Jeesus - ihmeitten ihme

Raamattuopisto 07.04.1990, Olavi Peltola

Jeesuksen persoona, hänen työnsä ja hänen tuntemisensa

Kristillisen uskon suurin ihme ja samalla tietenkin ongelma on ehdottomasti Jeesus Kristus, hänen persoonansa ja työnsä. Kaikki oleellinen kristillisessä uskossa keskittyy tähän persoonaan. Kristittynä olemisen ydin on nimenomaan tämän persoonan tunteminen ja kristityn oman väitteen mukaan myös mitä läheisin henkilökohtainen yhteys Jeesukseen Kristukseen. Juuri tämä Jeesuksessa Kristuksessa koettu persoonallisen löytämisen riemu on ihmeitten ihme ja se on toistunut ensimmäisistä apostoleista alkaen sukupolvi sukupolven jälkeen meidän aikaamme asti.

Muslimista kristityksi kääntynyt pakistanilaisen tohtori M.A.Q. Daskawie kertoo, mitä hän on löytänyt Kristuksessa. Hän löytönsä alkoi siitä, kun hän sai käteensä isänsä kirjastosta käyttämättömänä olleen Uuden testamentin. Hän kirjoittaa: "Kristuksessa olen löytänyt Jumalan. Kristus on Jumalan kouriintuntuva ilmentymä. Missä määrin kykenen ymmärtämään häntä, siinä määrin voin sanoa millainen Jumala on. Uskon Jumalaan siksi, että uskon Kristukseen. On myös päinvastoin; jollen uskoisi Kristukseen, en uskoisi Jumalaankaan. Hän on arvollinen, enemmän kuin arvollinen saamaan sydämeni palavimman palvonnan ja syvimmän rakkauden, sillä hän rakasti ensin minua ja lunasti minut. Hän on osoittanut, että tämän hämmentävän maailmankaikkeuden takana on rakastavan Isän sydän. Tätä emme voi millään hinnalla ostaa eikä sitä voi kukaan muu tehdä todelliseksi kuin Kristus. Hänessä ilmestyi meille Jumalan rakkaus ja hänessä ovat kätkettyinä kaikki tiedon ja viisauden aarteet. Hän on vastaus siihen monivuosisataiseen ihmispyyntöön, että kaikkivaltias Jumala jättäisi taivaat ja tulisi alas, jotta ihmiset voisivat nähdä näkymättömän Jumalan, jota he palvovat.

Kristuksen tunteminen merkitsee myös, että meillä on elämä. Se merkitsee kaiken sen parhaan tuntemista, mitä elämällä on tarjottavana ja minkä puolesta nähdä vaivaa. Hänessä täyttyvät elämän syvimmät kaipaukset, elämä saa tosi sisällyksensä. Hänestä erillään elämä ei ole elämisen arvoista. Ne, jotka eivät ole löytäneet Kristusta, eivät vielä tunne sitä elämän valtamerta, josta ihminen voi juomistaan juoda sen kuitenkaan tyhjentymättä. Tämä asia täyttää elämän ilolla ja rauhalla" (SLS Vuosikirja 1973, 61).

Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja hänen tuntemiseensa liittyy myös toinen kristilliseen uskoon sisältyvä ihme. Kaiken, mitä todella tiedämme Jeesuksesta, löydämme talletettuna Uudesta testamentista. Kristitty ei halua tietää muusta Jeesuksesta Kristuksesta kuin siitä, josta Uusi testamentti kertoo. Hän tuntee koko olemuksellaan Jeesuksen Kristuksen nimenomaan Uuden testamentin sanojen kautta ja aivankuin niiden läpi.

Siksi on selvää, että jos Jeesus Kristus ja Uusi testamentti voidaan häivyttää historian lehdiltä ja ihmisten tietoisuudesta, romahtaa kristinusko. Ja totisesti sitä on yritetty 2000 vuotta. Tehokkaimmin siihen ei suinkaan ole pystynyt ateismi viimeisen 200 vuoden aikana eikä marxilaisuus Neuvostoliitossa 70 vuoden aikana. Tehokkaimmin siihen on pystynyt juutalaisuus omassa yhteisössään ja islam omassaan. Islamin kohdalla ajattelen vaikkapa niitä yli 4000 kristillistä seurakuntaa, jotka elivät vielä 600-luvulla Pohjois-Afrikassa ja jotka hävisivät Egyptin alueen seurakuntia lukuunottamatta islamin syleilyssä yllättävän lyhyessä ajassa.

Ei juutalaisuus eikä islam ole koskaan kieltäneet Jeesuksen ja Uuden testamentin olemassaoloa. Mutta molemmat ovat pystyneet täysin estämään Jeesuksen vaikutuksen niiden mielissä, jotka ovat omalle yhteisölleen kuuliaisia. Ne ovat muuntaneet Jeesuksen kuvan aivan toiseksi kuin mitä se on Uudessa testamentissa. Näiden uskontojen opettajien mukaan Uusi testamentti vääristelee todellisuutta ja totuutta.
Kun pohdimme Suomessa Raamatun ongelmia, meille on ongelmien aiheuttajana länsimainen positivistinen ja ateistinen tieteenkäsitys. Emme pohdi juutalaisuuden ja islamin synnyttämää ongelmaa Jeesuksesta ja Uudesta testamentista ja kuitenkin jälkimmäisten vaikutus ihmismieliin on paljon pysyvämpää ja laajempaa.

Kysymys kristinuskon alkuperästä

Kristinusko on sidottu sen syntymiseen liittyvien tapahtumien historiallisuuteen ja tosiasiallisuuteen. Lähes 2000 vuoden ajan on toistuvasti väitetty, ettei 12 apostolin kertomat tapahtumat, jotka myöhemmin talletettiin Uuteen testamenttiin ole koskaan tapahtuneet sellaisenaan. Siksi niihin ei voi luottaa. Joko niissä ihmisestä on tehty jumala tai tarunomainen jumalaolento on vaiheittain saanut ihmisen hahmon (ks Vittorio Messori, Jeesus Nasaretilaisen arvoitus, 88). Evankeliumit eivät siis esitä todellista kuvaa mahdollisesta historiassa eläneestä Jeesuksesta.

Koska kristinusko on olemassa ja siinä puhutaan Jeesuksesta, niin joku selitys täytyy olla tälle Jeesukselle. Ehkä kaikkein mielikuvituksellisempia ovat erään seemiläisten kielen tutkijan John Allegron väitteet. Hänen mukaansa nimi Jeesus tarkoittaa erästä harha-aistimuksia aiheuttavaa sientä. Sen käyttämisestä kristillinen kultti sai alkunsa (Richard T France, Mitä tiedämme Jeesuksesta, 10). Joku toinen taas väittää, että Jeesus on maagisten ja seksuaalissävyisten taikamenojen harjoittaja, kolmannen mukaan Jeesus ei koskaan ole elänytkään, vaan hän on Paavalin mystisten kokemusten luoma hahmo (France, 11).

Juutalaisten rabbien mielestä Jeesus oli harhaoppinen opettaja ja velho, jonka nimeäkään ei voinut mainita (France, 30). Jeesus oli syntynyt Marian harjoitettua haureutta Pantera nimisen sotilaan kanssa (France, 34). Islamilaisessa Pakistanissa on taas julkaistu ns. Barnabaan evankeliumi muka oikeana ja luotettavana kuvauksena Jeesuksesta. Se on kirjoitettu myöhäisellä keskiajalla. Se kuvaa Jeesuksen aivan toisenlaiseksi kuin mitä Uusi testamentti hänet kuvaa (France, 87). Koraani julistaa lopullisena totuutena: "Ja sanoivat: Totisesti olemme surmanneet Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään, mutta eivät he ole surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä...Eivät he todellisuudessa häntä surmanneet, vaan Jumala kohotti hänet tykönsä" (Koraani 4:156).

Kaikissa näissä ja lukemattomissa muissa väitteissä on keskeisenä mielipide, ettei Uuden testamentin kuvaamaa Jeesusta ei ole koskaan ollut sellaisena kuin tuo 300 sivun kirja hänet kuvaa. Meillä ei kuitenkaan ole ketään eikä mitään muuta Jeesusta kuin se, mistä Uusi testamentti kertoo. Meidän on joka suostuttava luottamaan silminnäkijöiden vielä eläessä kirjoitettuun Uuteen testamenttiin tai sitten korvattava se mielestämme jollain luotettavammalla. Mistä löytyvät nämä luotettavammat kuvaukset? Ainakaan niitä ei ole kirjoitettu niin lähellä tapahtumia kuin Uusi testamentti.

Kuinka luotettavia ovat evankeliumien kertomukset ja mikä on kertomusten ydin?

"Meillä on neljä rinnakkaista kuvausta vähän aikaisemmin tapahtuneista asioista, joita jopa Jeesuksen aikana keski-ikäisenä elänyt henkilö on voinut olla todistamassa" (France, 126). Evankeliumit ovat luotettavia ja historiaan pitäytyviä kertomuksia, joissa kerrotaan tosiasioita eikä kuvitelmia (France, 144). "Kirkko on aina ollut ja on yhä sitä mieltä, että nuo neljä evankeliumia, joiden historianmukaisuuden se empimättä vahvistaa, välittävät meille uskollisesti tiedon siitä, mitä Jeesus, Jumalan Poika, elämänsä aikana ihmisten keskuudessa todella teki ja opetti" (Dei Verbum, 19, Messori, 99).

"Niille, jotka ovat valmiit ottaman vastaan evankeliumien kertomuksiin liittyvän yliluonnollisen ulottuvuuden, ne tarjoavat kuitenkin laajan tapahtumien ja puheitten kokoelman, jonka todenperäisyyttä ei tarvitse epäillä. Evankelistoilla ei ole ollut teologisen sanomansa välittämisessä menetelmänä "uskottelu" vaan tarkasti säilytetty perimätieto, jonka tarkoituksena on kertoa meille, kuten Luukas on asian ilmaissut, 'kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu" (France, 145).

Uudessa testamentissa on lopulta vain muutama perusasia Jeesuksesta Kristuksesta. 1. Hän on todellinen ihminen ja todellinen Jumala. Juuri hänessä näkymätön ja salattu Jumala on tullut näkyväksi ja kohdattavaksi. 2. Hänet ristiinnaulittiin ihmisten syntien sovittamiseksi, jotta ihmiset voisivat pelastua. 3. Hän on totisesti kuolemallaan kuoleman voittanut ja noussut ylös kuolleista. 4. Hän elää, palaa maailmaan ja hallitsee iankaikkisesti. 5. Ihminen voi uskoessaan Jeesuksen Kristukseen koettavalla tavalla saada rauhan ja pelastua iankaikkisesta kadotuksesta.

Kun pyritään herättämään epäilyä Uuden testamentin kuvausten historiallisesta luotettavuudesta, samalla aina myös halutaan tehdä tyhjäksi se, miksi Jeesus Uuden testamentin mukaan on se, joka hän on.

Kuka ja mikä ratkaisee oikean tien ja totuuden?

Kuuluisa ranskalainen matemaatikko ja tunnustava kristitty Blaise Pascal kirjassaan Mietelmiä esittää erään ratkaisun. Hänen mukaansa ainoa tapa ratkaista elämän perimmäisten ongelmat on - vedonlyönti. Vedonlyönti kuulostaa loukkaavalta sanalta, mutta hän tarkoittaa sillä tässä yhteydessä rohkeutta tietoisesti heittäytyä, panna kaikki yhden mahdollisuuden varaan ja torjua tietoisesti muut mahdollisuudet. Pascal katsoi, että järjen avulla kyllä päästään jonkun matkaa eteenpäin. Järki voi johtaa siihen saakka, että se toteaa: On lyötävä vetoa Jumalan puolesta. Pitemmälle se ei vie. Pelkkä järki ei koskaan voi löytää totuutta. Sillä "sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne". Traagisinta Pascallin mukaan on kuitenkin se, että jokainen ihminen on jo lyönyt vetoa: "Olette jo astuneet laivaan".

Kun on kysymys ihmisen elämän tarkoituksesta, päämäärästä, Jumalasta, iankaikkisesta elämästä ja siitä mihin ihminen uskoo ja mihin luottaa ja sitoutuu, ainoaksi mahdollisuudeksi jää lopulta vedonlyönti. Elämä on liian lyhyt, emme ehdi tutkia kaikkea, ottaa kaikesta selvää. Kukaan ei ole myöskään koskaan eikä missään pystynyt tarjoamaan kaikille selvää, ehdotonta ja lopullisesti vakuuttavaa todistelua ja perusteluja perimmäisistä kysymyksistä. Varmuus tulee vasta vedenlyönnin jälkeen.

Jokainen tunnustava kristitty on lyönyt vetoa Uuden testamentin ja Jeesuksen Kristuksen puolesta. Jokainen juutalainen Talmudin ja rabbien opetuksen ja oman yhteisön oikeassa olemisen puolesta, jokainen muslimi taas Koraanin ja Muhammedin totuuden puolesta, jokainen ateisti oman filosofiansa ja elämänkatsomuksensa puolesta. Valinnat on tehty, nyt jatkossa on enää vain kysymys siitä kuka pysty vakuuttavimmin perustelemaan oman uhkapelinsä panoksen mielekkyyden, jos ei muille niin ainakin itselleen.

Minun on myönnettävä, ettei minulla ainakaan ole jonkun ulkopuolisen mielestä yrittäessäni vakuuttaa kanssani toista mieltä olevaa mitään sen ihmeellisempiä perusteluja kuin buddhalaiselle munkilla, hindulaisella gurulla, ateistisella professorilla, islamilaisella mullahilla tai juutalaisella rabbilla. Toki minun perusteluni ovat toisenlaisia. Ja jos olisin älykkyydeltäni vaikkapa kuten Admirad Judson, Burman apostoli, niin pystyisin ehkä hämmästyttämään buddhalaiset munkit laajoilla ja tarkoilla tiedoillani Buddhan ajattelusta ja terävillä vastaväitteilläni osoittamaan buddhalaisuuden heikkoudet ja Jeesuksen erinomaisuuden. En ole kuitenkaan Judson. Pystyn lyömään vetoa, mutta en pysty perustelemaan älyllisesti vastaansanomattomalla tavalla.

Olen 45 vuotta kamppaillut vähäisellä älylläni Kristukseen ja Uuteen testamenttiin kohdistuneitten vastaväitteiden kanssa. Pappina nykyisin kohtaan ne terävimpinä teologisen tiedekunnan eksegeettisen laitoksen eräitten opettajien taholta. Toki Vapaa-ajattelija lehti ja aikoinaan prof. V.T. Aaltonen ovat kirjoittaneet yhtä ja toista. Ehkä Ursa jatkaa tätä samaa linjaa kaikkein älykkäimmin.

En pysty sieltä esiintulevia väiteitä torjumaan. Ne jäävät kiusaamaan minua, mutta pakkohan minun on ollut valita joku kanta ja niin olen valinnut tietoisesti Jeesuksen sellaisena kuin Uusi testamentti hänestä kertoo ja Vanha testamentti on hänestä ennustanut. Se valinta tosin tapahtui jo 15 vuotiaana ja siitä haluan edelleen pitää kiinni. Olen lyönyt vetoa Jeesuksen puolesta enkä edes kuoleman edessä halua muuttaa tätä panostani. Haluan kuolla Jeesus-valinnan tehneenä. Rukoukseni on, että Paavalin tavoin voisin sanoa elämäni viime metreillä: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon (Jeesukseen) säilyttänyt" (2 Tim 4:7).

Miten kirjoittikaan Dostojevsky: "Minä uskon, ettei ole mitään kauniimpaa, syvempää, miellyttävämpää, järkevämpää, miehekkäämpää ja täydellisempää kuin Vapahtaja. Minä sanon itselleni mustasukkaisella rakkaudella, ettei ketään senkaltaista ei ainoastaan ole olemassa, vaan ei myöskään voi olla olemassa. Tahdon sanoa vielä enemmän: jos joku olisi voinut minulle todistaa, että Jeesus seisoo totuuden ulkopuolella ja totuus tosiasiallisesti seisoisi Kristuksen ulkopuolella, niin minä mielummin olisin Kristuksen kanssa kuin totuuden parissa".

Itselleni Jeesus-valinta on ihme. Yhtä hyvin olisin voinut monien omaisteni tavoin valita viinan ja viihteen ja siinä sivussa ateismin tai ainakin hienon agnostisismin.

Jeesus on ihmeitten ihme

Kun olen halunnut panostaa elämäni Jeesuksen Kristuksen varaan, en totisesti ole pettynyt. Pettynyt olen ehkä omaan kierouteeni ja epärehellisyyteeni, siihen miten veltosti olen sitten todella panostanut Kristukseen. Mutta mitä enemmän olen päässyt tuntemaan Uuden testamentin läpi Jeesusta sitä ihastuneempi olen. Jopa hetkittäin ekstaatikkona koen, että sydämeni halkeaa kiitollisuudesta Jeesusta kohtaan. Hurmaannun toistuvasti Uuden testamentin kirjoitusten todistukseen Jeesuksesta. Ne täysin todistavat ja vakuuttavat minulle, temmaten mukaansa älyllisen minuuteni, koskettaen syvästi tunteisiini ja voin sanoa niin vilpittömästi kuin osaan ja pystyn, että Jeesus Kristus on ainoa ja todellinen Herra ja Kuningas, hän elää. Jeesus Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen - siinä ihmeitten ihme.

Eräs rakastetuimpia Vanhan testamentin kohtia on minulle ollut Saban kuningattaren sanat Salomosta. Olen soveltanut niitä Jeesukseen. "Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä. Ja katso ei puoltakaan oltu minulle kerrottu" (1 Kun 10:7). Siinä on sama riemullinen löytämisen maku kuin samarialaisilla, kun he sanoivat: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja" (Joh 4:42).

Miksi kuitenkin niinkin harvat tuntemamme ihmiset haluavat nähdä itse tulemisen ja omin silmin näkemisen vaivan? Miksi vain muutamat uskaltavat panna koetteelle Jeesuksen sanat: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani" (Joh 7:17). Joka uskaltautuu tähän uhkapeliin ja vedonlyöntiin, väitän, että hän tulee näkemään ja kokemaan kuinka todellinen Jeesus Kristus on. "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla" (1 Piet 1:8).

Jeesus Kristus ristiinnaulittuna.

Olen syvästi vakuuttunut, että Jeesuksen Kristuksen perustavin ja todellisin merkitys ja arvo paljastuu kullekin meistä vasta hänen ristinsä tapahtuman edessä. Jeesus Kristus ihmeitten ihme on juuri ristinnaulittuna. Ihmisenä minun elämäni syvin tragedia ei ole sairauteni, vaikeat ihmissuhteeni, moninaiset elämäni kärsimykset ja kohtalot. Syvin ongelmani on oma sisäinen ilkeyteni ja pahuuteni. En voi sitä millään koskaan puolustaa enkä tulkita sitä merkityksettömäksi. Kaiken lisäksi siitä ei ole vieläkään tullut loppua.

Sisimmästäni pursuaa jatkuvasti uutta ja uutta pahuutta, "sillä sisästä, ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys" (Mark 7:21-22). Toki kaikkea tässä lueteltua en tiedosta joka hetki omakseni, mutta aina jokin vaihde on päällä. Juuri tämä on henkilökohtaisista ongelmistani kaikkein henkilökohtaisin ja kaiken lisäksi se on joka hetki läsnä kiusaamassa. "Ei tehdä syntiä hetkisen tai jatkuvasti, vaan synti on olemassa siinä, missä ja aina, kun henkilökin on olemassa" (Luther). Siksi olen syvästi vakuuttunut, että ihmisen aidoin ja viimeisin rukous on: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi" (Luuk 15:21) ja "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" (Luuk 18:13).

Mutta juuri tämän ihmisenä olemisen syvimmän todellisuuden kaikki filosofiset järjestelmät ja kaikki maailmanuskonnot jyrkästi kiistävät. Siinä on mielestäni ihmiskunnan todellisin ja perustavin valhe. "Juuri suurten uskontojen syvimmässä tavoitteissa ihmisen koko ristiriitainen arvoituksellisuus, hänen suuruutensa ja kurjuutensa, hänen kurottautumisensa korkeuksiin ja saatanallinen demonisuutensa...ei pääse esiin. Sillä perusasia, jota Raamattu nimittää "synniksi", ei koskaan saa todellista merkitystään. Sitä ei tosin sivuuteta, vaikka usein käytetään toisia käsitteitä, mutta yleensä se jää sivuseikaksi eikä muodostu koskaan keskeiseksi kysymykseksi, joka vaatii vastausta" (Kreamer, Miksi juuri kristinusko).

"On yksinomaan ihmisen vallassa kohota tietoiseen kuolemattomuuteen ja onneen. Se ei riipu mistään olosuhteista eikä ulkonaisista vaikutuksista" (Rabbi Wise, Havas-Rosef, Evankeliumi - ensin juutalaisille, 13). "Perisynti oli vanhassa synagogassa tuntematon käsite eikä sillä ole mitään merkitystä juutalaisessa oppijärjestelmässä. Rabbiinit opettavat, että ihmiselle on syntymässä annettu puhdas ja hyvä sielu. Siitä huolimatta, että on olemassa piilevä mahdollisuus sekä hyvään että pahaan, vetämys hyvään on voimakkaampi kuin vetämys pahaan, joten ihmisen lähtökohta on hänelle edullinen. Juutalaisuus kieltää ehdottomasti käsityksen synnin perustana olevasta pahasta luonnosta. Synti on aina teko" (Havas-Rosef).

"Muslimi vastustaa jyrkästi kristittyjen väitettä, että ihminen on syntinen. Hänen mielestään se on pelkkää pakoa. Heikkouttaan korostamalla ihminen yrittää keksiä puolusteluja sille, että on epäonnistunut kuuliaisuuden täyttämisessä ja vetäytyä siten Jumalan tottelemattomuudesta antaman rangaistuksen ulottumattomiin. Hänen tulisi sensijaan kääntyä täyttämään kuuliaisuuden tehtävää, joka ei ole ylivoimainen...Islamia ja kristinuskoa erottavista seikoista keskeisin on jyrkkä ero synnin luonteen käsittämisessä" (Stephen Neill, Kristinusko ja muut uskonnot).

Hindulaisen uudistusliikkeen johtaja Vivekananda "hyökkäsi kiihkeästi sellaista mahdollisuutta vastaan, että ihmistä voitaisiin sanoa syntiseksi tai pitää syntisenä" (Neill). "Buddhalaisuus olettaa, että ihminen voi olla itsensä pelastaja ja että hän voi tulla hyväksi koettamalla ankarasti olla hyvä". "Jos hiukkaakaan epäillään ihmisen kykyä omilla ponnistuksillaan pelastaa itsensä, buddhalaisten puolustusmuuriin on reväisty suuri aukko" (Neill).

Jeesuksen opetuksen mukaan ihmisenä olemisen tärkein ongelma Jumalan edessä on nimenomaan synti ja syyllisyys. Juuri sitä ongelmaa ratkaisemaan Jeesus tuli (1 Tim 1:15, 1 Kor 15:3, Luuk 5:20, 7:48-49). Sensijaan ihminen pitää keskeisenä ongelmanaan kärsimystä ja kohtaloa ja juuri siihen hän etsii Jumalalta apua.

 

Tule ristin juurelle!

Yksin Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema koko ihmiskunnan syntien rangaistuksena antaa siihen luottavalle rauhan rauhattomuuden keskelle. Yksin se antaa turvan turvattomuuteen. Se tuo ilon vaikka jatkuvasti joudun huokailemaan ja usein kyyneleet ovat silmissäni. Se tuo elämään valoa, vaikka pimeyttä on vielä paljon ja moni asiaa jää ratkaisematta.

Kristitty on ihminen, joka on syvästi vakuuttunut ja myös käytännössä kerta toisensa jälkeen kokenut, että hänen tuskainen syntiongelmansa ratkeaa vain Jeesuksen ristinkuoleman edessä. Hän on vakuuttunut siitä, että mikään maailmassa ei ole hänelle lopulta merkittävämpää, tärkeämpää ja turvallisempaa kuin Herran Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hän haluaa täysin tietoisesti sitoa koko nykyisen elämänsä, koko tulevaisuutensa, koko ihmisenä olemisensa juuri tähän Jumalan liiton merkkiin ja historian tapahtumaan. Se on hänelle tässä maailmassa ihmeitten ihme.

Kristitty on ihminen, joka voi yhtyä vaikkapa unkarilaisen piispa Turoczyn saarnakehotukseen: "Tule siis lähemmäksi, vielä lähemmäksi, kuin nyt täällä olet, katso, kuinka Kristuksen ruumis saa kouristuksia, kuinka se hikoilee, kuinka hänen haavoistaan vierii, ihan virtaa punainen veri. Katso hänen syljettyjä kasvojansa, hänen rokkautuneita huuliansa. Astu sinne aivan ristin juurelle, että valuisi päällesi punainen veri, sillä risti ei voi auttaa ketään muuta kuin ainoastaan sitä, joka seisoo kokonaan sen juurella, jonka päälle pääsee valumaan kuuma, polttavan kuuma punainen veri" (Hänen nimensä on ihmeellinen, 258).

"Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen" (Fil 3:8 Elävä Uutinen).

 

MIKSI JUMALAN PITI TULLA IHMISEKSI?
SRO, Radio Dei, 14.12.1999, Olavi Peltola

Kuka on tämä syntynyt lapsi?

Lähestymme joulua. Liian usein meiltä joulun alkuperäinen ihme jää sivuun kaikenlaisen uuvuttavan touhun ja tavarapaljouden, menon ja metelin rinnalla. Emme pysty emmekä jaksa hiljentyä tutkistelemaan, mitä todellinen joulu julistaa meille.

Tiedämme kyllä, että joulun sanoman ydin on siinä, että Jumala tuli ainokaisessa Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ihmiseksi. Sitähän tarkoittivat enkelien sanat paimenille Betlehemin kedolla: "Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra" (Luuk 2:10-11). Kaiken ydin on sanoissa: Teille on "syntynyt Vapahtaja, Pelastaja. Hän on Kristus, Herra". Raamattu sana Herra (kreik. kyrios, hepr. Jahve) tarkoittaa Jumalaa. Johannes sanoo tämän saman kirjeessään: "Jumalan Poika on tullut… Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä" (1 Joh 5:20).

Siinä on uskomme pyhä salaisuus

Kysyessämme miksi Jumalan piti tulla ihmiseksi lähestymme kristillisen uskomme suurinta ja syvintä ydintotuutta, sen pääsisältöä. Tätä kysyessämme oikeastaan kysymyksemme, miksi Jumala on Jumala ja miksi hän on nimenomaan sellainen Jumala kuin hän on ja miksi hän toimii niin kuin toimii eli lähettää Poikansa ihmiseksi ihmisten keskelle.

Kun tällaisia kysymme, huomaamme pian kuinka totta ovatkaan Jobin kirjan sanat: "Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä" (Job 36:26). Kyseessä on salaisuus ja voimme vain Timoteuskirjeen tavoin tunnustaa, "että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa (1 Tim 3:16).

Joka kerta kun alamme puhua Jumalasta, alamme puhua jostain sellaisesta, joka täysin ylittää meidän kykymme ajatella. Kaikki ajatuksemme ja sanamme Jumalasta ovat kömpelöitä, ne ovat vain likiarvoja. "Sanomatonta ei saa sanoiksi” (Martin Dibelius). Emme ymmärryksellämme emmekä sanoillamme hallitse Jumalaa. Jotain aavistellen saatamme kyllä sanoa hänestä - kiitos hänen antamansa ilmoituksen. Jobkin lopulta sanoi: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt” (Job 42:5, KR38).

Meidän ei tarvitse jäädä hapuilemaan sokeana pimeyteen! Voimme todella oppia tuntemaan Jumalan. Se on mahdollista, koska Jumala on ilmoittanut itsensä meille Raamatussa. "Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille" (5 Moos 29:28). Siksi ei "ole mahdollista sanoa Jumalasta tai edes käsittää mitään muuta kuin, mitä meille jumalallisesti on ilmoitettu, eli sanottu ja paljastettu Vanhan ja Uuden testamentin jumalallisissa sanoissa" (Johannes Damaskolainen).

Siinä on Jumalan vastaus ihmiskunnan hätään

Joulu julistaa, että Jumalan vastaus ihmiskunnan vuosituhantiseen hätään ja kaipaukseen oli oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen lähettäminen lunastamaan ihmiset. Luemme Raamatusta: "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal 4:4-5). "Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa" (Ef 1:6). "Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme" (1 Joh 4:14). "Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin" (Room 8:3). "Hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme" (Room 8:32). "Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1 Joh 4:9-10). Ennen kaikkea kertaamme tuon tutuista tutuimman Joh 3:16:n sanat "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Tässä joulun sanoma!

Jumalan lähetti Poikansa tänne sovittamaan syntimme (Room 8:3). Näin hän tuli lunastamaan meidät vapaiksi ja antamaan meille lapsen aseman Jumalan valtakunnassa (Gal 4:4-5). Isä lähetti hänet pelastajaksi (1 Joh 4:14) ja antamaan meille elämän (1 Joh 4:9). Nyt ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän (Joh 3:16).

VT:n profeetat ennustivat tapahtuman

Satoja vuosia ennen Jumalan Pojan syntymää VT:n profeetat ennustivat siitä: "Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes 7:14). "Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana" (Miika 5:1). "Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi" (Ps 2:7-9).

"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus" (Jes 9:5-6). "Tervehtikää poikaa, hänen voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin… Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen" (Ps 2:12).

Jumalan vastaus ihmiskunnan hätään ja kyselyyn on siis ollut henkilön, oman Poikansa lähettäminen. Siinä on kristillisen uskon keskeisin totuus. Sana tuli lihaksi (Joh 1:14), ilmestyi lihassa (1 Tim 3;16, lat. in carne, siitä sana inkarnaatio).

Jumala ilmoittaa itsensä lihaksi tulleessa sanassa

UT kertoo kuinka Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmän erottava esirippu, väliverho repesi ylhäältä alas asti (Matt 27:51). Pojan syntyessä Betlehemissä ja tullessa ristiinnaulituksi Golgatalla Jumala repi rikki verhon, jonka taakse hän oli kätkeytynyt ihmisten katseilta. Jumala ei antanut vain sanoja, vaan hän antoi Isänä Poikansa. "Jos hän ylipäätään tahtoo astua esiin ja ilmoittaa itsensä, hän voi sen tehdä aivan yhtä hyvin jonkin valtavan tähtisumun kiertoliikkeessä kuin seimessä makaavassa lapsessa" (Karl Heim).

Hän ilmaisee itsensä meille sillä tavoin, jotta pystyisimme tajuamaan hänen todellisuutensa ja oppisimme tuntemaan hänet ja hänen tuntemisessaan tulisimme autuaiksi.

Siinä hän on määrättynä aikana ja määrätyssä paikassa kaikkien silmien nähtävänä ja jokaisen käden kosketeltavana. Johannes saattoikin kirjoittaa: "Minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta" (1 Joh 1:1). Nyt ei yksikään ihminen voi sanoa, etteikö Jumala olisi ollut todellisena meidän keskellämme. Eri asia on sitten se, kelpaako tällainen Jumalan todellisuus ihmisille!

Tuo lapsi on Jumala ja ihminen

Koskaan emme kaikesta tieteellisestä nerokkuudestamme huolimatta pysty ymmärtämään mitä tapahtui kun sanomme, että hän "sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta". Se on totta kuten mikä tahansa tapahtuma tässä maailmassa ja kuitenkin kaikkein mitättöminkin ihminen voi hymähtäen kieltää sen todellisuuden. Se ei pakota ketään vastaansanomattomalla voimalla uskomaan näin tapahtuneen.

Kuitenkin miljoonien kansaihmistemme omatunto ja sydän on vakuuttunut tänäänkin, että tuolloin tapahtui jotain ainutlaatuista ja ainutkertaista. Ainutlaatuista ei ollut se, että hän syntyi neitseestä, vaan se, että hän oli ainutlaatuinen ja siksi syntyi neitseestä (Osmo Tiililä). Hän on "Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla" (Hepr 1:3).

Miten Jumala ja ihminen voivat yhtyä samassa henkilössä ? Emme sitä voi käsittää, sillä Jumalan jumaluuteen kuuluu juurii se, ettei hän ole ihminen ja ihmisen ihmisyyteen se, ettei hän ole missään tapauksessa jumala. Kuitenkin Betlehemin seimen pojassa nämä täysin yhteen sopimattomat, sopivat yhteen (Tiililä).

Voimme toki torjua tämän mielettömyytenä. Mutta voimme myös tunnustaa n. vuonna 110 kuolleen marttyyripiispan Ingnatioksen sanoin. "Jumalan pelastussuunnitelman mukaisesti Maria kantoi kohdussaan Jumalaamme Jeesusta Kristusta, joka tosin oli Daavidin siementä, mutta Pyhästä Hengestä" (Ingnatios). "Herramme todella on Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan poika Jumalan tahdosta ja voimasta, syntynyt todella neitseestä" (Ingnatios). "Yksi vain on lääkäri, ruumiillinen ja samalla hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemassa tosi elämä, Mariasta ja Jumalasta, ensin kärsimyksen alainen, sitten ilman kärsimystä, Jeesus Kristus meidän Herramme" (Ingnatios).

Totisesti Jeesus Kristus "on täydellinen jumaluuden puolesta ja täydellinen ihmisyyden puolesta, todellisesti Jumala ja todellisesti ihminen, jolla on järjellinen sielu ja ruumis ja joka on samaa olemusta Isän kanssa jumaluuden puolesta ja samaa olemusta meidän kanssamme ihmisyyden puolesta, kaikessa meidän kaltaisemme syntiä lukuunottamatta" (Khalkedon, vuonna 451). Hän "on samalla kertaa lähimmäinen ja Jumala, veli ja Herra, Kuningas ja ystävä, luomaton ja lihaksi tullut Sana, Luojamme ja Lunastajamme, Alfa ja Omega" (Bonaventura).

Oi mikä Jumalan rakkauden ihme!

"Tämä lapsi, neitsyt Mariasta syntynyt, on kaikkien Jumalan ihmeitten, kaiken hänen rakkautensa, viisautensa, voimansa, hyvyytensä yhteenveto. Hänessä ovat jumalallinen ja inhimillinen luonto iankaikkisella siteellä yhdistetyt. Hänessä on sen tähden enemmän ihanuutta kuin koko maailmassa, enemmän pyhyyttä kuin kaikissa temppeleissä maan päällä, enemmän rakkautta kuin kaikissa isän ja äidin sydämissä, enemmän suloisuutta kuin kaikissa kukissa, enemmän rikkautta kuin kaikissa maailman aarteissa, enemmän uskollisuutta kuin kaikilla ystävillä, enemmän viisautta kuin kaikilla oppineilla, enemmän henkeä ja jumalallista voimaa kuin kaikilla pyhimyksillä.

Tämä kaikki, oi sielu, on omaasi: Jeesus on sinun. Oi, Lunastajani, en saata käsittää sitä, en käsittää sinun ihmiseksi tulemisesi salaisuutta. Se on minulle liian korkeata ja ihmeellistä! Kuinka ihmeellinen onkaan syntymisesi maan päälle, jonka kautta me synnymme taivaaseen! Kuinka ihmeellinen sinun heikkoutesi, jossa sinä voitat synnin, kuoleman ja perkeleen! Kuinka ihmeellinen sinun pienuutesi, jonka kautta hankit meille Jumalan lapsen oikeuden, sinun häpeäsi, jonka kautta viet meidät kunniaan, köyhyytesi, jonka kautta lahjoitat meille iäiset ja taivaalliset tavarat! Oi, Jeesus, sinä suloinen, ihmeellinen Vapahtaja! Anna minulle ja kaikille lunastetuillesi armoa, että sinun rakkautesi, sinun vanhurskautesi, sinun valtakuntasi, sinun viisautesi, sinun autuutesi päivä päivältä tulisi meille ihmeellisemmäksi ja ihanimmaksi, jotta sydämemme leimahtaisi liekkiin rakkaudesta ja suumme puhkeaisi sinun iloiseen ylistykseesi ja kiitokseesi! Amen" (Christian Scriver).

"Tuskin voidaan ihmiselle antaa suurempaa rohkaisua, kuin että tämä Kristus tuli ihmiseksi, lapseksi, imeväiseksi, joka leikkii herttaisen äitinsä sylissä ja lepää hänen rinnoillaan. Ketäpä tämä näky ei liikuttaisi ja lohduttaisi? Synnin, helvetin, omantunnon ja syyllisyyden valta on voitettu, kun lähestyt tätä leikkivää lasta ja uskot, että hän on tullut - ei tuomitsemaan vaan pelastamaan" (Luther). Miksi näin on? "Ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. Jos hänen ohitseen katsomme, emme näe mitään muuta kuin kauhistavan vihaisen tuomarin. Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta" (Luther, Iso katekismus).

Alhaisuus ja kurjuus

Minua kuitenkin eniten koskettaa Jumalan Pojan ihmiseksi tulossa se mitättömyys ja alhaisuus, johon hän verhoutuu. Jumalalla on varaa olla mitätön ja menestymätön ihmisten keskellä. Jos kuka niin Jeesus totisesti oli omana aikanaan ja omassa yhteiskunnassaan syrjitty ja syrjäytynyt. Jälleen näemme, ettei kaikkivaltias Jumala auta meitä kaikkivaltiudellaan vaan heikkoudellaan ja pienuudellaan. Hän kutsuu olemattomat olemaan (Room 4: 17).

Jos Jeesus Kristus olisi syntynyt rikkaaseen ja ylhäiseen kotiin, hän ei olisi koskaan oppinut tuntemaan eikä kokemaan ihmiskunnan enemmistön elämänpituista tuskaa. Suurin osa ihmiskuntaa on aina elänyt puutteen ja köyhyyden keskellä. Köyhyys, puute ja mitättömyys olivat tuttuja Jeesukselle jo hänen lapsuudessaan.

Hän syntyi alhaisesta heprealaisesta äidistä Betlehemin pieneen kylän likaiseen talliin. Heille ei löytynyt paikkaa yhdestäkään kylän talosta. Tuo pieni lapsi Betlehemin yössä ei totisesti ollut mitään. Kyllähän muutamat paimenet ja muukalaiset tulivat kumartamaan, mutta oman kansan johto ja kansan syvät rivit eivät olleet kiinnostuneita lapsesta. Nopea pako Herodeksen sotilaitten alta on ainoa mahdollisuus jäädä henkiin. Pakolaislapsi vieraassa maassa ei ole paljonkaan arvoinen. Kotimaahan paluuseenkin liittyi pelko. Mitätön ja huomaamaton Nasaretin kyläpahanen oli vuosia hänen kotipaikkanaan.

Millaista oli hänen elämänsä arki lähes kolmekymmentä vuotta. Hän eli vaatimattoman perheen keskellä. Hän oli nälkäinen ja janoinen, hän söi samaa ruokaa ja joi viiniä kuten muutkin ihmiset. Hän oli väsynyt ja hän nukkui, hän kärsi ja hän itki. Hän ahersi isänsä kanssa rakennusmiehen töissä elättääkseen äitinsä ja kotinsa muu lapset. Hän oli todennäköisesti rakentamassa satojen ympäristökylien miesten kanssa n. 6 km Nasaretista sijaitsevaa suurta Sepforiksen kaupunkia. Kaupunki oli Galilean pääkaupunkina aina vuoteen 20 asti, jolloin Tiberiaasta tuli alueen tärkein kaupunki.

Elämänsä kolme viimeistä vuotta hän oli kiertävä saarnaaja. Hänelle ei ollut juuri mitään omaisuutta, ei liioin kotia eikä sen mukavuuksia. Hän ystävystyi yksinkertaisten kalastajien ja publikaanien kanssa. Hän kärsi opetuslastensa riidat ja tyhmyydet ja pesi heidän jalkansa orjan tavoin. Hän kosketti spitaalisia ja salli porttojen koskettaa häntä. Hän uhrasi itsensä kutsumukselleen, paransi ja auttoi, opetti ja saarnasi lakkaamatta. Hänet väärin ymmärrettiin ja häntä tuomittiin väärin, hänestä tuli ihmisten ennakkoluulojen ja eturistiriitojen uhri. Hän oli oman kansansa halveksima ja hylkäämä ja ystäviensä pettämä. Lopulta hän antoi selkänsä ruoskittavaksi, kasvonsa syljettäväksi, päänsä orjantappuralla kruunattavaksi ja kätensä ja jalkansa ristiinnaulittavaksi roomalaisten yleiseen häpeäpaaluun (John R. Stott).

Puolitoista tuhatta vuotta sitten elänyt Salvianus Marseilleläisen (k. n. 480) pohti tätä Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen alennustietä. "Hän alensi itsensä alas hävettävään ihmiseksituloon asti, kapaloriepujen likaan, kehdon köyhyyteen. Hän otti omakseen tämän olemassaolon arvottoman pakon, syömisen ja juomisen, sekä valveillaolon ja nukkumisen ikävän vaihtelun ja kaikki tämän katoavan maallisen vaelluksen kehnot tarpeet, jopa senkin, että häntä ympäröivät ruokottomat kanssaihmiset, jotka olivat kauttaaltaan syntiensä liejun peittämät, joita raskautti hirmutöiden vuoksi huono omatunto, jotka hengittivät häpeällisyytensä pahaa löyhkää ja jotka eivät kyenneet käsittämänään taivaallisia oppeja".

Hän lohduttaa mitättömyydellään

Jos hän Jumalan Poikana suostui ihmisenä olemisen tyhjänpäiväisyyteen ja mitättömyyteen, voin minäkin suostua siihen. Hän antoi esikuvan, jota on hyvä seurata (1 Piet 2:21), vaikka se onkin toiveitteni ja unelmien vastaista. Sisimmässäni asustaa syvällä halu olla suuri ja tärkeä, onnellinen ja hyvinvoiva, menestyvä, aikaansaava ja hyvä ihminen. Kun en sitä ole siinä määrin kuin toivon ja haluan, petyn ja katkeroidun elämälle ja päästän syyttelyn ja vihan kasvamaan sisimmässäni.

Nyt tulee Jeesus luokseni. Hän näyttää minulle miten pientä ja vaatimatonta hänenkin, Kunnian Kuninkaan elämä oli täällä ajassa (Matt 10:38). Hän kutsuu minua monenlaisten kuormien uuvuttamaa luokseen ja lupaa antaa levon (Matt 11:28-30).

Hän auttaa minua kestämään ja olemaan kärsivällinen omassa pienessä ja arkipäiväisessä elämässäni. Hän opettaa minua rukoilemaan Psalmin sanoilla: "Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen" (Ps 131:1-2).

Saan olla hänen lapsensa ja hänen laumansa lampaana juuri näissä olosuhteissani ja juuri tällaisena ihmisenä.

Kun olen hänen luonaan, hän vakuuttaa minulle käsittämättömän rohkeasti, että jopa kaikki pääni hiuksetkin ovat luetut (Luuk 12:7, KR38). Hän ei ole unohtanut ainoatakaan varpusta, eikä hän unohda minuakaan tuntuu itsestäni miltä tuntuu (Luuk 12:6). Hän huolehtii minustakin kuten kedon kukista (Luuk 12:28). Esimerkillään hän haluaa vapauttaa minua huolehtimasta huomispäivästä ja opettaa kantamaan vain tämän päivän murheita (Matt 6:34).

Olkoon koko ajallinen elämä lopulta vain yhtä ainoa ja jatkuvaa vehnänjyvän kuolemaa (Joh 12:24). Sellainen oli ainakin hänen ajallinen elämänsä. Vaikka hän oli rikas, hän tuli meidän tähtemme köyhäksi (1 Kor 8:9). Hän suostui rakkaudesta minua kohtaan sairauden tuttavaksi ja kipujen mieheksi. Enkö minäkin silloin käsi hänen kädessään suostuisi sairauteeni ja kestäisi kipujani - edes kipu- ja unilääkkeitteni avulla. Hänet nujerrettiin, ruhjottiin ja lopulta tuhottiin ja siksi suostun hänen askelissaan kulkemaan samaa tietä.

Tämä maailma näki viimeisenä hänestä vain hänen lävistetyn ja runnellun ruumiinsa. Tapahtukoon se minullekin - saman tekevää! Se on kuitenkin se lopullinen sana ajan rajan tällä puolella jokaisesta Kristukseen uskovasta.

Hän ymmärtää ja on vierelläni kaikesta surkeudestani huolimatta

Jumalan Pojan ihmiseksi tulo vakuuttaa minulle, että nyt Jumala ymmärtää minut täysin. Hän ymmärtää siksi, että hän on ollut juuri samanlainen kuin minäkin olen - olkoonkin, että hän oli vailla syntiä. Hän tuntee minut ikään kuin sisältäkäsin - ei vieraana. Hän totisesti tietää, mitä ihmisessä on (Joh 2:25). Hän ymmärtää nyt meidän olemuksemme kaikki sotkut ja kiemurat perinpohjin. Hänhän on yksi meistä.
.
Koska Jumala on tullut ihmiseksi, uskallan tällaisena tavallisena ihmisenä lähestyä häntä ja puhua hänelle kaikista ongelmistani. Hän tulee lähelle, hän tulee niin matalalle kuin itsekin olen. Hän on kaikessa kiusattuja ja koeteltu, siis myös sillä tavoin kuin minua elämä kiusaa ja koettelee.

Uskallan lähestyä häntä ja puhutella häntä. Hän ymmärtää minua jo puolestakin sanasta. Hän on elänyt samanlaisen elämän kuin minäkin. Voin aina luottavaisena kääntyä hänen puoleensa. Itse en useinkaan tiedä, mistä ahdistukseni ja vaikeuteni johtuvat. En täysin tunne itseäni ja vielä vähemmän ymmärrän itseäni. Hän tietää minkälaista tekoa olen. Psalmin sanoin sanottuna hän näki minut jo idullani, sillä hän loi minut sisintäni myöten eikä pieninkään luuni ole häneltä salassa (Ps 139:13-15). Hän näkee jo kaukaa minun aikeeni ja tuntee perinpohjin minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtään sanaa, jota hän ei tuntisi. Hän tietää kaiken minusta (139:2-4, 6)

Hän ei totisesti jäänyt eikä ole tänäänkään tuolla kaukana tähtitarhain tuolla puolen. Hän tuli ihmiseksi ja hän jäi ihmiseksi. Siksi hän on aina lähelläni ja ymmärtää minua juuri fyysisenä olentona. Hänelläkin oli ja on edelleen ruumis niin kuin minullakin - minähän uskon ruumiin ylösnousemuksen.

Koska hän tuli ihmiseksi rakkaudesta minua kohtaan, hän ymmärtää minua anteeksiantavana eikä vain kaikkinäkevänä ja kauhistuttavana tuomarina, jolle jokaisesta turhasta sanastakin on tehtävä tiliä. Hän tietää nyt omasta kokemuksestaan millaista tekoa olen, hän muistaa minut tomuksi (Ps 103:14).

Hän säälii kaikkia minun heikkouksiani ja kykenee ymmärtämään kaikkia vajavuuksiani (Hepr 4:15). Koska hän itse on käynyt läpi kaikki ihmiselämän vaiheet ja kokenut kaikki sen kiusaukset ja kärsimykset hän totisesti kykenee todellisena asiantuntijana auttamaan minuakin kaikessa ja aina (Hepr 2:18). Voin luottaa häneen oli tilanteeni kuinka tukala tahansa ja koen olevani millaisessa umpikujassa tahansa.

Hän seisoo aina Psalmin 91 sisältämän lupauksen takana: "Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan" (Ps 91:15). Voin olla myös vakuuttunut siitä, että kaikissa minun sietämättömältä tuntuvissa ahdistuksissani myös hänellä on ahdistus (Jes 63:9).

Juuri tässä avuksi huutamisessa sisäinen ihminen vahvistuu ja uudistuu. Miten avoimesti ja rohkeasti Paavali kirjoittikaan 2:ssa Kor:ssa oman elämänsä vaivojen keskellä: "Koska meillä on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat" (2 Kor 3:12, KR38). "Jumalan armosta… me emme lannistu" (2 Kor 4:1, KR92). "Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja" (2 Kor 4:8-9). "Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti" (2 Kor 4:16-18). "Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot" (2 Kor 6:4). "Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken" (2 Kor 6:9-10). Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin (2 Kor 7:5-6).

"Vai etkö ehkä vielä tiedä, mitä merkitsee tulla Herran luo sellaisena kuin todella on?...Se merkitsee, että pyydät avuksesi hänen nimeään synneistäsi HUOLIMATTA, että huudat häntä syntiesi KESKELLÄ ja astut hänen eteensä syntiesi KANSSA. Se merkitsee, että sydämessäsi tunnustat Jumalallesi, mitä sinun mielessäsi liikkuu. Jos sinua kiusaa jokin, niin sano hänelle se, että olet kiusattu, että myös se, mikä sinua kiusaa. Jos tunnet itsesi kylmäksi ja kovaksi, niin sano se hänelle. Jos olet tehnyt syntiä, niin älä anna synnille hienompaa nimeä kuin se ansaitsee. Tuleminen sellaisena kuin on merkitsee sitä, että rukouksessa nimittää kaikkea oikealla nimillä. Ei sen tähden, että Jumalan pitäisi saada tietää sinulta, millainen olet, vaan siksi, että hän haluaa sinun tulevan sillä tavalla, ja myös sen tähden, että tällainen rukous auttaa sinua Jumalan edessä olemaan sellainen kuin olet, niin että Jumala sitten järjestää asiasi" (Olav Valen-Sendstad).

On yksi, joka ei petä. On yksi, joka pysyy luonasi, kun toiset lähtevät. On yksi, joka seisoo, kun kaikki kaatuvat. On yksi, jolla on voima, kun kaikki kadottavat voimansa. On yksi, jolla on viisaus, kun kaikista tulee hulluja. On yksi, jolla on ja joka on valo, kun kaikki hapuilevat hämärässä. On yksi, joka on pyhä, kun kaikki ovat syntisiä. On yksi, joka rakastaa, kun kaikki ovat lohduttomia. On yksi, joka on vanhurskaus, kun kaikki ovat epävanhurskaita. On yksi, joka on hyvä, kun kaikki ovat pahoja. Tämä yksi on Jeesus Kristus! (Olav Valen-Sendstad).

TODELLINEN IHMINEN JA TODELLINEN JUMALA
Lähde 6.1.2003

Uskomme suuri ja pyhä salaisuus

Voiko mikään olla sen ihmeellisempää kuin, että iankaikkinen ja kaikkivaltias Jumala syntyy ihmiseksi. Mitä enkelit ilmoittivatkaan paimenille? ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra" (Luuk 2:11). Totisesti siinä on meidän uskomme suuri ja pyhä salaisuus: ”Hän ilmestyi ihmisruumiissa” (1 Tim 3:16).

Kaiken lisäksi hänet pannaan eläinten syöttökaukaloon, seimeen, koska tuolle pienelle perheelle ei ollut muuta tilaa majapaikassa (Luuk 2:7). Siinä on hän, joka oli rikas ja joka tuli nyt köyhäksi meidän vuoksemme (2 Kor 8:9).

Jumalan Pojan tulo ihmiseksi on ääretön ihme. Sekin on jo ihmeitten ihme, että hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Mutta varsinainen ihme on itse Jumalan tulo ihmiseksi. Tapahtui jotain täysin poikkeuksellista. Emme osaa sitä sanoa sen paremmin kuin, että siinä Sana tuli lihaksi (Joh 1:14). Taivas tulee maailmaan. Jumalan Poika repi rikki sen verhon, joka siihen asti oli kätkenyt hänet ihmisen silmiltä ja ilmaisi itsensä meille tavalla, jota parhaiten kykenemme tajuamaan.

Aloite oli Jumalan ja tapahtuma oli ihmeitten ihme. "Käsittämätön tahtoo tulla käsitetyksi... Kaikkeuden Herra on kätkenyt mittaamattoman majesteettiutensa ja ottanut palvelijan hahmon.” ”Jumalan muoto ei hävittänyt orjan muotoa, eikä orjan muoto vähentänyt Jumalan muotoa. Kärsimään pystymätön Jumala ei pitänyt halpana olla kärsimään pystyvä ihminen eikä kuolemattomana alistua kuoleman lakien alaisuuteen” (Leo Suuri).

Jumala ja ihminen – Kristus Jeesus

Hän on syntynyt ja kuitenkin syntymätön, kuuluu tähän aikaan ja kuitenkin on osallinen Jumalan iankaikkisuudesta. Kristus ei ole ihmiseksi muuttunut Jumala eikä Jumalaksi muuttunut ihminen. Vain hänessä Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Hänessä on yhdessä persoonassa Jumala ja ihminen, iankaikkinen ja ajallinen, jumalallinen ja inhimillinen luonto. Hänessä Jumala ja ihminen yhtyvät niin, että "nämä läpitunkevat toisensa, täydentävät toisiansa, asuvat toisissaan ja omistautuvat toisilleen" (Osmo Tiililä).

Uusi testamentti alkaa tästä ihmeellisestä Jumalan ihmiseksi tulemisesta (Matt 1). Se tapahtui määrättynä aikana (Luuk 2:1?2), määrätyssä paikassa (Matt 2:1,5; Miik 5:1)), tietystä naisesta syntyen (Luuk 1:26?27; 2:6?7; Jes 7:14), poikana, joka sai nimekseen Jeesus (Matt 1:25). Tämä kaikki on Jeesuksessa niin käsin kosketeltavaa ja todellista. Miten Johannes kirjoittikaan? ”Minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme” (1 Joh 1:1-2).

Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Hän on Daavidin poika ja Daavidin Herra (Matt 22:45), hän on ensimmäinen ja viimeinen (Ilm 1:17?18), Marian poika ja Korkeimman Poika (Luuk 1:31?32). Kaikessa mitä Jeesus tekee Jumalana, hän on myös samalla ihminen. Kaikessa mitä hän tekee ihmisenä, hän on samalla Jumala. Uusi testamentti tunnustaa hänet Jumalaksi (Joh 20:28; Tiit 2:13; 1 Joh 5:20; Room 9:5; 1 Tim 3:16). Tässä on kolmiykseisen Jumalan suuri salaisuus, jota ihmisenä emme koskaan tule tyhjentävästi ymmärtämään. Hän "on samalla kertaa lähimmäinen ja Jumala, veli ja Herra, Kuningas ja ystävä, luomaton ja lihaksi tullut Sana, Luojamme ja Lunastajamme, Alfa ja Omega" (Bonaventura).

Mikä kiitoksen ja palvonnan aihe sen tulisikaan olla uskovalle sydämelle läpi koko ajallisen elämän!

Jumalan apu ihmisen syvimpään hätään

Siinä hän nyt on ihmislapsena alkamassa tämän lyhyen elämänsä taipaleen. Siinä hän on juuri sellaisena kuin jokainen meistä kerran on ollut. Siinä hän on Jumalan vastauksena ja apuna jokaisen ihmisen syvimpään hätään.

Jumalan Pojan tuleminen ihmiseksi ja hänen sikiämisensä Pyhästä Hengestä ja syntymisensä on kristilliselle uskolle täysin luovuttamaton ja todellinen tapahtuma tässä maailmassa. Se on maailman historian tapahtumien joukossa jotain täysin ainutlaatuista ja ainutkertaista. Se on ainutlaatuisen ihmeellistä ja ihmeellisen ainutlaatuista. Kristityt eivät voi luopua tästä totuudesta ja antaa periksi nykyaikaiselle luonnontieteelliselle ajattelulle. Me uskomme, että siinä Jumala vapaalla, kaikesta riippumattomalla teolla on tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Olemme "ilmoitetun salaisuuden" edessä (Room 16:26). Asia on mitä luonnollisin: poika sikiää äitinsä kohdussa ja ajallaan syntyy todellisena ihmisenä. Ja kuitenkin asia on mitä käsittämättömin. Eihän tämä lapsi ole vain ihminen, vaan hän on Jumalan Poika - todellinen Jumala.

Jumalan tuleminen ihmiseksi Pojassaan Jeesuksessa vakuuttaa meille ihmisen ja luonnon äärettömästä arvosta Luojalleen. Lankeemuksenkin jälkeen Jumala ottaa yhteyttä luomaansa maailmaan ja tulee Pojassaan yhdeksi ihmisten kanssa ja lunastaa ihmiset takaisin itselleen. "Hänen ainoa tarkoituksensa oli petetyn ihmisen lunastaminen. Hän halusi voimallaan voittaa kuoleman ja kukistaa paholaisen, jolla oli kuolema vallassaan. Sillä me emme olisi voineet voittaa synnin ja kuoleman alkuperää, ellei hän, jota synti ei tahrannut eikä kuolema voinut pitää hallussaan, olisi omaksunut luontoamme ja tehnyt omakseen" (Leo Suuri). Siksi on myös tuleva aika, jolloin "itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen" (Room 8:20?23).

Miten turvallista onkaan kääntyä hänen puoleensa

Jumala lähetti maailmaan Poikansa sovittamaan syntimme (Room 8:3). Hän tuli lunastamaan meidät vapaiksi ja antamaan meille lapsen aseman Jumalan valtakunnassa (Gal 4:4-5). Isä lähetti hänet pelastajaksi (1 Joh 4:14) ja antamaan meille iankaikkisen elämän (1 Joh 4:9). Nyt ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän (Joh 3:16).

Miten turvallista onkaan mennä tämän todellisen ihmisen ja todellisen Jumalan luo! Luther on osannut sanoa tämän verrattomalla tavalla: "Tuskin voidaan ihmiselle antaa suurempaa rohkaisua, kuin että tämä Kristus tuli ihmiseksi, lapseksi, imeväiseksi, joka leikkii herttaisen äitinsä sylissä ja lepää hänen rinnoillaan. Ketäpä tämä näky ei liikuttaisi ja lohduttaisi? Synnin, helvetin, omantunnon ja syyllisyyden valta on voitettu, kun lähestyt tätä leikkivää lasta ja uskot, että hän on tullut - ei tuomitsemaan vaan pelastamaan."

Koska hän on todellinen ihminen, hän voi kaikessa ymmärtää meitä. Koska hän on todellinen Jumala, hän voi kaikessa ja aina auttaa meitä.

Todellisena ihmisenä hän "voi sääliä meidän heikkouksiamme" ja "kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme", "sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan" ja "hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin, vaikka olikin vailla syntiä" (Hepr 4:15, eri käännöksinä). Koska "hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan" (Hepr 2:18)

Hän ymmärtää meidän olemuksemme kaikki sotkut ja kiemurat perinpohjin. Hänhän on yksi meistä. Hän tietää, mitä ihmisessä on (Joh 2:25). Hän tuntee myös sydämemme petollisuuden ja valheellisuuden eikä kuitenkaan heitä ulos. Me emme aina tässä elämässä tiedä, mikä on totuus ja missä on totuus. Mutta hän on totuus ja hänen luoksensa voimme mennä.

Voimme aina luottavaisina kääntyä hänen puoleensa. Hän tuntee ja ymmärtää meidät paremmin ja totuudellisemmin kuin me itse. Itse emme useinkaan tiedä, mistä ahdistuksemme ja vaikeutemme johtuvat. Emme tunne itseämme ja vielä vähemmän ymmärrämme itseämme. Mutta kun hänet löydämme, löydämme kaiken täyttymyksen.