Toinen Johanneksen kirje

Olavi Peltola

JOHDANTO
Kirjoittaja kutsuu itseään vanhimmaksi, presbyteriksi. Nimitys toistuu myös 3 Joh:ssä. Papias (120-luvulla) käyttää tätä nimitystä Vähän Aasian seurakunnissa tunnetusta Johanneksesta. Häntä pidettiin Jeesuksen elämän silminnäkijänä. Kirkon perimätieto on samaistanut tämän vanhimman nimenomaan apostoli Johannekseen ja häntä on pidetty myös evankeliumin kirjoittajana. Historiallis-kriittinen tutkimus on toisella kannalla. Joka tapauksessa sanonnoiltaan ja sisällöltään kirje niin yhdenmukainen 1 ja 3 Joh:n kanssa, että kirjoittajan on oltava sama henkilö. Samoja ajatuksia ja ilmauksia löytyy myös Johanneksen evankeliumista.

Kirjoittamisaikana voidaan pitää 80-90-lukuja. Kirjeen vastaanottajaa puhutellaan nimellä Kyria, herratar ja se on käännetty rouvaksi tai äidiksi. Tämä nimitys todennäköisesti on vertauskuvallinen ja sillä tarkoitetaan joko määrättyä Vähän Aasian seurakuntaa tai yleisesti kaikkia Kristuksen seurakuntia. Tällöin lopputervehdyksessä mainitut "valitun sisaren lapset" viittaavat kirjeen lähettäneen vanhimman omaan seurakuntaan. Jokainen Kristuksen seurakunta on valittu, morsian ja jokainen sen jäsen on lapsi. On myös selittäjiä, jotka tulkitsevat vastaanottajan kirjaimellisesti tarkoittavan jotakin kristittyä perheenäitiä ja hänen uskovia lapsiaan.

SISÄLTÖ

Kirje sisältää alku- (jakeet 1-3) ja lopputervehdyksen (12-13) ohella vain kaksi asiaa. Ensimmäinen on kehotus rakastaa toisia (4-6) ja toinen varoitus eksyttäjistä (7-11).

SANOMA

Rakkaus ja totuus

Jo alkutervehdyksessä (jakeet 1-3) tulee korostetusti esille kirjoittajan sydämellä olevat kaksi keskeistä asiaa RAKKAUS (kolme kertaa) ja TOTUUS (neljä kertaa). Totuudella tarkoitetaan sekä totuuden sisältöä, joka on Jeesus Kristus että uskovan totuudellisuutta, aitoutta. Rakkaus merkitsee sekä Jumalan rakkautta uskoviin että uskovan rakkautta toisiin uskoviin. Rakkauden ja totuuden lähteenä on Isän Jumalan ja Pojan Jeesuksen Kristuksen ykseys (2 Joh 3). Tuntea totuus on samaa kuin tuntea Isän ja Pojan ykseys. Siinä totuudessa on pysyttävä ja sen on pysyttävä meissä ja vain se totuus kestää ja on kanssamme ikuisesti (2). Isältä Jumalalta ja Isän Pojalta lähtee armo, laupeus ja rauha. Näiden lahjojen osallisuus on osallisuutta totuuteen ja rakkauteen.

Rakastakaamme toisiamme

Alkuajankin seurakuntien elämän eräs kipeistä ongelmista oli keskinäisen rakkauden vähäisyys. Uskovat olivat kohdanneet Jeesuksessa Kristuksessa totuuden. Jeesus on Isältä saatu totuus. Mutta he tarvitsivat toistuvasti muistutuksen alusta asti uskoon kuuluvasta Jumalan tahdosta. Nyt kirjoittaja esittää sen pyyntönä, ei uutena käskynä: rakastakaamme toisiamme (2 Joh 5). Jokainen kristitty tietää, että se on Jumalan tahto. Todellinen rakkaus on elää Jumalan tahdon, hänen käskyjensä mukaisesti. Siinä tulee näkyviin kristityn totuudellisuus ja aitous. Kuka pystyy rakastamaan totuudessa? Kirjeen kirjoittaja uskalsi sanoa itsestään, että hän rakastaa totuudessa, eikä vain hän, vaan kaikki ne rakastavat, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden, Jeesuksen (1). Siinäpä haaste ja pyyntö meillekin.

Tunnusta Jeesus ihmiseksi tulleeksi Jumalaksi.

Kirjeen varsinainen aihe liittyy totuuteen. Liikkeellä oli niitä, jotka eksyttivät uskovat pois totuudesta. Eksyttäjien tuntomerkkinä Johannes pitää sitä, etteivät he tunnusta Jeesus Nasaretilaista Messiaaksi, ihmiseksi tulleeksi Jumalaksi (2 Joh 7). Kristillisen uskon ydintotuuksia on, että "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh 1:14). Jeesuksen Kristuksen todellinen jumaluus ja todellinen ihmisyys on oikean uskon perusasia. Joka tästä ilmoitustotuudesta luopuu, hän seuraa eksyttäjien eksyttäjää, Antikristusta. Kristitty saattaa hukata tämän keskuksen ja silloin hän menettää voittopalkinnon (8; Ilm. 3:11), iankaikkisen elämän. Ratkaisevan tärkeää on pysyä Kristuksen antamassa opetuksessa mitään siihen lisäämättä. Joka sen menettää, menettää Jumalan. Jolla on Kristus, hänellä on sekä Isä että Poika.

Kristittyjen parissa alusta alkaen on ollut liikkeellä opettajia, jotka eivät tunnusta Kristuksen olevan todellinen ihminen ja todellinen Jumala. Tällaisiin opettajiin nähden rakkauden apostoli neuvoo toimimaan yllättävän jyrkästi ja "rakkaudettomasti". Emme saa avata kotiamme, emme edes tervehtiä (2 Joh 10-11). On sanouduttava mahdollisimman selvästi irti heidän opetuksistaan. Uskon ydinsisältö on niin heikosti juurtunut uskoviin, ettei paljoa tarvita ennen kuin eksytys voittaa.

Kirjeen viimeisessä ajatuksessa kirjoittaja korostaa henkilökohtaisen tapaamisen tärkeyttä kirjeyhteyteen verrattuna. Hän kokee, että vasta kun hän saa puhua kasvotusten, yhteinen ilo voi olla täydellinen (2 Joh 12). Me voimme nyt kirjeen kirjoittajan kanssa iloita hänen kehotuksistaan ja opetuksistaan.