista parantamista" (244). 3. Demoniset voimat.

(Toki olen sitä mieltä, että kaikenlaiset sairaudet ja rujoudet saamme uudelleen ja uudelleen viedä Jumalan eteen Jeesuksen nimessä. Mutta suitten hän saa vaikuttaa mitä näkee hyväksi. Minä tur-vaan häneen myös sairaana ja keskellä niitä kipujani, joita hän ei näe hyväksi ottaa pois).

4. Nuttin parantamistoiminta alkoi, kun hän sai kokea masennuspotilaan parantuneen juuri hänen rukoustensa kautta (13). Nyt hän uskoo, että puolet niistä fyysisesti sairaista, joiden puolesta hän rukoilee, paranee kokonaan tai huomattavasti, kolme neljäsosaa tunne-elämän tai hengellisen elä-män ongelmista kärsivistä paranee. (Huikea on miehen menestys,. Väitteensä perusteluiksi hänellä ei ole mitään todisteita).

Bogotassa pidetyssä katolisessa konferenssissa 1973 kerrotaan kuinka tapahtuu nyt myös P H voiman näkyvää ilmenemistä. 80% esirukousta pyytävistä sairaista paranee rukouksen voimasta. P H antaa voimansa P H kasteen kautta (22) (Tässä jälleen tuo helluntailainen harhaoppi). Kysees-sä on Jumala valoa antava ja parantava voima, joka syventää yhteyttä Jeesukseen, parantaa ih-missuhteita ja yhteiskuntaa, parantaa tunne-elämää, epäonnistumisten ja yksinäisyyden aiheuttamat sisäiset haavat parantuvat (23). (Valitettavasti tällainen voima on unelmaa!!) Nyt sitten kris-tinusko pystyy tyydyttämään useimpien nykyajan ihmisten tarpeet (18). (Ei pysty tyydyttämään fyy-sisiä, psyykkisiä, sosiaalisia. Kristinusko lahjoittaa iankaikkisen elämän. Toki siinä sivuissa se jotain vaikuttaa myös niiden ihmisten ajalliseen elämään, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan).

"Nyt on alkamassa Jumalan antaman parantamisen lahjan laajamittainen elpyminen, jonka kaltaista ei ole nähty sitten apostolien päivien. Ehkä persoonallinen Jumala näin haluaa vahvistaa ihmisten heikentynyttä uskoa häneen. Parantuminen ei kuulu kristinuskon kehällisiin asioihin, vaan ydinasi-oihin. Jos kiellämme Jumalan parantavan voiman ja sen, että hän myös käyttää sitä, meillä ei kohta ole mitään todisteita hänen rakkaudestaan meitä kohtaan" (40). (Jälleen Nutt valehtelee!! Nutt oman sokean logiikkansa vanki ja se vie hänen pahasti harhaan. Hän on todella eksyttämässä mei-tä kohti animistista, voimilla pelaavaa kristinuskon tulkintaa.)

Paranemiset on vakuuttavin todiste siitä, että Jumala on kanssamme (20). (Ei ole). Katolisen kirkon uudistuminen tapahtuu parantumistoiminaan uudistumisen ja sorrosta vapautumisen kautta (31). (Ei siis evankeliumin ja uskonvanhurskauden kirkastumisen kautta?)

5. Seuraavat väitteet ovat perustavia: Sairaan puolesta rukoiltaessa vaikuttavat paljon suuremmat voimat kuin meidän inhimilliset voimavaramme - valtavia rukousvastauksia - tavattomasta on tullut tavallista (13). Viimeisen 50:n vuoden aikana on alettu ottaa kirjaimellisesti Jeesuksen ihmetöitä koskevat kohdat ja alettu kokea Jumalan parantavaa voimaa (17).

Kotikaupungistani St. Louisista kävi bussilasteittain ihmisiä 1600 km:n päässä Kathryn Kuhlmannin kokouksissa (18). (Kuhlman on yksi nykyisen harhan päälähteitä. Häneltä Yli-Vainio sai oman kaa-tamiskykynsä).

Nutt vetoaa Matt 25:45 - jättäneet tekemättä - siis jos voisin auttaa sairaita rukouksella, mutta en tekisi sitä, niin... (20). (Tämä on minusta järkyttävää Raamatun tulkinta. Siinä on kyse sairaitten katsomisesta, ei parantamisesta. Mutta Nutt kykenee ottamaan ikäänkuin koko Raamatun harhan-sa puolelle).

6. Nuttin mukaan Jeesus julistaa paranemista ja eheytymistä koko ihmiskunnalle (39). (Hän tuli pelastamaan meidät tästä pahasta maailmanajasta, Gal 1:4. Jälleen minut valtaa tuntu siitä, että olen utopistin kanssa tekemisissä. Tässä myös sotketaan aikakaudet - olen siis tältä osin dispensationalisti. Nyt elämämme armon valtakunnassa emme vielä kirkkauden valtakunnassa. Armonval-takuntaan kuuluu sairaus ja risti)

"Perinteinen kärsimystä käsittelevä saarna on aina korostanut ristin kantamista. Tämä on synnyttänyt melkein pakanallisen käsityksen vihan Jumalasta, joka lähettää kärsimyksen ja jota on lepytettävä. Ilman sellaista parantamistoimintaa, jota Jeesus harjoitti, on vaikea uskoa rakastavaan Jumalaan". (Tämä suora lainaus paljastaa kuinka valheellinen ja tuhoisa kristinuskon käsitys ja tulkinta hallitsee tätä kirjaa. 1. Ristin = kärsimyksen ja ahdistuksen kantaminen on totisesti aivan keskeinen kristillisen uskon arkeen kuuluva neuvo. 2. Elämme yksinkertaisesti syntiin langenneen ihmiskunnan jäseninä ja koko maailma on pahan vallassa. Sen eräänä ilmauksena on synnin valta, sairaus, kärsimys ja kuolema. 3. Tuo kammottava väite Jumalasta vihan Jumalana tarkoittaa aivan toista asiaa kuin Jumalan viha. Jumala on aina rakkaus (Joh 3:16), ei koskaan viha. 4. Ihmisiä ra-kastava Jumala lähettää kärsimyksiä (vrt. Job, hän lähetti Poikansa maailmaan kärsimään). 5. Toki Jumala on lepytettävä, sovitettava eli onko Nuttin takana Kristuksen rangaistuskärsimyksen kieltä-minen. 6. Jos Jumalan rakkaus todella tulee näkyviin nimenomaan sairaitten parantamisena, se on surkeaa, satunnaista leikkirakkautta. Hän rakastaa antamalla Poikansa kuolla syntiemme tähden. Ruumiimme hän jättää sairauksien, onnettomuuksien ja lopulta kuoleman ruhjottavaksi - ei auta eikä varjele eikä paranna muuta kuin satunnaisesti ja tilapäisesti. Nuttin kirja on jyrkkä vastalause minun kärsimyksen teologialleni).

Kirja väittää: Se käsitys, että kärsimys tulee Jumalalta, vie lopullisesti pohjan ajatukselta, että Ju-mala haluaa parantaa sairaita (en alkuunkaan ymmärrä, saattaahan joku ajatella näin typerästi). Tällöin paranemisen pyytäminen olisi Jumalan tahdon vastustamista ja hänen tarjoamansa ristin torjumista (jälleen väärä johtopäätös). Olisi suotavaa, että sairas hyväksyisi ja kestäisi kärsimyksensä (amen). Jos tavoittelet pyhyyttä, saat varautua kärsimykseen ja sairauteen (amen). Liian usein sairauksista puhutaan rakastavan Isän kurituskeinona (sitä se on), sen sijaan että se nähtäisiin pahan valtakunnan aikaansaannoksena (en yhdy, vaikka toki pahankin käyttää kärsimystä hyväkseen, kuten Jobin kohdalla). Asenteemme sairauteen on hyvin tärkeä asia: pyydämmekö Jumalalta paranemista vai hyväksymmekö sairauden Jumalan tahtona? (miksei molempia?). Evankeliumeissa ei mainita kertaakaan, että Jeesus olisi kehottanut sairaita elämään sairautensa kanssa (Nuttin voittoisa raamattuperustelu harhalleen!). Päinvastoin hän käsitteli sairautta aina osana saatanan valtakuntaa, jonka hän oli tullut tuhoamaan (34). (Minusta tämä kaikki on todella kammottavaa ja epärehellistä tekstiä).

Nutt: Hyviä uutisia paranemisesta ei kuulu enää, vaan sen sijasta lukemattomia samantyyppisiä väitteitä, jotka kehottavat meitä hyväksymään kärsimyksen - tämä on huono uutinen (39) (ei ole, vaan se on useimmille uskoville ainoa mahdollisuus. Jos näin on, niin kyllä Jeesus on huonosti täs-sä tuhoamisessa onnistunut. Jos hänen syyllisyytemme, rangaistuksemme tähden tapahtunut kär-simisensä on yhtä vaikutuksetonta uskovan lopullisessa kohtalossa, ei meillä olisi mitään toivoa pelastumisesta. Jeesus on pelastaja, ei parantaja. Parantajana on hän epäonnistui surkeasti kirkon historiassa. Vasta taivaassa pyyhitään kaikki kyyneleet ja siellä ei ole sairautta)

Useimmat sairautta ja kärsimystä käsittelevät saarnat ovat saaneet enemmän vaikutteita roomalaisesta stoalaisuudesta kuin kirkkomme perustajan opetuksesta (53). (ONPA NUTTILLA KO-VAT PANOKSET! Nutt paljastaa minun ristinteologiani olevan pakanallista. Samalla hän osoittaa kuinka lähellä helluntailaisuus ja katolinen ajattelu ovat toisiaan): Nuttin mukaan platonilaisen, stoa-laisen ja manikealaisen ruumista vähättelevän ajattelun vaikutuksesta usko Kristuksen parantamis-työhön väheni 400-luvulle tultaessa (55). Tämä sammutti parantavan voiman käytön kirkossa (täs-sä väitteessä sattaa olla jotain perääkin).

Mutta sitten tulee jälleen erittäin raskas hyökkäys minun uskontulkintaani vastaan: "Monien kristitty-jen suhde Isään on täynnä pelkoa. Tämä voi johtua siitä, että he ovat sekoittaneet Jeesuksen an-taman kuvan Isästä, joka parantaa, omaan enemmän tai vähemmän pakanalliseen kuvaansa Ju-malasta, joka lähettää kärsimyksen rangaistukseksi tai kuritukseksi. Paraneminen on oleellinen osa evankeliumin sanomaa, ja meidän asenteemme sitä kohtaan paljastaa, millainen jumalakuva meillä on" (84). (Olen täysin toista mieltä ja koen, että Nutt tahallaan vääristelee minun uskonvakaumus-tani kuten tietenkin Nuttin kannattaja väittää minun vääristelevän hänen uskonvakaumustaan).

Puhuessaan platonilaisesta ym ajattelusta, Nutt kertoo katolisesta opetuksesta, joka on minulle aivan uutta. Sen mukaan avioliitossa olevat eivät saa sukupuoliyhteydessä olla muuten kuin lasten saamiseksi. Jos sukupuoliyhteyteen liittyy vähänkin mielihyvää niin aviopuolisot ovat rikkoneet avio-liiton lakia vastaan. He ovat lianneet yhdynnän nautinnolla (opetukset Gregorius Suuren) (57).

7. On kysymys yliluonnollisen voiman läsnäolosta (26), voiman välittymisestä (27). (Mikä on tämä voima?) Rukous vaikuttaa kasvien kasvuun: 156 rukoili yli 27 000 siemenen ja idun puolesta 700 eri kokeessa. Mittauksia tehtiin 100 000. Rukouksen kohteena olleet kasvit kasvoivat 52,71% enemmän kuin muut (27) (Typerryttävää!!)

Jeesus haluaa vapauttaa parantavan esirukouksen välityksellä synnistä, sisäisistä vaikeuksista, ruumiillisista sairauksista ja pahoista hengistä (28). Rukous on voima, joka vapauttaa ihmiset sisäi-sistä ongelmista ja fyysistä sairauksista (31).

Nuttilla on huikea ajatus: Ylösnousemusvoiman välityksellä Jumalan elämä murtautuu haavoittuneeseen maailmaamme, ja hän antaa meidän olla kanssaan yhteistyössä ja toimia sen päämäärän hyväksi, että ihminen ja koko luomakunta tulisi sekä parannetuksi että antaisi sovittaa itsensä hänen kanssaan (Room 8:21) (71). Keskeistä pelastuksessa on ylösnousemuksen mysteeri (se ei ole totta, vaan sovitus ristillä on keskeistä). Jumalan henki kehottaa ihmisiä omistamaan itsel-leen uskossa Jeesuksen voiton (ristillä syntiemme sovitukseksi).. ja tätä voimaa tulisi käyttää kai-kissa, mitä ihmisen elämään kuuluu (73). (On siis kyseessä voima- usko ei enää ristin-usko!)

8. Ydin on sittenkin lainomaisuus: Ei ole kysymys siitä onko paraneminen mahdollinen, vaan siitä onko heillä uskoa (69).

Varmaankin saisin nähdä "vieläkin useampia parantumisia, jos olisin käyttökelpoisempi Jumalan parantavan rakkauden välikappale"... kuitenkin suurin piirtein puolet paranee (28). Sairaus on merkki siitä, että ainakin johonkin ihmisen elämänalueeseen kohdistuu hyökkäys sisältäpäin, hänen omasta persoonallisuudestaan käsin (65).

Nutt asettaa hirmuisen taakan sairaan ihmisen kannettavaksi: "Valitettavasti vain liian monet kristi-tyt ovat murtuneita tuhoavalla tavalla, niin pahasti että he eivät kykene täyttämään suurinta käskyä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Heidän sisimpänsä sekasorto estää heitä toteuttamasta Jumalan tahtoa. Kuitenkin he saattavat uskoa, että heidän sairautensa on Jumalan tahto, ja siksi he eivät halua pyytää Jumalalta vapautumista (tai ovat pyytäneet niin kauan, etteivät enää jaksa). Esimer-kiksi masennuksesta kärsivän ihmisen on vaikea uskoa Jumalan rakastavan häntä. Miten hän voi silloin rakastaa Jumalaa? Yleensä tällainen ihminen on niin kietoutunut alakuloisuuteen, että hän ei pysty kohtelemaan toisia rakastavasti eikä olemaan aktiivinen jäsen kristillisessä yhteisössä. Hän on liian rikkinäinen pystyäkseen edes tärkeimpiin kristittyjen elämään kuuluviin asioihin kuten Raa-matun lukemiseen ja rukoilemiseen. Sitä paitsi hänen haavansa juontavat luultavasti juurensa niin pitkälle lapsuuteen, että hän ei voi tehdä kovin paljon itsensä muuttamiseksi, ei edes psykiatrin avulla (62). (Nuttin vastaus tällaisen ihmisen epätoivoon on vakuutus siitä, että Jeesus parantaa sinut nyt. Mutta mitä silloin, kun Jeesus ei kerta kaikkiaan paranna? Itsemurhako?) Nuttin mukaan ongelmana on väärä käsitys siitä, että Isän erityisenä siunauksen merkkinä pidetään kärsimystä, kun sensijaan pitäisi ajatella terveyttä luonnollisena seurauksena Jumalan rakkaudesta (63). (Tämä on vastoin Ps 73 kamppailua).

9. Jälleen törmään dispensationalisteihin kohdistuvaan arvosteluun. Hehän opettavat, että ihmeitten aika on ohi. Ne kuuluivat vain alkukirkkoon (37).

10. Nutt opettaa kahtalaista pelastumista: Jeesus tuli antamaan meille uuden elämän sekä yhtey-den häneen ja Isään Pyhän Hengen kautta. Toiseksi hän tuli vapauttamaan (pelastamaan) meitä kaikesta sellaisesta, mikä on sairasta ihmispersoonallisuudessa ja minkä pitäisi muuttua, jotta uusi elämä voisi esteittä saada meissä muotoa. Tämä on tietenkin evankeliumin hämmästyttävä sano-ma.... vaarana on se, ettemme päästä Kristuksen pelastavaa voimaa vaikuttamaan olemuksemme ytimeen asti.. Jeesus haluaa vapauttaa psyykkisestä ja fyysisestä sairaudesta jo tässä elämässä ruumiin ja tunne-elämän sairauksista (42). (Siis jälleen edessämme on tuhoisa ja valheellinen full-gospel ideologia, joka lopulta kaataa Kristuksen sovituskuoleman riittävyyden sairauksien ja kuole-man keskellä. Helluntailaisessa FULL GOSPEL-ajatelussa parantava toiminta on oleellinen osa evankeliumia ).

Paranemisen toinen puoli on syntien anteeksiantamus, jonka edellytyksenä on katumus (96, 84, 90). Jeesus on jo voittanut nämä siunaukset - synnistä ja sairaudesta vapautumisen. Sielun pelas-tus tarkoittaa koko ihmispersoonan parantumista (44) (Ei ole totta ennenkuin kirkkaudessa).

Evankeliumeissa voimateot esitetään yksinkertaisesti ilosanomana, joka on pantu käytäntöön (46) (Valhe). Ihmisen - hänen henkensä, tunne-elämänsä ja ruumiinsa - paraneminen on oleellinen osa pelastussanomaa.. (Jälleen valhe).

Tämä sanoma ei ollut pelkkä oppi, vaan siinä oli Jumalan voima, voima vapauttaa ihminen siitä epätoivoisesta tilasta, jossa hän oli... teki terveiksi ne, jotka parantumista tarvitsivat (Luuk 9:11) (47).

Oppi Jumalan pelastusteosta ilman ihmisen pelastumista tai oppi parantamisesta ilman ihmisen parantumista on tyhjää puhetta (48) (väärä sovellutus)

Meidän aikamme kristittyjen on tarkoitus jatkaa tekemällä samoja voimatekoja (50) (- ei ole totta!) Augustinuskin muutti mielensä (parantumisia ei enää esiinny kirkossa eikä ne ole tarpeen) nähdes-sään ihmeparantumisia (50).

Tässä painotetaan Jeesuksen tekoja (Apt 10:37-38) eikä niinkään hänen sanojaan, sillä evankeliumin sanoma sisältyi juuri siihen, mitä hän teki.... Se että meillä on uskoa, ei merkitse vain oikeaa oppia, sillä oppi on vajavainen, jos sitä ei seuraa voima toteuttaa sitä elämässä Joh 14:12 (51)

11. Jeesus paransi jokainen sairaan, sillä hän kohteli sairautta vihollisena. Useammin kerrotaan Jeesuksen parantaneen kuin julistaneen synnit anteeksi (53). (Entä sitten. Parantuminen on vain tilapäistä, anteeksiantamus iankaikkista).

Ruumiin sairaus edusti saatanan valtakuntaa, jonka hän tuli tuhoamaan (54). (Sitä edustaa myös kuolema, eikä kumpaakaan Jeesus fyysisenä todellisuutena ole poistanut!).

Nutt eräs pääteemoja on, että Jeesus paransi kaikki ja kohteli sairautta vihollisena (74). Siksi hänen mielestään ollaan harhassa, jos korostetaan sairauden hyväksymistä Jumalan tahtona eikä kohdel-la enää vihollisena vaan hyväksytään ystävänä (74). Samoin Nutt väittää, että vaikka Paavali ko-rostaakin ristiä, hän ei kehota sairaita elämään sairautensa kanssa, niin kuin se olisi Jumalan tahto (67). (Tämä on rajua, karkeaa ja sokaisevaa selittämistä, että aivan kauhistun tätä valheen hen-keä, jossa Nutt elää. Hän on äärimmäisen kavala ja taitava valheillaan sitomaan herkkiä ja vailla Raamatun ja elämänkokemusta olevia sieluja. Hän pettää Raamatun avulla herkkäuskoisia. Hän luo valheellista uskoa Jeesukseen!)

Lihan ja hengen välistä sotatilaa liioitellaan (55) (Ei liioitella).
Jeesus tuli tuomaan meille rikkaan elämän kaikilla elämänalueilla (61).

12. Nuttin ratkaisu Jeesuksen opetukseen ristin ottamisesta on Muroman ja Saarisalon kaltainen: Risti tarkoittaa vain vainoa uskon tähden (65). "Mutta sairauden aiheuttama kärsimys - jota Jeesus ei itse kokenut ja joista hän vapautti kaikki hänen luokseen uskossa tulleet ihmiset (vrt. Jes 53) - on sellaista kärsimystä, joka raatelee ihmistä sisältäpäin, olipa se sitten peräisin fyysisistä, psyykkisis-tä tai moraalisista syistä" (65). (Jälleen Nuttin väite on huikea).

Sairaus on merkki siitä, että ainakin johonkin ihmisen elämänalueeseen kohdistuu hyökkäys sisältäpäin, hänen omasta persoonallisuudestaan käsin (65).

Me kehotamme usein sairaita hyväksymään sairautensa Jumalan tahtona, mutta evankeliumien Jeesuksella näyttää olevan aivan erilainen asenne (66).

13. Nutt uudelleen ja uudelleen vakuuttaa sinisilmäisiä lukijoitaan, että Jumala yleensä haluaa ih-misten paranevan sairauksistaan, sairaus ei ole Jumalan tahto (esim. 71). Jeesus halusi opetuslasten parantavan vaikeimmatkin tapaukset (78). Pelastussanoma on se, että Kristus tuli paranta-maan meidät kokonaan (79). (Tämä ei vastaa todellisuutta).

En millään tyhmyyteni tähden pääse kiinni hänen johdonmukaiseen ajatteluunsa ja päättelyketjuunsa. Eräs pieni lipsahdus tulee näkyviin, kun hän sanoo, että Paavali kutsuu ristiänsä saatanan enkeliksi eikä Jumalalta tulleeksi siunaukseksi (68). Tämä saatanan enkeli oli kuten Jobin kohdalla nimenomaan Jumalan siunaus. Saatanakin on Jumalan käsissä, Jumalan kahlekoira. Saatanakin vaikuttaa parhaaksi uskovan elämässä (Room 8:28).

(Nutt panee koko ajan uskoni perustukset matalaksi. Meillä on aivan erilainen uskontulkinta, erilai-nen kristinuskonkäsitys. Sitä joutuu käymään aivankuin epätoivoista taistelua tätä lumoavaa onnel-lisuus ja terveysfilosofiaa vastaan. Myös Ulla-Christina Sjömannin teologia nousee jostain täältä).

Mutta kyllä häneltä todellisuuden edessä löytyy muutama varaus siihen, että Jumala parantaa kaik-ki (71): 1. ellei ole mitään estettä, esteenä on tietenkin epäusko, 2 ellei sairautta ole lähetetty tai sallittu jotain suurempaa tarkoitusta varten (71) (tässä hän antaa periksi meidän opetuksellemme), 3. se on kuritusta, jotta tulisimme järkiimme, muuttaisimme suunnitelmamme (72) (amen, ja tämä kuritus kestää niin kauan kuin elämme tässä lihassa), 4. sairaudella voi olla siis hyviä seurauksia, 5. perisynnin vuoksi Jumala sallii sen (?), 6. kuolemaan tarkoitettu vanhus (72), 7. sensijaan esim nuoren äidin puolesta on rukoiltava, 8. sairaudella saattaa olla poikkeustapauksessa lunastava merkitys (73). (Lopulta näillä sivumennen lausutuilla varauksilla Nutt kumoaa koko opetuksensa siitä, että Jeesus parantaa tässä ja nyt kaikki sairaudet, jos vain uskotaan oikein).

14. Nutt vastustaa jyrkästi sitä, että Jeesuksen parantamistoiminta olisi vain merkki hänen messi-aanisuudestaan (75-76). Jos näin olisi se olisi vain evankeliumiin kuulumaton ylimääräinen lisä, jonka tarkoitus on viitata ydinasiaan (79). "jos paranemisen merkitys kielletään tai sitä väheksytään, silloin evankeliumin voimasta otetaan paljon pois ja jäljelle jää kokoelma kuolleita totuuksia (80) (kauhea valhe - vaikka paranemisesta ei puhuttaisi mitään eikä koskaan koettaisi mil-lään tavoin sen voimaa, niin evankeliumi Jeesuksen sovituskuolemasta syntimme tähden on väke-vä ja vie siihen tarttuvat elämään. Jälleen mitä räikein hyökkäys evankeliumin kaikkiriittävyyttä vas-taan pelkkänä uutisena.)

"Hyvä uutinen on se, että Kristus on tullut auttamaan meitä pääsemään osalliseksi Isänsä elämästä ja muuttamaan meidät voimallaan uusiksi ihmisiksi, jotka kykenevät rakastamaan ja iloitsemaan ja auttamaan toisia ihmisiä enemmän kuin mihin omat voimat riittävät" (80). (Juuri tämä opetus aiheut-ti minulle seitsemän vuoden sisäisen pimeyden herätykseen tulon jälkeen vuodesta 1944. Halusin tulla uskoon niin, että todella muutun ja kun sellaista ei tapahtunut, olin jatkuvassa ahdistuksessa. Ihanne oli korkea, todellisuus oli toista. Per Wallendorffin kysymys joskus 1950-luvun alussa: Tyk-kääkö Jeesus susta - vapautti minut luottamaan Jeesuksen rakkauteen muuttumattomanakin, ei-uutena ihmisenä. Minä en ole koskaan tullut uudeksi ihmiseksi, en ole muuttunut tippaakaan, mutta toki jotain olen oppinut elämänkoulussa ja Raamatun äärellä. Nutt höpöttää ja höpöttää ja puhuu löysää vaahtoa!!)

15. Nutt selostaa Lewisin kirjaa (Muistiinpanoja surun ajalta) ja lainaa sitä pitkältä. Mutta hän ei kykene sanomaan muuta kuin: Näissä kappaleissa C.S. Lewis kuvaa hätkähdyttävästi sitä, mitä saattaa tapahtua ihmissydämelle, kun se kohtaa perinteellisen näkemyksen Jumalasta kärsimyksen aikaansaajana. Lewis kuvaa ihmissydämen huutoa, kun se ei kykene käsittämään, että rakastavalla Jumalalla ei olisi myötätuntoa. Intuitiivisesti hän ja kaikki kristityt tietävät, ettei Jumalan rak-kaus voi olla niin erilainen kuin ihmisen rakkaus, että se olisi täydellinen mysteeri (87). (Mutta Lewi-sin vaimo ei parantunut, vaan kuoli. Siitähän koko hänen tuskansa.)

Nutt väittää, että kyse on todellisesta jumalakuvasta. Jos uskomme, että Jumala haluaa ihmisen kärsivän maan päällä, nousemme todennäköisesti kapinaan häntä vastaan (87). (Mehän olemme jo kapinassa). (Nutt ei kykene ratkaisemaan Jumalan kaikkivaltiuden ja rakkauden välistä jännitystä muulla tavalla kuin väittämällä yksiviivaisesti, että Jumala parantaa. Sairaus ei ole Jumalan tahto (89).

Kirjassa on 246 tekstisivua - ei kannata jatkaa kirjan lukemista!

Minulle todellisuus, itse elämä on juuri sellainen millaisena se tulee minua vastaan ja se on ehdoton Jumalan totuus ja todellisuus. Se on nimenomaan Jumalan luomana todellista. Sen edessä ei saa ruveta Raamatun irrallisilla lauseilla väittämään jotain muuta ja vääntämään sitä joksikin muuksi, mitä se nyt on Jumalan luomana ja minulle antamana. Eihän Raamattu kirjana voi sanoa, että Ju-malan todellisuuden ja tapahtumien pitää tänään olla noin taikka näin. Ne ovat niinkuin Jumalan antamat aistini ja ymmärrykseni ne määrittelevät. Raamatun tehtävä on osoittaa kaikessa persoo-nallisen Jumalan elävän ja toimivan. Mutta Raamattu ei ole minun työkaluni, jonka avulla minä väännän todellisuuden toimimaan tahtomallani tavalla. Kaikki on ja luotan siihen, että on, niinkuin minä vajavaisesti havaitsen olevan hänen luomanaan ja ylläpitämänään ihmisenä. Toki voin vaja-vaisuuteni takia monet ilmiöt tulkita ja ymmärtää jopa väärin. Mutta silloinkin saan uskon kautta olla Jumalan lapsi. Joka tapauksessa asioiden oikean laadun ja luonteen paljastaa itse asiat, itse elä-mänkulku, tapahtumat, jotka kaikki ovat kaikkivaltiaan Jumalan kädessä tälläkin hetkellä. En minä eikä kukaan ihminen voi ohjata todellisuutta ja sen tapahtumia sivusta, ei edes Raamatun lauseit-ten avulla tai välityksellä. Se olisi magiaa, jossa tosin magian välineenä olisivat raamatunlauseet.