Juutalainen messiaskäsitys
Olavi Peltola
Seuraavat ajatukset on kirjoitettu Tapio Puolimatkan kasettiluennon pohjalta.
Rabbinistinen juutalaisuus
Juutalaisella messiaskäsityksellä tarkoittaan tässä rabbinistisen juutalaisuuden messiaskäsitystä.
Rabbinistisen käsityksen mukaan Mooses sai Siinain vuorella kirjoitetun sanan lisäksi suullisen perimätiedon. Sitä ei kirjoitettu muistiin eikä opetettu kansalle, jotta se säilyisi puhtaana. Sitä opetettiin jeshivakouluissa.
Tällaisten juutalaisten elämä oli omistettu lain tutkimiseen, ulkoaoppimiseen, sen selittämiseen ja hurskauden harjoittamiseen. Heidän jokainen päivänsä, sen jokainen yksityiskohta oli muovattu niiden säännösten mukaan, jotka suullisessa traditiossa oli määrätty. Kun he heräsivät, he lausuivat tietyn rukouksen ja tekivät tietyt rituaalit. Jokaisessa konkreettisessa askareessa päivän mittaan he jollakin tavoin tunnustivat Jumalan käskyjen sitovuuden. Heidän koko elämänsä näytti olleen Jumalan kunnian ja tahdon etsimistä.
Rabbinistisen juutalaisuuden messiaskäsitys ja UT:n messiaskäsitys ovat toistensa kanssa ristiriidassa. Kiista koskee sitä, miten VT:ia on tulkittava ja mitä VT opettaa Messiaasta. Tulkinnat ovat kuin kaksi täysin erilaista maailmaa, kaksi kokonaan erilaista todellisuutta. Molemmat kuitenkin väittävät perustuvansa Jumalan ilmoitukseen. Väitämme, että juutalaisessa tulkinnassa näemme kuvan siitä millaisen Messiaan mekin itse haluaisimme. Nimenomaan tämä antaisi meidän kokea synneissämme autuuden.
Millaisen Messiaan tuli olla?
Juutalaiset ovat ottaneet kyllä vastaan monia messiaana. 130-luvulla jKr:n rabbi Akiba julisti Bar Kokhban Messiaaksi. Kansan enemmistö otti yksimielisesti hänet vastaan Jumalan lähettämänä Messiaana. Jeesusta juutalaiset eivät ottaneet kansana vastaan.
Jeesus ei ulkonaisesti vastannut niitä odotuksia, joita juutalaisilla oli Messiaasta. He odottivat erityisen kyvykästä ihmistä, jota Jumala auttaa. Hänen kyvykkyytensä todistaa hänet Messiaaksi.
Messiaan tulee olla kyvykäs kolmella alueella.
a) Jumalan lain tuntemisessa. Hänen osaa johtaa Israelin kansan Jumalan lain noudattamiseen
b) Hänen tuli olla myös kyvykäs sotilaallisesti. Hänen tuli vapauttaa Israel ulkovaltojen sorrosta. Hänen tuli Googin ja Maagogin sodassa tuhota ulkopuoliset ja Israelille vihamieliset kansat. Hänen tuli olla poliittinen, sotilaallinen ja uskonnollinen nero, joka perustaa ihanteellisen valtakunnan.
c) seurauksena sotilaallisesta voitosta on maailmanhallinta ja sen johdossa tulisi olemaan Messias. Jerusalem on maailman pääkaupunki.
Jeesus oli pettymys
Kansanjoukot näkivät Jeesuksen ruokkivan tuhansia ja näin osoittaneen uskonnollista kyvykkyyttä. Nyt he odottivat hänen jatkossa osoittavan organisatorista ja sotilaallista kyvykkyyttä, jolloin hän organisoisi juutalaiset tehokkaaksi armeijaksi. Sen johtajana hän voittaisi Rooman maailmanvallan ja pystyttäisi tilalle juutalaisten maailmanvallan ja hallituksen.
Sen jälkeen Jeesuksen odotettiin osoittavan hallinnollista kyvykkyyttä. Hän hallitsisi tätä maailmanvaltaa sillä tavoin, että sodat, kurjuus, epäoikeudenmukaisuus ja synti lakkaisi maailmasta. Syntyisi ihmeellinen rauhan valtakunta maan päälle.
Mutta Jeesuksen elämänkaari ei tyydyttänyt näitä odotuksia. Hänelle ei ollut sellaista muotoa, johon olisi mielistytty. Hänen elämänsä oli liian vähäpätöistä. Eikä hän ole kyennyt luomaan näkyvää rauhaan maan päälle.
Opetuslapsetkin odottivat viimeiseen asti, että Jeesus aloittaisi sotilaallisen taistelun roomalaisten voittamiseksi. Siksi Pietari tarttui miekkaan Getsemanessa. Tilanne oli äärimmäinen kireä ja hän halusi antaa sysäyksen Jeesukselle, jotta Jeesus voisi osoittaa nyt todellista ja lopullista kyvykkyyttä. Jotkut ovat tulkinneet myös Juudaksen kavalluksen tässä valossa.
Juutalaiset odottivat siis tällaista sotilaallis-poliitista ja uskonnollista maailmanhallitsijaa ja juuri tällaisen tulosta he ymmärsivät myös Mooseksen ennustaneen.
Loukkauksen aiheena Jeesuksen opetus synnistä
Meidän kannalta eräs perustava ero Jeesuksen ja juutalaisten messiaskäsityksen välillä oli siinä, että Jeesus kiistää jokaisella israelilaisella olevan suhteen Jumalaan vain siksi, että on ympärileikattu ja kansan jäsen eikä mitään sovitusta eikä uskoa tarvita.
Juutalaisuudessa ei ole kysymys lakiuskonnosta. Juutalaisuus ei opeta pelastusta lain kautta. Juutalaisuus opetti pelastusta Jumalan valinnan kautta eli sitä, että jokainen on pelastunut sitä kautta, että hän on valitun kansan jäsen.
Jeesus tuli täysin viattomana ja puhtaana ja toi ilmoituksen siitä, että me emme ole vanhuskaita ja puhtaita. Hänen valonsa tuomitsi juutalaisten uskonnollisen maailman ja sen pimeyden.
Israel hylkää Jeesuksen Messiaana, koska Jeesus on ilmoitusta meistä syntisenä ihmisenä. He haluavat Messiaan, joka lupaa ratkaisua maan päällisiin ongelmiin, vapautusta poliittisesta sorrosta, sotilaallista voittoa ja hyvinvoinnin runsautta inhimillisen kyvykkyyden pohjalta. Kyllä mekin haluamme olla mukana sellaisessa liikkeessä, joka toisi menestystä ja hyvinvointia. Mekin haluamme kaikkein viimeiseksi luopua synnin tekemisestä. Haluamme Vapahtajan, joka hyväksyy synnin.
Jumalan olemus ei koskaan hyväksy syntiä. Siinä on absoluuttinen raja ja ero Jumalan ja ihmisen olemuksen välillä. Haluamme Jeesuksen vapauttavan meidät huolistamme ja lisäksi antavan meidän tehdä vapaasti syntiä.
Juutalaisuudelle nimenomaan synti ei ollut ongelma, koska syntiä ei ole periaatteessa olemassa, ei ainakaan siinä mielessä kuin me puhumme. Juutalaisuuden mukaan ihmisessä on kaksi puolta, on hyvä taipumus ja paha taipumus. Molemmat on Jumalan luomistyötä. Paha taipumus tarkoittaa luonnollisia intohimoja, kunniahimoa, yrittämisen halua, seksuaalisuutta, joita ilman ihminen ei menisi naimisiin, ei hankkisi lapsia, ei tekisi työtä. Nämä pyrkimykset muuttuvat pahoiksi ainoastaan, kun ne saavat suhteettoman tärkeän aseman ihmisen elämässä, niin että ne valtaavat hänen mielensä kokonaan. Mutta Jumalan tekeminä ne ovat hyviä ja niitä voidaan käyttää hyvään tarkoitukseen.
Ei ole olemassa varsinaista alkuperäistä syntiä, johon ihminen on yksin vastuussa. Ei ole olemassa pahuutta, joka orjuuttaisi ihmisen.
Rabbit ulkoistivat synnin. Pahuus kuuluu osana pakanoiden ulkopuoliseen maailmaan. Ratkaisuna siihen on, että Messias murskaa pakanavallat, tuhoaa niiden sotilaallisen voiman. Tällöin pahuuden ongelma ratkaistaan maailmassa. Ratkaisu on siis sotilaallis-poliittis-uskonnollinen. Jeesus taas osoittaa kaikki täysin syntisiksi ja sillä tavoin, ettemme koskaan ole olettaneet kenenkään maailmassa olleen niin pahan.
Meille itsellemme on edullista elää hyvin. Synti meissä on paljon pahempaa kuin mitä olemme projisoineet Hitleriin ja Staliniin. Se näkyy anarkistisissa tilanteissa, kun ihmisen ei tarvitse pelätä rangaistusta kuten sisällisodissa ja valloitussodissa. Tämän alkuperäisen pahuuden, kapinoinnin syynä ei ole mitään muuta kuin pahuus itse. Sen halu vahingoittaa, ilkeyden julmuuden ratkaisuksi ei riitä mikään sotilaallinen voitto paitsi sellainen, joka tuhoaa kaikki.
Tämän käsittämättömän syvän syntiongelman ratkaisuksi Jeesus antaa itsensä uhriksi. Ääretön rakastava hyvyys päättää ottaa tuon pahuuden rangaistuksen iankaikkisen helvetin. Ihmisen pahuus häikäilemätöntä ja julkeaa pahuutta. Rakkaudesta Jeesus kuolee ristillä ja käy läpi sen helvetin, joka kuuluu meille meidän omassa pahuudessamme. Hän antaa meille todellisen anteeksiantamuksen, joka vapauttaa meidät ilman omaa ansiotamme.